Kunka paljon valuu rakkauden tunteita avaruuteen, koska eronneet eivät koskaan voi kohdata?
Siinä samassa karanneet ja lesket.
Kaikille tulisi kivaa, kun yhteyden takaa voisi vielä kerran halata.
Vaikka elämä jo laitettiin mittarille.
En enää pitkään jaksa...
Siinä samassa karanneet ja lesket.
Kaikille tulisi kivaa, kun yhteyden takaa voisi vielä kerran halata.
Vaikka elämä jo laitettiin mittarille.
En enää pitkään jaksa...
Vastaukset 27
Vanhimmat
Minua viisi vuotta vanhempi Insinööri, RauK kaveri.
Soittaa juovuksissa vuosikymmenten jälkeen.
Kuinka oikein tekee hän...
Kun kerran on yhden parisuhteen taakseen jättänyt, leskenä tai eronneena tai vasta karanneena, miksi haluaisi uuteen suhteeseen. Kaikkensa on antanut jo siihen ensimmäiseen tai edellisiin, ei ole annettavaa enää. On vain tapoihinsa tottunut ja käsityksissään urautunut eläkevuosia odottava rahjus. Joku elokuva tai romaani lienee antanut kuvan, että tällaisen ihmisen sisimmästä voisi vielä kummuta romanssin tilaisuuden sattuessa jotakin huimaa. Todellisuus on paljon karumpi.
Ei todellakaan ketään.
Itse siirryin yksin nukuttavaan sänkyyn.
Onkohan muuten ensimmäinen kerta, kun miehetkin arvostelevat naisia, palstalla?
Naisilla sitä tapaa tuntuu olevan...
osaa ajatella uutta suhdetta, mutta ystäväpiiriin haluaisin yhden miehen joka voisi joskus halata tai suukonkin moiskauttaa, viisaiden ajatustensa lisäksi.
*missä liekin, minne viekin polku pienen armaan, onni mainen toisenlainen myös kai olla voi..............................................................
juhannusko kirvoittaa, runolla tuntoja tulkitsemaan...........
kahen miehen välissä keinussa ja kolmas antais vauhtia.
Ettei minua fiksumpaa/kauneinpaa miestä ole olemassakaan...
Mutta, mutta tämä vuosi on tehnyt minut oudoksi ja varovaiseksi...
Jos totta puhutaan, missä on se mies, joka tyytyisi halaamaan ja moiskauttamaan suukon ... ja jättäisi siihen. Tuo haaveesi on kuin kirjasta kopioitu, niin kaukana todellisuudesta kuin mahdollista. Mies ei puhu eikä pussaa, tai oikeammin, osaa puhua sen verran, että saa naisen alleen. Vaan kyllikseen saanut mies ei välitä enää lausahtaa sen vertaa. Ja he, jotka eivät ole ennen saaneet maistaa naista, eivät taatusti tyydy halaamaan.
minä sen tiedän. Puhua kuitenkin pitäisi *myös osata, oikeasti. Aikuisiahan me olemme, mutta eikö *ystävyys ole mahdollista naisen kanssa??
Tällä iällä haluaisi tutustua ja luoda henkisen kontaktin kuin pohjaksi, haahuilua kaiketi.
Henkinen kontakti, ystävyys miehen ja naisen välillä, voi syntyä vain siinä toivossa, että suhteesta kehittyisi enemmän. Muuten ollaan kuin naapurit tai busimatkan tuttavat tai työtoverit, hyvän päivän tuttuja ilman varsinaista kontaktia persoonina, koska jokainen suojelee sisintään mustasukkaisesti ja suostuu puhumaan vain asioista, jotka eivät henkilökohtaista minää raota.
Tuskin tällainen naiselle riittää - miehen kanssa. Miehelle se ei anna mitään. Miksi siis haikailla sellaista?
jäi sana *pohjaksi huomaamatta. Kyllä me samaa mieltä ollaan samasta asiasta, vaikka tarkastellaankin omasta näkökulmastamme.
On olemassa eri viritteillä varustettuja ihmisiä ympärillä ja miehiä minunkin *pienessä maailmassani, mutta he ovat ystäviä jotka ovat olleet elämässäni vuosikymmeniä, vaihtaneet puolisoa ja etsineet itseään ja uutta puolisoa, iloineen ja suruineen. Samoin minä heille, se mitä minä tarkoitan nyt tällä löpinälläni olisi esim. jonkin uuden alku, merkityksellinen, vain minun juttuni.
Se minkälaiseksi asiat muotoutuvat näyttää aika, eihän tällä ole realismin kanssa tekemistä, mutta sattuma voisi korjata satoaan.
Jos totta puhutaan, missä on se mies, joka tyytyisi halaamaan ja moiskauttamaan suukon ... ja jättäisi siihen.
Monasti olen tehnyt noin, suurin piirtein yhtä monta kertaa on haettu takaisin. Siitä ja sähköinen ilmapiiri. Mun miehisyys ei ole koskaan kärsinyt siitä vaikka asiat ei ole edennyt pidemmälle.
jostain syystä voisin jopa tuon uskoakin :))
on varmasti kyse tai siitä pelosta ettei ole yrittänyt tarpeeksi, äijämeiningillä.
Olisko se jotain sinnepäin, ehkä.....
Miehiäkin on onneksi moneksi........
Hyvä sinä
;)))
kun sinä siirrät vastuun elämästäsi muille ihmisille, ja ainoa joka siitä voi vastuun ottaa olet sinä itse?
Sääliä ruinaat "en enää jaksa", älä viitsi täysi mies.
Vainajasta puhuit kuin vanhasta piirongista, muttet kuitenkaan ole enää mikään ilman häntäkään.
Jos sinä oppisit antamaan arvon toiselle ihmiselle . ihmisenä, voisi omakin elämäsi valjeta.
Ei elämänkumppania saa moottoripyörällä, ei monella asunnolla, kaikkea omaisuuttasi ole väläytellyt, kala vain ei käy pyydykseen?
Tiedätkö miksi?
Sikis että sellainen nainen, jota haluat, ei välitä rahasta.
Ja jollei sinulla ole sitä henkistä pääomaa, josta sellainen nainen lumoutuu...se on no voi voi...
Nöyrry joskus ja mieti ensin kuka oikeastaan olet, älä harhaile menneisyyden muistoissa, vaan mieti kuka ja mikä olet tänään.
Sitten sinulla on aanettava sille naiselle jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi.
Hyvä Tiski Tyyne. osittain oikeassa olet.Vainajaa runtelen elämän loppuun.
Miksi hän minut jätti, pahahultaisen miehen?
hänen oli aika jättää sinut, aikuistumaan.
Osaisitko edes sen tehdä, ominpäin?
vasemman olkapään taakse ja vasen käsi oikean olkapääsi alapuolelta ja rutista oikein lujaa muutaman sekunnin, auttaa hetkeksi.
Miksi meidän pitäisi tyytyä parasta ennen päiväyksen ylittäneisiin??
En ainakaan minä suostuisi toisten hylkäämiä jämiä kattelee.
50 mies jolla ei koskaan olisi ollut pitkää parisuhdetta. Se kertoo paljon miehestä jos ei tähän ikään mennessä ole kyennyt vakaaseen parisuhteeseen. Sillä, kuka on hylännyt ja kenet, ei ole merkitystä.
...ei valuta mitään hukkaan. Nuuka ihiminen.
Varastoin kaiken rakkauden sisuksiini, sielä sillä on hyvä olla oottelemas.
Syränaluksen juures, hissukseen makoilee. Unessa.
Jos sitä ei kukaan herätä, niin jatkaapa tyytyväisenä uniaan.
Ja hyvä niin, sillä en tosiaankaan tahtoisi, että se sieltä turhaan heräilisi häiritsemään mun tekemisiä.
Mutta Jos se yhtäkkiä heräis ja rupeis silleen pukkimaan mun sydäntä ja sydän sykkien ilmottais mulle, että hohoiiiiii, tuossapa sinulle varteenotettava mies, niin siinäpäs päästäisin mun varastoidun rakkauden valtoimenaan vyörymään sen toisen päälle. taintuisi semmosen vyörynnän alle Heti, eikä melekeen. Ja, siitäpä korjaisin heleposti pois. Itselleni.
päästä rakkausvarastoa vyörytykseen vaan ensin pitkä katse ja pikkasen räps, räps ja sitten vasta iso hehkutus ja silti olisi iso varasto jäljellä ettei tarvitse selvitä pipetointi systeemillä vaan kuupalla.
Johnain juhannus utelussa laitoin sulle linkkiä kotkan majapaikoista.
En tiedä huomasitko!
Hyvää Jussia sinulle!
...vinkki on muuten ihan hyvä, mutta ei ole sovelias mulle. Tarttis varmaan pikkasen harjotella peilin edes, että noi räps, räps jutut onnistuis ja pitkät katseet.
Tosin en taida uskaltaa "peileilemään", rakastuisin pian itteeni :) Eikä sekään oikein olis soveliasta mulle.
Ehkä syy tähän varovaisuuteen on se, että En Missään Tapauksessa (luettava painokkaasti) tahdo enää törmätä, en pienempään, enkä isompaan Narskuun. Mieheni kuoleman jälkeen uskaltauduin aloittamaan uuden elämän uuden ihmisen kanssa. Olin valmis tekemään kaiken sen eteen, että yhdessäolosta muodostuisi molemmille tyydyttävä asia. Teinkin. Turhan myöhään huomasin, mistä oli kyse. Voin sanoa, että oon kokenut äärimmäisen hyvän liiton ja äärimmäisen pahan yhdessäolon. :(
Osoitteeni on edelleen salainen....
Ehkä joskus tulee aika, että alan rakkautta ripottelemaan :) Ja alan räps-räpsittelemään.
...viivästyi, kun aloin etsiskelemään sitä juhannusuteluketjua. Ei, en ollut hoksannut.
Toissapäivänä menin mun ystävän luo tekemään lopulliset suunnitelmat. Päädyimme toiseen paikkaan, koska emme saaneet ajoitettua sitä Kotkasta lähtevää risteilyä meidän aikatauluun. Kotkasta lähtee laiva Helsinkiin 27. päivä ja seuraava vasta 4.7. Ja niistä muista paikoista ei mene laivoja ollenkaan. Oltas jouduttu olemaan samassa paikassa niin monta päivää, että aateltiin, ettei keksitä tarpeeksi paljon mielenkiintoista tekemistä niin pitkäksi aikaa.
Vähä jäi molempia kaivelemaan, että vaihdettiin paikkaa, mutta päätettiin sitten, että varppuna mennään toisella kertaa, tai siis tullaan sinne Kotkaan.
Katsoin antamasi linkin. Villa Kärkisaari tuntui "päällisin puolin" kivalta. Kaunis rakennus.
Hyvää Jussia sinullekin niiden suussa sulavien herkkujen kera, joista olet kertonut. Maistuis mansikkakakku meikäläisellekin ja ah voileipäkakku, se se vasta on poikaa :)
rakkaus ole sellainen hakujuttu vaan se tulla kopsahtaa tai valtaa huomaamatta ja se on siinä ilman mitään kujeita ja kotkotuksia, ja ehkä se olo on niin autuaallinen että joskus sen itsekin tajuaa. Mitä enemmän joku saa höpsähtämään sitä varmemmin se tunne on vain niitä vanahn aatun ja eevan freudilaisia tai jungilaisia tai muita takaumia missä ennenpitkään kilistellään ja kalistellaan oma ja toisen sielusydän haavoille.
Menehän siitä jo treffipalstalle. Siellä niitä toinen toistaan upeampia morsiamia on odottamassa.
Tai juhannustansseihin.
Mutta sinun on aloitettava se uusi suhde alusta. Et voi viedä mukanasi manan majoille mennyttä, vanhaa. Sen uuden on saatava tuntea itsensä ainutkertaiseksi.
Oletko valmis? Vaimovainaasi on onnellinen onnestasi sitten siellä manan tiellä.
Tossa on järkee itse olen 50v sinkku nainen mielestäni ihan ok näkönen ja kokonen . Missä ne sinkut oikeen luuraa . pitäis tehdä vaikka risteily tai jotain että löytyis seuraa. Vastatkaa jatketaan juttua