tietysti ehdottaa sinulle tapaamista ja kertoa myös niitä ajatuksia mitä mielessäni on, että olen oikeasti kiinnostunut sinusta, tahtoisin tutustua sinuun ja haaveilen siitä, että voisimme tulevaisuudessa elää elämäämme yhdessä toisiamme rakastaen. Nämä ajatukseni ja ihastumiseni sinuun (jonka tiedätkin) on todellista ja niistä olen varma, mutta olen epävarma itsestäni. Se tekee tästä hankalaa. En varmaan ikinä pääse tästä epävarmuudesta ilman naisen apua, mutta siinä se vitsi onkin. Naisen pitäisi tulla edes vastaan reilusti, jos ei aloitetta halua tehdä.
Voisinhan
minä..
24594
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
tavalla olet epävarma itsestäsi? Kun mietin vaan että epävarmuutta on monenlaista.
olet epävarma ,kun tunteet tiedät,ole nyt rohkea edes tämän kerran,
mä voi rohkaista sua siitä koko loppuelämän eteenpäin.
Sitähän mussakin on ja olen huomannut sullakin olevan mutt se vaan mietityttää, mistä sulla se alkunsa on saanut. Ootko joskus tullut torjutuksi tai jätetyksi tai jotain... en tiedä... Oot meinaan muuten parhaimman näköisiä miehiä mitä tiedän, luonteeltasikin ihan huippu ja tiedän sulta löytyvän rohkeuttakin tarpeen tullen, tosin muissa kuin ihmissuhdeasioissa, mutta kuitenkin. Oot sellainen voittajaluonne, mun silmissäni ainakin.
Oletko varma, että me tunnetaan toisemme?:) En tiedä onko mulla oikein muissakaan asioissa rohkeutta...no, ehkä se rohkeus on hieman jo nykyään lisääntynytkin. Viestisi perusteella kuitenkin olet nähnyt ihastustasi lähiaikoina, mutta minä en ole nähnyt pitkään aikaan. Yhteydessä olen kyllä ollut, aika vähäisesti tosin.
mutta sanon vaan, että kovin kauniisti osaat asiasi esittää. Yleensä ihmiset ymmärtää toisenkin näkökulmasta kun niille kertoo. Eikä tuollaiset asiat ole ikinä helppoja. Minusta kertoo paljon tuollaisen asenteen ottaminen. Että tahtoo yrittää vaikeaa asiaa. Ehkä se sun nainen näkee saman ja ei pelästy kun huomaa, että saatat olla ihan tosissasi. Ja sellaiset asiat antaa toiselle rohkeutta tulla vastaan.
epävarmuuteni johtuu aika todennäköisesti siitä, että seurustelukokemusta on, sanoisinko vähänlaisesti ja elämänkokemusta yleensäkkin. Muutenkin olen viettänyt melkoisesti aikaa omissa oloissani. Kouluaikoina kun oli jotain pieniä yritelmiä, niin ne lopahti hyvin äkkiä ja ei se ainakaan lisännyt itseluottamusta. Ei sen luulisi kuitenkaan ulkonäöstäni kiinni olevan, kun tiedän useitakin tapauksia kun minuun on ihastuttu. Minulla yleensä vaan vaatii aikaa tutustua ihmisen/ihmisten kanssa ennenkuin alkaa juttu luistaa ja sitä ei ainakaan silloin teiniaikoina kukaan jaksanut odottaa.
tuohon sen verran vielä, että tiedän sen tunteen, että kestää hetken ennen kuin alkaa se juttu luistaa. Tuntui samalta nuorempana ihan kaveruusmielessä vaan, että ei sitä jaksanut ihmiset odottaa. Mutta onneksi myöhemmin on vähän alkanut tajuta, että ei se niin haittaa. Kun aito kiinnostus toiseen ei ole siitä kiinni, että kaikki menee sujuvasti. Ja kun uskon kuitenkin, että kaikki ymmärtävät, että alut ei ole helppoja. Usein ne ovat lähinnä hermostuttavia ja vaikeita. Mutta jos oikeasti pitää toisesta ei se haittaa. Musta tuntuu, että en varmaan ikinä puhuisi kellekään, jos en olisi alkanut hyväksyä sitä, että aina ei tarvi suoriutua täydellisesti jutteluista. Sitä en ehkä itsessäni osaa hyväksyä että se vaikeus olisi söpöä, mutta kyllä välillä muista ihmisistä näen sen niin. Muistan kerran kun joku vieras ihminen sanoi jotain nättiä ja kesken sen lauseen siltä vaan hukkui kaikki sanat, silitin sen olkapäätä ja sanoin kiitos ja että se on kiva kun käy sanomassa nättejä asioita vieraille ihmisille. Olin oikeasti iloinen, että se halusi sanoa ne, vaikkei se ilmeisesti ollut helppoa. Pointtini oli kai se, että ihmiset näkee asioita monella tavalla. Joskus se mikä häiritseee itseä ei häiritse toisia. Eikä ketään tuomita liian aikaisin, paitsi koiruuksista :) Toivottavasti sun ja hänen asiat järjestyy, älä anna noiden juttujen haitata. Jos näätte tai pidätte yhteyttä niin kokeile kertoilla hänelle siitä puolitiestä, jos sinne oikeasti hänen kanssaan tahdot.
hyvin. Mun pitäisi ja tajuta tuo, että ei tarvitse juteltaessa, eikä tietysti muissakaan asioissa olla täydellinen. Tiedän, että olen liian kriittinen itselleni ja vaadin itseltäni liikaa monessa asiassa. Ehkä se tekeekin minusta hiljaisen uusissa tilanteissa ja sellaisten ihmisten kanssa, joita en tunne, tai joiden kanssa olen vähän tekemisissä. Jotenkin ilmeisesti pelkään, että sanon jotain hölmösti ja sitten en sanokkaan oikein mitään.
Mulle kävi itseasiassa vähän samanlainen juttu nyt ihan lähiaikoina, kun eräs nainen yllättäen sanoi jotain mukavaa (liittyen silmiini) niin hän meni sitten itse hämilleen siitä, tai nolostui, että mitäs minä nyt tuollaista menin sanomaan, mutta minusta se tuntui mukavalta, että sanoi ja hän oli rohkea. Ja itseasiassa ihastukseni oli viimekesänä juuri siinä hänen paikallaan samassa työpaikassa ja minä en uskaltanut sanoa hänelle mitään kaunista, vaikka mieli teki.
kahdenkesken, mutta jos on yhtään enemmän ihmisiä pakenen omiin oloihin. Kukaan ei enää edes oleta että pysyn paikallani, oon mennyt pienenä komeroon piiloon, kun on tullut vieraita. Ei oo aina helppoa se jutustelu :D Ja siis kaikilla on kuorensa joidenka alla ollaan piilossa. Jotkut tilanteet joskus saavat kuorta vähän raottumaan, usein se jos toinen raottaa omaa kuortaan. Ja kaikki muu saa sen menemään entistä enemmän kiinni.
Toivottavasti sun juttu kääntyy parhain päin, me muut täällä ollaan jo niin toivon menettäneitä, että ei jakseta enää kuin murista täällä vieraille :)
samaa kuin mullakin, mutta mulla on välillä vaikeuksia tuossa kahdenkesken juttelussakin, riippuen tilanteesta ja toisaalta olen äänessä välillä vaikka olisi useampikin ihminen, kunhan on tuttu porukka. No nykyään en missään porukoissa olekkaan, mutta silloin joskus. Toivotaan tosiaan, että asiat järjestyisi. Itsehän ne tietysti pitäisi järjestää, kun vaan saisi kaikki pelot voitettua. Älä sinäkään nyt ihan kokonaan menetä toivoasi:)
ihan kokonaan ole toivoani menettänyt, välillä tulee ihan vahingossa joku lause liian kipakasti ennen kuin kerkeän korjata, lähetänäppäin-sormi on liian nopea :) Ja yritän olla murisematta vieraille, jos joskus sille oikealle vaan.
mutta älä sille oikeallekkaan kovasti murahda, ainakaan ensialkuun, ettei pelästy:) Mutta nytpä taisi tulla tuo nukkumatti kylään heittelemään unihiekkaa, eli hyvää yötä.
olla epävarma itsestään, eikä ehkä ymmärrä mitä haluat jos et ilmaise sitä riittävän selvästi, tai jos epävarmuudessasi piiloudut jonkin sellaisen asian taakse, joka jättää hänet jollain tavalla tyhjän päälle. Sieltä on vaikea tulla reilusti vastaan.
Onhan tuollainen aina vaikea tilanne, mutta omana itsenään rehellisesti lähestyvään varmasti suhtaudutaan vastavuoroisesti hyvin, ainakin useimmiten ja ainakin silloin jos tunne on molemminpuolinen.
on usein turpa ruvella; häviöitä on myös aika paljon.
ehdota vaan tapaamista.Mä tulen takuulla sen jälkeen sua vastaan.Aluksi voi olla epävarmaa mut kyllä kaikki järjestyy usko pois.Tykkään susta kamalasti.
päivänä sait minulta viimeksi viestin? Siis henk.koht viestimeen.
tänä aamuna
No minä se en sitten ollut.
ei ymmärtänyt että sä puhut viestistä?:D
melkein höyhensaarilta vastaan tähän, että minä en sitten ollut sitäkään aiheuttamassa :D
osuiskos oikeaan...?
kyllä, mutta ei se ollut 14. päivä.
Mielestäni epävarmuus kuuluu asiaan, silloin kun on ihastunut.
Mutta se saattaa helposti myös aiheuttaa turhia väärinkäsityksiä...,joka vaikuttaa molempiin, joka lisää epävarmuutta molemminpuolin.
Väärinkäsitysten välttämiseksi paras linja olisi henk.koht. viestittely.
Hankalia asioita, mutta koska olet ihastunut ja kiinnostunut, tuo näitä asioita selkeästi esille...siitä se homma etenee...omalla painollaan, luulisin
( tuttu tilanne ... )
taidan olla vaan liian epävarma itsestäni. Henk.koht viestittelyä on kyllä ollutkin, mutta sitä tapaamista varmaan pitäisi ehdottaa, kun vaan pystyisin. Ihastumiseni hän kyllä tietääkin.