Olen eronnut 10 v sitten. Mielestäni olen
nuorekas hyvin säilynyt viisikymppinen, joka
harrastaa liikuntaa aktiivisesti ja harrastuksia
löytyy muutenkin joka lähtöön, mm mökkeily,
kalastus, metsästys (ei miesten), karaoke,
tansseissa käynti silloin tällöin jne.
Sopivaa miestä ei vain tahdo löytyä ( en ole
kyllä aktiivisesti hakenutkaan). Ehkäpä olen
liian "kranttu".
Ukkomiehet on kyllä kiinnostuneita ja nuoremmat
30 v miehet, mutta sitä sopivaa vain ei ole
osunut kohdalle.
Hyvää kevättä kaikille!
nuorekas hyvin säilynyt viisikymppinen, joka
harrastaa liikuntaa aktiivisesti ja harrastuksia
löytyy muutenkin joka lähtöön, mm mökkeily,
kalastus, metsästys (ei miesten), karaoke,
tansseissa käynti silloin tällöin jne.
Sopivaa miestä ei vain tahdo löytyä ( en ole
kyllä aktiivisesti hakenutkaan). Ehkäpä olen
liian "kranttu".
Ukkomiehet on kyllä kiinnostuneita ja nuoremmat
30 v miehet, mutta sitä sopivaa vain ei ole
osunut kohdalle.
Hyvää kevättä kaikille!
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ensinnäkin täytyy kysyä mikä ajoi eroon? oliko
lapsia?
miten olet kranttu- missä suhteessa- sun täytyy
hieman laskea rimaa kuten sanotaan, sillä
täydellistä ihmistä ei ole jeesuksen jälkeen
tiettävästi olluttkaan !!
jatketaan keskustelua tiedä mikä ratkaisu
löydettäs voinhan vaikka pystyä antaan hyvän
vinkin
muuten mistäpäpäin olet - niin hyvää kesää munkin
puolesta
ollut täydellinen, hän sai raivareita ja
epäuskonpuuskia kuten kuka tahansa meistä. Siihen
koko juttu perustuu.
Niin, siitä kranttuudesta. Ehkäpä et olekaan kranttu vaan kaipaat ihmistä, johon voit luottaa ja joka jakaa kanssasi noita hienoja asioita, mitä sinulla elämässäsi on. Minä olen kohta nelivitonen naisihminen ja ollut käytännöllisesti katsoen moniaita vuosia yksineläjä, joitakin yrityksiä on ollut, mutta ovat kyllä kaatuneet luottamuspulaan ja siihen, että niistä miehistä ei ole ollut aikuisiksi vastuunottajiksi. En jaksa enää puolikkaita olemisia, haluan kokonaisen maan ja taivaan ! Haluan, että minua arvostetaan ihmisenä, juuri sellaisena kuin olen. Enkä ole edes pirullinen enkä pahannäköinen, päinvastoin herkkä ja hyvinsäilynyt. Mitä enemmän kokee -ja pettyy- sitä varovaisemmaksi tulee. Itsesuojeluvaistosta kasvaa hevosen kokoinen, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kranttuilun kanssa. Uskotaampa siihen, että kyllä se päivä koittaa kun yksinäisyys ja haikailu loppuu. Ehkäpä ne kunnon miehet eivät kuljekaan tuolla karaokeissa ja kapakoissa tyrkyllä. Mutta missä sitten, sitä olen ihmetellyt. Bingoon en ole vielä valmis menemään. Nykyisin vietänkin paljon aikaa ihan yksikseni, luen paljon kirjallisuutta: se lohduttaa ja tuo alati uusia ulottuvuuksia elämään. Esimerkiksi viime yönä lopettelin Vivica Bandlerin omaelämäkerrallisen "Vastaanottaja tuntematon", josta tuli oikein hyvä mieli: ihmisellä on ollut voimaa tehdä elämästään omannäköinen ja rikas monista mutkista huolimatta.
Olen lueskellut näitä viestejä silloin tällöin täällä netissä ja huomannut, että meitä yksinäisiä taitaa olla aikamoinen joukko. Pitäisiköhän perustaa ikipirteiden ja niin trendikkäiden sinkkukerhojen sijaan yksinäisten sydänten kerho, jossa saa oikeasti tuskailla ja tuoda tuntojaan esiin vaikka se nyt sitten olisi sitä kiellettyä negatiivista ajattelua ? Minulla ainakin on ihan oikeasti välillä tosi paha olla.
Luin sinun ja edellisten viestit tässä
keskustelussa ja täytyy sanoa, että aivan
samanlaisia tuntoja on minullakin. Olen
aika "uusi" tässä yksinäisten naisten kerhossa,
eronnut n. 1,5 v sitten. Oikeesti ei ole tullut
vielä vastaan täydellistä miestä - ei ehkä
koskaan. Enhän toki itsekään ole sellainen eikä
odotakaan moista ihmettä, jotain lähelle
kuitenkin. Mutta olen havainnut, et miehet
pääosiltaan vaan haluavat lyhytaikaisia suhteita
tai jotain avointa yhdessä olemista -
sitoutuminen lienee heille vaikeaa, ehkäpä hekin
etsivät jotain aina parempaa. Ja siinäpä se pulma
on.
Olisi hyvä kun olisikin yksinäisten sydänten
keskustelukerho vaikka täällä suomi 24-
keskustelunetissä. Mietittäisiin yhteistä
ongelmaa ja silloin se olisikin jo melkein
voitettu.
Olemme aivan samanlaisia. Luulin olevani ainoa.
Olen seurannut netin erilaisia keskustelua,totean
etten ole ainoa, hyvä juttu. Siksi on hyvä lukea
mielipiteitä. Aikaisemmin en tohtinut vastata.
Lopulta rohkenin nyt tässä kirjoitella.Olen
itsekin eronnut 10 vuotta sitten...Unohdetaan
vanhat asiat ja katsoa uusilla silmillä.Mitä
edessä tapahtuu, toki joskus pettymyksiä tulee ja
myös iloja.Silti joskus tulee oikea mies oikeassa
ajassa ja paikassa. Aika näyttää.. Minulla on
kohtalainen siis ei hyvä suomenkieli, koska en
kuule.Niin ajattelen samaa, että olis hyvä
purkata ulos ja kysellä sekä saada vastauksina
mielipiteitä. Se herättää antamaan ideoita ja
toisillemme...
Tämä viesti ja se keskustelun aloittajankin
viesti tukevat hyvin kokemustani: jo toista
vuotta olen etsinyt naiskumppania ja menestynyt
aktiivisuudestani huolimatta heikosti.
Olen saanut vaikutelman, että olen ihan
mukiinmenevä, mutta asiat eivät ole kuitenkaan
edistyneet, koska naiset ovat erittäin
passiivisia. Se olen poikeuksetta minä, joka saan
saoittaa, kirjoittaa ja ehdottaa tekemistä tai
tapaamista. Yleensä nainen haluaa olla olla
ykinään ja viettää iltaa omissa oloissaan. Siitä
huolimatta, että tiedän, että häntä vaivaa sama
piinaava olo kuin teitä muitakin: Yksinäisyys.
Mikä tässä oikein on vikana? Missä on naispuolen
aktiivisuus suhteiden kehittämisessä? Vai ovatko
ne pelkästään siellä korvien välissä toiveina?
Minä olen taas saanut aivan samanlaisen
käsityksen - miehistä. Olenkin nyt odottavalla
kannalla - olen huomannut, etteivät miehet voi
suoraan ja rehellisesti ja heti viestittää, jos
kaikki ei osukaan kohdalle, jättävät vain asiat
aukinaiseksi.
Kyllä silloin helposti muuttuu passiiviseksi,
vaikka olisi kuinka positiivinen, iloinen ja
sosiaalinen nainen.
Hyvä jos sinä olet siitä poikkeus. Veikkaan, et
löydät kyllä kumppanin.
Samaa mietin itsekkin,olenko loppuelämän yksin.
Tosiaan on tarjolla rouvia ja alle 40v naisia
jotka eivät minua kiinnosta.
Kuulisin sinusta mielelläni lisää,olen vapaa eikä
menneisyys koputa olkapäälle.
Terveisin se toinen kranttu.
Hei!
Kiitos vastauksestasi. Olen 51 v eronnut yhden
aikuisen pojan äiti. Poika on jo muuttanut pois
kotoa ja asuu tyttöystävänsä kanssa.
Työskentelen hoitoalalla. Asun lapin läänissä.
Mistä päin sinä olet?
Tosiaan erosin miehen alkoholin käytön vuoksi.
Taitaa olla se tavallisin syy. Siinä sivussahan
tulee kaikki muut mahdolliset vaikeudet.
Harrastuksia minulla on paljon.
Joskus kaipaisi sitä toisen ihmisen olkapäätä ja
läheisyyttä.
Kirjoittelen tätä työpaikalla koska minulla
itselläni ei ole nettiä kotona.
Toivottavasti vastaat tähän. Olisi tosi
mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia.
Terv. Se ruskeasilmäinen lapin tyttö
ps.Täällä on viime yönä satanut 10 cm uutta lunta.
Hei!
Kiitos vastauksestasi. Olen 51v eronnut yhden
aikuisen pojan äiti. Poika on jo muuttanut pois
kotoa ja asuu tyttöystävänsä kanssa.
Työskentelen hoitoalalla. Asun lapin läänissä.
Mistä päin sinä olet?
Tosiaan erosin miehen alkoholin käytön vuoksi.
Taitaa olla se tavallisin syy. Siinä sivussahan
tulee kaikki muut mahdolliset vaikeudet.
Harrastuksia minulla on paljon.
Joskus kaipaisi sitä toisen ihmisen olkapäätä ja
läheisyyttä.
Kirjoittelen tätä työpaikalla koska munulla
itselläni ei ole nettiä kotona.
Toivottavasti vastaat tähän. Olisi tosi
mielenkiintoista vaihtaa ajtuksia.
Terv. Se ruskeasilmäinen lapin tyttö
ps. Täällä on viime yönä satanut 10 cm uutta lunta
kuinka korkealla olet lapissa kun niin paljon on
lunta tullut- vaikka sehän tietää lämmintä kesää
kun se nyt sen sataa eikä juhannusviikoilla.
mulla on aikomus tulla lappiin kalaan vaan joko
se siianpyyntiaika on ohi tältä keväältä
olen 49 v ja olkapää on kyllä luotettettava --
alkoholia osaan käyttää kohtuullisesti koskaan ei
ole ollut ongelmia-- voin olla ilmankin ja tuntuu
että parhaat hetket onkin selvinpäin- tupakoi en
harrastukset kalastus ja eräily sekä
kenneltoiminta
asun etelä lapissa
olen työelämässä
on myös pari aik tytärtä, joiden kanssa on hyvät
suhteet
Hei !
No minä olen helsingistä,mutta käyn Levillä aika
usein,veljelläni on siellä kiinteistö.
Kaverini on siellä eräoppaana(helsinkiläinen)
Ja löysi lapintytöstä onnen.
Itsekkin kaipaan sitä läheisyyttä aikuisesta
naisesta.
Olen 52 vuotias tumma myöskin,ja asiallisen
näköinen.
Hei!
Tämä on kokeilu, ilmoita jos viesti tulu perille.
Se ruskeasilmäinen tyttö
joo selailin tätä joko olis vastattu tuli prille -
ei muuta kun viestiä enempi
Hei!
Laita oma nettiosoitteesi, sillä
Sinähän näet nettiosoitteeni, vastaa siihen, en
viitsi kaiken kansan nähden kirjoitella viestejä.
Hei!
Jos haluat, vastaa tähän nettiosoitteeseeni.
Voin sitten kirjoitella enmmän kun saan sinun
osoitteesi.
vastaisin kyllä jos taitaisin, mutta en osaa
keksiä miten nettiosoitteesi saisin-- jos sen
saan tulet ilahtumaan- toivottavasti
ilmoitelen sp-osoitteen
näinkö
Eipä taida onnistua?
Hei!
Jos ilmoitat nettiosoitteesi, niin voidaan
mailata puolin ja toisin.
Hei!
Ei sitä sähköpostiosoitettasi kuulunut. Harmi
vaan, olisin mielelläni vaihtanut mielipiteitä
kannssasi. Hyvää keväänjatkoa kuitenkin!
sp osoitten kanssa on vähän huonoa kun en ihka
yksin sitä käytä kun tämä käyttämäni kone on
työpaikallani ja muutkin siihen pääsee muut soit
rohkeasti nroon. 0400 285105 niin keksitään jokin
kanava
sp osoite on nyt ok [email protected]
kirjoitteleppas tv kulkija
enpä taida erotakkaan,kun luen näitä juttuja-
parempi sittenkin jatkaa avioliittoa -minäkin
luulin että kaikki muuttuu paremmaksi kunhan
tuosta ukosta pääsen-ei se taida ollakkaan mikään
onnen tae-sitä alkaisi vaikka taas ukkomiehiä
haikailemaan-se siitä ja sen kestävyydestä,,
menin vasta naimisiin keski-iässä ensimm. kertaa
elämässäni.kylläpä sai sitä oikeaa
ootella,meinasi jo luovuttaa.mutta oli sisäinen
pakko vastata nuorempana kosintoihin
kielteisesti,kun tuntui epävarmalle aloittaa
vakavaa suhdetta kys.herrojen kanssa.
nyt on ehtoopäivillä kaikki hyvin,luojan kiitos.