Osaatko ajatella asuvasi ilman perusmukavuuksia. Lämmintä suihkua aamuisin/iltaisin, Aku Ankan lukemista lämpimässä sisävessassa, ehkäpä lähikauppaa tien toisella puolen?
Tänään satoi lähes koko päivän ainakin täällä korvessa. Laitoin aamulla muovisankot mökin räystäyden alle. Keräilin sadevettä kotitaloustarpeisiini.
Eihän tälläinen elämä liene outoa meidän ikäisille, mutta vieläkö sinulla riittäisi uskallusta mennä takaisin yksinkertaisiin oloihin?
Rakastan olla luonnossa, mutta uskon tämänkin muuttolinnun palaavan syyssateiden myötä, takaisin mukavuuksien maailmaan tuonne järven toiselle puolen.
Miten sinun ajatuksesi poikkeavat omistani?
Tänään satoi lähes koko päivän ainakin täällä korvessa. Laitoin aamulla muovisankot mökin räystäyden alle. Keräilin sadevettä kotitaloustarpeisiini.
Eihän tälläinen elämä liene outoa meidän ikäisille, mutta vieläkö sinulla riittäisi uskallusta mennä takaisin yksinkertaisiin oloihin?
Rakastan olla luonnossa, mutta uskon tämänkin muuttolinnun palaavan syyssateiden myötä, takaisin mukavuuksien maailmaan tuonne järven toiselle puolen.
Miten sinun ajatuksesi poikkeavat omistani?
Vastaukset 63
Vanhimmat
asiassa poikkea juuri ollenkaan sinun ajatuksistasi.
Kaikella aikansa.
Luulen kuitenkin tuon pienoisen sadistisen askeettisuuden olevan ominaista meille pohjoismaalaisille. Muualla maailmassa taidetaan pyrkiä koko ajan mukavampaan elämään. :)
Tarkoitan tietysti masokistista askeettisuutta! :)
Itse asiassa oli mielenkiintosta lukea kommenttisi. Sadistinen askeettisuus kun ei poikkea ainakaan minun Euroopastani, kokonaisuutena. Se on tietenkin kokemusten tuomaa erilaisuutta.
Ei riittäisi, en enää mistään hinnasta haluasi asua vailla kaikkia mukavuuksia vaikka luonto onkin minulle tärkeä.
Olen jo elänyt sen ajan kun kävin ulkohuussissa ja vedet tuli ja meni kantaen. Isä kantoi kun äiti huusi: ”vesijohto ja viemäri!”
Myöhemmin elämässä keitin lapsen vaipat emalivadissa ja isommat pyykit huuhdottiin meressä, talvellakin. Olin yhdeksäntoista ja äitiysloma oli kolmen kuukauden mittainen. Toinen lapsemmekin syntyi näissä oloissa. Aamulla ennen töihin lähtöä loin koksit lämmityskattilaan ja pumppasin käsin kylmän veden tankkiin, sata ”laakia” aamuin illoin. Kylmä vesi tuli silloin hanasta lämmintä vettä ei ollut, eikä suihkua. Mies oli sitä sorttia joka ei saanut persettä sängystä ylös aamuisin, eikä tehnyt kotona naisten töitä, eli ei mitään.
Minua ei retro kiinnosta, missään muodossa. Välttelen jopa ystävien mökkikutsuja juuri tästä takaisin luontoon villityksestä johtuen.
Hyvin ainakin nukuttaa täällä mökin ylisellä, jossa en pidä lainkaan lämpöä yllä. Ikkuna järvelle takaa raikkaan hengitysilman.
Minulla ei ole kokemuksia avioliitosta ja lapsien hoidosta primitiivisissä oloissa. Esikoisellani käytin jo pampersseja, mutta lapsuuden kodissani oli aluksi ulkovessa ja kaivovesi.
Olen toki tottunut tälläiseen yksinkertaiseen elämään sillä kun lapseni olivat pienempiä vietimme kaikki kesät ja talvellakin juhlapyhät täällä, mutta luxusta oli tietenkin se, että pyykit kuljetettiin kaupunkiasuntoon.
on ihan mukavaa kesällä, oli ilmat sitten mitä tahansa.
Minun yksinkertaiseen elämääni ei kuuluisi tv eikä tietokone, vain matkaradio riittäisi, vaan eipä ole mahdollista moiseen "ihanuuteen".
Mukavia mökkipäiviä Sinulle.
(ps. en muuten ymmärrä sitä, että joku lukee, kun toimittaa haisevaa toimitusta, heh)
Kyllä sinulla korpikirjailija on ainakin yksi mukavuus, tietokone.
Ehkä sähkötkin ja muuta mukavaa, olet niihin vain niin tottunut ettet huomaa.
Mutta auta armias jos nekin otettaisiin pois.
Alkuvuosina kun ostin tämän paikan ei minulla ollut tietokonetta täällä, mutta koska olin pienyrittäjä laitoin hyvin pian kaikki yhteydet muuhun maailmaan kuntoon. Sen sanoi käytäntö kun asuimme kesät täällä.
Tv. on ihan kiva kapistus, joskin en katso paljoakaan sitä. Uutiset mitä maailmalla tapahtuu ovat tärkeitä ei muu.
Poikani ovat kiikuttaneet huusiin Aku Ankkoja, itse en erikoisemmin nauti siellä lueskelusta ; )
mutta ei kai se maata kaataisi vaikka minulla ei olisikaan tv:tä kun en kuulu sen suurkuluttajiin. Tietokone on tarpeellinen yhteys maailmalle. Pankkiyhteys säästää askelia ja sähköposti on nykyisin se yhteydenpitokeino jolla tavoittan sukulaiset, joten tietokoneyhteyden katson tärkeäksi Olen asunut vuosia kesät täällä ilman tietokonetta vain yrityksen pitoaikana minulla oli sellainen helvatin hidas kone jolla pidin yhteyttä asiakkaisiin.
Sähköt ovat täällä aina olleet ja vesijohtoverkosto kulkee tuosta aitani vierestä. Olen maksanut jäsenmaksun vesi- ja viemäriverkoston sopimukseen, mutta en aijo liittää mökkiäni siihen sillä se tietäisi, että mökki pitäisi täysin eristää ja tehdä sisävessa ja siihen kuluisi pienet säästöni eivätkä riittäisikään.
kuvitella pysyväksi olotilaksi, kyl sitä vaan on niin jo mukavuuden haluinen, mutta väliaikaisesti kyllä - osaapahan antaa arvoa nykyajan hienouksille, vaikkei meillä mitään hienouksia, sanan varsinaisessa merkityksessä, olekaan.
Meijjän saadan vesi järvestä saunaan ihan putkea myöden, semmoisella uppopumpulla nostetaan - agrekaatista sähköä siihen.
Olen ollut paljonkin sellaisessa mökissä johon ei päässyt edes autolla perille.
Sähköä ei, kaasulla keitettiin. Öljytuikkuihin valoa illalla ja kynttilöihin. Veden tulo ja meno oli omien käsien varassa. Aamulla nenät huurussa kun lämpö laski noin 10 asteeseen. Eka kerran kun sinne mentiin oli pakkasta 20 astetta ja lunta ainakin metri.
Takka ei vetänyt ja kaikki savut tuli sisään. Siinä seisottiin ulkona kun savu tuprusi ikkunoista ulos. Sittemmin senkin taidon oppi, lämmittämisen.
No oli siellä yksi mukavuus, rantasauna eikä muita ihmisiä.
Sain vasta viime kesänä naapuriltani vesipumpun kun hän uusi omansa. Se on helpottanut veden ottoa järvestä. Juomaveden saisin tuosta mökkiyhteisön kaivosta vaan en luota sen puhtauteen, joten haen juomaveden Peteriltä.
Pysyväksi oloksi en tätä ajattele sillä jo lämmityskulut tulisivat kalliiksi talvella, koska pirtissä on sähkötakka ja muutenkin paikat ovat sähkölämmityksen varassa. Ainoastaan saunamökin takkahuoneessa on puutakka.
järven rannalla tuollainen elämä on ihan jees. Muuten kyllä kaipaan mukavuuksia, lapsuudessa sain tarpeekseni vaatimattomista oloista. Pidän tavallisesta mökkielämästä, esim. puucee käy. Sen hoitaminen ei ole vaikeaa.
ole kuin viikko, kun yhtäkkiä ne kaikki mukavuudet poistui, kun sähköt meni 33 tunniksi pois. Ei ollut telkkaria, tietokonettä. ei tullut vettä kraanasta, ei vetänyt vessa. ei voitu keittää sisällä mitään, ei edes hammasharja toiminut. Puhelimet ei toimineet, kun ei ollut kenttää, kun mastoistakin meni sähköt.Yöllä kurkin sähkökelloakin ihan turhaan, pimeä oli näyttö. Kaupatkin pisti ovensa kiini, niin rahatkin säästyi. No kylläkai siihen olisi pikkuhiljaa oppinut. Sanoin illalla ukolle, että nyt sitä ei tartte käydä iltapesullakaan, niin tuo vastasi, että onhan meillä puhtaat tyynyliinat, hangataan naamaamme niihin. Mutta kieltämättä, oli se pikkusen ankeeta!
asiassa yhden positiivisen seikan! Kun jääkaappi ei toiminut, niin kannettiin tavarat kaapista rapulle, kun ulkona ei ollut kuin viisi astetta lämmintä. niin pysyi näin keskikesällä ruuat kylminä!
...löysin tuon saman positiivisen ilon aiheen kun tein täytekakun. Pistin sen verannalle koska jääkaappi oli aika täysi. Ei siis ongelmia jäähdytyssysteemeissä jos kelit jatkuvat tälläisinä kuin ne nyt näyttävät jatkuvan.
Minusta sellainen "yksinkertainen" elämä on kiehtovaa, olen syntynyt ja kasvanut yksikertaisissa oloissa joten se ei ole vierasta minulle nytkään. Ei ollut sähköjä ja sen mukanaan tuomia mukavuuksia, edes jääkaappia. Olen kertonut lapsilleni ja he ihmettelevät miten se voi olla totta. Niin se vain on.
Tulin kuitenkin toimeen veneessä pari vuotta sitten 2 kk jossa oli ihan yhtä alkeellista (vanha purkkari), empä tiedä moniko olisi lähtenyt sellaisiin olosuhteisiin kun nykyiset veneet ovat täysin varusteltuja, purjeetkin ja ankkurit nousee ilman käsivoimaa. Tämä oli mallia 1945.
Kaikista mieluiten asuisin pienessä mökissä maalla. Siellä olisi sopivasti puuhaa ja vapautta.
Monta tuulta ja tyventä olen purjeveneessä kokenut, pelännytkin, mutta
ne ajat ovat takana muisteloissa ja en enää kaipaa merikortteja ja
purjeiden ompelua, siihenkin oppi tarvittaessa.
Vauvan hoitokin onnistui veneessä, vaikka välillä piti purjeita reivata tai kuunnella
säätietoja, ja suurempien lasten viihdytys toimi mielikuvituksen voimin
aavoilla ulapilla.
Mökkimiljööt muovikalusteineen ja kukkalaatikoineen, taustamusiikkeineen
ja valmiine grillikastikkeineen eivät viehätä.
Oma puutarha on mukavampi minulle.
Rakastan luontoa: hiljaisuutta, kanootti kulkuneuvona tai jalkapatikkaa,
kallioluotoja, hiekkaerämaata, sademetsää, rahkasammalsuota,
vuoristoja....
.... tuli mieleen eräs alle kaksikymppinen nuorimies kirjoittajapiirissä. Olin kirjoittanut muistelman yleisestä saunasta jota käytimme kun olin pieni tyttö.
Poika ihmetteli, että kuinka se on mahdollista, teillä oli omakotitalo eikä teillä ollut saunaa. No ei ollut aluksi, mutta myöhemmin oli.
Esikoisellani on aina käytössään oma pieni aitta. Helsingin hulinasta pois päästessään hän rakastaa nukkua aitassaan, jonka ikkunasta hän näkee suoraan järvelle.
...saan viinimarjoja ja vadelmia. Kasvimaasta kahta erilaista salaattia, tilliä, persiljaa, ja sipulia.
Nostin juuri pakkasesta (sekin mukavuus tököttää tuolla keittiössä) hirvenpihvilihaa juhannuksen grilliherkuksi sulamaan. Minulla on aina tapana tehdä marinaadit lihoille sekä salaatinkastikkeet alusta alkaen itse, silloin saan oman makuista hyvää.
Ostin juureksia joista teen pihvin lisukkeita. Ulkona minulla on grillikeittiö, jossa on itse muurattu tiiligrilli. Sen vieressä on pieni Högforsin valuruta puuhella rapit no 20. Hyvin tehokas pieni ihme sekä savustuspönttö.
Samaan yhteyteen olen itse naputellut pienen terassin ruokailupaikaksi.
Omaan hieman timpurinkin lahjoja joten Peter, joka on enemmän filosofi kuin rakentaja, pääsee täällä itseasiassa liiankin helpolla.
Näen koko ajan meren, nytkin vuoteessa ollessani, myös muista huoneista.
Tuuli hieman yltyy, ja aallot yrittävat vaahtopäitä saada aikaiseksi.
Veneessä vuosia alkeellisesti vietin myös, aikoinaan. Kesäisin.
Samoin kauniilla ulkosaarella monta vuotta. Ei kaivoa, ei sähköä, kaasujääkaappi ja hella sentään oli. Matkaradio pattereilla.
Ulkogrilli, savustus paikkoineen, ja muurinpohjapannuineen.
Ruotsinlaivat lipuivat pidemmällä ohitse, ja muutoin rannatonta, aavaa. Olisihan viro jossain vastaan tullut, elo-syyskuussa valonkajo, hyvällä säällä, illalla sieltä loisti.
Puusee ja lasten pottarivistöt.
Aika kutakin, se oli hauskaa ja mukavaa silloin, nyt arvostan kaikkia mukavuuksia mitä on, eikä tee enää mieli kotoa pois.
Lasitettu parveke 15 m2, ja siellä voi vaikka nukkua, kaikki ruokailut siellä maaliis-huhtikuusta, syys-lokakuuhun.
Meri alla, pienveneet ja kanootit lipuvat. Joskus toki jokin vesiskootterikin.
Jollia, surffilautoja, ja vesihiihtoa voi seurata.
Kunhan vielä vesi hieman lämpenee,
uimassa voi käydä suoraan hissillä alas.
Ei, ei enää, alkeellisiin mökkeihin.
Suon sen mielelläni niille, jotka edelleen viihtyvät niin, minä en enää.
Ei pakkaamisia, automatkaa, tai venematkaa.
Se kaikki on tässä, mitä haluan.
Asut upealla paikalla meren rannalla ja palvelujen keskellä. Kun luen viestejä teen omat mielikuvani paikoista ja voisinpa asua kuten sinä nyt. Hesaan en ole ajatellut muuttaa, mutta hieman elelämpään kaipailen. Varmaan sitten muutto tulee ajankohtaiseksi kun kuopus lähtee opiskelemaan. Säilytän kuitenkin tämän henkireijän korpeen.
Tänään itseasiassa tein "pirtistä" tyylikkään olohuoneen. Uusin nojatuolijen päälyset ja sävytin matot ja verhot toisiinsa. Seinältä lähti vanha ryijy yläkertaan ja tilalle tuli omia oljymaalaukseni. Ei tämä nyt ihan alkeellisesta näytä. Chic, sanoi Peter kun astui ovesta sissän ; )
Rantasaunaa lämmitän joka ilta sen verran, että käyn iltapesulla ja saan tiskivedet.
Haave oli aikaisemmin tehdä tästä ympärivuotinen asunto, mutta sen haaveen olen jo haudannut. Kesällä tämä on kivaa, mutta taitaa tämä pääskynen lentää syksyllä isolle kirkolle ; )
koen minäkin. Tosin en veneistä käsin, vaan maalaiselämän rauhasta. Mökki on ollut reilun kymmenen vuotta ja sen viehätys on hiipunut. Siellä naapuri on lähellä.
Mieluummin ollaan kotona ja nautitaan omasta rauhasta ja puutarhasta. Nyt on lintujen liverrystä runsaasti, kun pönttöjä tuli laitettua kuusi ja kymmenen asunnon rivitalo pääskyille. Se tosin ei kelvannut. Siirretään aitan taakse, missä pitävät majaa.
Grillausta en harrasta. Ruuan kanssa muutenkaan ei tule pelattua, yksinkertainen on hyvää.
Lapsuudessani oli kaivossa kylmänä pitämistä, maitohinkki narussa alemmas ja pysyi viileänä. Paksukermainen viili oli hyvää. Oma pieni kukkamaakin oli. Sieltä ehkä on tullut innostus kukkiin.
Sitä luonnon hiljaisuutta juuri maisteltiin lehdenhakumatkalla noin kilometrin päässä.
Ikkuna edessäni on auki ja leivon liverrys kuuluu. Langalla laulaa hetkittäin haarapääskyt.
Tämä on parasta tämä yksinkertaisuus ja oma rauha. Naapuriin on linnun tietä puolisen kilometriä ja pellot on ympärillä. Yhdellä sivulla sitten metsää.
Parasta on mennä ulos ja jättää tietsikka:) Hyvää kesää!
..asut korvessa ja sinulla on kesämökki? Omituinen investointi.
Me cityihmiset haluamme palata juurillemme yksinkertisiin oloihin. Haluamme nauttia lintujen laulusta ja järveen heijastuvasta auringonlaskusta. Kantaa talousvedet kaivosta ja saunoa rantasaunassa. Asioida huuskassa ja kerätä luonnonkukkia niityiltä.
Sinullehan se on jokapäiväistä elämää. Meille se on ylellisyyttä joka tekee meidät onnelliseksi. Talvet elämme cityissä tai liihottelemme ulkomailla miten kukin haluaa jos haluaa.
montako cityä on Suomessa, onko yhtään? :))
Pieniä ovat silakat joulukaloiksi, Helsingin kokoiset kaupungit cityiksi :))
City = (suur) kaupunki. (iso) kirkonkylä näillä leveysasteilla ; )
Sadonkorjuuni on pientä, sillä puutarhani viljelyt keskittyvät yrtteihin, mitkä
toimivat nurmikkona ja antavat mahtavan aromin siellä kävellessä.
Erilaiset tinjamit, oreganot ja lavendeli ym kasvavat menetyksellisesti,
koska asun Suomea etelämmällä leveysasteella.
Japanilaistyyppinen puutarha ja luonnonkasvit ovat osa pihaani,
sillä ruohonleikkuri on pannaan julistettu meillä (meidän huushollissa) melusaasteen ja energian tuhlauksen takia.
Tämä suuntaus näyttää leviävän kiitettävästi muuallekin ja
ainakin linnut, perhoset ja muut hyönteiset tykkäävät.
Paras puutarhasuunnittelija on luonto. Säilyttäkäämme se.
Muistoissa ovat veneilyt, mökkielämä ja retkeilyalueet nyt nautin tästä
päivästä ja odotan seuraavaa.
kun saan olla luonnossa ja yksinkertaisin varustein.
Sitä aivan kuin palaa siihen millaisista oloista on maailmalle lähtenyt. Osaan nauttia siitä ettei ole sähköä, ei putkivettä ei viemäriä eikä muuta kuin puukäyttöiset hella ja sauna.
Siihen pirtin pöydälle luonnonkukkia näin juhannuksena ja ikkunasta kuuluvaa pikkulinnun laulua. Saunan jälkeen kahvit kaikessa mukavuudessa.
Joten toivotan sinullekin Hyvää Juhannusta!
Sanoit aivan kuin ajattelin. Kaikki ei saa olla liian valmista, se turhauttaa.
Voisin ihan kevyesti siirtyä ajassa taaksepäin, keräillä ja samoilla, mutta en yksin,
pitää olla samanhenkinen kaveri. Mikään ei ole niin tärkeää ettei siitä voisi luopua.
Oikein hirvittää tämä nuoriso nykyään. Ihan kivoja ne on mutta miten he selviytyisivät jos tulisi joku katastrofi.
Olen itse ollut Kreikassa kun maa järisi ja se oli pelottavaa. Olet luonnon armoilla, etkä voi tehdä mitään.
olenkohan minäkin jo hieman vieraantunut?
Lähdetään vuokra mökille neljäksi viikoksi, ei sähköä, vain takka ja sauna.
Vesi otetaan järvestä,kauppaan 40 km, kaupunkiin 80 km.
Luonto on se mitä näin vammaisena tahdon kokea vielä.
Onneksi pystyn ajamaan autoa.
Hyvää Juhannusta kaikille.
Vesi nostetaan vinttikaivosta ja lämmitys toimii puilla. Vanha kiviuuni ja tietenkin hella. Kylmässä pidettävät elintarvikkeet voi laskea ämpärissä kaivoon tai viedä kellariin.
Parin vuoden kuluttua jään eläkkeelle ja aion asua maalla ainakin osan vuodesta. Ehkäpä sähköjen hankinta tulee silloin ajankohtaiseksi.
siinä mielessä, että mukavuudesta en halua enää tinkiä. Tein tinkiä monta monituista vuotta ja loppuihan se viimein omaan mahdottomuuteensa.
Ensinnäkin askeettisuutta haluavilla pitää olla kukkaro kunnossa. Toisin sanoen elitistien hupia lähinnä näin jälkikäteen ajatellen. Työssäkäyvillä pitää olla tajuton vieteri ja voimavara askarrella ja touhuta ympäri vuoden ja hoitaa siinä lapset ja hajonneet vesipumput ja monet muut koneet ja kojeet. Sivussa asumisestakin maksaa kukin itse, kun palvelut aina vaan entistä enemmän keskittyvät taajamiin.
Silloin kun muutettiin korpeen elämään, niin valtio tuki halpakorkoisella lainalla, että asutettaisiin kuolevia tiloja haja-asutusalueelta. No se halpa korko oli tämän hetken normaalin asuntolainan korko!
Elämä voi muuttua ja onneksi voi muuttaa elämäänsä. Närästää vähän vieläkin, mutta uskon, että tämäkin episodi elämässä oli tarpeen.
Hyvää kesää ja hyttysiä kohtuudella.
Olihan se aikoinaan lasten kanssa ainaista huolen kantoa kun olin päivät ja joskus viikonloputkin työssä, mutta koska minulla oli ravintolayritys toin valmiit ruoat usein mukanani työstä mökille joten siitä sopasta selvittiin helpolla. Pojat viihtyivät ja heidän kaverinsa se oli minulle pääasia. Kuinkahan monta "ottopoikaa" minulla on ollut. Mökillä oli aina poikien kavereita. No oppivathan pojat paljon hyödyllistäkin, erätaitoja, veneen käsittelyä ja puutarhatöitä.
Olen kirjoitellut heille tarinoita noista ihanista kesistämme, niitä ne pääsääntöisesti olivat. Nyt voin nauttia kiireettömästä omassa rauhasta, muistella ja naputella muistoja tietokoneen kätköihin.
näin kylmänä ja märkänä kesänä olla tuollaisella mökillä, kyllä pitäisi olla puulämmitystä se ois sen mökkielämän pelastus, ei tulisi kuuloonkaan sähkötakka, höpö höpö.
Itseasiassa päämökkirakennus on pieni talo joka on valmistunut vuonna 1947.
Ostin tämän Peppi Pitkätossutalon kuten lapseni tätä pienenä kutsuivat keväällä 1996. Itse talo oli silloin huonossa kunnossa. Aikaisempi omistaja oli laittanut sähkövastukset takkaan, joka oli aijemmin toiminut puulla.
Aloitimme korjausurakan heti keväällä 1996 ja se jatkui useampia vuosia. Teimme pohjustustyöt maaperään, eristyksiä seiniin, korjasimme kattoa, poistimme piipun josta valui vettä sisään. Kunnostimme lattioita ja teimme yläkertaan nukkumatilat. Yksi erikoisuus oli talossa valmiina lämpöpuhallutlaite joka puhataa tehokkaasti mökin kuivaksi ja lämpimäksi jos lämmöt ovat olleet pitenpään pois. Nytkin se on käytössä koska ilma on kosteaa.
Rannassani on vuonna 1986 valmistunut takkahuone saunayhdistelmä ja siellä poltetaan puuta.
Sähkötakka on ollut pelastus juuri tälläisinä sateisina kesinä. Kuiva ei savuta ja pitää tasaisen lämmön. Lämpiminä kesinä sitä käytetään vähän.
Peterin mökillä nautimme pirtin puutakan romantiikasta, työtäämpi vaihtoehto, mutta ihanan pehmeä lämpö, kun muistaa pistää halkoja pesään ; )
on ihan mielenkiintoista.
Meillä kumppanini kanssa oli tuolla Laanilan kultamailla kultavaltaus liki 20 vuotta... Siellä vietimme kaikki lomamme ja usein viikonvaihteetkin... :)
Ensimmäisten kymmenen vuoden aikana oli asumuksena kevytpressusta tehty ja kaminalla varustettu "jurtta"... Ruoka valmistettiin yleensä "muurikassa" tai keitettiin nokikattilassa nuotiolla sekä kaminan päällä... Puron rannassa oli pressusta tehty sauna joka lämpeni joka ilta, ja valtauksen reunalla vastaavasti tehty "pikkola"... Valona kynttilä tai myrskylyhty... Ympäröivä puhdas luonto, rauha ja hiljaisuus korvasi moninkertaisesti kaikki puutteet... Joka kevät oli palava kiire Lappiin... :)
Myöhemmin astui kuvaan asuntovaunu ja elo koheni aurinkopaneleineen sekä kaasuhelloineen... Viimeisin "vaunu" oli Knaus President ( 12,5 m pitkä ), jossa oli kaksi makuuhuonetta, keittiö ja olohuone suihku / wc tilaa unohtamatta!!!
Parhaan panit ; ) yksinkertaista on elämänne ollut Laanilan valtauksella.
Kultaa taisi sittenkin purosta löytyä kun lopuksi oli jo luxusta autonperässä vedettävänä ; )
Näin ne unelmat saavutetaan, kovalla työllä ja uskolla onnistumiseen. Yksinkertaisista oloista, onnellisuudesta puutteen keskellä nousee tie ylös hyvään elämään.
Olemme aika kummallisia epeleitä me ihmiset kun kaiken saavutetun jälkeen herääkin halu palata onnellisuuden lalkuähteille, yksinkertaiseen elämään.
Näin kai se menee jos ei katkeroidu matkalla ; )
Hyvää juhannusta sinulle ; )
löytynyt isomus :)
Minulla pisin yhtäjaksoinen leiriolosuhteissa asuminen on ollut vain n. viikko, eli telttailua pohjoisessa, se on riittänyt mainiosti näkemään nyky mukavuuksien edut..
Mökillä on kaasujääkaappi ja -hella, suihkua ei ole eikä sisä vessaa, mutta pikkulassa oikea pytty.
Kyllä tuon "kapitaalin keräämisen oravanpyörän" vastapainona oma "latautumispaikka" oli tuota kultaakin tärkeämpi... Kaivaa sai kun halusi... Pakkoa ei koskaan... Syyskesällä kuukkelit, nuo "jätkän linnut", söivät kädestä... :)
Kerrankin yli viikon aikana ainoa ulkopuolinen ihminen joka nähtiin, oli vaeltaja joka joi kahvit ja poltti sätkän nuotiollamme... Niin, välillä piti käydä Saariselällä tai Ivalossa kaupassa jottei "ostettava" hyvinvointi unohtuisi... Tammukkaa ja sieniä saatiin kyllä tuolta luonnon "niliaitasta"... :) Perunat ja sipulit tuotiin kotoa... Jääkaappina toimi kylmään lähteeseen istutettu 30 litran tonkka... :)
Liekö Lapin lumoa vai hulluutta... Aina vain se polte on sinne itseä rääkkäämään vaelluksilla ja askeettisella elämällä... Siellä voi unohtaa surunsa ja sisin on rauhallisin, kun kulkee tai istuu nöyränä ja pienenä louhikoiden lomassa, katse suunnattuna mahtavien tunturien lakiin... :)
se kai on, hienoja hetkiä sielä on vietetty, jos tuskaakin :) so. rakkovikoja jaloissa, ynms. , mutta onneksi ne unehtuvat äkkiä.
Hyvää juhannusta sinne teillekin, toivottavasti rosvopaistiin ei pääse hiekkaa :)
kävin pitkästä aikaa Lapissa. Lumo on tavallaan säilynyt, mutta en luultavasti voisi kokonaan asua siellä. Nykyinen kumppanini ei välitä vaatimattomista oloista, pitää olla hotelli. Me molemmat olemme lähtöisin samantapaisista, melko vaatimattomista oloista ja nautimme mukavuudesta, kun kerrankin on mahdollisuus. Luultavasti minä olisin joustavampi. Mieheni kanssa olisimme varmaan tehneet vielä telttaretken pohjoiseen kuten niin monena juhannuksena kaksin ollessamme. Hyvää juhannusta kaikkiin maakuntiin. Minun juhannuksenviettopaikassani on ulkohuussi, mutta muuten melko mukavat puitteet.
Ajatus tuntuu ihan hyvältä.
Mutta kun tulevaisuudesta ei tiedä,
jos sairastuu tms niin vitsit olisivat vähissä yksinkertaisissa oloissa oletan.
Muuten - kaipaan takaisin " kotiin" missä oli kantovesi ja ulkohyyskä.
Miten nykyinen, kiireinen -muka-elämä on parempaa?
oloissa oli pakko liikkua, kun oli kannettava puut, vedet sisään ja ulos ynnä muuta. Olikohan silloin nivelrikkoa? Ei ainakaan minun mummoillani. Ketterästi liikkuivat. Toinen eli 80- toinen 93-vuotiaaksi. Silti en kaipaa niitä oloja, vaikka elämä oli ihan hyvää. Jos pakko olisi, niin selviäisin kyllä.
...oikeahan on vasta ensiviikolla.
Juhlapyhinä mieli palaa lapsuuteen ja hienoinen ikävä tuli luettuani viestisi. Taidan käydä hautuumaalla kun piipahdan kirkolla.
Ulkohuuskaan olen suorastaan ihastunut. Olen tehnyt siitä viihtyisän. Siellä on pesupaikka ja nittykukkia koristeena.
on ekologinen ja helppohoitoinen. Kuuluu mökkielämään. Meillä on seinällä hanallinen säiliö, johon voi lisätä vettä ylhäältä. Nostalginen olo on minullakin. Olen käynyt vanhempieni, mieheni ja kahden vuoden takaisen juhannusheilani haudalla. Veljeltäni sain vanhempieni päiväkirjoja puhtaaksi kirjoitettavaksi. Eilen tein vaellusretken metsissä, missä mieheni kanssa vietin paljon aikaa. Kohta lähden juhannuksen viettoon miesystävän luo, vuosi sitten oli ensitreffit. Eläkäämme myös tätä hetkeä.
Selviäisin vaivatta mutta ajatuskin kammottaa.
Kesämökkimme ovat kaupunkien keskustoissa, rannassa.
Ok:mme vaihdoimme keskustan kerrostalokolmioon kuusi vuotta sitten.
Ilmeisesti karuuden kaipuun mittani tuli täyteen jo nuoruudessani.
Omani kuvajaistaa "korven" kasvattia, mutta vain jos otetaan huomioon etäisyys Helsingistä tai Tampereelta jopa Joensuukin on sivussa, mutta etelämpänä ; )
Ilmeisesti minun mittani on vielä vajaa kun jaksan nauttia elämästä, joka on täydellistä maaseudun rauhaa melkein keskellä "kirkonkylää" vain sisävessa ja juokseva vesi puuttuu. Katolla tököttää uusi digiantenni ja tietokone vöökkää mokkulalla.
Eilen illalla kun kuopukseni tuli juhannussaunaan ja näki ensi kerran uudet viritykseni mökin sisätiloissa, hän tuumasi, että tämä ei ole entisen mökkimme näköinen enää vaan tuntuu kuin tulisin kotiin ; )
Koti tämä onkin nyt minulle ja pojilleni sillä aijon asua täällä aina syysateisiin ehkä lumen tuloon asti. Pakkasilla muutan "kirkolle". Minne sitä en vielä tiedä ; )
Päivä alkaa kirkastua, lokit kaartelevat rannnan tuntumassa. Ihan kuin aurinkokin yrittäisi pilvien lomasta kertoa, että olen tulossa ; )
Yksinkertaista ja laitteetonta elämää tulen kesänä viettämään mahdollisimman paljon.
Viime viikon viisi päivää saaressa oli nautittavaa, en edes kaivannut tätä konetta, televisiota tai muitakaan vempaimia.
Kävin nukkumaan kun nukutti ja heräsin kun olin nukkunut, kellolla ei ollut merkitystä saunoin joka päivä, aivan ihanaa.
Ja jatkuu vähän väliä pitkin kesää.
Sisävessaa siellä ei ole.
Kotiinkin on aina välillä kiva tulla, mutta minä saan levottomuuteni katoamaan siellä täydellisessä rauhassa.
Ymmärrän täysin, että nautit olostasi saaressa. Olen valinnut tämän elämän muodon koko kesän kestäväksi. Möin asunnon ja tein mökistäni väliaikaisen kodin. Ihastusit tähän uskon niin ja mikäli satut tänne Kainuuseentulemaan niin ilmoita etukäteen. Saat yösijan, ylöspidon ja rantasaunan pehmoiset löylyt. Sauna lämpiää täälläkin lähes joka ilta ; )
Peter lähti juuri ajelee kotiinsa koska haukottelimme kilpaa siihen malliin, että unittaa. Istuimme laiturilla kello 15.00 jälkeen aina puoli yhdeksän uutisiin. Nyt naama punottaa ja väsyttää vaikka nukuin viime yönä noin kaksitoista tuntia. Ihan tosi, mökin viileä ylinen on aivan unelma unipaikka.
Ulkovessa on in ; )
Kaikesta muista ns. mukavuuksista voisin luopua, mutta en sisävessasta enkä juoksevasta vedestä. Olen sitä ikäluokkaa, jonka ei ole tarvinnut elää ulkohuussi-kautta. Olen ison perheen kuopus ja 50 ja risat. Muutimme synnyttyäni asuntoon, joka ei ollut järin iso, mutta siellä oli sisävessa. Mieluummin käyn metsäpissalla kun istuudun ulkohuussin reiän päälle. En tiedä mikä siinä niin kammottaa, mutta niin se vain on. Kun aikoinaan sukulaisten luona kierreltiin lomamatkoilla, kärsin ummetuksesta ja vatsakivuista. Nytkään en elele loisteliaasti. Minulla on televisio, netti, radio, tietokone, printteri, digikamera, tavallinen kamera, mikroaaltouuni, mutta ei esim. tavallista uunia eikä keittolevyä ja käytössäni 29 neliötä. Se riittää, muuten olen luontoihminen.
Onhan se kiva elää kaikilla mukavuuksilla, mutta oma viehätys on myös luonnon keskellä elämisellä. Olin aamulla mattopyykillä tuossa laiturillani. Puhtaat räsymatot kuivuu nyt laiturin kaiteilla ja mieltä hyväilevä mäntysuovan tuoksu leijuu ympärilläni.
Valkopyykki ja kirjopyykki kieri Peterin pesukoneessa kirkolla ja nyt pihapiirini koivujen väliin viritetyillä naruilla liehuu rivistö puhdasta pyykkiä, omia ja kuopukseni ; )
Illalla rantasauna lämpiää sen jälkeen onkin päivä putkessa.
Minä olen haaveillut mökistä järven rannalla järvestä saisi kalaa ruoka pöytään mutta haaveet on haaveita terveys ei kestäisi sitä työmäärää
7 kk luonnossa, ei mitään mukavuuksia.
Oikeaa elämää!
Olen luonnossa hiljentyneenä, ei kiire mihinkään. Päivät vesillä jos ok keli, pikku retkiä metsään.
Täysin 60-luvun olemista, nautin. Kuuntelen vesilintujen ääniä Saimaalla. Auto on josta saa virran tablettiin, jotain nykyaikaakin siis.
Läheiset poissa, vain muistoja jäljellä.
Mikäs se lystimpää kuin aamulla tuli hellaan ja kaivosta aamukahvi vesi. Kun ns mukavuudet laskee, kekseliäisyys nousee. Voisihan antaa hieman mukavuksille periksi ja laittaa aurinkokennoja katolle. Ei saastuta. Ja kompostoiva vessa. Kalaa järvestä ja tuoretta tilliä omasta kasvimaata.
Paljonko aurinkokennojen valmistus kuluttaa energiaa ja aiheuttaa saasteita?
Hyvä, oikeaa elämää todella.
Varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn, ulkohuussi, kaivosta käsin pumpattu talousvesi, suihkun tilalla ihana sauna, jossa järvivesi lämpiää padassa pesuvedeksi, ja jäiden lähdön jälkeen virkistystä uimalla.
Aurinkopaneeleista tarvittava sähkö, nettiyhteys, hyvä maakellari, kaasulla toimivat pieni jääkaappi ja liesi, sekä ihana nuotio/grillipaikka kalliolla.
Pari kertaa kuukaudessa naapurin kyydillä kaupoille, luonnon ja kasvimaan antimista reilu lisä päivittäiseen appeeseen.
Vessanpöntöllä lukemisesta saa pukamia, joten en kaipaa moista puuhaa, enkä muitakaan kaupungin juttuja joista talvikuukausien aikana saan ihan tarpeekseni.
Varsinkin nyt korona-aikana ollut parasta kun ei ole tarvinnut kestitä lainkaan mökkivieraita, voi kun terveys antaisi elää näin vielä pitkään.
Mökkiolosuhteissa pärjäisin ilman vesijohtovettä mutta kyllä normiasunnossa kotona en pärjäisi ilman kraanasta tulevaa lämmintä vettä. Meillä oli juuri käyttövesiputkiremppa ja vesi oli poikki kaksi vuorokautta. Kyllä sen arvon siinä jo huomasi.
Helposti, vaikka ei enää muutamaan vuoteen ole tarvinnut kun lopetin tietyllä mökillä käynnit.
vn
Parilla sukulaisten mökillä tänä kesänä käyneenä, niin niitten varustetaso ei juuri kaupunkiasumisesta erottunut, vain järven läheisyys ja hirsirakennuksia, muuten kaikilla herkuilla.
Paljon on mökkeily muuttunut, omasta 60-luvun lapsuuden sähköttömistä lautamökeistä.