Minut hylättiin kun olin 16, oikeastaan se tapahtui jo paljon aiemmin ,kun en suostunut alistumaan juopon isäni höperyyksille. Äitini tietysti piti isän puolta ja sanoin vaan:oonyt hiljaa, ja hyssytteli mua. Aina nousee niskavillat pystyyn kun joku pyytää hiljentymään, puhelias ja hankala kun luonteeni tietysti on, kuten isällänikin. Isä huusi aina iltaisin, jos vähänkin sanoi jossain vastaan, tai ei oikeastaan tarttinu sanoa edes vastaan nii sai huutoa ja haukkumista osakseen. Sei ei oikeestaan koskaan kohdistunu äitiin. välillä huusin takasin sitten tuli karjuntaa päin näköä, tai saattose käydä käsillekii, muttei pahasti ja saatoinhaa olla sen ansainnukkii osaan tietyti huutaa minäkin ja vanhan aikasessa kasvatuksessa toi on kai ihan tavallista. Aikaa myöten isä oli ryyppäämässä yhä useammin, siltä ajalta kun muistan se oli aika lailla tasasessa jurrissa joka ilta. Muistan piintyneen tupakanhajun tuolien käsinojissa, vieläkin nostaa sätkän haju karvat pystyyn, samoin kaljapullon näkeminen tai sen haju. Lopulta se meni sitten siihen, että isä istu pihalla kaljottelemassa kokoajan sätkä kourassa. Äiti yritti pitää siihen yhteyttä ja meni usein sen viereen istumaan ulos, yritti se sinne saada muakin, mutten voinu sietää sitä känniläisen tilitystä, siinä niillä hyvä syy viata mua sanoa etten haluu pitää yhteyttä isään. Isäni kasvatti mut, kun olin pieni ja oon siitä ylpee. Äiti ei oo oikeen ajattelija eikä johtaja tyyppiä, oon periny isäni luonnon viinapäätä myöten, ei sillä että voisin mitää juoda ku pelkkä haju ahistaa. Lopulta kaikki meni siihen ettei isä ollu selvänä koskaa ja sille ei voinu ees päivää sanoa ku se jo suuttu, oli muka jätetty ulkopuolelle. Ei se haitannu niin ,pahinta oli ku se tuli kotii yöllä, tai ei se ees tullu kotii kävi vaa välillä nukkumassa olohuoneessa, ulkovaatteisillaan, päiväpeiton päällä. aina ennen piti varoo mitä puhu ja mennä toiseen huoneeseen ku se sattu olee kotona. Sillon ku se viel tuli illaks kotii äiti ja minä esitettii nukkuvaa. Aina iltasin piti pelätä tuleeko se naamaruvella joku jengi perässä kotii ja poliiseilla vai ilman. Iltasin kurkittii ikkunoista oliks siellä joku vaanimassa.
No siis aikaa myöten olin kait aika masentunu ja sitten kerran lähdin enkä oo takasin menny, enkä nähny isää enkä haluu nähäkää. Odotin että äiti muuttais mun kaa johonkin, muttei se raaski lähtee, vaikkei se isäsätä huolehdi, isä ei anna itsestään huolehdittavan, vaikka uhkaileehan se äitiä tietty sillä että tappas ittensä, mutta sitä se on tehny niin kauan ku muistan. No oon nyt asunu mikä missäkin ja muuttanu omaan kämppään, koulut ny menee vähän penkin alle, vaikka päätä olis niinku isälläkii. Äiti ei jätä isää vaikka sossut ehottelee ja kaikki muutkii. Oon hylätty lapsi, mutta voin paremmin ku koskaan, en oo ollu ees kipeenä sen jälkee ku kotoo lähin, ennen olin aina flunssassa. No on näitä ongelmia vieläkii syömishäiriö, masennuslääkkeet. En enää kuitenkaa kärsi ahdistuksesta niinku ennen. Huostaan ne ei laita ku ei oo kaupungilla varaa ja oon nii vanhakii, kuulemma vaa äitiä sillä pelottelevat. Ikää mittarissa on 17 just joku viikko sitten tuli täytee, mutta kuullostan kuulemma ihan 25vuotiaalta. Sitä vään piti kysyä että oisko ketää kuka huolismua lapsekseen? No tiiän ettei oo mutta täällä on niin paljon niitä kirjotuksia että vanhemmat ei ymmärrä iks lapset on otettu huostaa, samaa noi munkii sanoo et ihmettelee mitä sossut valittaa. HUOSTAAN OTTO EI OLE SE ONGELMA VAAN SE ON SE RATKASU!!! kiitän lukiojoita
No siis aikaa myöten olin kait aika masentunu ja sitten kerran lähdin enkä oo takasin menny, enkä nähny isää enkä haluu nähäkää. Odotin että äiti muuttais mun kaa johonkin, muttei se raaski lähtee, vaikkei se isäsätä huolehdi, isä ei anna itsestään huolehdittavan, vaikka uhkaileehan se äitiä tietty sillä että tappas ittensä, mutta sitä se on tehny niin kauan ku muistan. No oon nyt asunu mikä missäkin ja muuttanu omaan kämppään, koulut ny menee vähän penkin alle, vaikka päätä olis niinku isälläkii. Äiti ei jätä isää vaikka sossut ehottelee ja kaikki muutkii. Oon hylätty lapsi, mutta voin paremmin ku koskaan, en oo ollu ees kipeenä sen jälkee ku kotoo lähin, ennen olin aina flunssassa. No on näitä ongelmia vieläkii syömishäiriö, masennuslääkkeet. En enää kuitenkaa kärsi ahdistuksesta niinku ennen. Huostaan ne ei laita ku ei oo kaupungilla varaa ja oon nii vanhakii, kuulemma vaa äitiä sillä pelottelevat. Ikää mittarissa on 17 just joku viikko sitten tuli täytee, mutta kuullostan kuulemma ihan 25vuotiaalta. Sitä vään piti kysyä että oisko ketää kuka huolismua lapsekseen? No tiiän ettei oo mutta täällä on niin paljon niitä kirjotuksia että vanhemmat ei ymmärrä iks lapset on otettu huostaa, samaa noi munkii sanoo et ihmettelee mitä sossut valittaa. HUOSTAAN OTTO EI OLE SE ONGELMA VAAN SE ON SE RATKASU!!! kiitän lukiojoita
Vastaukset 60
Vanhimmat
pääse. Mene lähimpään kriisikeskukseen, niin kyllä ne sut sitä kautta huostaan järjestää.
ettei joudu kovin kamalaan paikkaan. Minun läheiseni on todella järkyttävässä paikassa.
Mun isä oli pari kertaa viikossa juovuksissa, uhkasi toisinaan meidän henkeä, toisinaan hakkasi koko mun inhottavan lapsuuden ajan. Muutin kotoa 17v. vihasin isääni, joka kuoli 3v sitten. Olin paikalla ja sanoin "hyvästit" muistan ajatelleeni, jos nyt potkaisisin, et voi mulle mitään. En kyllä pääse tästä vihasta mihinkään. Mun äiti oli nynny, joka aina kielsi "ärsyttämästä" isää. Kun yritän puhua äitini kanssa traumoistani, äiti sanoo aina"älä, mä olen jo vanha, älä kaiva niitä esiin, en jaksa". Veli pitää kaiken sisällä, vaikka häneen ne monet jutut jätti enemmän jälkiä,pahin oli kun isä löi häntä kun ei mennyt lainaamaan rahaa naapurilta murrosiässä. Oli niin paljon kaikkea muutakin... Mitä 42 v nainen saisi vielä apua?
Olen valtavan hyvä auttamaan muita, mutta nyt on oma juttu tullut pintaan liikaa.
Älkää Helvetti soikoon(pakko kirota) pitäkö lapsia ns sotaolosuhteissa, joissa ei ole lähimmäisistä turvaa.
keskeisyys. Oli ihmisen ongelma tai sairaus mikä tahansa, pyritään esittelemään potilaalle pelkästään ja yleensä vain varhaislapsuudesta johtuvia syitä ongelman selitykseksi ja sen jälkeen potilas jätetään pärjäämään omillaan.
Mitä hiton hyötyä on kaivella lapsuutta, oli se ollut millainen tahansa, kun ihmistä auttaisi enemmän keinot ja eväät tämän päivän elämästä selviämiseen!
Eihän tuollainen lapsuuden syyttely asiasta kuin asiasta vaikuta muuta, kuin korostaa ikävien kokemusten muistoa ja kasvattaa vihaa ja kaunaa omia vanhempia kohtaan, kun oikea apu ja hoito auttaisi eheyttämään suhdetta vanhempiinkin, jos ei aina käytännössä, niin ainakin omassa sisimmässä.
Mietipä sinäkin, 42-v, joka kyselet apua, että mitä hetki ennen kuin nykyiset pahanolon tunteesi ryöpsähtävät esille, mitä silloin tapahtui vai elätkö jossain sellaisessa tilanteessa, joka herättää samoja tunteita kuin joskus lapsuudessa. Onko se avuttomuutta, turvattomuutta, neuvottomuutta, onko jokin asia, joka tuntuu liian vaikealle?
Jos esim. töissä joutuu liiallisten haasteiden eteen, voi tunnetaso olla sama kuin joskus lapsena, kun esim. vanhempien riitely ei ollut lapsen hallittavissa. Tunnetason muistot voivat herätä jostain nykyhetken tilanteesta, ja vaikka et hallitse tilannetta nyt, ei se suinkaan johdu siitä, että et hallinnut vanhempien riitelyä lapsena, vaan pelkästään siitä, että et ole oppinut hallitsemaan aikuisenakaan kyseisiä epävarmuuden tunteita itsessäsi.
On monia sellaisia taitoja, jotka ihmiset joutuvat ikään kuin yksin opettelemaan nykyisin, koska asutaan kaukana läheisistä, sisaruksiakaan ei välttämättä paljon ole ja monesti muutetaan työn perässä paikkakunnalta toiselle. Yhteisöllisyys puuttuu, jossa kaikkein helpoiten opittaisiin normaaliin tunne-elämän hallintaan kuuluvia asioita. Ja nyky suuntaus vääränlaisen kovuuden ja menestyksen ihannointina estää ihmisiä puhumasta puutteistaan ja heikkouksistaan, koska niitä pidetään ikään kuin menestymisen vastakohtana, mitä ne eivät suinkaan ole.
Henkisiä ja hengellisiä arvoja ei kannata unohtaa, niitä pitäisi korostaa entisestään, koska monet löytävät kuitenkin tasapainoonsa vastauksia esim. uskonnosta tai filosofiasta. Kannattaa silmäillä vaikka kirjaston psykologian hyllyä, mutta unohtaa lapsuutta kaivelevat opukset. Sen sijaan esim. liike-elämän menestyjille tarkoitettuja kirjoja on paljonkin, jotka keskittyvät omien voimavarojen löytämiseen uudella tavalla. On pidettävä mielessä, että joka asialla on yleensä hyvät ja huonot puolensa, niin kurjilla tunteillakin. Ihmisenä kasvamiseen ja oman tasapainon löytämiseen on lukemattomia teitä, tapoja ja keinoja, jokaisen on vain löydettävä omansa. ---- Kunhan vain unohtaa vanhojen asioiden vatvomisen, sillä siitä ei hyödy kerta kaikkiaan kukaan!
eikä paranna se, että sormella osoitellaan lapsuuteen. Ei psykiatria niin kaikkivoipa tiede ole kuin jotkut haluavat uskoa. Parhaisiin tuloksiin psykiatrisissa hoidoissa varmaan päästään psykoosien hoidossa, koska ne hoidetaan lääkityksellä. Mutta kaiken terapeuttisen peukaloinnin psykiatrit saisivat luovuttaa paremmin osaaville.
Monesti tv:ssä näkee jotain eri terapiasuuntauksia käsitteleviä ohjelma, niin niissä KAIKISSA pyritään eroon turhasta lapsuuden vatvomisesta.
Eikö ole outoa suomalaisesta lapsensuojelusta käsin....
Ei mikään ole niin totta kuin se, että lapsuus voi olla millainen tahansa, mutta miksi hitossa KAIKKI ongelmat olisivat siitä johtuvia????????
Ei puutarhanhoidossakaan joka ongelmaan mennä aina samaa vanhaa sontatunkiota kaivamaan. Se vanha paskakasa sieltä navetan takaa on jo aikoja sitten levitetty pellolle ANTAMAAN UUTTA KASVUA! Hei haloo! Olisi aika tajuta tämä.
Jos maanviljelijäkin tonkisi samaa kakkakasaa vuodesta toiseen, se on lopulta loppuun kaivettu, ei hänen viljelyksillään kasvaisi lopulta mitään. Niin on ihmisen elämässäkin. Samalla logiikalla itkisimme tokassa työpaikassa, että täällä meni pieleen siksi, kun ekassa oli niin kamalaa, aina löytyy syitä menneisyydessä sille, että ihminen ei halua antaa mahdollisuutta uudelle kasvulle ja uudelle elämälle. Niin kauan on uusia mahdollisuuksia kuin on elämääkin ja aikuinen ihminen on lopulta vastuussa itse, hyödyntääkö hän ne omassa elämässään vai ei, vai hylkääkö kaikki kasvun mahdollisuutensa.
arvostelua, mutta miksi tuohon aiheeseen ei enemmän puututa Suomessa?
Hyvät naurut sai tekstistäsi...mene nyt hyvä mies jälkihuoltoon
Hyvä jos naurattaa. olen tyttö
varsinainen sika, selvästi tuo oli nuoren ihmisen kirjoittamaa ja sinä naurat.
Voi jumalauta millaisia ihmisiä maa päällään kantaa, painu niin pitkälle kuin pippuri kasvaa, jos naurultasi pystyt, sontiainen.
Itselläni nuorempana paljon samanlaista kuin aloittajalla, naura nyt niin helvetisti että.
Jos pääsee sellaiseen paikkaan, missä läheiseni on, haluaa jo ½ tunnin jälkeen pois.
Mikä siinä paikassa sitten oli vikana?
Monet lapset ovat karkailleet sieltä. Yksi pieni viettänyt pakkasessa öitä, kun ei ole halunnut tulla löydetyksi. Lapsia on yleensä ollut noin 10 (tuki, -kriisi, ym. ), joita perhetutun mukaan perheen omat lapset ovat paljon hoitaneet. Yleensä vain toinen sijaisvanhemmista kotona. Kun kysyt jotai, etkä pelkästään ihaile ja kumarra, saat tontillemenokiellon. Tässä joitakin esimerkkejä. paljon muutakin kammottavaa löytyy, mutta tunnistamisen vuoksi en voi kertoa. En kyllä tiedä, mitä pelkään. Tällaiset kummitustalot tulisi kaikkien tietää!
Viesti oli selvä provo "moi tääl on lapsi" hohhoijaa miten typeriä ketjuja!!!
selvittää kaikki ne tarvitsemasi avut ja tuet (terveydenhuolto, koulutus, asuminen jne) mitä mahdollisestikin saat miltäkin taholta
ja suunnitella opiskelut ja muut systeemit eteenpäin
ja todellakin ihan ilman mitään "sossurasitteita".
Moni sinun ikäinen olisi iloinen, jopa!, saadessaan itse päättää ja itsenäisesti tehdä omat ratkaisunsa omien visioittensa ja tuntemustensa pohjalta.
Työvoimatoimistoissa on myös esimerkiksi ammatin valintaa varten hyviä ammattilaisia neuvomassa ja kertomassa esimerkisi eri ammateista ja niihin liittyvistä koulutuksista.
Mutta se että jos kaipaat aikuista ihmistä elämääsi, omien "kelvottomien" vanhempiesi lisäksi niin kaiveles muistia mm. kummit, mummot, vaarit, tädit, sedät, enot jne. Heistä voisi niin halutessasi löytyä itsellesi se "läheinen aikuinen" jota elämääsi kaipaat.
Sossujen talutettavaksi ei enää tuon ikäisen kannate lähtee olleskaan,
siitä kyydistä ei tiedä todellakaan minne ja millaisiin oloihin se sinua mahdollisestikin vie....
Kannatteehan se kuitenkin äitisikin kanssa olla välilöissä ja pyytää häntä kylään. Vaikka isä onkin kelvoton ja huono (kaikki vanhemmathan sitä jossain muodossa ovat, lastensa mielestä...) niin äitisi kanssa teillä on mahdollisuus jatkaa edelleen tätä ilmeisestikin ihan lämmintäkin äiti - lapsi suhdetta.
Tsemppiä ja jaksamista ja pidä itsestäsi hyvää huolta.
p.s
Jossain kaupungeissahan on myös nykyään jotain nuorisokeskuksia ja vastaavia, joissa on myös keskitetysti erilaisia nuorille suunnattuja palveluita tarjota; neuvonnan ja avun ohella.
olla ihan kiva juttu! Sellaisia kuulemma jakelevat joillekin nuorille.
erota juoposta miehestä. En nyt sen kummemmin heitä arvostelekaan, jokainen taaplaa tyylillään. Mutta aina kun kuulee tuollaisia kertomuksia, niin olen ikionnellinen, että oma äiti oli tarmokas ja otti AVIOERON, kun isän juominen alkoi mennä liiallisuuksiin.
Hyvä lapsuus meillä oli, ei kyllä pienintäkään traumaa ole jäänyt. Ja äidistä me tytöt saimme hyvän naisen mallin itsellemme.
Yksi asia vähän särähti korvaan aloituksessa. Nimittäin aivan yleinen käsitys syömishäiriöstä on, että sen syitä on mahdoton selvittää. Itse tunnen yhden anorektikko-tytön, joka on opettaja-lääkäri perheestä, tai tunnen koko perheen, vanhemmatkin. Eikä kyllä voi moittia kotia missään mielessä. Samoin kaikki kirjallisuus, jota syömishäiriöstä olen lukenut, todistaa sen puolesta, että syömishäiriöt ovat mysteerinen alue psykiatreillekin.
tulkinta ylipäätänsäkin ala olla vanhentunut.
mutta mitähän varten niitä ei oteta huostaan. Yhteydenpidonrajoituksia ei vissiin myöskään laiteta vanhemmille,vaan saavat pitää lapsiinsa yhteyttä sairaalaoloissa. Kokeilisivat ainakin, opettaja-lääkäriperheestä lapsi huostaan ja yhteydenpidonrajoitykset.
Minun kokemukseni juopoista puolisoista on se, että molemmat puolisot ovat yhtä viallisia. Tasapainon säilymiseksi äidit eivät ota eroa juoposta miehestään eivätkä nämä äidit ajattele lapsiaan vaan itseään. Molempia puolisoita tyydyttävä tilanne se on, vaikka äidit kuinka kulissien ylläpitämistä varten moittivat pulisonsa alkoholinkäyttöä ulkopuolisille. Sellaisen naisen kurjuutta ei jaksa kuunnella, koska se itse pitää itsellään kurjuutta yllä ja elämässä on oikeitakin hankaluuksia olemassa.
it´s so true!!
mutta kaikki vaan puhuvat sille et ^voi ku kauheeta^
ja `kai sä nyt tuet mutsias`
vaarantaa terveytensä, niin kuulostaa sille, kuin ajattelisit hänen tekevän sen ihan vain omaa välinpitämättömyyttään, EIKÄ SIITÄ SUINKAAN OLE KYSYMYS!
Ja kun kirjoitat, että edellä mainitusta opettaja-lääkäriperheestä lapsi on vaan otettava kokeeksi lapsi huostaan, vaikka toinen kertoi, että varmasti ei ole vikaa kotioloissa, NIIN MITÄ IHMETTÄ?
Lisää laittomia ja aiheettomia huostaanottojako sinä Suomeen suosittelet, ihan kuin niitä ei olisi lakien rikkomisen myötä tehty jo ihan riittävästi!
Ja oikein sairaalassa olevia lapsiakaan vanhemmat eivät saisi tavata!
Kaikkea sitä huostahullut jaksavat täällä kälkättääkin...
entäpä jos se äiti ei raaski jättää sitä juopottelevaa miestään yksinäisyydessä kuolemaan, vaan läsnäolollaan pitää miehen sentään hengissä edes.
On kovaa ottaa omalle tunnolleen toisen kuolema ja onnettomuus. Koska hän tuntee miehensä, niin tietää miten siinä kävisi, jos hän jättäisi miehen.
kivaa olla marttyyri?
kun äiti ja lapset ovat sentään hengissä vielä. Marttyyriko on, jos pelastaa itsensä ja lastensa hengen? Kuinka moni perhe menettää henkensä vuosittain, kun äiti yrittää erota alkoholisti miehestään?
hyvin kun hän nimittää syömishäiriöstä kärsiviä lapsia "niiksi". "Miksi niitä ei oteta huostaan..."
Ihmisistä puhuttaessa käytetään pronominia hän tai he, tiedoksi vain kaikkein paatuneimmallekin moukalle.
jonkun asiansa hyvin hoitaneen äidin kirjoitusta, että "ai, elukoillakin vakuutukset". Siihen oli vastattu hyvin, että lemmikit ovat eläimiä, mutta sen sijaan huostahullut häiriköt voivat olla elukoita. Heh, oikein sanottu :D
Käyttää rekkaamatonta nimmaria joskus ja joskus ei.
sehän voit olla sinä itse
keinoja löytyy, jos todella erota haluaa, mutta vitut siitä, pidetään kulissit ja annetaan lasten kärsiä.
Tuskin olen ikinä yhden ainoaa bio-vanhempaa tai hänen lastaan tällä palstalla tai muuallakaan loukannut. Auttanut kyllä olen elävässä elämässä ja toivottavasti joskus tällä palstallakin.
no en ihmettele lapsienne joutumista muualle eli teillä jatkuvaa tappelua ja kinastelua asioista kuin asioista, niin lasten kuin omistannekin ja syyttelyä puoleen ja toiseen...
Ei mitään yhtäköyttä yhdistystä ole teillä!
kirjoituksen perusteella yleistät sen "bio-puolen asenteeksi" :D
En sinua, järjetön irvistelijä, ole koskaan järjen jättiläisenä pitänyt ja tämä nyt taas todisti sen, että oikeassa olen.
Jos jonkun toisen kotona on riitaa ja kinastelua, niin ei kai sen perusteella ole ketään huostaanotettu, voi pyhä yksinkertaisuus sentään! Mutta sinun on tietty mahdoton ymmärtää, että joku voi olla kanssasi eri mieltä asioista. Ja jos on, niin se on ilmeisesti huostaperuste :D
Tuliko yhtään mieleesi, että vastasit ehkä henkilölle, jonka lapset eivät koskaan ole huostassa olleetkaan... Niin että se siitä neroudestasi selittää, miksi heidän lapsensa ovat muka joutuneet yhtään minnekään.
menee jollain yli hilseen...
eli se koira älähtää johon kalikka kalahtaa...
pitää ja aina paikkansa...
ja kuka senkin asian ymmärtää ja kuka ei...
sen silloin ja hyväksyn sen yhä vielä aikuisena. Olen siitä itseni ja isäni puolesta kiitollinen.
Jätin juopon mieheni ja otin lapset mukaani. Mieheni katkeroitui asiasta niin paljon että usutti lastensuojelu porukat kimppuuni. Tehtailee koko ajan syytöksiä ja juttuja minusta sinne. Nyt jo lastensuojelu uhkailee viedä lapset minulta huostaan mutta juoppo ukko senkun vaan jatkaa rellastamista. Riski on myös ottaa ja lähteä. Panokset ovat kovat kun kyseessä on OMAT LAPSET! Ymmärrän tavallaan tätä äitiä miksi ei ole lähtenyt. Voi olla että hän lähtee kun lapset ovat täysi ikäisiä. Taistelen lapsistani viimeiseen hengen vetoon asti ja sitten vasta itken itkuni.
Kyllä vaan tämän uuden lastensuojelu lain nojalla voidaan ottaa lapset huostaan jos aikuiset riitelevät jatkuvasti. Perehdy lakiin ja tätä harrastetaan varsinkin Kirkkonummella
"no en ihmettele lapsienne joutumista muualle eli teillä jatkuvaa tappelua ja kinastelua asioista kuin asioista, niin lasten kuin omistannekin ja syyttelyä puoleen ja toiseen..."
Ja oikein bio-palstan asenteeksi väitettiin. Tätä tarkoitin, että miten hitossa voi joku olla noin typerä, että 1-2:n kirjoittajan mielipiteet yleistää palstan kaikkia kirjoittajia koskevaksi.
Ja koska itsekin olin kirjoittanut edellä, en voinut olla huomauttamatta yleistyksen järjettömyydestä siinäkin mielessä, koska omat lapseni eivät koskaan ole olleet huostassa.
Ei tietysti lasten ole edullista kuunnella riitelyä, jos se on jatkuvaa. Mutta ymmärrän aika pitkälle niitä äitejä, jotka jättävät eroamatta juoposta miehestään. Ketjussa on tullut jo hyviä perusteita sillekin valinnalle.
Mutta vielä kerran: Miten joku voi olla niin tyhmä, että jos häirikön kanssa joku on eri mieltä, niin heti vedetään päätelmä, että eri mieltä olijan lapset ovat huostassa. Uskomatonta typeryyttä!
Ja kun toisaalta ei huostaanotto mitenkään takaa sitä, että lapsi pääsisi jotenkin parempiin oloihin... Entä ne huostat, joihin ei mitään laillista perustetta kotioloissa ollutkaan. Ja häiriköllä on nyt hirveä hätä, että pitäisi keksiä aina ja aina uusia huostaperusteita, kuten nyt syömishäiriötkin.
Kyllä häirikköä harmittaa kun maailmanlaajuisesti lääkärit ovat sitä mieltä, että ei ole mitenkään todistettu syömishäiriön johtuvan huonosta vanhemmuudesta. On näes liikaa sellaista todistusaineistoa, että syömishäiriö voi puhjeta, vaikka kotiolot olisivat miten hyvät tahansa. Ei auta häirikön muuta kuin niellä katkera kalkkinsa tässä asiassa.
paljastaa hyvin paljon. Et ollenkaan pysty arvioimaan kirjoituksia puolueettomasti, vaan hyökkäät joidenkin kirjoittajien kimppuun nimittelemällä heitä häiriköksi. Miksi?
Syömishäiriöit ovat monimutkaisia ongelmia, ei kukaan pysty sanomaan toisen kotioloista mitä ne seinien sisällä ovat ja kenellä syömishäiriöinen nuori on niin koko perhe on psykiatrinen potilas asiakas. Nimenomaan psykiatrinen.
Ei kannata jäädä odottelemaan miehesi seuraavaa siirtoa, vaan muuttaa niin etäälle miehestä kuin mahdollista.
Vai etkö ole päässyt miehestäsi eroon tai haluatkokaan päästä. Alkoholistiperheessä on persoonallisuushäiriöt tuttuja, mutta ei kai sinulla sellaista että jäisit lapsinesi miehesi ulottuville kiusaa tehdäksesi ja valtaa käyttääksesi. Pitää varoa, muutoin tuo juttu päättyy siihen että miehelläsi on kohta lapsenne.
lisää, miten vähän ymmärrät aiheesta, johon katsot oikeudeksesi puuttua noinkin jyrkästi. Syömishäiriöisten nimittely "niiksi" ja ehdottelut "kokeeksi vanhemmista erottamisesta" ovat sitä häirikkötyyliä, jota täällä nähdään silloin tällöin.
Tutustu kansainväliseen kirjallisuuteen ko. häiriöstä, niin tiedät enemmän. Sen jälkeen tiedät varmaan enemmän siitäkin, että varmasti en perusta mielipidettäni hyvistä kotioloista vain yhteen tässä ketjussa mainittuun esimerkkiin. Suosittelen lämpimästi, että aloitat opiskelun kanadalaisen psykologi-äidin kirjoista, siitä on hyvä laajentaa tietämystä siihen, mitä syömishäiriöistä yleensä tällä hetkellä tällä planeetalla tiedetään.
Suomessa heitä puoskaroidaan psykiatrian puolella, mutta ei yhteenkään kiveen ole kirjoitettu, että suomalaiset kallonkutistajat heitä erityisesti pystyisivät auttamaan. Niin että suotta sinä psykiatriaa tässä asiassa erityisesti korostat. Suomesta puuttuu erityisosaaminen syömishäiriöiden hoidossa, siitä johtuu tämä surkea tilanne, että suomalaispsykiatrit sulkevat heidät olemattoman ja onnettoman hoitonsa piiriin.
erityisesti tutumpia alkoholistiperheissä kuin muutenkaan.
Sen sijaan voidaan sanoa, että miltei kuka tahansa juopunut käyttäytyy kuin persoonallisuushäiriöinen. Sitä todennäköisemmin, mitä kauemmin hänen juomisensa on jatkunut.
tässä päivässä tai onko uskomushoidoilla nyt jotain tekoa. Syömishäiriöiset nuoret otetaan vuodeosastoille ja heitä aletaan ruokkia konkreettisesti. Mikäli heidän annettaisiin jäädä vanhempiensa huomaan kotiin he kuolisivat. Että eikö siellä kotona tosiaan ole mitään vikaa?
on tarpeetonta, eikä yleensä auta ketään. Sama, jos sinulta menisi jalka poikki, niin toiset alkaisi kysellä, että mitenkähän tuon (oletettavasti) rouvan lapsuus on mennyt, kun on noin tapaturma-altis.
tarkemmin, jos yksi lapsista on kuollut, toinen itsetuhoinen ja kolmas paniikkihäiriöinen... jne.
otat esille vain yhden pienen osan anorektikon hoidosta eli akuuttikriisin.
Kun selität vuodeosastolle ottamista, niin mikä tahansa sairaala tai terveyskeskus pystyy kyllä pelastamaan nälkään kuolemassa olevan ihmisen, jos hänet vain ajoissa tuodaan sairaalaan. Ei siihen sen kummempaa osaamista tarvita, pelkkä tavallinen sisätautiosasto riittää.
Turhaan sinä siitä jankutat, onko kotona vikaa vai ei, koska kyse ei ole vain minun mielipiteestäni. IKÄVÄKSESI tämän tietävät myös suomalaispsykiatrit ja ilmeisesti siksi EDES HEISTÄ huostaintoisimmat eivät suosittele huostaanottoa yleisemmin näille lapsille.
Niin että yritä nyt kärvistellä vain tämän tiedon kanssa huostahulluutesi keskellä.
parantuneen sillä, että akuuttivaihe hoidetaan ohitse. :D
Anoreksia on hengenvaarallinen sairaus, se kyllä tiedetään. Mutta pelkkä hengen pelastaminen ei riitä siihen, että parantuisi syömishäiriöstä. Ja suomalaispsykiatrit eivät ole hyviä auttajia paranemisen suhteen, vaikka tunnut heitä kovasti kumartavankin. Miksi?
Siksikö, että tekevät hoidollisia huostaanottoja muille lapsille? Yritäpä ymmärtää se, että hoidolliset huostat sinällään ovat laittomia. Ja tästä ongelmasta sinulla ei todella tunnu hääppöisiä tietoja olevan.
"Kokeeksi huostaanotto" on törkeintä mitä on aikoihin kuultu. Kyllä tässä maassa ihan riittävästi tehdään jo laittomia toimia lastensuojelun nimissä niin, ei todella tuollaisia höyrypäitä enää tarvita tilannetta lietsomaan.
Mitä jos sinut kokeeksi erotetaan läheisistäsi kun seuraava ongelma tai sairaus elämässäsi ilmenee? Ja sinä sentään olet, tai ainakin luulisin olevan aikuinen. Lapsella ja nuorella on paljon olemattomamman mahdollisuudet selvitä vaikeasta tilanteesta ilman läheisten tukea, sillä sitä he yleensä eniten tarvitsevat. Paljon järkevämpää olisi tuoda ulkomailta saatu paras tieto tänne ja kouluttaa vanhemmat auttamaan nuortaan kotonaan.
Vai huostaanottojako sinä pelkästään tuet, etkä ollenkaan nuoria?
missä vanhempien on pakko tunnustaa ongelmien olemassaolo, tai eiväthän monetkaan näytä tunnustavan. Kuitenkin yhteiskunta ottaa nuoren hoitoon vaikka väkisin ja ruokkii väkisin estäen kuoleman.
Vanhemmat vielä tässäkään vaiheessa eivät pysty auttamaan lastaan, vaan ovat valmiit uhraamaan lapsensa.
Akuuttivaihetta seuraa pitkä psykiatrinen asiakkuus, jopa elämä mittainen ja mahdollisia uusia akuuttivaiheita ja mahdollinen kuolema edelleen. Jokainen kansalainen sen tietää. Nuoren kotioloista kysytään nuorelta, että häntä voidaan auttaa. Ei sellaiset ole mitään salaisuuksia. Laiha nuori perheessä kertoo perheen sisäisestä ilmapiiristä mikä se on. Koettakaa nyt tajuta että ihmiset ovat tietoisia anorektikkoperheiden ongelmista. Sama on alkoholin suurkuluttajien perheet, ympäristö on hyvinkin selvillä perheen ongelmasta, vaikka perhe itse luulee sen olevan heidän salaisuutensa. Onhan ihmisillä silmät päässään.
tunnistanut ongelmaa jo paljon aiemmin! Miten voisi olla näkemättä ongelman olemassa oloa jo kauan ennen sitä!?
Mikä noita-akka sinä luulet olevasi, kun olet esittävinään täällä salaisuuksina selviä tosiasioita. Teet ongelmaa sellaisestakin, mitä ei ole olemassakaan...
En tiedä yhtään perhettä, jossa lapselle ei haettaisi apua, mutta ONGELMA EI OLE PELKKÄ LAIHUUS, kuten näytät kuvittelevan.
Ja toinen asia, jota et näytä ymmärtävän edelleenkään, on se, että psykiatria ei juurikaan pysty auttamaan.
Sinä puhut vain laihuudesta ja HALUAT KÄÄNTÄÄ asian niin, että perhe haluaa kieltää ongelman tai sitä SALAILLA. Mistä sinä sen tiedät? Sinulla ei ole mitään muuta kuin omat kuvitelmasi väitteidesi tukena.
Äläkä nyt herranen aika sentään ala vainota tuolla asenteella perheitä, joissa on laihoja ihmisiä!!!!!!!
Tosi outoa lukea täältä tuollaista huostahullua paasausta, että lapset pitäisi ottaa KOKEEKSI HUOSTAAN sellaisessakin tilanteessa, jossa edes huostahullut psykiatrit eivät näe huostaanoton aihetta....
Kuka tuota soopaa tänne syytää?
Kyllä oudolle tuntuu, jos kyseessä on joku vanhempi.
kiusaamalla toisia.
on seurannut palstaa jo vuosia. Olen kiinnittänyt huomiota, miten hän ikään kuin yrittää "opiskella" näitä kirjoituksia, että löytäisi aina jonkin uuden aiheen, johon iskee omasta sairaasta näkökulmastaan.
Joku tuossa edellä oli päätelmissään oikeassa, ei kukaan oma vanhempi kirjoittaisi jostain kokeeksi tehtävästä huostaanotosta! Laittomia ovat nyt jo kaikki hoidolliset huostat ja onneksi psykiatrit eivät ole syömishäiriöisten kohdalla siihen ainakaan suuremmassa mitassa lähteneet. ONNEKSI! Sillä suurin paranemisprosentti on niillä nuorilla, joiden vanhemmat hankkivat tieto-taidon ulkomailta.
Ja tuo nyt on IDIOOTTI VÄITE, että perhe ei muka tajuaisi tai ymmärtäisi ongelman olemassa oloa ennen akuuttivaihetta. Ei tuollainen kirjoittaja tajua koko ongelmasta yhtään mitään. Siksi meneekin häirikön piikkiin nuo sepustukset minunkin mielestäni.
ollut ennakoitavissa, et häirikkö iskee tähän aiheeseen,koska täällä joku äiti on kirjoittanut oman lapsensa aika vaikeasta syömisongelmasta. Olen seurannut palstaa viitisen vuotta ja näin aiheilla on täällä tapana ohjautua, nähty on :)
Ilmeisesti häiriköllä sytyttää aika hitaasti kun hänellä menee joskus kauankin uuden aiheen keksimiseen. Mut selvään näkee, miten huonosti hän tuntee syömishäiriöt. Kunhan nyt raukka jotain yrittää taas vöyhöttää. Lasten asialla hän ei ole ikinä ollut, eikä ole nytkään.
miten joukossa tyhmyys tiivistyy. Meni lapsi pesuveden mukana.
kategoriaa seurata!
Eli lapsi ei mennyt mihinkään minkään mukana.
Tästä aiheesta on jo oma ketjunsakin, jos et sattunut huomaamaan.
Paljon olet nuoreen ikääsi nähden joutunut kestämään, mutta vahvana tyttönä siitä selvinnyt. Et ole suostunut uhriksi, vaan noussut seisomaan omille jaloillesi. Se ei ole oikein, eikä se ole sinun syysi, ehkä universumilla vain tosiaan on kieroutunut huumorintaju ;)
Toivon, että saat tarvitsemasi avun, että välillä saisit taas tilaisuuden olla vain pieni tyttö, jonka ei tarvi olla vahva ja jaksaa muidenkin puolesta. Ei ole oikein joutua olemaan äiti omalle äidilleen.
Haluan kuitenkin uskoa, ettemme saa kannettavaksi enempää kuin sen minkä jaksamme. Kokemukset vahvistavat, niiden ansiosta olet se upea nuori nainen joka olet nyt.
Voimia kulta pieni, uskotaan että asiat järjestyvät, niinkuin niillä on tapana. Universumi pitää huolen omistaan.
Halaus!
olleet huumoria. Ehdotin menemään kriisikeskukseen ja pyytämään päästä huostaan. Kehotin kuitenkin olemaan tarkkana sen suhteen, millaiseen paikkaan päätyy. Ehdotin myös tukihenkilöä. Näissä ei ollut mitään huumoria.
asut?
Meille voisit tulla!
Maaseudun rauhaan tai kirkonkylään, uniseen maisemaan, mutta junat kulkee mihin suuntaan vain, koko Suomeen, liikennerajoituksia ei ole!
Meidän "kautta" on kulkenut jo 30 lasta, tavisperhe olemme!
Todennäköisesti näillä sijaisvanhemmilla ei ole sinulle aikaa - tai sitten lukemattomat muut lapset kärsivät menostasi ko. paikkaan.
Raha haisee!
Täällä varmaan on jo kaikenlaisia neuvoja, kaikkia en jaksanut lukea. Olet tosiaan 17-vuotias ja mahdollisuus asua jo omassa asunnossa. Itse muutin 17-vuotiaana soluasuntoon, opiskelin ja kävin viikonloppuisin töissä. Maksoin itse vuokrani opintotuilla ja palkkarahoilla. HYvin pärjäsin ja samalla opin tekemään töitä ja opiskelemaan samalla aikaa. Nyt on lukio, opisto ja myös yliopisto suoritettu samalla tyylillä ilman hirveän isoa opintolainaa. Minulla oli hirvittävä hinku saada kunnon ammatti, en jäänyt rypemään itsesääliin kun ei ole rikkaita vanhempia kustantamassa opintoja vaan päätin itse hoitaa raha-asiani. Siis neuvoisin sinua panostamaan opiskeluun.
Hanki sitten itsellesi tukea henkiselle puolelle, tukihenkilö ja mukavia kavereita, joita luultavasti saatkin opintojen parista. Toivon etten ajautuisi epämääräisiin porukoihin, ole myös valikoiva miesten suhteen, juoppoa hakkaavaa ukkoa et elämääsi tarvitse. Jossain elämän vaiheessa myös sinulla on joku läheinen ihminen ja sen myötä perhe.
jotain tuolla ylempänäkin. Ei kannata rypeä tosiaan itsesäälissä ja psykiatrian niin hellimän lapsuuden tonkimisen saat lopettaa juuri tähän paikkaan, siitäkin on pari hyvää kirjoitusta tuolla ylempänä.