Olen ikäni ollut yksin, ilman kavereita, ilman ainuttakaan ystävää.
Lapsena en saanut tavata ketään, en saanut mennä minnekään, kotiini ei saanut kukaan tulla.
Olin koulukiusattu(kummajainen?)
Olen ollut aina työpaikkakiusattu. Muuttanut kaksikertaa paikkakuntaa, ja aina vaan kiusattu, ulkopuolelle jätetty, kukaan ei huoli mukaan, kaikki vieroksuvat, eivät edes naapurit tervehdi, kukaan ei pysähdy juttelemaan, vaikka yritän aloittaa jutustelua...
Selän takana panettelua ja supattelua.
Mihinkään ei kutsuta, mistään yhteisistä menoista ei kerota, mihinkään ei oteta osalliseksi.
Ja jos yritän itse mennä mukaan, kukaan ei puhu, kukaan ei huomaa, kukaan ei kuuntele, vaikka puhuisin ja minut jätetään yksin.
Olen aina ystävällinen, puheliaskin, auttavainen, kohtelias.
Olen siisti, puhdas, normaalin näköinen. Kotini on siisti, En ole päälle päsmäri tai röyhkeä, ilkeä tai epäluotettava.
Tiedän, olen ymmärtänyt, että vika on minussa itsessäni, koska eivät KAIKKI ihmiset voi olla väärässä.
Minussa on joku vika, leima, jotain mikä kertoo muille"pysykää kaukana minusta".
En voi mennä minnekään, koska ei ole kaveria, ei ketään, jonka kanssa mennä minnekään. Ei ole KETÄÄN, jota voisi edes pyytää, kun ei ole tutun tuttuakaan, ei yksinkertaisesti yhtään ketään ihmistä.
Puhelimessani on 5 numeroa, kaikki lähi sukulaisisten numeroita, mutta puhelin on mykkänä useita päiviä, jopa viikonkin, ei viestejä, ei soittoja. vastaavat kyllä, jos kirjoitan viestin .Yleensä saan asia viestejä, siis jotai kysytään tai tarvitaan
Viimeksi , kun joku "ulkopuolinen"kävi "kylässä "luonani, on kulunut 3 vuotta. Sitä ennen oli samanmoinen aika, ja tämän kolmen vuoden jälkeen ei ole ketään käynyt, lukuunottamatta kaupustelijoita. Kukaan ei tule käymään, mihinkään en voi mennä kyläilemään, kun kukaan ei pyydä, eikä ole ketään lähellekään niin tuttua, että voisin noin vain mennä jonkun oville kolkuttelemaan.
En harrasta mitään, ainoastaan kävelyllä käyn joskus.
Olen luovuttanut, en ikinä saa ystävää, en edes kaveria, en tuttua , en ketään...
Onko täällä ketään toista yhtä onnetonta olentoa ???
Lapsena en saanut tavata ketään, en saanut mennä minnekään, kotiini ei saanut kukaan tulla.
Olin koulukiusattu(kummajainen?)
Olen ollut aina työpaikkakiusattu. Muuttanut kaksikertaa paikkakuntaa, ja aina vaan kiusattu, ulkopuolelle jätetty, kukaan ei huoli mukaan, kaikki vieroksuvat, eivät edes naapurit tervehdi, kukaan ei pysähdy juttelemaan, vaikka yritän aloittaa jutustelua...
Selän takana panettelua ja supattelua.
Mihinkään ei kutsuta, mistään yhteisistä menoista ei kerota, mihinkään ei oteta osalliseksi.
Ja jos yritän itse mennä mukaan, kukaan ei puhu, kukaan ei huomaa, kukaan ei kuuntele, vaikka puhuisin ja minut jätetään yksin.
Olen aina ystävällinen, puheliaskin, auttavainen, kohtelias.
Olen siisti, puhdas, normaalin näköinen. Kotini on siisti, En ole päälle päsmäri tai röyhkeä, ilkeä tai epäluotettava.
Tiedän, olen ymmärtänyt, että vika on minussa itsessäni, koska eivät KAIKKI ihmiset voi olla väärässä.
Minussa on joku vika, leima, jotain mikä kertoo muille"pysykää kaukana minusta".
En voi mennä minnekään, koska ei ole kaveria, ei ketään, jonka kanssa mennä minnekään. Ei ole KETÄÄN, jota voisi edes pyytää, kun ei ole tutun tuttuakaan, ei yksinkertaisesti yhtään ketään ihmistä.
Puhelimessani on 5 numeroa, kaikki lähi sukulaisisten numeroita, mutta puhelin on mykkänä useita päiviä, jopa viikonkin, ei viestejä, ei soittoja. vastaavat kyllä, jos kirjoitan viestin .Yleensä saan asia viestejä, siis jotai kysytään tai tarvitaan
Viimeksi , kun joku "ulkopuolinen"kävi "kylässä "luonani, on kulunut 3 vuotta. Sitä ennen oli samanmoinen aika, ja tämän kolmen vuoden jälkeen ei ole ketään käynyt, lukuunottamatta kaupustelijoita. Kukaan ei tule käymään, mihinkään en voi mennä kyläilemään, kun kukaan ei pyydä, eikä ole ketään lähellekään niin tuttua, että voisin noin vain mennä jonkun oville kolkuttelemaan.
En harrasta mitään, ainoastaan kävelyllä käyn joskus.
Olen luovuttanut, en ikinä saa ystävää, en edes kaveria, en tuttua , en ketään...
Onko täällä ketään toista yhtä onnetonta olentoa ???
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hei! Ei mitään hätää. Meitä on kyllä. en mä nyt ihan kauheen yksinäine oo.. mutta tarpeeks yksinäinen kyllä. Haluaisin vaan nukahtaa jonkun viereen, ja tietää et se kulta jonka vierest herään välittää musta :) EHKÄ jonain päivänä se on totta.. muuten päihteet saa tuudittaa mut ikinuneen :)
Heips! Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon tarinan - paitsi, että eon ole ollut työpaikalla kiusattu. Kaikki ihmissuhteeni ovat työpaikalla. sukulaiset ottavat yhteyttä kun tarvitsevat jotain..
Jos kaipaat kirjoittelukaveria, niin jätä mailiossusi - taatusti kirjoittaisin!
ihan sama juttu, olen vaan miespuolinen.
enkä enää käy edes missään, paisi nyt kaupassa ja muut pakolliset.
Minäkin kirjoittaisin sinulle,jos annat sähköpostiosoitteesi.Eikä kavereita ole yhtään liikaa.Ei väliä missä päin asut.
Onpa ihanaa ja ihmeellistä, että joku "puhuu" minulle! Siis näin monta ihmistä ja kaikilla sanottavaa minulle...jo on kummallista ;)
Osaatteko itse päätellä, mikä teidän kohdallanne on syy siihen, että on tavallaan näkymätön muiden silmissä? Minä en osaa, mutta olen miettinyt, että viestitänkö tietämättäni ilmeillä, eleillä tai jotenkin, että kaikki kaikkoavat?
Toisaalta, kun kerran yritän tutustua ja tehdä tuttavuutta, niin miten sekään sitä selittää...:/
Jos jotakuta kiinnostaa, niin kerrotaan nyt vielä lisää. Olen naimisissa ja lapsia yksi(muuttanut kotoa) Mies on keikkatöissä ympäri Suomen, siis olen tavallaan yksin asuja. Avioliitto voi sentään aika hyvin, että on kai siitä oltava onnellinen.
Mutta silti tarvitsisin ystävää, kaveria...ja muita normaaleja suhteita, kun ovesta ulos menen. Tällähetkellä tilanne on se, että kun menen kotiovesta pihalle, niin olen kaikille kuin ilmaa tai jotain, mitä pitää välttää. Ihmiset voivat kävellä ohitseni ihan ikäänkuin näkemättä minua, vaikka metrin päästä!
Haluaisin, että joku pysähtyisi kohdalleni ja sanoisi, "no, mitä kuuluu".
Haluaisin, että joku ylipäätään edes tervehtisi. Itse tervehdin kaikkia, jotka vain vilkaisevatkaan päin.(harvassa ovat)
Haluaisin puhekaverin, jonkun jolle sanoa muutaman sanan ja kuunnella hänen sanottavaansa. Nykyinen tilanne on se, että en sano sanaakaan viikkoon tai kahteen, en siis puhu, lukuunottamatta nyt normaaleja kaupassa käyntejä ja asiointeja.(pakolliset hei, kiitos ym.)sekä miehen kannssa puhelimessa juttelua.
Minä luulen, että olen ihan ainoa lajissani. EIkö kaikilla normaaleilla ole sentään edes pari tuttua? Minulla ei ole yhtäkään, ei ketään.
Kuvitellaanpa, että minulla olisi vaikka jotkut juhlat. Ei olisi ainuttakaan ihmistä, jonka tuntisin niin, että voisin kutsua niihin ja toisaalta ei ole ketään, joka tulisi vaikka kutsuisin.
Voisin laittaa tänne mailiosoitteen, jos kenelläkään on enää mielenkiintoa tämän sepustukseni jälkeen kirjoitella minun kans.
Ehkä taas tämäkin hyvin alkanut "ystävyys"teidän vastanneiden kanssa loppuu tähän?Ettei kukaan enää vastaa mitään :) (olisi ihan tavallista).
Suomea mahdat olla? :)
Olen yksi sinulle vastaajista - se, jota ei ole kiusattu työpaikalla.
Minä jäin yksin avioeron jälkeen. Sukulaisetkin käänsivät selkänsä - äitikin vain sanoi, että 'nämä on niin vaikeita asioita, että ei näistä voi puhua' . Lapsuudenkodissani kaikki asiat vaiettiin kuoliaaksi. Avioliiton aikana ystävät olivat miehen ystäviä - ei minulla omia ollut. Äskettäin kariutui avoliittoni ja nyt olen todella yksinäinen..avomies oli ainut kaverini.
On minulla tuttuja, joita voi kaupungilla morjenstaa, mutta ei muuta.
Olen hiuka nyli 50-vuotias, ei lapsia.
Minusta olisi huikeaa, jos voisi edes sähköpostin välityksellä saada ystävän. Olen Varsinais-Suomesta - ystävä saa olla mistä tahansa.
Toki vastaan.En tiedä,ehkä siihen on moniakin syitä,että on näkymätön muiden silmissä.
Mielestäni maailma tuntuu usein nykyisin hirvittävän kylmältä,mutta toisaalta on aivan ihania ihmisiä.Myös lapsuuden kokemukset(erilaisia meidän jokaisen kohdalla) ja ihmisten erilaisuus varmaankin vaikuttavat asioihin.
Se on tärkeää,että saa jonkun kanssa jutella.
Minulle sopii hyvin myös perinteinen kirjeenvaihto,ja mailit myös,jos haluat kirjoitella.
Saat kirjoittaa, kaikki saavat kirjoittaa,jotka vaan ikinä haluavat, mutta ei minulla ole tarkoitus mitään terapia sessioita tehdä tämän avulla==>en siis paasaa suut ja silmät täyteen omia ongelmiani.Enkä vaadi /toivo mitään jokapäiväistä kirjoittelua. Asiallista jutustelua kaipaan ja sitä, että olisi mahdollisuus jakaa kokemuksia.
Olen eteläiseltä pohjanmaalta kotoisin ja nykyisin asun vähän pohjoisempana.
Voit kirjoittaa minulle mistäpäin maailmaa tahansa. Jos juttua syntyy, niin voidaan kirjoitella pitempäänkin ja ainahan se osoite pysyy tallessa, vaikka ei jatkuvasti olisi kirjoittelemassakaan.
[email protected]
Koiran kanssa pakostakin tutustuu toisiin koiraihmisiin, jotka usein ovat ihmisistä parhaita. Jutunaiheita ei tarvitse keksiä, kun koirista riittää aina puhuttavaa.
Asia on niin, että mulla on koira.
Eipä se koira tätä ongelmaa poista, eikä sitä tutustu ihmisiin sen myötä paremmin kuin muutenkaan. Päinvastoin.
Jostain on lähtennyt liikkeelle huhu(?), jonka mukaan koirani on vaarallinen(dobermanni) ja sen uskotaan suurinpiirtein syövän kaiken vastaan tulevan.
Tiellä kun kävelen sen kanssa, niin ihmiset vaihtavat puolta ja osa ihan avoimesti kysyy" saathan sen nyt varmasti pidettyä? onko se kunnolla kiinni? ym. :( vaikka koirani kulkee nätisti vierellä , ei vedä eikä hauku.
Tämäkin asia liittyy siihen "ulosheivaamiseen" yhteisöstä ja pahan puhumiseen, ilman minkäänlaista syytä.
Niimpä lenkkeile koirani kanssa ihan metsäteillä ja jossain, missä olemme poissa ihmisten tieltä. Siis, ei kauheasti auta sosiaalisten suhteiden luomisessa...
Kiitti vinkistä kuitenkin.
jollei niitä erikseen kouluteta vaaralliseksi. Onpa tyhmiä ihmisiä ympärilläsi. Moisen huhun levittäjä taas on luultavasti sairaampi kuin sinä. Paljonkin sairaampi. Yhteisössäkin täytyy olla jotain vikaa, jolleivät edes koiraihmiset suostu näkemään totuutta. Tuollaisesta yhteisöstä ainakin minä häipyisin muualle. Ei vaikuta kovin terveelliseltä.
Etsitkö salaseuraa? Jos niin kirjoita [email protected] niin katsotaan mitä voidaan tehdä asialle.
No en etsi! Kyllä tässä on jo oltu "salaisia" ja piilossa kaikilta tarpeeksi pitkään, että ihan julkisen seuran tarpeessa olisin...:D
Mistä ihmeestä niin päättelitkään.
[email protected]
Mitä enemmän näitä kaikkia on, sitä vähemmän he yleensä tajuavat mistään mitään. Useammat ihmiset tarvitsevat vähemmän todisteita tehdäkseen lähimmäisistään pitkälle meneviä päätelmiä. Tämä takaperoinen ryhmälogiikka toimi loistavasti Ruandassa ja Hitlerin Saksassa, miksei siis meilläkin? Joukossa tyhmyys tiivistyy. Kukaan ei voi olla jonkun kaveri, jos kukaan muukaan ei ole. Yksilöt voivat olla älykkäitä, mutta laumat harvoin osoittavat suurta arvostelukykyä. Olet ehkä joskus jossain luonto-ohjelmassa nähnyt Gnu-lauman ryntäävän tulvivaan ja vesipetoja kuhisevaan virtaan, talloen toisiaan hengiltä, hukkuen ja tullen syödyksi elävältä. Sama ilmiö. Riittävän suuri massa ei ajattele, vaan on jopa valmis tuhoamaan kaikki, jotka osoittavat merkkejä ajattelukyvystä. Ajatteleeko jalkapallohuligaani? Tuskinpa. Jos siis KAIKKIEN mielestä sinussa on jotain vikaa, olet luultavasti KAIKKIA parempi ihminen, mikä lauman kannalta on vaarallinen poikkeama yleisestä mölliydestä. Pahin rikos on tietenkin itsenäinen ajattelu, jonka harrastaja mielellään eristetään muista hyvinkin tehokkaasti. Omat mielipiteet ja yksilölliset ajatukset ovat laumalle äärimmäisen vaarallisia. Olet siis tehnyt jotain oikein, et väärin.
Kiitos sinulle, kuka lienetkin.Kirjoituksissasi on logiikkaa.
Joskus todellakin tulee sellainen tunne, että on itse kaiken tuollaisen ryhmäkiusaamisen yläpuolella ja tietää olevansa järkevämpi kuin nuo selän kääntäjät ja ilkeilijät. Mutta sehän ei tee minulle yhtään ystävää lisää, ikävä kyllä.
Se tekee vain surullisen ja entistäkin eristäytyneemmän olon=> en kuulu joukkoon. Ihminen on kuitenkin jonkinlainen "laumaeläin "joka kaipaa toisten seuraa.
Vertauksesi Gnu-laumasta on aika osuva ja jotenkin se sai minut ymmärtämään, että en menisi mukaan tämän, enkä minkään muunkaan yhteisön joukkohysteriaan, vaan päättäisin itse mitä teen.
Olen siis erilainen, mutta terveellä tavalla?
Vaikka saankin siitä kärsiä koko elämäni loppuun , kaiketi.
Erittäin hyvä. En sanonutkaan elämästä tulevan helppoa. Ystävien löytäminen lähistöltä on todennäköisesti mahdotonta sinun tilanteessasi, varsinkin jos asut pienellä paikkakunnalla. Siispä heitä on hankittava kauempaa. Olet kerrankin oikeassa paikassa, sillä netti on täynnä kaukaisia ystäviä. :) Sähköpostiosoitteeni on galleriassa, jos kelpaa.
Kun tuomme galleriaan pitää vissiinkin kirjautua, että näkee mitään?
En ainakaan ens vilkaisulla löytänyt mitään osoitteita...
Kuten arvata saattaa. Kävijöitä on riittänyt, mutta valitettavan harvat jättävät viestiä itsestään.