Olen tälläinen perusterve 18-vuotias miehenalku ja tuntuu että on nyt alkanut hiukan ote itsestään lipsumaan.
En oikeastaan tiedä mikä vaivaa, vai vaivaako edes mikään. Olen pitkään miettinyt onko minussa edes oikeasti vikaa, kerta selviydyn arkielämästä ulkoisin puolin ihan sujuvasti, mutta se on nimenomaan ehkä enemmänkin juuri selviytymistä ja tavallaan elämässä roikkumista kuin ihan oikeaa kivaa elämistä. Siltä ainakin tuntuu.
Vuosi tai kaksi tässä on mennyt sellaisessa rajatilassa oleillessa. Ei oikein ymmärrä mitä täällä tekee ja miksi tekee. Oikeastaan mikään ei oikeasti tunnu hyvältä, tai pahalta, ja kaikki vaan tavallaan lipuu todella nopean tuntuisesti ohi. Sitten sitä tajuaa vasta samassa paikassa miettiessä missä on aina ennenkin miettinyt että hemmetti, vaikka mitä on tapahtunut, mutta mitään ei ole jäänyt käteen. Elämä vyöryy eteenpäin rutiinilla ja sisällä silti on niin älyttömän tyhjä olo jatkuvasti.
Pää muutenkin todella sekavan oloinen. Tuntuu että aivot jatkuvasti iskee tyhjää, enkä oikeasti edes ajattele mitä teen vaan tavallaan toimin vain tilanteen mukaan sen perusteella miltä tuntuu, ja kerta ei oikein hyvältä tai pahalta tunnu, tulee tehtyä loppupeleissä aika ajattelemattomiakin juttuja. Välillä myös ihan konkreettisesti vaan tulee muistikatkoja ja sitten on vielä tyhjempää pää täynnä.
Myöskään mikään ei oikeasti oikein kiinnosta tai innosta. Varsinkaan samat asiat kuin ennen, joka sekin on ikävää, koska ennen nautin oikeasti monenlaisista asioista ja oli isot ja hienot tulevaisuuden suunnitelmat. Tottakai, välillä on kivaa ja naurattaa ja jeejee, mutta sekin on taas niin pirun äkkiä ja tajuamatta ohi, että ei voi ymmärtää.
Aika epätodellinen olo vallitsee.
Sitten kun asiasta puhuu kavereille (joita kaikesta huolimatta on, kun ihan kiva jäbä ilmeisesti olen) tms. ei siihen kukaan oikein osaa sanoa juuta tai jaata ja tuntuu ettei kukaan oikein ymmärrä. Ammattilaiselle puhuminen taas tuntuisi vähän hölmöltä kerta elämässä kuitenkin ihan okei pärjää ja välillä miettii että ehkä oon vaan laiska, väliinpitämätön ja kylmä ihminen! Enkä usko että oikein osaisin selittää tilannetta.
Mikähän mussa on?
En oikeastaan tiedä mikä vaivaa, vai vaivaako edes mikään. Olen pitkään miettinyt onko minussa edes oikeasti vikaa, kerta selviydyn arkielämästä ulkoisin puolin ihan sujuvasti, mutta se on nimenomaan ehkä enemmänkin juuri selviytymistä ja tavallaan elämässä roikkumista kuin ihan oikeaa kivaa elämistä. Siltä ainakin tuntuu.
Vuosi tai kaksi tässä on mennyt sellaisessa rajatilassa oleillessa. Ei oikein ymmärrä mitä täällä tekee ja miksi tekee. Oikeastaan mikään ei oikeasti tunnu hyvältä, tai pahalta, ja kaikki vaan tavallaan lipuu todella nopean tuntuisesti ohi. Sitten sitä tajuaa vasta samassa paikassa miettiessä missä on aina ennenkin miettinyt että hemmetti, vaikka mitä on tapahtunut, mutta mitään ei ole jäänyt käteen. Elämä vyöryy eteenpäin rutiinilla ja sisällä silti on niin älyttömän tyhjä olo jatkuvasti.
Pää muutenkin todella sekavan oloinen. Tuntuu että aivot jatkuvasti iskee tyhjää, enkä oikeasti edes ajattele mitä teen vaan tavallaan toimin vain tilanteen mukaan sen perusteella miltä tuntuu, ja kerta ei oikein hyvältä tai pahalta tunnu, tulee tehtyä loppupeleissä aika ajattelemattomiakin juttuja. Välillä myös ihan konkreettisesti vaan tulee muistikatkoja ja sitten on vielä tyhjempää pää täynnä.
Myöskään mikään ei oikeasti oikein kiinnosta tai innosta. Varsinkaan samat asiat kuin ennen, joka sekin on ikävää, koska ennen nautin oikeasti monenlaisista asioista ja oli isot ja hienot tulevaisuuden suunnitelmat. Tottakai, välillä on kivaa ja naurattaa ja jeejee, mutta sekin on taas niin pirun äkkiä ja tajuamatta ohi, että ei voi ymmärtää.
Aika epätodellinen olo vallitsee.
Sitten kun asiasta puhuu kavereille (joita kaikesta huolimatta on, kun ihan kiva jäbä ilmeisesti olen) tms. ei siihen kukaan oikein osaa sanoa juuta tai jaata ja tuntuu ettei kukaan oikein ymmärrä. Ammattilaiselle puhuminen taas tuntuisi vähän hölmöltä kerta elämässä kuitenkin ihan okei pärjää ja välillä miettii että ehkä oon vaan laiska, väliinpitämätön ja kylmä ihminen! Enkä usko että oikein osaisin selittää tilannetta.
Mikähän mussa on?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jospa tämän maailman asiat eivät enää riitä sinulle,ja tunnet olosi tyhjäksi.
Ihminen on luotu niin,että ollessaan erossa Jumalasta kaipaa yhteyttä Häneen.
Käänny Hänen puoleensa.Hän voi antaa sinulle Ilon ja Rauhan sydämmeen.Hän lupaa Sanassaan,ettei heitä pois sitä,joka Hänen luokseen tulee.
Voit turvata Häneen kaikessa,mitä tahansa tapahtuukin.
Minähän en jumalaan usko, enkä näe miten tämä "jumala" voisi tänne maanpäälliseen elämään yhtään mitään uutta ja hienoa tuoda jos kerta tämän maailman asiat eivät minulle riitä.
Että pahoittelen, mutta en taida hänen puoleensa kääntyä. :)
olla masentunut.. valitettavasti. kannattaa hakea jeesiä ennen kuin tilanne pahenee.. suosittelen. voimia!