Osaisiko kukaan ennustaa minulle kuinka meidän koeputkihedelmöityksissä käy?
Selviävätkö pakastetut alkiomme ensi maanantaina sulatuksesta? Ja tulenko raskaaksi tästä hoidosta?
Saadaanko me lapsia lisää, yksi on jo. Ja jos saadaan, niin koska ja kuinka monta?
Olisin todella kiitollinen, jos saisin vastauksen!
Selviävätkö pakastetut alkiomme ensi maanantaina sulatuksesta? Ja tulenko raskaaksi tästä hoidosta?
Saadaanko me lapsia lisää, yksi on jo. Ja jos saadaan, niin koska ja kuinka monta?
Olisin todella kiitollinen, jos saisin vastauksen!
Vastaukset 26
Vanhimmat
Olen siis 30 vuotias. Toista lasta olemme tehneet jo 6 vuotta ja alan olla todella epätoivoinen. Meillä on ollut 2 koeputkihedelmöitystä ja niistä en tullut raskaaksi sekä yksi pakastealkionsiirto piti olla, mutta siinä alkiot eivät selvinneet sulatuksesta. Nyt siis olisi vuorossa taas pakastealkionsiirto.
Toivoisin todella saavani vastauksen täältä.
vähän, kaikille ei suoda lapsia ollenkaan!
Se, että minä haluan suuren perheen ei ole keneltäkään muulta pois!
Voisit olla hieman empaattisempi ja miettiä, miten kommentoit. Tämä on minulle TODELLA iso asia ja kaltaisesi kommentit loukkaavat syvästi.
Toivottavasti joku ystävällisesti ymmärtää epätoivoni tässä asiassa ja vastaa alkuperäiseen kysymykseeni.
minä haluan! Kannattaa miettiä kaksi kertaa että mitä sinulla jo on ja keskittyä siihen. Et näe metsää puilta.
Ole rauhassa,tällä kertaa tärppää... Onnea näkyy olevan tulossa!!! Stressi pois ja valmistaudu tulevaan... Onnellista odotusta!!!
Uskomatonta, miten sinulla on vieläkin pokkaa tulla arvostelemaan toisen arimpia asioita. Sietäisit hävetä! Lapsettomuus, oli se sitten primäärinen tai sekundäärinen ON todella iso kriisi ihmisen elämässä!!! Tässä ei ole kyse ahneudesta saada aivan kaikki, heti mulle tässä ja nyt, eikä tämä myöskään yhtään ole pois rakkaudestani siihen lapseen joka minulle on jo suotu!
Jotkut eivät vaan ymmärrä! Neuvoni sinulle on silloin pitää mielipiteesi omana tietonasi. Mitä saavutat sillä, että tulet ja nälvit toisen unelmia? Tuleeko sinulle siitä hyvä mieli? No, minulle ei ainakaan tullut. Mikä oikeus sinulla on arvostella muita? Lapsettomuus on ilmeisesti sinulle vieras asia ja toivon että yrittäisit ajatella asioita hieman muiltakin kanteilta, kuin omalta ahtaalta maailmankuvaltasi, jos siihen edes kykenet...
Agaatti tuolla alempana sanoo aivan toista... Olisiko mitenkään liikaa pyydetty, jos saisin vielä kolmanneltakin näkijältä näkemyksen tähän asiaan, kun nämä ovat niin ristiriidassa keskenään.
en tule koskaan saamaan omia lapsia.
Toivomaasi suurta lapsikatrasta omia biologisia lapsia ei ole näköpiirissä. Mutta jos haaveilet isosta perheestä, on sijaisvanhemmaksi ryhtyminen yksi arvokas mahdollisuus.
Parisuhteenne kärsii näistä toistuvista hedelmöityshoidoista, joten pohtikaa yhdessä tätä vaihtoehtoa.
Hakusanalla on saatavissa paljon tietoa Internetistä ja sijaisperheistä on suuri puute.
Meillä tässä samalla raitilla on yksi sijaiskoti, jossa on 6 lasta. En edes tiedä, mitkä niistä ovat omia biologisia ja mitkä toisten lapsia. Yhtä rakkaita näyttävät olevan ja kaikkia myös yhtä kovasti komennetaan leikkimästä tiellä (joka menee ihan heidän pihan sivua). Tänne on saatu liikennemerkki "lastentarha", kun ei sijaiskodille ole omaa liikennemerkkiä - ja ehkä parempi, että ei olekaan. Lapset on lapsia, oli niiden vanhempien kyky toimia huoltajana millainen tahansa.
Toivotaan parasta tässä hoidossa, mutta minusta tulos näyttää kovin epävarmalta, valitettavasti.
http://viila.bowsville.fi/sijaisvanhemmaksi.fi/public_html/sopisitko-sijaisvanhemmaksi-
Sitähän voisi olettaa, että nämä hoidot käyvät suhteen päälle, mutta me olemme poikkeus, joka vahvistaa säännön. Koen saavani mieheltäni täyden tuen tässä asiassa ja rakastan häntä hyvin paljon. Parisuhteemme on itseasiassa lujittunut näiden kuuden vuoden aikana juurikin näiden yhteisten vastoinkäymisien vuoksi. Olemme onnellisia yhdessä ja meillä on hauskaa yhdessä. Meillähän on kuitenkin yksi lapsi ja nautimme hänestä suuresti, joten tämä toisen lapsen saamisen vaikeus ei ole myrkyttänyt välejämme, enkä usko sen niin tekevänkään. Sen sijaan meillä riittäisi rakkautta suuremmallekin lapsikatraalle, mutta sijaisvanhemmuutta en tunne omakseni, niin hieno asia kuin se onkin.
Näetkö tosiaan niin, että tämä meidän perhe on nyt tässä ja enempää pirpanoita ei tule?
Taas tulee tallottua,muiden varpaille,mutta näin ihan selvästi,että lapsi on tulossa,kun et muuta kysynyt...Eli näin onnen olevan tulossa ja tarkistin äsken uudestaan,kun olin epävarma ja samat riimut nousivat taas (ja lisäksi vielä voimakortti,kun iski vielä epävarmuus)...kunnioitan Agaattia paljon,mutta nyt toivon ja uskon Hänen olevan (kerrankin)väärässä...Ole siis rauhassa ja nauti elämästä...Onnellista kesää!!!
Kiitos! Pelastit päiväni!!! Mua jännittää niin hirveästi nämä lapsettomuushoidot... Tulen sitten kertomaan reilun parin viikon päästä että kuinka kävi.
Hyvää juhannusta!
t. ei ehkä sittenkään epätoivoinen äiti
Uskomatonta, mutta näin tässä nyt kävi. Toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti ja perheenlisäystä todella saadaan.
Tosi kiva kuulla,olen tosi iloinen puolestasi!!! Nyt vain rauhassa eteenpäin ja yritä välttää turhaa stressaamista,kaikki sujuu omalla painollaan.... Ja tuhannet,miljoonat ziljoonat,biljoonat kiitokset palautteesta ja onnellista odotusaikaa....
Agaatti on tässä asiassa oikeammassa vaikka ei ihan tarkasti nähnytkään kuten et sinäkään.
Toivotan voimia aloittajalle, tulette tarvitsemaan sitä. :(
Siinähän se otsikossa seisoo, eli voisitko tarkentaa mitä näet minulla olevan edessä? Pahoin pelkään, että tämä raskaus on menossa kesken, oireet loppuivat kuin seinään... Olisin tiedosta todella kiitollinen!
Keskenhän se sitten meni, kuten arvelinkin. Nyt on itkut itketty ja nokka kohti seuraavaa hoitoa... Toivottavasti seuraava onnistuu!
Mutta vastaan kuitenkin, koska olen vierestä katsonut erään ihmisen yritystä saada omia lapsia. Monta koeputkihedelmöitystä, masennusta, tuskaa, pettymyksiä... kunnes vihdoin tärppäsi.
Yksi sadasta osatekijöistä oli ns. yliannostuskuuri hivenaineita ja vitamiineja, se voisi auttaa sinunkin kehoasi, että alkio kiinnittyisi paremmin.
Usko on myös suuri tekijä. En osaa sitä paremmin neuvoa, mutta yritä kuitenkin luottaa onneesi. Ikäänkuin jo keskustelisit tulevan lapsesi kanssa = )
Sitten rentous, iloisuus ja rakkaus. Suorastaan ahmi sitä elämääsi. Rakasta itseäsi joka sekuntti ja tunne, miten kaunis olet.
Mutta jos et nyt onnistu, ÄLÄ LUOVUTA, vaikka hoidot ovatkin rankkoja ja yksityisellä kalliita. Joskus sairaalan vaihtokin on paikallaan. Upsalassa on ainakin kehuttu koeputkihedelmöitys hoitoja. Siellä ystävänikin viimein onnistui. Hänellä on kolme poikaa.
Toivotan sinulle onnea ja jaksamista.
-selvästikkään perheesi ei ole vielä valmis.
ei voi käsittää jos joku puhuu lapsettomuudesta jos on jo lapsi!! Kaikille ei suoda edes yhtä!
Eräs lapseton sanoi, että tahattomasti lapseton on aina lapseton, vaikka olisikin jo omia lapsia.
En tiedä, onko niin, koska en itse kärsi lapsettomuudesta, mutta koska en myöskään ymmärrä oikeasti, miltä heistä tuntuu, en voi väittää vastaan.
Muistan vaan kun itselläni oli ensimmäinen lapsi, minulla oli valtava tarve saada toinenkin, mutta mieheni ei tahtonut... vei vuosia, ennen kun hänkin halusi lisää vipinää perheeseen. Olin todella surullinen, kun vauvakuumeeni oli niin iso.
Nykypäivänä on ikävää, ettei kaikki pysty lapsia saamaan luonnollisesti... jotkut jopa menettää kohtunsa ennen kun saa yhtään lasta.
Jotkut hyväksyy kohtalonsa ja etsii elämään muuta sisältöä, mutta joillekkin se oma (iso) perhe on kaikkea muuta tärkeämpää...
Mutta lapset on kuitenkin lainaa... pian omanikin asuu jo muualla ja ainut mitä jää, on kokemus olla äiti. Tuon kokemuksen toivon jokaiselle, jotka sen palavasti haluavat. Yhdellä tai yhdellätoista lapsella.
Ja tosiaan, itse en voi sanoa, etteikö yhden lapsen jo omaava saisi haluta toista... niin itsekkin halusin... mutta minä en tarvinut siihen kivuliaita hoitoja...
Ja tahattomasti lapsettomat joilla ei ole vielä yhtään... toisen perhe ei ole teiltä pois (lasten sieluja ei ole rajoittettua määrää) Uskokaa itseenne ja tulevaisuuteen... ja siihen että kaikella on aikansa ja sattumaa ei ole.
Mua niin suututtaa kaikkien sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsivien puolesta tällaiset kommentit. Ei tässä kukaan ole vertailemassa kuka kärsii eniten. Jokainen lapsi on lahja ja me kyllä tiedetään se!!! Olen pahoillani, että kaikki eivät saa edes sitä yhtä kaipaamaansa, mutta ei silti tarvitse omassa katkeruudessaan loukata muita lapsettomuudesta (kyllä, luit aivan oikein) kärsiviä.
tämä oli siis tuolle sitä edelliselle...
Mnä muistelin tässä lapsentekoani. Ensimmäiseni tuli 2vuoden yrittämisen jälkeen. Halusin kanssa seuraavaa heti perään. Mitään ei kuulunut luovutin.
Mutta kun lapseni kasvoi oli 10v menimme tutkimuksiin onko vikaa ei ollut kummassakaan. Mitään ei löytynyt ja luovutimme. Ikääkin meillä oli 35vuotta.
Harrastin urheilua luin ym... Sitten täytin 39v olin juoksulenkillä 10km kohalla oksensin ja ihmettelin mikähän nyt.
Olin raskaana 3nella kuulla kun selvis mikä oli. Ajattelin että otan pois sen ei näin vanhana enää. Mies ei antanut ottaa minkä jumala antaa.... jne... sanoi.
Päivääkään en ole katunut ikäeroa lapsilla 14vuotta. Kyllä sisko tarvi sen velin itselleen ja veli siskon;-). Erokin tuli minulle kun poika 3v. Mutta täytyy sanoa että en olisi näin hyvin pärjännyt nyt yksin 11vuotta jos ei olisi lapseni kulkenut rinnallani. Ensimmäisemme kun siinä vaiheessa lähti maailmalle.
Minun ajatus on kanssa, että kaikella on aikansa minun aika oli 39vuotiaana saada toinen lapsi, joka auttoi selviämään yksin rankasta elämästä yksinhuoltajana. Poika toi elämääni valoa. Annoimme pojalle lempinimen valontuoja;-) .. Eli vieläkin käyn antamas iltahalin ja sanon hyvää yötä valontuoja ... poikaa naurattaa hän kun on jo 183pitkä ..
Kyllä sinä sen lapsen saat mutta ehkä aika ei vielä ollut. Niilä lapsilla on tarkoitus koska me saamme niitä. Niilläkin tehtävä.
lapsia tulee jos on tullakseen! Itse en (ilmeisesti) saa lapsia ja se ei ole minulle ongelma. Mihinkään hoitoihin en sen vuoksi lähde. Kaikella on aikansa ja jos luoja niin haluaa tulen raskaaksi nelikymppisenä : )
no ihan sama.
Jokaisella on omat murheensa kannettavana. Toisilla lapsettomuus, toisilla taas lapset ja kaikkea siltä väliltä.
Emme kuitenkaan voi tietää, mikä on kenellekkin se kaikkein tärkein. Joten annetaan kaikille mahdollisuus iloita tai surra.
Lapseton on laaja käsite. Aivan kuin käsite: Perhe.
Itse on ole lapsettomuudesta suoraan kärsinyt, joten vaikenen, kun en niin mitään siitä tiedä, vaikka hyvin läheltä olen asiaa seurannut ja tavallaan itsekkin siitä osani saanut (syylisyyden taakan).
Hyvää kesää kaikille.
Kiitos kaikille kommenteista! Ja hyvää loppukesää myös minunkin puolestani!