Sinulla on ollut "ehkä" jokseenkin kirjavia lukuhetkiä...mikäli olet jokaisen sähköpostini lukenut!!!
Kaipaan sinua todella paljon, olet ihminen, josta välitän ja enemmän kuin vain ystävänä. En vain enään tiennyt mitä tehdä, epätietoisuudessa eläminen käy pidemmän päälle hyvin rankaksi ja myös alitajuntassani, kun en saanut sitten tietää mitä minusta todellisuudessa ajattelit, vaikka kysyin suoraan sinulta...mutta, ikuisen paikan sait "sisäiseen varastooni", jota en tule hävittämään sieltä koskaan. Unohda, en sinua IKINÄ!
Aikamme, ei ollut ehkä nyt, mutta toivottavasti myöhemmin...joskus...TOIVOTTAVASTI...TOIVON, että se tulisi MEILLE... Mutta kuitenkin osoitin ihastumiseni ja kiinnostukseni sinuun, ihan henk.koht., jota pitkään, pitkään myös harkitsin, että kerronko sinulle vaiko en, voinko kertoa...VOIN ja kerroin...se, yksi puhelinsoittoni laukaisi, kuitenkin ihastumiseni vyyhdin auki, jota en onnistunut enään jarruttelemaan, kun kuulin äänesi, kerroin, kerroin ja kerroin...mutta, nyt jokatapauksessa, olen kertonut kuinka ihastunut sinuun olen ja kerroin paljon muutakin...ja sinä jaksoit kaiken ottaa vastaan...vähän itkujakin.
KIITOS, sinulle paljon ihastukseni, mutta saankohan koskaan tietää mitä ajattelit...RAKAS IHASTUKSENI, tämä kaikki on kuitenkin tuntunut minusta niin niin hyvälle, vaikka hiukan vaisu olet ollutkin, mutta ymmärrä sen hyvin, miksi näin.
KIITOS.
Kaipaan sinua todella paljon, olet ihminen, josta välitän ja enemmän kuin vain ystävänä. En vain enään tiennyt mitä tehdä, epätietoisuudessa eläminen käy pidemmän päälle hyvin rankaksi ja myös alitajuntassani, kun en saanut sitten tietää mitä minusta todellisuudessa ajattelit, vaikka kysyin suoraan sinulta...mutta, ikuisen paikan sait "sisäiseen varastooni", jota en tule hävittämään sieltä koskaan. Unohda, en sinua IKINÄ!
Aikamme, ei ollut ehkä nyt, mutta toivottavasti myöhemmin...joskus...TOIVOTTAVASTI...TOIVON, että se tulisi MEILLE... Mutta kuitenkin osoitin ihastumiseni ja kiinnostukseni sinuun, ihan henk.koht., jota pitkään, pitkään myös harkitsin, että kerronko sinulle vaiko en, voinko kertoa...VOIN ja kerroin...se, yksi puhelinsoittoni laukaisi, kuitenkin ihastumiseni vyyhdin auki, jota en onnistunut enään jarruttelemaan, kun kuulin äänesi, kerroin, kerroin ja kerroin...mutta, nyt jokatapauksessa, olen kertonut kuinka ihastunut sinuun olen ja kerroin paljon muutakin...ja sinä jaksoit kaiken ottaa vastaan...vähän itkujakin.
KIITOS, sinulle paljon ihastukseni, mutta saankohan koskaan tietää mitä ajattelit...RAKAS IHASTUKSENI, tämä kaikki on kuitenkin tuntunut minusta niin niin hyvälle, vaikka hiukan vaisu olet ollutkin, mutta ymmärrä sen hyvin, miksi näin.
KIITOS.
Vastaukset 4
Vanhimmat
niin jutellaan lisää ?
naiselta miehelle? Itselläni on melkein samanlainen tarina m->n. En vaan edelleenkään tiedä onko tässä jotain etenemismahdollisuutta, vai ei. Pitäisi kai kerätä taas lisää rohkeutta ja toimia jotenkin, mutta tuntuu, että käytin jo kaiken rohkeuteni (ei sitä paljon olekkaan). Tietysti mielessäni myös toivon, että hän ottaisikin yhteyttä, mutta eihän se tietysti niin mene...enhän minä voi toista väkisin laittaa kiinnostumaan minusta.
Halusin vain purkaa asiani tänne...en usko, että hän täältä lukee viestiäni koskaan, joten halusin vain jakaa tämän tänne, tällä hetkellä...
Nyt vain jostain syystä itkettää ja itkettää, ehkä olen tähän aikaan jo väsynytkin. Mutta,
voisin antaa yhden pienen vinkin: kertokaa hänelle henkilökohtaisesti, johon olette ihastunut, jos suinkin voitte niin on usein miten parempi...Hyvää yötä vaan kaikille!