Rodunvalinnan periaatteet

jämtlanninpystykorva. Luonne sopi meille. Se on lapsirakas, rauhallinen, rohkea ja vähän itsepäinenkin. Vaikka onkin metsästyskoira niin pitää ihmisten seurasta. Tarvitsee paljon liikuntaa ja jaksaa pitkiä lenkkejä.

Meillä on sekarotuinen ja olen tosi tyytyväinen valintaan. Tärkeää oli, ettei mukana ollut mielestäni meille sopimattomia rotuja ja että koiran vanhempien tausta ylipäätään on tiedossa. Sopimattomiksi olisin katsonut esim. kaikki pystykorvat ja muut metsästyskoirat, sekä haastaviksi luokitellut palveluskoirat. Liian pieni rotusekoitus ei myöskään olisi houkutellut, kun tykkään isommasta koirasta. Meidän koirassa sattui olemaan mukavia, sosiaalisia ja yhteistyöhaluisia rotuja.

Emon rauhallinen ja tottelevainen luonne oli tärkeä pointti, terveystietoja en edes osannut udella. Tavallisen maalaiskotikoiran tavallinen salarakaspentue kyseessä siis. Näillä palstoilla saa sen kuvan, että kaikki sekarotuiset(kin) koiranpennut ovat nykyään joko a) rahanhimoisen julmurin pentutehtailemia tai b) tarkasti suunniteltuja, siten että vanhemmat ovat käyneet kaikki terveystarkastukset ja kuvaukset läpi. Hei, ei maailma ole niin mustavalkoinen! Yhä on kahden tervepäisen ja -kroppaisen naapurinturren salaisia kohtaamisia ja pentulaatikoita tuvan nurkassa. :)

Seropin omistaminen sopii hyvin kantaani ylipitkälle menevää rodunjalostusta vastaan.

pinseri

Koira, jolla on "omaakin tahtoa", energinen, sopii monipuoliseksi harrastuskoiraksi ja turkki on helppohoitoinen.

Mulla on mittelspitz 7 vuotias narttu thomdy doms fair lady me valittiin se rotu koska se on niin ilonen ja vahtiva luonne..Kandeis teijänkin hakkii mitteli ne on ihanii

portugalinvesikoira. Koiran piti olla lapsiystävällinen/ystävällinen ja helposti koulutettavissa. Kokoehtoina oli että keskikokoinen tai suuri. Kasvattaja löytyi melkein naapurista ;)

Suomenpystykorva sekoitus on. Valinta oli selvä; kotonani oli aina noita penskana, samoin melkein kaikilla naapureilla. Tunnettu terveydestään ja pitkäikäisyydestään ja omapäisyydestään.

Sopii mulle koska on luonteeltaan samanlainen juntti kuin ittekin. Tämä tosin on kaikkien junttien kruunaamaton ja ruunaamaton kuningas.

Ainoa muu valintakriteeri oli että pitää olla sen verran vanhempi että on koulutettu sisäsiistiksi. Eli kodinvaihtajaa etsein ja sellaisen sain.

Fantastisen rasittava tyyppi!!!

Meillä on kaksi toinen mitteli toinen klaini ja ollaan tyytyväisiä.

seropi, en ole kiinnostunut rotukoirista.

Itseltä löytyy tällä hetkellä suomenlapinkoira. Koiran piti olla sopiva ensikoira, sosiaalinen ja mahdollisimman helppo kaveri. Sellainen tuo onkin. Nyt on hakusessa sileäkarvainen noutaja, johon olen päätynyt sillä perustein, että haluan aktiivisen harrastuskoiran, jolla on mielyttämisenhaluinen ja itseä kiinnostaa myös kaikki nouto harrastukset esim nome. Noutajista päädyin tuohon, koska se on ainoa noutajarotu, joka ei ole jakautunut näyttö ja käyttö koiriksi, koska itseä kiinnostaa molemmat.

Haimme pienempää kivaa rotua aiemman isomman koiran kuoltua. Kriteerit oli aluksi lähinnä sopivampi koko ja miellyimme shelttiin ja kettuterrieriin koska koko oli kompakti. Tutustuttuamme näihin hyvin erityyppisiin rotuihin päädyimme kettuterrieriin.

Sillä on mukava ystävällinen aktiivinen hauska luonne ja kaunis katsella. Ja lapsirakas.

Kriteerit: ystävällinen, sosiaalinen (tulee toimeen muiden koirien sekä kissamme kanssa), suht. helposti koulutettava, kohtalaisen kokoinen lapsiperheen koira.

Lopputulos: kultainennoutaja. Muotirodun maine vähän häiritsee, mutta aivan ihana koira...niinpä meillä asustaa nykyään näitä kaksin kappalein.

Sekarotuinen: sakemanni/husky/labbis - Päädyin juuri tähän koiraan piiitkän mietinnän jälkeen todettuani ettei yksikään näistä (tai muista) roduista yksinään ole juuri sitä mitä etsin.

Sekarotuiseni näyttää paljolti saksanpaimenkoiralta mutta on luonteeltaan paljon itsenäisempi ja silti suhteellisen pehmeä. Se on perinyt labbiksen sileäturkkisuuden ja ruokahalun.