Hei kaikki tänne kirjoittelevat....Täällä eräs pohtii toisaalta onnellisena ja toisaalta onnettomana. Minulla on ihana nainen joka rakastaa minua ja jota rakastan,mutta... Joskus tulee miettineeksi että ilman häntä minulla tuskin olisi ketään.Siis että jos hän jättää minut,suhteemme menee pieleen, olen loppuelämäni yksin... Tiedän, kuulostaa tyhmältä mutta en usko kenenkään muun minusta kiinnostuvan. Kukaan ei ole ainakaan tähän mennessä,sillä kaikki aikaisemmat ihastukseni,naiset joista olen ollut kiinnostunut ovat olleet lähes 100% joko heteroita tai kiinnostunut kaikista muista mahdollisista naisista.En ole sen kummemmin butch tai femmekään,ihan tavallinen nainen,jota tuskin edes naisista pitäväksi tunnistaa,vaikka joskus näin on väitettyki että tiedetään millainen olen...En ole enää teini-iän tuskissa kieriskelevä teini vaan ihan aikuinen nainen enkä mitenkään masentuvaisuuteen taipuva vaikka tämä kirjoittamani teksti nyt kieltämättä masentavaa luettavaa onkin.
Yksinkö sittenkin...
somebony,someone
4398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos kerran olet tota mieltä, niin pidä tytöstäsi huolta ja tee töitä parisuhteen eteen. Eroa ei kannata mun mielestä miettiä eikä pahinta pelätä...vaan etsiä niitä kauniita asioita arjesta. Ei se määrä vaan laatu...eihän sitä tarvitse kun yhden ihmisen rinnalleen jos homma natsaa...mitä väliä sillä sitten on kuinka moni ois kiinnostunut jos rakastat sun naistas? Joka tapauksessa Hyvää Jussia :)
Vastaan nyt vain ihan lyhyesti. Ei ehkä kannata miettiä tuollaisia :) Elämässä mikään ei ole varmaa, eikä eroja pysty aina ennustamaan etukäteen. Mutta niitä ei myöskään kannata aina miettiä ja pelätä etukäteen, ainakaan jos asiat on hyvin. Ennemmin kannattaa luottaa elämään. Kaikki järjestyy aina, vaikka miten kävisi. Mä voin luvata sen :)
Kyllä minä teitä lepsoja autan ja kullia saatuanne häpeätte ja kadutte että ette huomanneet aikaisemmin kuinka hyvää on kyrpä lättäpilluun verrattuna!!!!
Tiedän, miltä susta tuntuu. Olen tavallisen näköinen ja oloinen nainen ja kaiken lisäksi ujo. En uskalla ottaa kontaktia naisiin, joten "iskuhomman" joutuu tekemään se toinen osapuoli. Miten ihmeessä siis löydän uuden kumppanin? Olen hiljattain eronnut pitkästä suhteesta, joten yksinolo tuntuu oudolta ja vähän masentavaltakin, vaikka olen kyllä iloinen siitä, että ei-toimiva suhde päättyi vihdoinkin. Kaveripiirini on hyvin suppea ja kaiken lisäksi asuu kaukana minusta, joten sekin lisää yksinäisyyttäni. Kavereiden kanssa olisi sitä paitsi mukava mennä vaikka baariin uutta kumppania etsimään, vaikka eivät ne baarit kyllä parhaita paikkoja siihen tarkoitukseen ole. Muita keinoja en netin treffipalstojen ja kuntosalin lisäksi kuitenkaan keksi. Tällä hetkellä tuntuukin siltä, että en tule ikinä/pitkään aikaan lyötämään itselleni uutta kumppania ja parasta ystävää.