Uusperheessä tulee vastuu myös puolison lapsista, mutta laillista valtaa ei ole päättää lapsen asioista. Eli vastuu ilman valtaa...
Mielestäni nykyään edelleenkin naiset kantavat päävastuun perheen arkirutiineiden pyörittämisestä. En halua mitenkään vähätellä miestenosuutta seuraavassa, mutta kerron vain miten asiat näen uusperheen äitinä.
Uusperheissä äiti edelleen siivoaa, ruokkii lapset, heräättää kouluun, pesee pyykit, huolehtii reput mukaan hoitoon, vaatii, toruu, rankaisee, tarkistaa läksyt, sulkee televison, patistelee, jankuttaa ja toistaa samaa asiaa niin pitkää, että se menee perille ( jos ei väsy ja luovuta), saa lasten haukut, huudot, hoitaa sairaana, valvoo yöt, jää kotiin töistä jne. Kuulostaako tutulta. Ja mitä useinmiten jää uusperheiden isille? Harrastukset, leikit, yhteiset elokuvaillat jne. Lisäksi tulee tietysti väsynneen uusperheen äidin valitukst kakaroiden käytöksetä tai siitä että puoliso ei huomaa, ei ole omaa aikaa jne. Mieheltä vaaditaan myös usein kannanottoa ja tukea pulmallisissa kasvatustilanteissa, joita uusperheissä on ns. tavallista perhettä enemmän.
Eipä ihme, että tällä sivulla on niin paljon katkeroituneita uusperheiden äitejä. Ei ole mukavaa kantaa vastuuta myös puolison lapsista, kun siitä saa harvemmin kiitosta, koska naisen tehtävä on usein vaatia lasta tekemään läksyt, siivoamaan huoneensa, syömään, noudattamaan kotiintuloaikoja jne. Eli ikäviä asioita tulee luonostaa paljon. Lisäksi tulee tunne, että tulee puolison exän suhteen hyväksi käytetyksi, kun joutuu tekemään paljon hänelle kuuluvia töitä. Ja kuten luonnollista saa useimmiten haukut, kun muksu valittaa äidilleen, että häntä kohdellaan kaltoin, vääristelee asioita jne. vaikka kyseessä olisi ns, tavallisessa perheessä ollut ihan normaalia asia, esim. ensin läksyt sitten juoksut. Lisäksi jos puoliso asettuu vielä äitipuolta vastaan manibuloinnin taitavan lapsen puolelle, niin jopa tuntuu pahalta.Miehet asettuvat useimmiten lastensa puolelle, koska heillä on huono omatunto erosta ja syyllisyys siitä, että lapset eivät tunne oloaan tervetulleeksi uudessa perheessä.
Minusta on kuitenkin syytä muistaa, että uusperheen selviytymisen kannalta on tärkeää, että aikuset puhaltavat yhteen hiileen. Toista vastaan ei pidä asettua lapsen nähden, vaikka olisikin eri mieltä. Lisäksi lapset kärsivät myös uusperheiden hajotessa. Mitä useampi hajonut perhe, sitä enemmän arpia jää heidän sieluunsa.
Olen itse uusperheen äiti ja voin sanoa , että tätä ongelmien määrää, mitä puolisoni exästä, anopista ja pojasta ym. sukulaisista on seurannut, en osannut edes kuvitella. Mutta kaikista on onneksi selvitty...vaikka sitten hampaat irvessä, mutta yhdessä kuitenkin.
Mielestäni nykyään edelleenkin naiset kantavat päävastuun perheen arkirutiineiden pyörittämisestä. En halua mitenkään vähätellä miestenosuutta seuraavassa, mutta kerron vain miten asiat näen uusperheen äitinä.
Uusperheissä äiti edelleen siivoaa, ruokkii lapset, heräättää kouluun, pesee pyykit, huolehtii reput mukaan hoitoon, vaatii, toruu, rankaisee, tarkistaa läksyt, sulkee televison, patistelee, jankuttaa ja toistaa samaa asiaa niin pitkää, että se menee perille ( jos ei väsy ja luovuta), saa lasten haukut, huudot, hoitaa sairaana, valvoo yöt, jää kotiin töistä jne. Kuulostaako tutulta. Ja mitä useinmiten jää uusperheiden isille? Harrastukset, leikit, yhteiset elokuvaillat jne. Lisäksi tulee tietysti väsynneen uusperheen äidin valitukst kakaroiden käytöksetä tai siitä että puoliso ei huomaa, ei ole omaa aikaa jne. Mieheltä vaaditaan myös usein kannanottoa ja tukea pulmallisissa kasvatustilanteissa, joita uusperheissä on ns. tavallista perhettä enemmän.
Eipä ihme, että tällä sivulla on niin paljon katkeroituneita uusperheiden äitejä. Ei ole mukavaa kantaa vastuuta myös puolison lapsista, kun siitä saa harvemmin kiitosta, koska naisen tehtävä on usein vaatia lasta tekemään läksyt, siivoamaan huoneensa, syömään, noudattamaan kotiintuloaikoja jne. Eli ikäviä asioita tulee luonostaa paljon. Lisäksi tulee tunne, että tulee puolison exän suhteen hyväksi käytetyksi, kun joutuu tekemään paljon hänelle kuuluvia töitä. Ja kuten luonnollista saa useimmiten haukut, kun muksu valittaa äidilleen, että häntä kohdellaan kaltoin, vääristelee asioita jne. vaikka kyseessä olisi ns, tavallisessa perheessä ollut ihan normaalia asia, esim. ensin läksyt sitten juoksut. Lisäksi jos puoliso asettuu vielä äitipuolta vastaan manibuloinnin taitavan lapsen puolelle, niin jopa tuntuu pahalta.Miehet asettuvat useimmiten lastensa puolelle, koska heillä on huono omatunto erosta ja syyllisyys siitä, että lapset eivät tunne oloaan tervetulleeksi uudessa perheessä.
Minusta on kuitenkin syytä muistaa, että uusperheen selviytymisen kannalta on tärkeää, että aikuset puhaltavat yhteen hiileen. Toista vastaan ei pidä asettua lapsen nähden, vaikka olisikin eri mieltä. Lisäksi lapset kärsivät myös uusperheiden hajotessa. Mitä useampi hajonut perhe, sitä enemmän arpia jää heidän sieluunsa.
Olen itse uusperheen äiti ja voin sanoa , että tätä ongelmien määrää, mitä puolisoni exästä, anopista ja pojasta ym. sukulaisista on seurannut, en osannut edes kuvitella. Mutta kaikista on onneksi selvitty...vaikka sitten hampaat irvessä, mutta yhdessä kuitenkin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Lapset määrätään pääsääntöisesti naiselle erotilanteissa, joten eiköhän uusioperheen lasten arkitoimet jää aika vähäisiksi "uusioemolle". Tietysti niille joille on niin käynyt puolison leskeytymisen tai epätyypillisen eron jälkeen, on asia kipeä.
Yleisestikin ottaen naisten pitäisi olla itsekkäämpiä, olivat lapset omia tai lainattuja, kyllä passaus aina kelpaa mikäli sille tielle on lähtenyt. Osta pussillinen irtokarkkeja ja vuokraa hyvä leffa, vietä mukava ilta ihan itseksesi ja katso, onko talo kaatunut ja ihmiset kuolleet koleraan passauslakkosi aikana. Jos ovat, ok, olet korvaamaton...
mä ymmärrän kyllä sun tekstisi. Äitinä sitä huolehtii asioista eritavalla kuin isä, joka ei vissiin hoksaa niin hyvin tiettyjä juttuja arjessa. Ja kyllä ne muksut oikeesti tykkää siitä että niillä on jotkut selkeet sävelet, ettei vaan "hilluta miten sattuu".
Ja tosiaan iskän kanssa on mukavaa kun se ei pidä yhtä tiukkaa jöötä kuin äiti, ja se on äitin kannalta turhauttavaa ja epäkiitollisen tuntuista.
Voimia Sulle muuan! =)
Toki niin ydin- kuin uusperheissäkin on miehiä, jotka syistä tai toisista langettavat kaiken käytännönpyörittämisen naisille. Ehkä lapsuudesta opituiden perhemallien kautta haluttomuudesta muuttua. Mutta kyllä täytyy sanoa, että itselleni oli suorastaan shokki kun mieheni tapasin ja näin miten ahkera hän on kodinhoidossa lapsen. Ja tietenkin, yksinhuoltajana jonkun on hoidettava asiat eli oppinut siitäkin pitämään huolen itsestään ja lapsestaan. Yhteinen lapsi voikin sitten muuttaa asioita, mutta senkin jälkeen mies osallistunut älyttömän paljon kodin tehtäviin ja lasten hoitamiseen. Tämä oli itselleni täysin vierasta omasta lapsuudenkodistani ja samaa jopa oma äitinikin ihmetteli. Myös, jos on oikein hankala ex tai muu, kuvioissa, niin siinäkin vaikuttaa se, miten mies asiaan suhtautuu. Onko hän se tahdoton heittosäkki naisten välillä ja on ja tyytyy vain viihdyttämään lapsiaan. Vai onko hänellä hyvä itsetunto itsestään isänä ja ihmisenä, ettei anna exän pomputella miten sattuu ja uskaltaa sanoa kovastikin, jos asiat riistäytyvät käsistä. Ja jos ei paljoa jaksa lapseensa ja kotiinsa panostaa, niin ymmärränkin toisaalta ettei sellaista ex jaksa - tiedä miten paljon sinnekin suuntaan hankaloittaa toisten elämää.
Vaikka uusperheessä on, niin paljon riippuu vain siitäkin millaiset ihmistyypit sen perheen muodostaa. Tuossakin vaikuttaa miehellä olevan paljon oppimista vielä perhe-elämästä.
koko, perheen, pesee pyykti, käy kaupasas, käy itse töissä, hoitaa lapset, vie kouluun hakee koulusta, korjaa lamput, pyörät, luo lumet, leikkaa ruohon, patistaa jankuttaa, käskee huutaa, ym ym... ulkoiluttaa koirat. Ei se muutu mitenkään siitä vaikka tulisi uusiakin perheitä.
Miksi miesten pitää passata uutta vaimoa, jos ei ole passannut ex vaimoakaan. Ei se perheen äidin elämä ole helppoa, ja jos ei kiinnosta, ketään ei siihen pakoteta.
tossa on sellanen puoli, että ydinperheessä ne äidit pesee niitä omien vauvojensa pyllyjä jne. Itse ovat ne aikanaan maailmaan saattaneet ja niistä täysin erilaisessa vastuussakin kuin "äitipuoli". Uusperheessä tulee voida suhtautua lapseen positiivisesti, mukavasti, mutta minkäännäköistä velvollisuutta lapsen hoitamiseen ei ole olemassa. Ydinperheessä aikuiset ovat tietoisia taas omista velvollisuuksistaan kun hommaan lähtevät. Mutta tosiaan ei naisen tule olla kotiorja (eikä miehen) - oli se perhe sitten ydin tai uus.
Mutta jos uusperheessä on tälläinen laiskimusmies, niin miten ihmeessä hän selvisi ajasta yksin??? Varsinkin jos lapsi enemmän kuin joka toinen vkonloppu. Pakkohan siinä on miehen ryhdistyä. Toisaalta itse en tuollaista vätystä edes jaksaisi silmissäni, varsinkin jos nuorehkoista ihmisistä kysymys niin ei se rätti ja vaippa nyt niin vieras asia enää miehille ole ja heiltä voi oikeasti odottaakin vähän enemmän sitoutumista.
Ps. Kuinka moni meistä on tietoisia puolisonsa kaikkien elämän aikana olleiden ex-tyttöystävien parisuhteiden laaduista ja miten siellä hommat ylipäätänsä jaettiin? Joten miksei sitä voisi odottaa, kun kyseessä on elämänvaihe, josta useimmilla kumppaneilla ei harmainta haisuakaan. Mutta jos lähtee odottamaan toiselta osallistumista, niin kannattaa pitää huolta ettei sitä omalla toiminnallaan ruoki vaan oikeasti hommaan patistaa eikä lopulta tee kaikkia toisen puolesta tai "kun itse osaa tehdä nopeammin/paremmin/jne" (naisten perisynti..?)
kukaan vaikka miten olisi uusiopuoliso. Kenenkään ei ole pakko ryhytä uusiopuolisoksi ja jos ryhtyy niin pitää olla valintaansa tyytyväinen. Jokainen aikuinen ihminen valitsee itse ja on vastuussa valinnoistaan itse.
Lapsen biologiset vanhemmat saisi jättää lapsen hoitamatta? Vaikka heillä suurin vastuu ja eniten lapsesta välittämättä.
Tottakai kukaan ei heitteillejättäisi (onhan sitä lastensuojelu suomalaisessa yhteiskunnassa, johon ottaa yhteyttä jos vanhemmat jättäneet lapsensa heitteille) ja vastuut saa itse päättää. Mutta ihmettelisin suuresti sitä vanhempaa, joka sysää lapsensa muiden vastuulle sopimatta yhtään mitään. Ja lähinnä vain olettaen, että joku hoitaa asiat hänen puolestaan.
luulet vaan ja kuvittelet itsestäsi suurempia mitä ole ja mihin kykenet. Katkeraa solvata lasten äitejä ihmisen, joka ei ole lapsia tai osaa heitä itsekkään hoitaa.
olettaa, että äitiys tekee ihmisestä pyhän. Suurin osa tapetuista lapsista kuolee oman vanhemman käden kautta. Itsekään äitinä en oleta kaikkien äitien hoitavan hommiaan. Miksi meillä muuten olisi edes olemassa lastensuojelua, jos kaikki vanhemmat lapsiaan aina hoitaisivat?
ole suojelun tarve.Meistä kukaan ei ole täydellinen, eikä sekään ole suojelun tarve. Äiti voi olla huono, mutta silti rakas lapselle, ja varmasti tekee kaikkensa lapen eteen.
pahemmin äiti saa kiitosta, miksi sinä sitä ootat? Olisi syytä muistaa, että ydinperheen selviytymisen kannalta on tärkeää että kaikki puhaltaa yhteen hiileen! Niinpä,ei se uusio perhe ole sen arvokkaampi kuin ydinperhekään, ydin perhe on arvostettu korkeemmalle kuitenkin. Jännä miten uudet puolisto huutaa tuollasten asioiden perään, ei stiä ole ollut ydinperheessäkiään, niin ei sitä ole uusissakaan. Ei se mies enempää sya arvosta kuin exääkään.
Sulla on vaan nyt ongelmia itsesi kanssa, olet haukannut LIIAN ISON PALAN JOTA et nyt jaksa kantaa, ja sysäät vastuun muille.
Eiköhän se ole nainen joka hetken huumassa tekee kakarat ja huomaakin jossain vaiheessa miehen olevan väärä alkaen hakea uutta äijää kun ruoho on vihreämpää aidan takana. Nainen ainä päättää kakaran teosta ei koskaan mies tai joskus joku ämmämäinen mieskin voi päättää kinuamalla kakaroita mutta tosi harvoin.
Olisit pysynyt sen alkuperäisen kakaroittesi siittäjän kanssa niin ongelmilta olisi vältytty. Jos ei osaa ihmis suhde asioita hoitaa siinä ensimmäisessäkään suhteessa niin ei missään sillä ne aina vaikenevat.
tehnyt, ei sua kukaan väkisin oo muijaksi ottanu. Vastaa omista valinnoistasi, äläkä syytä miehiä. Miksi rikoit toisten perheen???
Nykyinen mieheni oli eronnut kymmenen vuotta aikaisemmin kun tapasin hänet. Kyseisen miehen lapsi oli ollut ns. kiertopalkintona mummolassa ja sedällä sekä tietysti isällään hoidettavana. Äitilleen oli ollut oma vapaus tärkeämpää kuin lapsen hoito kuten isälleenkin kun asiaa tarkemmin ajattelee. Enkä rikkonut kenenkään perhettä, koska sitä ei ollut. Itselläni ei ollut lapsia, kunnes tein ko. miehen kanssa. Joten idiootti mikä idiootti, siksi tässä välillä tuntee itsensä. Mutta hän oli rakastava isä pojalleen, kun tapasin hänet. Antoi kuvan, että huolehtii yksinhuoltajana lapsestaan. Heillä oli paljon ongelmia, koska poika ei hyväksynyt rajoja ja sääntöjä. Poika oli tuolloin jo noin yksitoistavuotias. On nyt melkein täysikänen ja aika lailla vastuuntunnoton sekä huoleton kaveri.
juttus jo?
on yleensä se ONGELMA kuten Lumikisissakin ,perskuta!!!!!!!!
ja tulin siihen tulokseen, että katkeruudella, kateellisuudella, pelolla, mustasukkaisuudella, laspellisuudella, ei ole mitään rajaa siloin, kun kirjoitellaan provoja, joiden vastauksia suu korvissa sitten luetaan... heh heee... ei siis mitään järkee enää kun toisten onni alkaa ottaa joitakuita päähän...! Ratkaisen ongelmasi: etsi itsellesi mies, niin sinäkin voit olla onnellinen. Ei tarvi kirjoitella tälläisiä provoja ajankuluksi.
amen !