Minun lempeni ei ole
viisaiden oppikirjoista
tai kasanoovan muistelmista
vaan se on syntynyt
tölleissä ja savotoissa
talvisten avantojen karaisemana.
En tarjoa kaviaaria
samppanjaa
tai edes skumppaa
saat kädestäni ruisleipää
ja kannan sulle kaivosta vettä.
Torpan tyttö:
älä tyydy korvikkeisiin
taivu tänne
havuntuoksuiseen syliin
sisusi taltuttajaan.
http://www.youtube.com/watch?v=PV-m6cZcIJQ&feature=related
viisaiden oppikirjoista
tai kasanoovan muistelmista
vaan se on syntynyt
tölleissä ja savotoissa
talvisten avantojen karaisemana.
En tarjoa kaviaaria
samppanjaa
tai edes skumppaa
saat kädestäni ruisleipää
ja kannan sulle kaivosta vettä.
Torpan tyttö:
älä tyydy korvikkeisiin
taivu tänne
havuntuoksuiseen syliin
sisusi taltuttajaan.
http://www.youtube.com/watch?v=PV-m6cZcIJQ&feature=related
Vastaukset 39
Vanhimmat
.. rehellistä suoraviivaista rakkautta ilman kiemuroita ja skumppaa : )
Raikasta vettä kaivosta, mitä sitä muuta juomakseen tarviikaan kotosuomen ikuinen pikkulikka : )
Kiitoksia juhannuksen tuoksuisesta lukuhetkestä : )
ethän kaikkea sisua multa vie
vaik sitä paljon jäljellä lie
onneton ilman rakkautta elämän tie
vaik askeleetkin vain kaivolle vie
havuntuoksussa rakastaen sie ja mie :)
Runo, jonka kahta viimeistä riviä kertaan kulkiessani juhannusyönä rakasta koivukujaani myöten seitsemänsortin kukkia keräämään kultani kuvajaisen unessa nähdäkseni... Saa nähdä montako jäärää ja turilasta aamulla tyynyn alta töytää happea haukkaamaan.. Voi.. Täytyy ravistella kimpusta moiset toukkimot ensin.. hyvää jussia för all del, toivottaapi johtotähti
Kiitokset neidoille. Vastaan kaikille näin yhteisesti jottei tule kuvaa että monia ryhtyisin riiaamaan.
Suomilikka se on paras likka. Ja vettä ja leipää sen olla pitää, kuten parhaimmissa paikoissa konsanaan.
Kyllähän naisessa on hyvä olla sisua ja särmää. Jos nyt sen verran äksyilyssä pitäisi taukoa että suukon saisi väliin suikattua.
Juhannustaikoja teen itsekin sen verran, että kun aattona keskipäivän aikaan katson peilityyneen veteen, näen sen kuvajaisen joka tässä maassa komein on.
Hyvää juhannusta ja förloot vaan i alla fall.
Ruisleipää, vettä,
kahvin korviketta
tuvassa kahvittomassa
taipuu syliin miehen
urhon alkukantaisen
nainen tahtoessaan
sisuineen, jäädäkseen
taltuttaako pitäisi
toinen ihminen, kuka
lammasmaiseen naiseen
tyytyisi sisuttomaan
puolivillaiseen
taltuttamaton
sylissään ei tiedä
toinen milloinkaan
lammastako rutistaa
vaiko naarasleijonaa
kohtelulla reilulla
oikealla rakkaudella
kesyyntymään naisen
saa mies, omanansa
pysyvästi rapsuttaa
http://www.youtube.com/watch?v=h6qVEebsqOU&feature=related
Kulkuri kaipaa kauneutta
kahvihampaan kolotukseen
makean mielitekoon
vaan kuinka kävisi
jellonan kanssa jutustelu
lampaan kanssa lambada
Ei voi ennustaa
kohtaako silittävä käsi
kehräävän kissimirrin
vaiko tulisen tiikerin
Mutta rautaneidollakin
on pehmeä puolensa
metallinainenkin
taipuu tangoon
Ylväimmän heistä ken yhyttää
saa saaliikseen
naaraan nauravan
piikasen pillittävän
tytön topakan
ihanaisen inehmon
********************
Tyylitietoiselle: Clark Gable ja Claudette Corbert. Clark Gable toimi mm. metsurin ammatissa ennen Hollywoodia. Monista Hollywood-tyypeistä poiketen onnistui säilyttämään tiettyä metsäläisyyttä rooleissaan. Ainakin minun mielestäni.
http://www.youtube.com/watch?v=_wHfSb2xz2M
Taipuu metalli takomalla
rautanainen rakastamalla
ihminen vahvempikin on
toisen eessä voimaton
virrassa suolaisessa
kukkii ruoste raudassa
pinta vahva haurastuu
sisin arka paljastuu
hiiltä ihminen ketjuina
paljas, kuori poltettuna
paineessa sisus korventuu
kiveksi kovaksi vahvistuu
Aito ja rehti oikeasti
vauriot korjaa taitavasti
hionta herkkä rakkaimman
koulii timantin puhtaimman
Se Oikea Bond v.1967, ilman timantteja kuitenkin:
http://www.youtube.com/watch?v=l7rk8HFgP7A&feature=related
Luku 67 on aina kiehtonut minua erottamattomalla tavalla.
Timanteista taas tulee tietenkin mieleen menneisyys ja kaukaisuus ja tulppaanit. Taas blon...Bondista tupsahti mieleen ylimielisyys ja aiheeton harhailu laillisuus fikassa niin niin monessa triviaalissa WB:n sängyssä.
t. ekologinen Crowmoore
Jusan jälkeinen aika on mielestäni parasta huvia tässä tylsässä elämässä. Ainoa katastrofi on tietenkin se että pimeys yltyy päätä huimaavaksi vallaksi käyttää tilaa.
Olen pahoillani, jos kirjoittamani runot tai valitsemani musiikki eivät miellytä sinua.
Ei kai nimimerkki "Zakuskat" tarkoittanut etteikö pitäisi runoista tai musiikista. Päinvastoin fantsuksi kehui. Taisi sanojen tulkinnassa olla sitä paljon puhuttua särmää ;)
Bond-video oli oikein valaiseva. En muistanut, että Nancy Sinatra on joskus laulanut tunnarin. Ja käsikirjoituksen laatinut Roald Dahl!
Aika laaja-alaisesti kuuntelet musaa, tietyn iloisen tematiikan toki huomaan sanoituspuolella: Creeping death, You only live twice... ;)
Kohdata voi värisemättä
vaikka Vellamon vedessä
mutta elävän enkelin edessä
voi voima pohjamutiin valahtaa
ja joku kalikkakin koipeen kalahtaa
Aina on arvostettava
korkeasti kunnioitettava
toisen luotua luontoa
mausteista makeaa tai mietoa
on häntä hiljaa hiilloksella hellittävä
lempeällä liekillä lellittävä,
annettava aurinkoa aamukasteelle
pitkää paijausta pakasteelle
toista ei sovi valaa
muottiin määrättyyn
hätäisesti häärättyyn
kun on täydellinen tuollaisena
nöpöisenä naisena
vaikka välillä syöksisi sappea
niin ettei haukotuksi saa happea
sun runoissa ärsyttävän miehekäs ote. Vaikka ylistätkin häntä narrattavana naisena ;) niin jotenkin kuitenkin katsot ylhäältäpäin... et tasavertaisena... ihmisenä. Tunteetko naisesta tekevät jotenkin alempiarvoisen, ei miehen mielen mittaista. Kalikka tässä. :) Voiko verrata: pää vai sydän?
Pidän niistä silti, paljon. :)
taisin ymmärtää Zakuskan väärin. Tuo blond.. hieman särähti.
Mutta asiaan; upea on tuo viimeisinkin runosi, siis ilo sitäkin lukea.
Musiikkivalinnat runojen tukena; ensimmäinen taltiointi alkukantaisuutensa vuoksi, ja toinen taas oli kappaleena sopivampi kuin "timantit ovat ikuisia". S. Conneryhan on "timantti" Bondin esittäjänä.
Olen runoutesi ihailija. Yksi erityisen upea kohta on tämä:
Taipuu metalli takomalla
rautanainen rakastamalla
Tämä on niin hieno ettei sanotuksi saa. Onnittelut!
Alkukantaisuus välittyy. En ryhdy vääntämään kättä Bondien paremmuudesta. Sanotaan näin, että arvostat perinteitä tässä asiassa, ja se on aina hyvä. Tsekkaa joskus myös, miten vuodet ovat kääntyneet Mooren eduksi hänen viimeisimmässä 80-luvun Bondeissaan. Lazenbykin on aikamoinen yllättäjä, ja se juoni on romanttinen. Tämä uusin yrittäjä taas on paluuta ehkä niille Connerya edeltäville ajoille. Mutta makuasioita. :)
Aikamoinen yllätys tuo, jos katson naista ylhäältäpäin. Asia on varmaankin niin, että näen hänen täydellisyytensa paremmin kuin hän itse, eli tarkastelen irrallaan kaikesta.. Irrallisuudesta voi tulla jonkinlainen avaruudellinen vaikutelma. Tai sitten syntyy vaikutelma, että puusta putoamaton metsämies tarkastelee naaraspuolista lajitoveriaan.
Nainen ei ole alempiarvoinen. Arvostan tunteita. Minäkin kyllä toimin enemmän tunteella kuin järjellä. Sydän on minulla aktiivisempi kuin pää.
Kirjoittamasi runo on todella loistava:
jospa koulussakin opetettaisiin kemiaa
näin hienosti keksityssä ja esitetyssä
runomuodossa...voisi olla, että siitä
tulisi mieliaine kouluissa.
Eihän toki runosi ollut vaan
kemiaa vaan siihen oli hienosti yhdistetty
tunteet... esim. alla olevä säkeistö
virrassa suolaisessa
kukkii ruoste raudassa
pinta vahva haurastuu
sisin arka paljastuu
Kiitos, runosi oli todella lukuelämys :)
Kemia on kivaa kaikkine osa-alueineen, ja elämässä mukana monessa. Mukavaa että viihdyit vastausrunossani.
Ilahduttaa, että pidit kirjoittamastani. Pienimuotoista ajatustenvaihtoa runon keinoin tämä vastaukseni. Usein toisen kirjoittamasta kumpuaa mietteitä omaan runoon.
Sattumoisin pidän S. Connerystä muutenkin. :) Toki olen nähnyt muutkin Bondit, P. Brosnanin jätit pois listalta, tuli vaan romanttisesta juonesta mieleen.
Ei kestä kiittää. Muuan toinen jo mainitsikin älykkyyden runoissasi. Esille ottamani rivit olivat eräs esimerkki sellaisesta, jonka olisin halunnut itse kirjoittaa.
P. Brosnanin jätän pois miltä listalta vaan. Ei millään pahalla. Lazenbyn romanttisuus ei ole sellaista lipevää siirappia. Mutta ehkä sinä naisena kiinnität elokuvissa eri asioihin huomiota kuin mies; minä katson aina niitä pukujen leikkauksia ja voivottelen ettei koskaan ole sellaisiin varaa.
Minulle ovat kolahtaneet jotkin Conneryn 60-luvun ja 70-luvun alun jutut: Molly Maguires, se vankilajuttu (The Hill?) ja tämä mestariteos, jota en voi katsoa liian usein kai koskaan:
http://www.youtube.com/watch?v=kbGVIdA3dx0
Runoihin voi kirjoittaa ajatuksia, arvoja, ja tuntemuksia, joita ei oikeassa elämässä tuo julki, vaikka pitäisikin. Runoilla ihmiset ovat kautta aikain myös vaihtaneet ajatuksiaan.
Ei sinullakaan ole ilmaisuvaikeuksia, jopa provosoiduin kirjoittamiisi vastaamaan, vaikka en toviin ole runoja aloituksina kirjoitellutkaan.
Kunhan Brosnanin mainitsin, onhan tuo kaunis mies.:) Katselen uusia Bond-elokuvia erikoistehosteiden vuoksi. Aina on mielenkiintoista nähdä mitä uutta on keksitty, vaikkakin nykyään tietotekniseti toteutettuna.
Linkittämäsi luulen nähneeni, en muista juonta, jälkimmäiset ovat tuntemattomia minulle. The Rock, vankilastahan sekin alkoi, Highlanderit ja Finding Forrester muistan noin äkkiseltään Bond-leffojen lisäksi. Elokuvalista lienee varsin lavea.
Se on totta. Runokieli on niin erilaista kuin puhuttu kieli, joten siihen voi laittaa erilaista sisältöä. Ehkä puhua enemmän sydämen äänellä. Enkä kirjoittelisi ilman tätä ikävää. Miten muuten tämän voisi ilmaista... Runolla voi vähän myös kokeilla rajojaan, ikään kuin testata miltä joku ajatus maistuu.. onko se osa minua vai jokin ohimenevä tuuli.. ennen kuin menee päästelemään suustaan mitään pureskelematonta.. Ajatukset myös hioutuvat runoilun aikana, näin olen huomannut.. Mutta tietysti ongelmana on aina se, miten runomaailman voisi siirtää oikeaan maailmaan.. Vai onko viisaampaa pitää nämä kaksi erillään toisistaan.. ainakin osa runomaailmasta on syytä jättää suosiolla ihan riviin seisomaan vain...
Kyllähän täälläkin voisi provosoitua vaikka mihin, ei tämä siinä mielessä muuta maailmaa kummallisempi paikka ole. Miten maailma voikin muovautua lähes pelkistä sanoista.
Brosnan..miksikäs ei... Kyllähän kai joku pitää haravaakin esteettisesti kauniina. En ole ehtinyt juuri uusimpia Bondeja vilkuilla, valitettavasti. Tykkäsin Bondeista jo lapsesta saakka ja kun iän puolesta pääsin vihdoin oikein teatteriin katsomaan uutta Bondia niin se oli pienoinen pettymys kun siinä näytteli Dalton, eikä siinä ollut enää sitä samaa hohtoa muutenkaan. Sen jälkeen harvemmin tullut kokonaista leffaa nähtyä. Niin, no enhän Brosnaniakaan ole nähnyt kai kuin jonkun kohtauksen ajan, ties vaikka miten fanittaisin jos näkisin kokonaisen taideteoksen. Kyllä, sanon tämän pelkästä kohteliaisuudesta..
Ei sitä Zardozin juonta älyä, katsoo miten monta kertaa vain. Samoin kuin Humphrey Bogartin Syvä uni; seuraa miten intensiivisesti tahansa, aina jossain vaiheessa putoaa kärryiltä. Pidänkin tuontyyppisistä elokuvista, muistuttavat niin paljon oikeaa elämää, jossa mikään logiikka ei päde. Nuo mainitsemasi elokuvat ovat minulle oudompia, paitsi The Rock, josta taisin jopa tykätäkin..
Iholla käsi kirjoittaa
sormet luovat lauseita
kuvioissa tuhannet kielet
ajatuksiin piirretyt
sanomattomat sanat
vaietut äänet huutavat
avaamattomia aloituksia
pimeisiin puhekupliin
puristavat patoutumat
huoneen täyteen
kysymysmerkkejä
http://www.youtube.com/watch?v=FytMNBUR2CQ&feature=related
Runomaailma on oma kirjallinen lukunsa, vaikka samat epävarmuustekijät ja pelot, yhtälailla kuin ilonaiheetkin, seuraavat runoissa ja todellisessa elämässä.
Ilmaisuntarve saa kirjoittamaan. Runojen, kuten kirjeidenkin kirjoittelussa miettii (useimmiten) tarkemmin miten ajatukset muotoilee paperille/näytölle. Joskus joutuu harkitsemaan pitempäänkin. Toisaalta ajatustenvaihto, ja hyväntahtoinen kiistely oikeassa elämässä on äärimmäisen viihdyttävää kun ei tarvitse pelätä, että toinen osapuoli ottaa jalat alleen, eikä mikään aihealue ei ole silloin liian arka keskusteltavaksi. Runoilu antaa oivan keinon purkaa pahaa ja hyvää mieltä, ja kaikkea siltä väliltä, ikävästä nyt puhumattakaan, vaikka keskusteluyhteys toimisikin.
Daltonista Bondina olen samaa mieltä, en muistanut koko tyyppiä. Brosnanissa on puolensa.:D Katso ihmeessä noita uudempiakin, ihan erikoistehosteiden tähden, ellet muuten.
Zardozin juoneen täytynee tutustua tarkemmin. Syvän unen olen nähnyt joskus. Paremmin on Casablanca ja Kirjava satama muistissa, ja The African Queen tietty. Bogartissa on kyllä karismaa, niinkuin Conneryssakin.
Merkit muuttuvat
merkitykset tulevat iholle
kirjattuina pintaa syvemmälle
hiljaisten mietteiden takana
luodaan lauseiden laulua
Tämä on merkkien aikaa
puhekuplat odottavat täyttöä
ääriviivat vaativaa kättä
Kaikki tämä kadonnutta
silloin kun olisi pitänyt huutaa
muuttaa asioiden suuntaa
estää junien lähtö
jossakin
kuivuvat hiukset tuulessa
aavistetaan lähenevä ajatus
###
Kiitos linkistä. Tuo onkin hyvä biisi menneiltä ajoilta..sellaisena versiona jota en ollut kuullut. Herätti jonkinlaista muistumaa... tekikös Queen siihen Highlanderiin musiikkia.. ehkä juuri tuon biisin jopa? Olen ehkä sittenkin nähnyt? Connerya en kyllä muista.. jonkun epäsiistin oloisen karpaasin...?
Pelkoa ja epävarmuutta onkin hyvä käsitellä runoissa, aina ei kykene niitä oikeassa elämässä käsittelemään. Jonkinlaista lapsenmielisyyttä kai, mutta uskon että kun pelkoja käsittelee juurta jaksain, ne katoavat.
Oikeassa elämässä tulee enemmän lätistyä niitä näitä. Silloin yhteys ei niinkään ehkä muodostu siitä mitä sanotaan, vaan sanattomasta viestinnästä ja jo pelkästä läsnäolosta. (Otan heti vähän takaisin, kun hieman mietin..kyllä sanatkin toki merkitsevät..tarkoitin lähinnä kun osaa pysyttäytyä suht neutraaleissa asioissa, ettei loukkaa toista tms.).
Kirjallisessa maailmassa sanoilla on selkeämmin pääpaino, joten se saa miettimään mitä lausahtaa. Ei sekään täydellisesti onnistu, sammakoita tulee väistämättä.
...
..Jatkan tästä vielä vähäsen piakkoin...
Oikeassa elämässä sanoo sen minkä pystyy, loput voi runoilla. Runo on ikään kuin oikean elämän lisäravinne. Vähän tässä olemme erotelleet näitä kahta maailmaa, selvyyden vuoksi tietysti, aika lailla lomittain nämä tietenkin oikeasti toimivat. Hyvä on vain välillä pysähtyä tutkimaan, miten kaikki rakentuu. Tämä on tietysti sinulle kemistinä tutumpaa.
Runolla voi ikään kuin vähän kokeilla jään kestävyyttä. Ilmaista jotain josta ei ole ihan varma tai, kuten todettua, jotakin syvempää tunnetta jota ei muuten tule sanottua.
Voisin katsoa niitä uusiobondeja, jos tv:stä sattuu tulemaan. Vaikka erikoistehosteiden tähden. Katsopa sinäkin sillä silmällä, miten taitava vaatturi tekee puvun joka todella istuu. Periaatteessa kainalokotelokin hukkuu sinne. Kaupan puvuissa tulee niitä ihme pullistumia, jos pitää jotain ylimääräistä yllään.
En ole nähnyt Casablancaa koskaan. Minulla on sellainen mielikuva, että on jotenkin ällöromanttinen, niin on tullut välteltyä. African Queen voisi rimaa hipoen mennä. Mutta Kirjava satama on kyllä huippu! Nimenomaan juuri se Bogartin. Näin jonkin toisenkin, joka kuulemma oli lähempänä Hemingwayn romaania, mutta ei ollut niin hyvä. Tuossa tapauksessa toimi etäännytys romaanista täydellisesti.
Mitä on karisma? En osaa oikein hahmottaa.. varsinkaan jos karismaattisesta miehestä puhutaan. Naisen kohdalla ei kai puhuta karismasta vai puhutaanko?
Taidat todella pitää kahvista, kun tuollaisen nimimerkin olet valinnut?
No en sanoisi Conneryä suttuiseksi Highlanderissa, päinvastoin, taisit kumminkin viitata pääosan esittäjään. Leffassa 1 on Queenin musiikkia enemmänkin. Katselen Bond-leffoja vaatturin näkökulmasta ensikerralla. Karismaattisella tarkoitan tässä Conneryn vahvuutta yhdistää oma persoonallisuus roolisuoritukseen, toisaalta miksi ei nainenkin.. (esim. M. Streep).
http://www.youtube.com/watch?v=38l1Lh2pynY&feature=related
Sammakoita tuskin voi elävässä elämässä välttää. Ihmisten ei ole pakko riidellä vaikka eri mieltä asioista ovatkin. Toisaalta tunteiden näyttäminenkin on sallittua ihmissuhteissa. Kaikkea ei pidä niellä tai hyväksyä. Asioista saa olla eri mieltä ja kompromisseja syntyy ajatustenvaihdolla. Suora puhe ei satuta, kun keskustellaan asioista asioina. Toistahan ei tietoisesti pitäisi satuttaa sanoilla tai muutenkaan. Asioiden väistely kyllä kuluttaa ihmistä enemmän pitemmän päälle kuin reilu keskustelu.
Vanhanaikainen kirjeenvaihto on edelleenkin hyvä keino vaihtaa ajatuksia kuin myös tämä runojen kirjoittelu. Tuossa Oodissasi näkyy mielestäni monta kerrosta ihmiselämää, epävarmuustekijöitäkin.
Huomasin tuon loppuun lisäämäsi runon, vahvoja ajatuksia siinäkin, pikkuisen surullisen oloinen. Laitanpa hieman positiivisemman näkökulman. Elämässä kun ole onnellisia loppuja, vain onnellisia ihmisiä. Onnihan ei ole itsestäänselvyys, töitä sen eteen täytyy tehdä.:) Ja olen toki kahvin ystävä oikeastikin.
Taiston jälkeen
Hiljaisuus kietoo
tantereen
kuin märkä pyyhe
alastomuuden kätkee
vaikenevat aseet
varoitustaulut
poroksi poltetaan
miinat raivataan
kasataan kiväärit
murtuneet muurit
ehjäksi rapataan
hukatut löytyvät
avaimet, aukeavat
vanhat lukot
ilma kirkastuu
yllä taivas sininen
latvoista tuuheista
siivilöityy valo
metsän siimekseen
kukkaan kanervan
Vaikka olisi miten kiire
kiihko edetä
en koskaan tallo kanervaa
sen hentoa kukkaa
Ei koskaan niin hoppu
etteikö löytyisi aikaa
maata ruohonkorsi suussa
pilviä ihmetellen
Miten tätä matkaa on mietitty
vatvottu eteen ja taakse
nyt se on valmis
kulkua vailla
###
Pääosan esittäjää juuri tarkoitin. En tarkoittanut viitata niinkään siisteystasoon kuin yleiseen habitukseen, "boheemi" oli ehkä se mitä enemmän hain.. Connerya en muista vieläkään siinä nähneeni. Muistan hämärästi Skotlannin, ja totta kai Connery sopii siihen tietenkin kuin valettu.
Ei ole pakko riidellä. Joskus sitä ei voi välttää. Joskus kun sopu viipyy, on parempi häipyä paikalta. Ei kannata iänkaiken vatvoa samoja juttuja. Asioiden väistely on kuluttavaa, tiedän. Ja jos asioita väistellään, on parempi tehdä itse johtopäätökset ajoissa ja väistyä syrjään. Helpommin tietenkin sanottu kuin tehty. Paha tapa on jumittua asioihin. Menettämisen pelkoa, ei näe sitä mitä luopumalla voi saavuttaa.
Ei kai selvyyttä kahden ihmisen suhteisiin voi väkisin runnoa läpi. Kuinka suuri oikeus kullakin on saada selvyys asioihin. Joskus kaiken jättäminen ratkaisemattomaan on parempi kuin väkinäinen yritys keskustella (keskustelu voi jopa pahentaa tilannetta, vaikka yleensä onkin hyväksi). En sano että kaikkien kanssa ei voi keskustella, ehkä pikemmin niin että kaikista asioista ei välttämättä voi keskustella. Jos siis keskustelu viiltää toiseen vielä syvempää haavaa, esimerkiksi.
Kirjeenvaihto. Harvemmin taitaa nykyään löytyä sille aikaa. Se vaatii ajatustyötä. Kuten onnikin, niin. Runosi oli kyllä positiivinen, aseistariisuva.
Tuossa Highlanderin karpaasin olemuksessa on jotain samaa kuin Lehtisen esittämässä Raidissa, tietänet tyypin? Connory ei kovin isossa roolissa ollutkaan, ei ihme jos et muista.
Rehellisyys on aika olennaista. Analyytisesti ajatellen, oikeisiin johtopääksiin tarvitaan faktatietoa. Jos sopu viipyy, voi nukkua yön yli. Sovinnon hierominenkin voi olla mukavaa.:)
Vanhoja ei tarvitse kaivella kaivelun vuoksi, eihän mennyttä voi muuttaa, voi silti koettaa olla tekemättä samoja virheitä uudelleen. Puhdistamaton haava kun tuppaa tulehtumaan.
Ihminen se oppii elämässä, virheistäänkin, kun avoimin silmin katsoo. Toisen taustan tuntiessaan ymmärtää itseään ja toista paremmin. Saataa jopa kyetä väistämään niitä satuttavia asioita tietäessään, toisaalta on kyllä aika pelottavaa
paljastaa sisimpänsä toiselle ihmiselle. Henk. koht. uskon että asioista voi aina puhua aiheesta riippumatta, kotikasvatuksesta on peräisin tämä. Pienin askelin, ajatus kerrallaan kun etenee ..
Selvyys ihmissuhteessa kasvanee itsestään, kun voi luottaa siihen, että toinen ei luovuta ja lähde lopullisesti ongelmatilanteissa. Luottaessaan voi kysyä asioita suorempaan ja uskaltaa olla itsekin avoimempi.
Osaat sinäkin näemmä positiivisesti runoilla, herkkä on ote ja mukava tunnelma pilvineen ja ruohonkorsineen runossasi. Sellainen hyvänolon runo.
Joo, tiedän kyllä Raidin. Inhosin sitä tv-sarjaa. Vai oliko se elokuva, josta tehtiin sarja.
Rehellisyys on aika olennaista, samaa mieltä. Ja oikeisiin johtopäätöksiin tarvitaan faktatietoa, voi hyvinkin olla. Mutta mitä on fakta, ja miten voi tietää jonkin olevan faktaa... Varmasti on olemassa jokin yleispätevä fakta, mutta miten voin tietää sen olevan faktaa... Ja vaikka käytössäni olisi faktatiedot, voin silti vetää väärät johtopäätökset. Anteeksi että tällä tavoin halon hiuksia, mutta kirjoittamasi sai minut miettimään tätä juttua. Sinulla on ehkä luonnontieteellinen tapa ajatella, jossa koeputkilla testataan asioita laboratorio-olosuhteissa. Minä pystyn näkemään vain inhimillisen heikkouden ja vajavuuden joka askelmalla.
Niin, en siis usko että kukaan pystyy olemaan täysin rehellinen. Kukin voi pyrkiä parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.
Kyllä virheistä oppii. Vaikkapa niin, että ei enää toista samoja vanhoja virheitä vaan kehittelee aivan uusia. Mennyttä ei voi muuttaa, tulevasta ei voi olla satavarma. Jos tämän hetken pystyy elämään suhteellisen kohtuullisesti, se on ainakin hyvä alku jollekin.
Sisimpänsä paljastaminen on todellakin pelottavaa. Jos minulta kysytään, se kannattaa tehdä mahdollisimman harvalle. Jos sisimmän paljastusta ei heti tyrmätäkään, sitä arvostetaan vain niin kauan kun asiat menevät hyvin. Jos tulee säröä, sitä käytetään ihmistä vastaan. Jos sisimpänsä aikoo paljastaa, täytyy olla niin vahva että kestää mahdolliset negatiiviset seuraukset.
Ihmissuhteet ovat hankalia juttuja. Paljon pohdintaa vaativia. En sano juuta enkä jaata. Hyvä näkemys sinulla aiheesta on, en voi muuta todeta.
hienoista ja viisaista runoista, ja rakkaudesta niinkuin minäkin sen parhaassa tapauksessa ymmärrän. Niin harvoin kohdalle osuu, että melkein ajattelee, ettei sellaista olekkaan. Olet todistanut sen ajatuksen vääräksi. Kai kirjoitat niitä kuitenkin jonnekin, niin toivoisin.
Raid oli sarja TV:ssa ja leffakin.
Faktaa absoluuttisesti ihmissuhteissa on varmaan vaikeata toteuttaa. Sitä voi yrittää uskoa toisen ihmisen hyvyyten, kunnes toisin todistetaan. Ihmisessä kun tuppaa olemaan useampia puolia, ja kaikki ei kuitenkaan ole huonoja. Joskus saa takkiinsa, mutta monastii ystäviä elämäksi.
Rehellisyyteen pyrkiminenkin on hyvä asia, silloinhan omatunto on ihmisellä tallella.
Hankalia ovat ihmissuhteet, oikeassa olet. Elämä ei anna takeita mistään, mutta jos kaikkensa yrittää, ei voi täysin mennä pieleen.:)
Kiitos sinulle useista upeista runoista, sekä elokuvavinkeistäkin, kanssasi oli todella mukavaa vaihtaa ajatuksia.
Kiitos samoin! Kaikkea hyvää jatkossa :)
runojeni lukemisesta ja ajatusteni jakamisesta. Kirjoitan edelleen, julkaisenko, aika näyttää..
onko köyhä vai rikas
kunhan kohtelee
toista ihmistä hyvin,
sinähän antaisit kaikkesi
jospa näin
joku toteuttaa omaa unelmaansa
välittämättä toisen/toisten toiveista
jostain syystä inhoan autourheilua
erityisesti ko filmissä esiintyää, muuten hauska pätkä
ei ole merkitystä mammonalla
kukkuraisella kukkarolla
näin on
kohdeltava toista kuin kaltaista
kuin hienointa viiniä
kuin olutta maltaista
enpä ole autofani itsekään
ehkä siinä oli joku idea
jota yritin välittää
eikä mikään tie ole turha
mikään asumus
väärän reitin varrella
sille joka tuntee vain matkan
voimistuvan kutsun sydämessään
vain yltiöpäisin
ylittää kielletyn muurin
piittaamatta varoitustauluista
lukkoihin sopimattomista avaimista
keskeneräisiksi jääneet pihan toimet
huulilta myöhästyneet hymyt
taistelutantereet
olen nähnyt unessa sen torpan
tytön istuvan kaivonkannella
tiedän tämän olevan totta
haluan syvemmälle metsään
enemmän eksyksiin
vähenevään valoon
kunnes matka on minut unohtanut
eikä mikään tie ole turha
Aitoa luonnonkuvausta että rakkauden
hohdetta miehen rotevasta sylistä
hellyyden tavoin koeteltavaksi että
millaista parhaimmillaan
luonnonmukaisuus saattaa olla.
Tätä se on karussa kuin sään
armoilla olemisesta että miehen
kuin naisen välisestä tosi elämästä.
Tässä otetaan todella
elämästä mittaa että
rohkeudesta molemmilta
kun rakkaus ei varsinaisesti
elätä...karua mutta totta.
Luonnonmukaisuus todellakin aika vaarallinen juttu. Se voi näyttäytyä parhaimmillaan tai pahimmillaan. Luonnonmukaisuus on suoraa, toisaalta meitä on opetettu myös siitä että ihminen ei ole suora.
Vanhoissa leffoissa ja sarjakuvissa näytettiin moraalisissa ongelmatilanteissa toisella olkapäällä paholainen, toisella enkeli. Toisaalta mekin tiedämme mikä on miehen luonto ja mihin se meitä vetää. Toisaalta taas tiedämme elävämme vuotta 2009 jossa mieheltä odotetaan tiettyä "salonkikelpoisuutta". Eihän sitä totuuden nimissä voisi ihmisten pariin uskaltautua koskaan, jos aina tekisi mitä sydän sanoo. Kompromisseja on tehtävä, ongelmana on löytää oikea suhde luonnonmukaisuuden ja sosiaalisuuden välillä.
Torpan tyttö ei saa tyytyä korvikkeisiin, tämä on totta. Kertomatta on jäänyt se toinen puoli, jota metsämies ei välttämättä tule aina ajatelleeksi. Olen jollekulle se aito asia, mutta jollekulle taas korvike jostakin toisesta. Mutta eihän metsässä tuota toista vaihtoehtoa koskaan ajatella, siellä otetaan se mikä silmää miellyttää, kyselemättä mielipiteitä toisilta.
Kirjoitat asiaa ja varmaan niin onkin.
Itse jos kiteytän lyhyesti mitä tarkoitin että kun on
karu elämä molemmilla niin ei varmaan pelkällä kädestä
pitelemällä sellaisissa olosuhteissa pärjää.
Mutta ehkä se todellinen arjen kuin käytännön rakkaus
tule siellä konkreettisesti esiin että koetuksi luonnon
armoilla säitä ymv.vastaan.
Ja erään psykologin mukaan...tunteet eivät ole niin kovin
vakava asia ne tulevat ja menevät että tunteet kertoo aina
jostain muusta kuin tunteesta itsestään.
Tunneälystä on tullut 10v.aikana - tunteista - saatu paljon
uutta ymmärrystä...mitä lie pitää sisällään...sydän,mieli kuin
tunne ?
Hyviä luonnonmukaisia erämaan kokemuksia lisää.
Niin, kyllä vastoinkäymiset lujittavat suhdetta. Pelkkä auringonpaiste ei tee hyvää pitemmän päälle. Mutta kyllä kädestäpitäminen tietysti auttaa kestämään karuja olosuhteita paremmin. :)
Melkein allekirjoittaisin tuon psykologin väitteen. Voisi ymmärtää jopa niin että tunne ei ole päämäärä, se voi olla jopa itse tuotettu apuväline päämäärään pääsemisessä.
Olen ottanut erilaiset tunteet ehkä liiankin vakavasti. Kuten varmaan monet tunneihmiset. Erämaan rauhassa voi tätäkin miettiä, kauniissa viikonlopussa jonka pidänkin nyt pidennettynä. :)
Elämyksiä ja löytöretkiä myös sinulle.