Runoratsuni hoi
minne kiirehtäin matkaat Sa nyt
Kavios tulta näin lyö
Harjas piiskana ilmassa soi
Et kanna mua muassas enää
Halus muualla kirmata on
Mun annatko satulaas koskea kerran
Tuntea sormissain riimienkivet
Ottaa mukaani säkeitten sointuvat soiut
Ja rakkauden väkevät virret
Sut vapahaks muualle kirmata annan
- siis täytäthän toiveeni nää
Sidon vyölleni lujasti kaikki nää säkeet
En karata niiden ma anna
Runoratsuni hoi
täytäthän toiveeni tään
Rakkaudella Runoratsuni
Näkemiin
- Tunnen sielussain ikävää
minne kiirehtäin matkaat Sa nyt
Kavios tulta näin lyö
Harjas piiskana ilmassa soi
Et kanna mua muassas enää
Halus muualla kirmata on
Mun annatko satulaas koskea kerran
Tuntea sormissain riimienkivet
Ottaa mukaani säkeitten sointuvat soiut
Ja rakkauden väkevät virret
Sut vapahaks muualle kirmata annan
- siis täytäthän toiveeni nää
Sidon vyölleni lujasti kaikki nää säkeet
En karata niiden ma anna
Runoratsuni hoi
täytäthän toiveeni tään
Rakkaudella Runoratsuni
Näkemiin
- Tunnen sielussain ikävää
Vastaukset 14
Vanhimmat
kävin aidan takana kylillä
lepikossa kävi rytinä
¤
hyppää tytteli satulaan
kuljetan sut lounaalle poutapilveen
¤
arkihuolesi kaikki heitä
ratsastamme polkuja pölyttyneitä
¤
vielä joskus kohdataan
ratsastetaan vauhdikkaasti uudestaan
¤
virren vien
toiveen toteutan
¤
kiitollisena kirmaan
edemmäs elämään
¤
korkealla kalliolla kavioita nostan
eronhetken tunnen haikean
¤
Oi, runodatsuni, runosi liikutti syvimpiä tuntojani, nauroin. Kiitos päivänpiristyksestä.
Sinä runon-ratsu ;
taiat olla
toden olla
Ihan toisilta kyliltä
toisen Tyttelin varsana
Etpäs taija mua kantaa
Et edes pöytähän pitojen
Lounatuulten puhallessa
Pilvenlonkien nukkuessa
Huoletonna kopses kaikaa
lepikkoijen polkueissa
pölyisten aitojen takana
--
Kohdattaisko elon teillä
Naamatustenko tavattais
Tahi riimivuorten päällä
Tavuvirtojen meressä
Laukkaisitko iloisesti
Hirnahdellenko ravaisit
Toiveen täyttäisit -Lorupussinko avaisit
kaikkien sanojen
vapaaks tullen
virtein helskyen soijessa
---
Kirmata sun mennä annan
Iloihin, suruihin elämän
Ylvähästi nosta päätäis
Anna harjaisi hulmuta
Kavioilla vauhdin hurma
Korkian kallion huipulla
Pilvet kruununa otsallais
Nurmet nukkana jaloissais
Haikeuen sävelillä
eron tummilla soinnuilla
kyynelhelmein kastellessa
timanttivirroiksi
heijastain
Kiitoksein ma laususkelen
Sinulle :)
Tänne
riimini revitin
...enpä tiedä miten nämä viestit täällä puikkelehtivat
Mutta
nämä rivit vielä
Yritinpä Sinulle vastariimini laittaa
Kiitokseksi runostasi
"riimini revitin"
Ehkäpä saatat ne nähdä...hmmm..tuonnenpana kuitenkin
Nyt Hei :))
nätisti kirjoitit
huumoria ymmärrät
kaunista kesää :))
http://www.youtube.com/watch?v=GO8_CRGwgkw
köh köh.......
Kuinka tällaista aivan turhaa ilman saastuttamista nykyaikana sallitaan,
aivan käsittämätöntä, en ymmärrä, eivät varmaan moni mukaan???
Sanotaan, että käyttäkää yleisiä kulkuneuvoja, välttääksenne ilman
saastuttamisen henkilöautojen pakokaasulla ja sitten tällaista järjetöntä
pakokaasun käyttöä saa kyllä tehdä, huh huh ja köh köh!!!
köh köh....... kiitän
Kesäntoivotukset liitän
- ihan ei nyt auennut tämä
Miten liittyi “autonrämä”
Runoratsun elon kopseen
Vaan
tervehdyksen teen
Nätisti huumorilla sanon Hei Hei :D))))
siksi kun kirjoitit "riimin revitin"
tuo datsuni myös "revittää " ja kumi palaa
niin on myös rakkaudessa :))
hei hei "tapsan tytsy" :))
Voihan hiilarit
Kyllä tunnen itseni tosi tyhmäks :)))
Nyt täytyy sanoa, etten siis aatellut yhtään
- ja mä kun olen luullut, että
oisin näissä “sanaleikeissä” aikasenkin hyvä
Pläähh…....:( itselleni
Kiitos tuhannesti
tästä hauskasta viestistäsi
Ja hyvästä oivalluksesta
- jonka Sinä valitettavasti jouduit minulle
vallan suurennuslasin avulla avittaan
- hävettää - :D :D)))
Huumoria vaiko vakavuutta mutta uskon että
tämän takana on sellainen voima jota kaikki
eivät todellakaan osaa lukea että tuntea
kirjoittajan toivomalla tavalla...
kaikkein vaikein vielä edessä - oikea tulkinta.
Minä saattaisin yrittää vastarunoa mutta vähäiset
henkiset laukkavoimat siirrän tämän runoilijan
voimansaatoksi tällä kivisellä tiellä
Sinulle henkiseksi
voimaksi kesään.
Hei Ystäväni :)
Kiitos Sinulle laukkavoimistasi :)))
-uskon, että olet ymmärtänyt
“kirjoittajan”-minun- aatelmani täysin oikein
Huumoria -kyllä vain ...sen minkä elo aina antaa
Jokaisen murheen, vastoinkäymisen rinnalla kulkee huumori
Voiko sen aina nähdä tahi tuntea...ehkäpä ei
Mutta se on kuitenkin asia
joka mahdollistaa asioitten käsittelemisen
tunnetason useammissa kerroksissa
Huumori on aikamoinen ratsu
joka selässään saattaa kantaa
upottavampienkin hetteiköitten ylitse
Kas, huumorihan on paljon paljon muutakin kuin vitsit
-jonka minä tiedän Sinun tietävän : )))
Sielun ikävää,,,,
Uskon Sinun lukeneen runostani sen mitä sillä halusin sanoa
Ps.Olen kirjoittanut tämän runoni jälkeen tänne “salanimellä”
- aivan erilaisen runon kuin mitä omintani ollut on
Sinulle toki voisin sen “paljastaa”
- vaan jätän sen sanomatta tässä yhteydessä kuitenkin
Muutoinhan
- tämä Runoratsuni on kirmaamassa vapauden niityille
- ja askellan riimipussini kanssa
pussin suu tiukasti suljettuna
.....mutta koskaan ei kannata (kai :))???) sanoa ei.....
Auringonlämpöä Kesääsi
terveisin tytteli
Olen lähes aivan varma että me osaamme lukea
toisiamme myös rivien välistä ja sieltä löytää
tuon koodin joka aukaisee - ytimen.
Tässä on myös itselleen tullut todistetuksi kuinka
pieni huumori ja hulvattomuus saa jopa ihmeitä
aikaan ns."vakavemmalle egolle" ettei ala puristaa
sieltä ja täältä - Hyvät Ystävyydet ovat Aarteita !
Ei koskaan - eille - vaan aina uusi mahdollisuus
nokipalonkin jälkeen pitää suoda itselleen kuin
muille... Ja kaikille täällä oleville,joille nokkavuus
- on tuntematon käsite itseään tarkkaillessa... ? !
Palataan ja
halataan tuska pois.
Näin uskon minäkin
myös kirjaamattomat -kuin lausutut- sanat
aukeavat mielemme ytimessä
ymmärtäin
ja hyväksyen
uskon mietteittemme käyvän
Aarteen löytäneelle
on elosssansa timantteja joiden
säihke
- ja varsinkin arvo
saattaa useimmilta jäädä näkemättä
Jos etsii ”suurta” aarretta kuin rikkautta
voi jäädä näkemättä
arvokkain…....
Arvokkaalle Ystävyydelle
ja
Lämpimällä ajatuksella
-tytteli-
Korkealentoisia ajatuksia sanojen kuin
tekojen rintamille.
Arjen kohdatessa pyhän kuin myös päinvastoin
ihmis-suhde asioissa moninkin eri muodoin ja
jokaisella meillä on niissä tärkeä osa.
Hienosti lausuttu tuo,jos etsii "suurta" aarretta,
niin jää ehkä juuri kaikkein tärkein kohtaamatta.
Toivotaan ja yritetään jotta
itsemme löytäisimme oikeissa
mittasuhteissamme.