Perheen sisäinen riita meillä:kuinka paljon alkoholia on liikaa.
Tämä on minun isän ja isoisän välillä ja tätä on jatkunut 4 kuukautta.Eli tilanne:
Isoisä on 85v,hän juo päivässä n.8 olutta konjakkia vaihtelevan määrän (joskus pari ryyppyä mutta joskus puoli pullolista 0.7l pullosta)
Isästä tämä on LIIKAA mutta isoisä sanoo että ei se ole liikaa.Mitä tässä voisi tehdä?
Tämä on minun isän ja isoisän välillä ja tätä on jatkunut 4 kuukautta.Eli tilanne:
Isoisä on 85v,hän juo päivässä n.8 olutta konjakkia vaihtelevan määrän (joskus pari ryyppyä mutta joskus puoli pullolista 0.7l pullosta)
Isästä tämä on LIIKAA mutta isoisä sanoo että ei se ole liikaa.Mitä tässä voisi tehdä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tekee 85 v. melkein mitä tahansa niin antaisin olla. Elämä ei ole itseisarvo. Kysymys on joka tapauksessa marginaalinen, jos ajatellaan ihmisen elämän pitkittämistä. Minunkin mielestä isoisäsi juomamäärät ovat liikaa, mutta hänen iässään en näe enää niin suurta merkitystä sillä mitä vaikutuksia juomisella on hänen terveydelleen.
Oma isäni eli 82-vuotiaaksi ja joi lähes loppuun asti n. 3 isoa viskipullollista joka viikko ja loiventavat päälle. Olihan se raskasta seurata hänen alkoholisminsa kehittymistä eikä ne ryyppypäivät aina niin mukavia olleet. Isäni joi niin kauan, kun joku kantoi hänelle viinaa. Itse hän ei enää kauppaan kyennyt moneen vuoteen. Itse en viinakuriiriksi suostunut ja toivonkin, että tämä raittiuteen pyrkimiseni nyt todellakin onnistuisi, jotta en itse joskus vanhana olisi riippuvainen sekä viinasta että sen tuojasta.
Minusta alkoholinkäytön järkevyyttä tulisi arvioida aina sen vaikutusten (välittömien ja pitkäaikaisten) kautta, sillä juodut määrät vaihtelevat yksilöllisesti. Nyrkkisääntönä voisi olla se, että alkoholikäyttö on kohtuullista kun se ei haittaa ihmisen itsensä ja hänen lähimpien ihmisten elämää. Ei ole niinkään oleellista, kuinka usein juo, vaan mitä se aiheuttaa.
Kun juomisesta tulee liiallista, siitä alkaa väistämättä aiheutua juojalle fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia haittoja. Alkoholismin kohdalla kuvaan astuva kieltäminen näkyy siinä, että asianomainen vähättelee ongelmiaan tai kiistää ne kokonaan, mutta lähipiirin ihmiset näkevät ne tai alkavat ainakin epäillä, että kaikki ei ole kohdallaan. Valitettavasti tästä eteenpäin vastuu juomisesta seurauksineen siirtyy alkoholistille itselleen, sillä kohtuukäyttöön ei ole hänellä enää paluuta ja raitistuminen on mahdollista vain hänen omasta halustaan, kun sisäinen motivaatio herää. Mitä kauemmin hänen juomisensa on olosuhteiden puolesta mahdollista, sitä kauemmin tuon motivaation herääminen vie. Ulkoisten syiden takia, siis toisten ihmisten pyynnöstä, raitistuminen ei onnistu, jos oma oivallus puuttuu.
Tilanne on vaikea, mutta mikäli kyseessä on alkoholismi (kuten tuosta päivittäisen juomisen vähättelystä voisi päätellä) lähimmäiset eivät voi muuta kuin jatkaa omaa elämäänsä, ja olla ennen kaikkea omalla toiminnallaan mahdollistamatta juomista. Kieltämisestä ja mahdollistamisesta löytyy lukemisen arvoinen artikkeli täältä, se saattaa auttaa ymmärtämään paremmin mistä on kyse:
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/kielto.htm
Kaikesta huolimatta hyvää jatkoa teille ja isoisällenne. Muutos on mahdollinen, jos hän sitä haluaa.