Tulee vielä pitkä viikonloppu, nyt jo ahdistaa ja pahasti. Koitan tässä kärvistellä ilman viinaa, sillä tiedän että jos nyt korkkaan niin sunnuntaina ahdistaa vielä enemmän, mutta jos en korkkaa niin sunnuntaina on voittajan olo.
Tekisi kyllä mieli juoda pää pimeeksi, se olisi niin helppoa saada paha olo edemmäs, pullo viinaa vaan tunnin sisään juoden niin saisi unen. Seuraavana päivänäkään ei henkinen ahdistus painaisi kun kärsisi fyysisestä krapulasta mutta sitten sunnuntaina henkinen pahaolo astuisi kuvaan.
No enpä tänään ainakaan ota. Huomisesta en tiedä voi olla että illalla rupeaa yksinäisyys painaan liikaa päälle. Lauantaina illalla vähän helpottaisi kun tietäisi että muut eivät pidä enään hauskaa kuin yön yli, sitten koittaisi taas arki.
Kuinkas muiden yksinäisten juhannus menee? Juhannus on mielestäni yksinäiselle pahinta aikaa, joulu menee helposti kun tietää muidenkin olevan rauhallisissa merkeissä kotona mutta juhannuksena kun tietää ihmisten olevan iloisesti juhlimassa niin pahaltahan se tuntuu.
Tekisi kyllä mieli juoda pää pimeeksi, se olisi niin helppoa saada paha olo edemmäs, pullo viinaa vaan tunnin sisään juoden niin saisi unen. Seuraavana päivänäkään ei henkinen ahdistus painaisi kun kärsisi fyysisestä krapulasta mutta sitten sunnuntaina henkinen pahaolo astuisi kuvaan.
No enpä tänään ainakaan ota. Huomisesta en tiedä voi olla että illalla rupeaa yksinäisyys painaan liikaa päälle. Lauantaina illalla vähän helpottaisi kun tietäisi että muut eivät pidä enään hauskaa kuin yön yli, sitten koittaisi taas arki.
Kuinkas muiden yksinäisten juhannus menee? Juhannus on mielestäni yksinäiselle pahinta aikaa, joulu menee helposti kun tietää muidenkin olevan rauhallisissa merkeissä kotona mutta juhannuksena kun tietää ihmisten olevan iloisesti juhlimassa niin pahaltahan se tuntuu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Noinko paljon se yksinäisyys ahdistaa, että sen takia täytyy alkaa alkoholin kanssa pelleilemään? Ja sä olet vasta 20 vuotias...
Samat tunnot täälläkin. Vappu, uusivuosi ja juhannus eli normit biletyspäivät jotenkin ahdistaa rauhallisia pyhiä enemmän. Se, että viettää ne yksin kotona saa tuntemaan itsensä jotenkin niin hylkiöksi. Tiedän, että pitäisi ennakoida ja yrittää järkätä itselle jotain ohjelmaa, mutta miten se onkin olevinaan niin vaikeaa.. Mut sillä pääsee sunnuntaihin kun muistaa että onpa selvitty ennenki. Älä tartu pulloon. Hyvää juhannusta!
Kertokaa syy yksinoloonne? Oma valinta vai olosuhteiden pakosta?
Itselläni 50/50. Syytän itseäni siitä, että olen hoitanut ihmissuhteitani huonosti. Toisaalta monet ovat hyljänneet. Hesassa on kieltämättä karmivaa olla yksin juhannuksena ku koko kaupunki tyhjenee ja muuttuu aavekaupungiksi. Tulee totaalinen hylkiöfiilis.
Sinkku yksinhuoltaja ja siihen päälle muutama liian työntäyteinen vuosi, jolloin ei yksinkertaisesti riittänyt voimia ihmissuhteiden ylläpitoon. Stressi toi mukanaan masennustakin mikä eristi entisestään. Eli osittain itseaiheutettua, osittain olosuhteiden syytä. Kaverit asuu joko kaukana tai sitten ovat onnellisesti parisuhteessa ja nämä parisuhteessa elävät haluavat yleensä viettää juhlansa mieluummin omalla porukalla tai toisten pariskuntien kanssa. Suku niin alkoholisoitunutta, ettei puhettakaan yhteisistä kekkereistä.
Minäkin vietän juhannusta yksin jokseenkin autiossa Jyväskylässä. Sen vuoksi on ollut tavallaan mukava huomata näin netin kautta, etten ole ainoa joka kaipaisi seuraa juuri tänään.
Mulla yksinäisyyden taustalla on myös koko kevään kestänyt työttömyys (mutta töitä on nyt tiedossa). Sen vuoksi olen jo viettänyt niin kauan aikaa omissa oloissani, että kaikki hyvätkin vinkit tuntuvat riittämättömiltä. Esim. torstai-illan jälkeen olen laittanut ruokaa, tehnyt kotitöitä, käynyt kaupassa, soitellut ja tekstaillut, lukenut kaksi erinomaista kirjaa, ulkoillut, nukkunut pitkään... ja paljon muuta. Onneksi kaverit palailevat jossain vaiheessa kaupunkiin mökkireissultaan=)
Joo, näinpä on. Vuodet naimisissa veivät lapsineen niin, ettei
ystäville tahtonut jäädä aikaa. Sitten tuli avioeroa ja kuolemia
ympärille, ja hip hei, yksinoloa jo useamman vuoden ajan.
Depressio iski tietenkin myös, joka vain pahensi asiaa.
Täältä kun vielä joskus nousen, niin kutsun vielä kylään ihmisiä
kotiini. No, sellaista draamaa ei nyt vielä tohdi unelmoida...
kotona. Pari pulloa bacardia, nenäliinoja ja 5leffaa. ikkuna auki, niin naapurin grillattujen pihvien tuoksu tuo jonkinnäköistä juhannusfiilistä.