Kirjoitan tänne nyt ensimmäistä kertaa, olen pitkään seuraillut palstan keskusteluja ja nyt tuli vain sellainen olo, että haluan kirjoittaa.
Miksikö kirjoitan, ehkä olen nyt valmis myöntämään, että mä olen ihan samanlainen, mullakin on sh.
Olen 20-vuotias, mitoiltani 170cm, 53 kg. Haluaisin painaa 50-51 kg, kuten viime kesänä. Alimmillani olen painanut 46-47 kg, johon tällä hetkellä en kuitenkaan tunnu haluavan palata.
Kaikki alkoi 3 vuotta sitten, kun painoin vielä noin 60 kg. Silloin olin todella laiska, tykkäsin kaikesta roskapaskaruuasta, suklaasta, karkista, sipsistä. Elin aika pitkälti niillä. Jotenkin aloin turhautua siihen, että olin pyöreä ja saamaton. Oli elämäntapamuutoksen aika.
En tiedä miksi kutsuisin itseäni nyt, en ole anorektikko, koska mun on vaikeaa olla syömättä. Kaloreita tulee päivittäin noin 1200-1300. Mä en vaan jotenkaan jaksa liikkua tai tehdä ylipäänsä mitään, jos oon ilman ruokaa. Mulle tulee muutenkin heti nälkä. Aina aamupalankin jälkeen oon parin tunnin päästä nälkäinen, mut pakotan itteni odottamaan. Ja vaikka olisin just syöny ja lähössä jo tunnin päästä lenkille saattaa silti tulla heikko olo. En ymmärrä. Seuraan vaan sykemittarin kaloreita ja yritän mielessäni tsempata itteäni "vielä vähän niin oot kuluttanu 350 kaloria" sitte ku saavutan sen alkaa tsemppaus 400 kaloriin jne.
En välitä karkeista, suklaasta, sipseistä, kekseistä saati pizzasta. Tai siis hyvin pystyn olemaan ilman niitä eikä tuu sellaisia mielitekoja. Jäätelöön ei ole myöskään intohimoa mutta kyllä joka päivä kuitenkin joku twister choco tai muu kevytpuikko/sorbetti menee. Ben & Jerry's on ihanaa, sitä kerran kahessa viikossa.
Yritän joka liikunta kerralla kuluttaa 400-500 kaloria juosten, rullaluistellen, crosstrainerilla etc. Liikun noin 5 kertaa viikossa. Sekin tekee joskus vaikeaa, mun energiataso on niin alhainen. Mutta rakastan toki liikuntaa.
Viime viikolla keksin kokeilla oksentamistakin liian jäätelönsyönnin jälkeen. Kyllähän se jonkin verran nousi ylös, mutta en taida olla vielä tekniikan hallinnassa ammattilainen.
Mulla on myös varmaan joku ortoreksia, haluan että kaikki on terveellistä, ei rasvaista ainakaan. Ja proteiinia tulee saada tarpeeksi. Mun ruokavalioon kuuluu: paljon kasviksia, kohtuullisesti omenoita ja mandariineja, rasvatonta rahkaa ja jogurttia, katkarapuja, kanaa, kananmunan valkuaista, kevyt tuorejuustoja, vähärasvaista kinkkua, ruisleipää n.3 palaa/pvä, keveitä kasviskeittoja, juurespihvejä, sokerittomia pastilleja, aika lailla siinä se.
En tykkää oikein mennä baareihinkaan, kun alkoholissa on niin valtavasti kaloreita!
Kavereita nähdessä joutuu aina syömään, mut onneksi niillekin käy että ostetaan jotain mansikoita ja sellasta. Mut joskus on vaan pakko vetää muutakin, en ees haluis kun ei tee yhtään mieli mitään sipsejä. Hyi.
Kaikkein eniten hävettää se, että harrastan myös välillä chew and splitiä. Se on niin lapsellista syödä vessan lattialla suklaakeksejä tai omenapiirakkaa ja sylkeä ne pönttöön.
Kai mä olen jollain tavalla yksinäinenkin, kenenkään kanssa ei voi jakaa tätä. Tunnen itsenin isoksi, haluaisin olla pienempi ja käyttää pienempiä farkkuja. Toivoisin että lihakset pienenisivät. Että saisin itsekuria syödä vaan jonku 1000 kaloria päivässä. Oikeasti haluaisin tehdä muutakin kun vaan hengata himassa. Tää on niin tylsää.
En todellakaan siis koe itseäni laihaksi taikka edes hoikaksi. Sairas mieli?
Kirjoittakaas tekin omista kokemuksista ja tuntemuksistanne...
Miksikö kirjoitan, ehkä olen nyt valmis myöntämään, että mä olen ihan samanlainen, mullakin on sh.
Olen 20-vuotias, mitoiltani 170cm, 53 kg. Haluaisin painaa 50-51 kg, kuten viime kesänä. Alimmillani olen painanut 46-47 kg, johon tällä hetkellä en kuitenkaan tunnu haluavan palata.
Kaikki alkoi 3 vuotta sitten, kun painoin vielä noin 60 kg. Silloin olin todella laiska, tykkäsin kaikesta roskapaskaruuasta, suklaasta, karkista, sipsistä. Elin aika pitkälti niillä. Jotenkin aloin turhautua siihen, että olin pyöreä ja saamaton. Oli elämäntapamuutoksen aika.
En tiedä miksi kutsuisin itseäni nyt, en ole anorektikko, koska mun on vaikeaa olla syömättä. Kaloreita tulee päivittäin noin 1200-1300. Mä en vaan jotenkaan jaksa liikkua tai tehdä ylipäänsä mitään, jos oon ilman ruokaa. Mulle tulee muutenkin heti nälkä. Aina aamupalankin jälkeen oon parin tunnin päästä nälkäinen, mut pakotan itteni odottamaan. Ja vaikka olisin just syöny ja lähössä jo tunnin päästä lenkille saattaa silti tulla heikko olo. En ymmärrä. Seuraan vaan sykemittarin kaloreita ja yritän mielessäni tsempata itteäni "vielä vähän niin oot kuluttanu 350 kaloria" sitte ku saavutan sen alkaa tsemppaus 400 kaloriin jne.
En välitä karkeista, suklaasta, sipseistä, kekseistä saati pizzasta. Tai siis hyvin pystyn olemaan ilman niitä eikä tuu sellaisia mielitekoja. Jäätelöön ei ole myöskään intohimoa mutta kyllä joka päivä kuitenkin joku twister choco tai muu kevytpuikko/sorbetti menee. Ben & Jerry's on ihanaa, sitä kerran kahessa viikossa.
Yritän joka liikunta kerralla kuluttaa 400-500 kaloria juosten, rullaluistellen, crosstrainerilla etc. Liikun noin 5 kertaa viikossa. Sekin tekee joskus vaikeaa, mun energiataso on niin alhainen. Mutta rakastan toki liikuntaa.
Viime viikolla keksin kokeilla oksentamistakin liian jäätelönsyönnin jälkeen. Kyllähän se jonkin verran nousi ylös, mutta en taida olla vielä tekniikan hallinnassa ammattilainen.
Mulla on myös varmaan joku ortoreksia, haluan että kaikki on terveellistä, ei rasvaista ainakaan. Ja proteiinia tulee saada tarpeeksi. Mun ruokavalioon kuuluu: paljon kasviksia, kohtuullisesti omenoita ja mandariineja, rasvatonta rahkaa ja jogurttia, katkarapuja, kanaa, kananmunan valkuaista, kevyt tuorejuustoja, vähärasvaista kinkkua, ruisleipää n.3 palaa/pvä, keveitä kasviskeittoja, juurespihvejä, sokerittomia pastilleja, aika lailla siinä se.
En tykkää oikein mennä baareihinkaan, kun alkoholissa on niin valtavasti kaloreita!
Kavereita nähdessä joutuu aina syömään, mut onneksi niillekin käy että ostetaan jotain mansikoita ja sellasta. Mut joskus on vaan pakko vetää muutakin, en ees haluis kun ei tee yhtään mieli mitään sipsejä. Hyi.
Kaikkein eniten hävettää se, että harrastan myös välillä chew and splitiä. Se on niin lapsellista syödä vessan lattialla suklaakeksejä tai omenapiirakkaa ja sylkeä ne pönttöön.
Kai mä olen jollain tavalla yksinäinenkin, kenenkään kanssa ei voi jakaa tätä. Tunnen itsenin isoksi, haluaisin olla pienempi ja käyttää pienempiä farkkuja. Toivoisin että lihakset pienenisivät. Että saisin itsekuria syödä vaan jonku 1000 kaloria päivässä. Oikeasti haluaisin tehdä muutakin kun vaan hengata himassa. Tää on niin tylsää.
En todellakaan siis koe itseäni laihaksi taikka edes hoikaksi. Sairas mieli?
Kirjoittakaas tekin omista kokemuksista ja tuntemuksistanne...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.