Moi!
Ajattelin kirjottaa tänne tilnateestani, kun mieltä painaa eräs todella ahdistava asia, enkä tiedä mitä tekisin... Elikkäs, meillä on mieheni kans 2 lasta, olen saanut elämäni aikana 3 keskenmenoa, jotka siis tapahtuivat ennen lapsiamme. Ensimmäinen lapsi syntyi normaalisti pari päivää lasketun ajan jälkeen, ja toinen rv 35 alussa. Odotin meille kolmatta lasta, mutta pikkunen päätti sitten ottaa vähän varaslähtöä, syntyi viikolla 23 5, menehtyi vajaat 2 päivää synnytyksen jälkeen. Siitä on nyt aikaa n. 1,5 vuotta. Lääkärit meille sanoivat, ettei enää uutta lasta kannata alkaa edes yrittämään, koska luultavasti tulisi syntymään myös keskosena. Aina olin haaveillut suuresta perheestä, 4 tai 5 lasta ja niin... Mutta minkäs teet. Meillä ei kolmannen syntymän jälkeen ole kertaakaan ollut aikomustakaan yrittää uutta lasta, koska ei haluta ottaa riskiä. Ongelma on nyt se, että jostain kummansyystä olen nyt raskaana. Ollaan käytetty ehkäsyä (minipillerit) ja olen tosiaan ottanut kaikki pillerit niin kuin pitääkin. Eli siis, nyt en tosiaan tiedä mitä pitäis tehdä. En haluais ottaa riskiä, että vauva syntyy liian aikasin ja joutuu kokemaan sen hirveyden taas uudestaa. En kyllä ole innostunut tekemään aborttiakaan.... Eli mitä nyt? Voisko joku vähän auttaa täällä tai kertoa omista kokemuksistaan? Ihan kamala tilanne.
Ajattelin kirjottaa tänne tilnateestani, kun mieltä painaa eräs todella ahdistava asia, enkä tiedä mitä tekisin... Elikkäs, meillä on mieheni kans 2 lasta, olen saanut elämäni aikana 3 keskenmenoa, jotka siis tapahtuivat ennen lapsiamme. Ensimmäinen lapsi syntyi normaalisti pari päivää lasketun ajan jälkeen, ja toinen rv 35 alussa. Odotin meille kolmatta lasta, mutta pikkunen päätti sitten ottaa vähän varaslähtöä, syntyi viikolla 23 5, menehtyi vajaat 2 päivää synnytyksen jälkeen. Siitä on nyt aikaa n. 1,5 vuotta. Lääkärit meille sanoivat, ettei enää uutta lasta kannata alkaa edes yrittämään, koska luultavasti tulisi syntymään myös keskosena. Aina olin haaveillut suuresta perheestä, 4 tai 5 lasta ja niin... Mutta minkäs teet. Meillä ei kolmannen syntymän jälkeen ole kertaakaan ollut aikomustakaan yrittää uutta lasta, koska ei haluta ottaa riskiä. Ongelma on nyt se, että jostain kummansyystä olen nyt raskaana. Ollaan käytetty ehkäsyä (minipillerit) ja olen tosiaan ottanut kaikki pillerit niin kuin pitääkin. Eli siis, nyt en tosiaan tiedä mitä pitäis tehdä. En haluais ottaa riskiä, että vauva syntyy liian aikasin ja joutuu kokemaan sen hirveyden taas uudestaa. En kyllä ole innostunut tekemään aborttiakaan.... Eli mitä nyt? Voisko joku vähän auttaa täällä tai kertoa omista kokemuksistaan? Ihan kamala tilanne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Otan hirveästi osaa tuon lapsesi vuoksi. Miksi lääkärit sanoivat, että enää ei kannata yrittää? En ole kuullut sellaisesta ongelmasta että lapset olisivat pakotettuja syntymään keskosina, jota ei voisi mitenkään hoitaa. Varsinkin kun sinulla on jo kaksi suht ajallaan lasta ennestään. Ja niin monet pienetkin keskoset voidaan auttaa elämän alkuun jo nykyään, että onko niiden pelko nyt suurempi voima kuin toivo uudesta lapsesta?
Minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta halusin vain toivottaa onnea matkaan! Uskon itse että lapset valitsevat vanhempansa, eli jos se pikku pirpana haluaa teille tulla, niin miksi sitä pelon vuoksi estelemään? Jos on edes mahdollista että tämä syntyisi ihan kunnossa ja ottaisitte mieluusti vielä uuden vastaan, niin miksi ihmeessä abortti olisi edes vaihtoehto? Toivon teille kovasti rohkeutta, tuli mitä tuli!
Meille lääkärit sanoi, että kannattaa vaan olla yrittämättä enää uutta lasta ja perusteena oli se, että todennäköistä on että keskosena syntyisi. Mulla esikoinen oli ihan reilun kokonen syntyessään, päälle 4 kiloa. Sitten toinen oli tietysti vähän pienempi kun syntyi viikolla 35, 2,2 kiloa. Tottakai on mahdollista, että tämä tulokas syntyisi ihan normaalisti, mutta kuitenkin kun on olemassa riskejä, niin ne saa kyllä tosiaankin pelkäämään. En voi kuvitellakaan tekeväni aborttia, mutta sekin vaihtoehto on kuitenkin olemassa tähän tilanteeseen. On niiiiiiin vaikea päättää mitä tekis. Jos anna raskauden jatkua, tulen varmasti stressaamaan kokoajan. Pitikin käydä näin... Kaikista pahimmalta tuntuu se, että kun sille ei ole tietenkään mitään takuuta missä vaiheessa raskautta vauva syntyisi. Jos abortin tekisin, jäisin varmasti miettimään sitä, että mitä jos se olisikin syntynyt ihan ajallaan (ei keskosena). Ja jos jatkan raskautta, mietin ja pelkään kokoajan, että mitä jos tämäkin syntyy liian aikasin ja käy samoin kuin viimeksi.... En saa nukuttua enkä syötyä kunnolla, kun on kokoajan pää täynnä ajatuksia ja pelkoja..
Mulla on kaksi pikkukeskosta eli alle 1500g painavia. Ei mulle ole kertaakaan sanottu ettei lapsia kannata enää hankkia. Nyt odotankin kolmatta ja viikkoja on jo 33 eli painoa noin 2kg. En odota tämänkään raskauden menevän loppuun asti, mutta nyt riskit on jo páljon pienemmät jos vaavi päättää syntyä. Itsellä ei pystytty löytämään syytä miksi 2 ensimmäistä syntyi niin aikaisin. Synnytysten välillä oli 2 vuotta. Vaikka saisi 5 keskosta voi se 6 olla vaikka yliaikainen.
Mun mielestä, jos pystytte huolehtimaan lapsesta niin ei abortti ole ratkaisu.. Otan osaa kuopuksenne johdosta ja ymmärrän, että uusi raskaus pelottaa. Mutta, yleensä keskosen jälkeen voi neuvolan kautta "vaatia" tarkempaa raskauden seurantaa, jolloin ongelmat huomataan ajoissa ja jos ennenaikaisuudelle oli jokin syy, joka voi uusiutua, siihen puututaan ajoissa. Esim. kohdunkaulan heikkoudessa ja raskausmyrkytyksessä.
Itselläni on rv24 1 syntynyt poika, joka on nyt reilu 1.5v ja toista lasta odotan ihan alkumetreillä. Kyllähän se minuakin jännittää ja aborttia mietin, mutta jaksan kuitenkin uskoa, että nyt kaikki menee ok! Ei tätä muuten jaksais. Mutta tottahan se on , että kun on kerran saanut (pikku)keskosen ei seuraavista raskauksista enää pysty nauttimaan huolettomasti, sen asian kanssa on vain opittava elämään. Pitää vaan yrittää ottaa kakki vastaan sellaisenaan, kun ne tulee ja vasta sitten kun tulee!
Paljon jaksuja, päätitte mitä tahansa!