Ensin oli koliikki, sitten päästiin siitä ja nukutaan muuten yöt huonosti. Isällä työt eivät salli muutenkaan nukkumista juuri koskaan, yötöitä kun on tehtävä. Lapsi on vilkas, jatkuvaa huomiota kaipaava. Äidillä ei ole ystäviä, joita lapset kiinnostaisivat, joilla niitä edes itsellään olisi. Isovanhemmat, niin..Apua on pyydetty, edes pieniä hetkiä silloin tällöin, kun todella paha yö on takana. Mitä hullua! Kukaan ei tule ja tarjoa apua, ei edes pyydettäessä. Lapsi tehtiin kyllä ajatellen, että itse hänet myös hoidamme, vaikka nuorena hänet nyky-yhteiskunnan mittapuun mukaan teimmekin. Emme kuitenkaan uskoneet, että jäisimme ihan näin yksin. Kukaan ei koskaan tule käymään, soita, kysele kuulumisia. Vuosi on kohta lapsen elämässä mennyt ja ainoat ihmiset, jotka ovat hänen elämässään tähän asti olleet mukana meidän lisäksemme, ovat neuvolan tädit. Mitä tässä voi tehdä, kun ketään ei voi pakottamalla pakottaa lapsen elämään mukaan? Paljon jää sukulaisilta kokematta, kun eivät näin ihanaan lapseen halua tutustua.
Kukaan ei auta
2x väsynyt vanhempi
111432
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
mistäpäin sinä olet?
itse eli monet ihmiset pelkäävät tulla sotkemaan lapsiperheen arkea, ihan todellakin kuule. tee sinä aloite, kysy ihmisiä käymään, jos se siitä lähtee enempään niin ok ja jos ei niin vika ei ole sinussa vaan niissä itsekkäistä " kiireisissä" ihmisissä joille kanssaihmiset eivät merkitse mitään, monelle kun tavara ja roina, hienot matkat, merkkivaatteet jne ovat tärkeimiä kuin kanssaihmiset - minä olen puolestasi surullinen jos isovanhemmatkaan eivät tule apuun, itselläni on 2 lapsenlasta ja he ovat niin rakkaita että antaisin oikean käteni koska tahansa heidän puolestaan, paljon rahaa tai tavaraa lahjoja yms en pysty heille antamaan mutta muuta kyllä pystyn eli läheisyyttä, lämmintä syliä, lukuhetkiä, ulkoilua, juttelua, piirtämistä, askartelua yms mikä ei maksa paljon. Leivon lapsenlapseni kanssa kun he ovat vähän isompia ( ovat vielä kovin pieniä ), aion opettaa heitä kulkemaan luonnossa, pyöräilen, opetella heidän kanssaan ihan tavallisia asioita, kuten toisen ihmisen huomioonottamista, ettei luontoa saa turmella yms ja myös käytöstapoja jotka tulevat siinä sivussa, miten ollaan ruokapöydässä vaikka äitinsäkin opettaa heitä, koskaan ei voi lasta liiaksi rakastaa, neuvoa ja opettaa kunhan tekee sen fiksusti eikä ylhäältä nenänvartaan katsoen.
toivon sinulle rakas ystävä voimia kestää, kirjoittele joskus miten sinulle menee, ja vielä jos isovanhemmat ovat kylmää sorttia niin onkohan siihen jokin syy - eli ovatko terveitä tai onko heillä muita huolia? Rakkautta lapsenlapsiin ei voita mikään ja jos onkin pientä kolotusta ja vaivaa niin hymy lapsenlapsilta kyllä kuittaa aika monta särkyä ja muutakin.
Isovanhemmat ovat terveitä, työssäkäyviä ihmisiä. Vapaa-aikana heillä vain sattuu olemaan paljon tärkeämpää tekemistä, harrastukset, juhliminen tms. Tuntuu, että kun omat lapset on saatu talosta ulos, heille ei enää kuulu lapsenlapsista huolehtiminen.. En tiedä, näin olen asian päätellyt. Olisi kyllä ihanaa, jos lapsellani olisi sellainen mummo kuin sinä!
Isovanhemmille ei todellakaan kuulu enää lastenlapsista huolehtiminen...
...mutta moraalisesti katsottuna heidän kyllä tulisi tarjota apuaan...
...kysymyksessähän on kuitenkin heidän lapsenlapsensa, lapsi jolle täytyisi riittää aikaa, nimenomaan sitä laatuaikaa eikä vaan pikaisia tapaamisia.
Kyllä se aikanaan sattuu isovanhempiin, kun he eivät olekaan lapselle niin tärkeitä kuin he odottaisivat.
Lapselle ei ole suotu mahdollisuutta tutustua isovanhempiinsa, miten he jatkossakaan heitä osaisi kaivata.
Sitten vanhana ja raihnaisena ihmetellään kun lapsilla tai lastenlapsilla ei ole aikaa heille, ei käydä tervehtimässä tai auttamassa.
Minusta tulee ensi syksynä mummi.
Sitä vaan harmittelen kun välimatkaa on 550 km, niin mielelläni osallistuisin lapsenlapseni hoitoon ja haluni olisi auttaa muutenkin kuin taloudellisesti.
Pelkään jääväni lapsenlapselleni vieraaksi.
Minut sitoo tänne omalle paikkakunnalleni mies ja työni, eläkeikään on aikaa vielä ainakin 16 vuotta.
mä voisin tulla vaikka heti auttaa, koska tiedän kuinka rankkaa lapsenhoito on.
[email protected]
olen 24 vuotias 2 lapsen äiti ja uskoisin että voitaisiin jakaa kokemuksia...
Ensimmäisenä tuli mieleen yksi asia. Monet haluavat olla hienovaraisia ja antaa lapsiperheen olla rauhassa. Ihmiset kuvittelevat että kun lapsi syntyy taloon, vanhemmilta jää silloin kaikki muu. He eivät uskalla soittaa jos vaikka soittaa juuri syöttö-tai vaipanvaihtoaikaan, saatika sitten tulla käymään. Jos kavereina on sinnkuja, he helposti kuvittelevat että äidiksi tullut kaveri voi luulla olevansa nyt heitä "ylempänä", eivätkä halua tulla katsomaan kukoistavaa perheonnea (monesti harhaluuloista sellaista :D ) Vanhemmat taas usein päättävät lapsenlapsen tullessa maailmaan että eivät varmasti sekaannu lapsenkasvatukseen, olemmehan me kaikki kuullet siitä miten joskus jopa välejä on rikkoontunut kun mummi antaa kullanarvoisia neuvojaan suoraan 50-luvulta ja näkee ne ainoiksi oikeiksi kasvatusmetodeiksi.
Itse olemme törmänneet jonkin verran samaan ongelmaan. Jossain vaiheessa vain aloimme olla aktiivisemmin itse yhteydessä ystäviimme ja tuttaviimme. Kutsuimme usein heitä kylään ja monesti kutsuimme itse itsemmekin saunomaan jollekin kaverille. Moni sanoi ihan suoraan että tehän olettekin vielä ne samat vanhat pulliaiset, mitä ennen lapsen tuloakin. He todella luulivat että haluamme olla rauhassa ja unohtaa vanhat kikkailut kavereiden kanssa. Mummit ja papat pitää edelleenkin oikeen kutsua kylään, he reppanat pelkäävät että tyrkyttävät itseään ja neuvojaan liikaa jos ihan itse päättävät tulla vierailulle.
Ottakaa yhteyttä kavereihin, isovanhempiin, tuttaviin. Saatatte yllättyä. Voimia teille molemmille!!!
Ilmeisesti olet kotiäiti, kannattaa ottaa selvää avoimista päiväkerhoista. Täällä niitä järkkää seurakunta; tosin olihan se melkoista uskonnollista höpinää, mutta myös askartelua ja mikä parasta: muita muksuja leikkimässä. Mannerheimin lastensuoj.liitosta saa "ostaa" lastenhoitopalveluita, mielestäni oli melko tyyriitä. Itse jäin täysin yh-erakoksi kun pimuni oli n. vuoden vanha, väsyin ja otin yht. sossuun joka hommas "sijaisperheen" auttamaan. Pimu sai muitakin aikuiskontakteja. Ukit ja mummot ja muut sukulaiset asuu kaukana, heistä ei oo ollut juurikaan apua. Paitsi yksi ukki, joka on taas niin urakeskeinen ettei aikaa ole. Tsemppiä teille ja koita jaksaa, onneksi tulee KESÄ!
Lapsenlapset ovat elämän jälkiruoka! Minulla ei ole mitään hinkua juhlia, käydä pippaloissa tai harrastaa mitään kallista ja fiiniä, ihan tavallinen elämä riittää minulle: elämää on jo tässä iässä nähnyt tarpeeksi jotta osaa suhteuttaa asiat oikein; eli lapsenlapset ovat minulle kultaakin kalliimpia, eihän koskaan tiedä kauanko saan heistä nauttia - voin sairastua esim.
Jos lastenne isovanhemmat ovat meneväistä sorttia niin kuule ystäväisen; anna mennä, he siinä menettävät eniten. Jos/kun he myöhemmin haluavatkin olla isovanhempia niin eipä se yhtä sutjakkasti sitten käy jos ovat ehtineet vieraantua lapsistanne eivätkä lapsenne yhtäkkiä totu siihen että aha, meillonkin mummo ja vaari joilla nyt on aikaa meille kun heille sopii..
tietysti kaikilla on oikeus ns omaan elämään, myös isovanhemmilla mutta jokainehan valitsee ihan itse, valinnat ovat omia. Voisinpa lohduttaa sinua jollakin tapaa, vaan eiväthän ne sanat lohduta vaan kiltit, välittävät teot kuten että aidosti ja oikeasti välittää jälkikasvustaan.
Tsemppiä sinulle ystäväiseni kuitenkin. Muista että isovanhemmat kyllä aikanaan saattavat katua mutta mitä sitten? Kun ovat ehkä huonossa kunnossa vanhainkodissa on turha luulla että lapsenlapset ryntäävät sinne hoivaamaan heitä - eiväthän he ole hoivaa saaneet isovanhemmiltaakaan - silloin kun oisivat sitä tarvinneet...... :-))
Ymmärrän tilanteesi.Itse olen 1v. kaksosten äiti, ja ymmärrän miltä tuntuu kun voimat on poissa.Voit kirjoitella minulle jos haluat.Osoitteeseen:[email protected]
Olen 31 vuotias.Oletko kysellyt hoitoapua kunnalta tai neuvolan kautta että kodinhoitaja tulisi välillä päästämään sinua vapaalle?
eikka auta yhtään paulan kanssa????