Elämän murhee ja surujen kyynelet

Ja niin menet.
Niin kuin petaat.
Tämäkin Juhannus on kaunis, kuten ennenkin.
Juhannus ei muutu, asenne vain.
Nosta pääsi pystyyn ja lennä kuin kalalokki, napsaise jostain lihapiirakanpala ja nouse se syömään, korkealle.
Katso sieltä alas meitä muurahaisia.
Ystäviäsi.
Ja ole onnellinen.

tässä, kyyneleistä puhumattakaan. Onhan kesä ja kolme vapaapäivää (joista tosin jo yksi mennyt;() Olihan tuolla tänäänkin 16 astetta lämmintä, ihan mukava ulkona touhuta kun ei tullut heti hiki. Kyllä sitä saadaan vielä oikein lämmöistäkin nauttia, odotas vaan.

Masentava ilma,meillä sataa ja on harmaata.
Toivottavasti ensiviikolla paistaa aurinko.

24.6....Jussin päivänä:))

Sulla kyllä niin melankolinen mieliala... Ei voi auttaa vaikka haluaisikin, tulee vaan paha mieli, kun sulla ei ole hyvin.. Mutta jos pystyisit kääntämään mielialasi jollain tapaa sinne positiiviseen suuntaan, opettele se, muuten ei onnistu.. pinnistele ja ota aina käänne positiiviseen ajatteluun.. PAKOTA ITSEÄSI!!! Oikeen KOMENNA!!! Lämpöisin ajatuksin, Hyvää Juhannusta :))

vuoden masentavin juhla kuulemma, ja saattaa olla päreetäkin.

Jo tuosta viimeisestä kevennyksestä huomaa, että ajatuksesi on tavoittanut jonkin päämäärän. Ja villapaita jos auttaa olotilaan, niin mikäs sen parempi ja läheisempi lämmittäjä voisi aina kädenulottuvilla ollakkaan.

"Luonto ei hyljeksi kulkijaakaan, ihminen pettää vaan." sanottiin eräässä laulussakin, joten eikun luonnon kanssa läheisempään suhteeseen pyrkimistä, jos ihmiset alkavat nyppimään mieltä.

on mielessäni liikkunut viime aikoina, elettävä on, eteenpäin vaan,
vaikka mitä tapahtuisi.
Ihmeesti sitä vaan jaksaa, vaikka välillä tuntuu, että nyt on voimat ihan lopussa.

Huumori auttaa, ainakin joissakin asioissa.