Minulla on hiukan

Tulisitko minua vastaan jotenkin?

vastaan? kirjoitti:

Tulisitko minua vastaan jotenkin?

jos vain kuulen susta jotain ensin. Laita vaikka pieni juhannustervehdys niin jatketaan siitä sitten. :)

edellinen kirjoitti:

jos vain kuulen susta jotain ensin. Laita vaikka pieni juhannustervehdys niin jatketaan siitä sitten. :)

en tiedä kaipaako se mies minulta viestiä. Kaipaamani miehen etunimessä on 5 kirjainta.

kaipaako kirjoitti:

en tiedä kaipaako se mies minulta viestiä. Kaipaamani miehen etunimessä on 5 kirjainta.

nimessäni on viisi kirjainta. Montako sinun? Kyllähän musta aina jonkin pienen tervehdyksen voi laittaa, tuskin siitä kukaan pahastuu. Jos minulle laitat niin lupaan vastata heti. :)

edellinen kirjoitti:

nimessäni on viisi kirjainta. Montako sinun? Kyllähän musta aina jonkin pienen tervehdyksen voi laittaa, tuskin siitä kukaan pahastuu. Jos minulle laitat niin lupaan vastata heti. :)

että laittaisin nyt juhannustervehdyksen miehelle, jota kaipaan ja jonka etunimessä on viisi kirjainta? Ja sitten jos hän ei vastaisikaan mitään tai ei muistaisi minua.

viestilläsi kirjoitti:

että laittaisin nyt juhannustervehdyksen miehelle, jota kaipaan ja jonka etunimessä on viisi kirjainta? Ja sitten jos hän ei vastaisikaan mitään tai ei muistaisi minua.

Jos tilanne kerran on se, että sä olet antanut hänen odottaa, niin eikö se olis sillon sun tehtävä ottaa yhteyttä? Ethän sä mitään siinä menetä jos hän ei vastaa. Mutta voittaa voit. Mä ainakin ilahtuisin, ja vastaisin heti. :)

edellinen kirjoitti:

Jos tilanne kerran on se, että sä olet antanut hänen odottaa, niin eikö se olis sillon sun tehtävä ottaa yhteyttä? Ethän sä mitään siinä menetä jos hän ei vastaa. Mutta voittaa voit. Mä ainakin ilahtuisin, ja vastaisin heti. :)

että tällä hetkellä en jaksaisi sitä vastaamatta jättämistä. On asioita, joihin täytyy pystyy keskittyy, en voi jäädä siis sitten itkemään yksin surussani. Olet varmaankin sellainen ystävällinen ihminen, joka vastaisi jotakin myönteistä, vaikka en olisikaan kaipaamasi nainen.

kuitenkin kirjoitti:

että tällä hetkellä en jaksaisi sitä vastaamatta jättämistä. On asioita, joihin täytyy pystyy keskittyy, en voi jäädä siis sitten itkemään yksin surussani. Olet varmaankin sellainen ystävällinen ihminen, joka vastaisi jotakin myönteistä, vaikka en olisikaan kaipaamasi nainen.

jos susta ei mitään kuulu, niin jatkan linjaani eli en haikaile mahdottoman perään. Eihän mikään ikinä voi edetä, jos kaikki ajattelee niinkuin sä. Mitä sä sitten odotat? Tai miksi? Onko ikinä sitten oikea aika?

Totta, mä vastaisin varmaan jotain ystävällistä jos kuka tahansa laittas mulle juhannustoivotuksen. Sellainen olen. Mutta jos hän (nainen) laittas voisin vastata ja sanoa vaikka että olis kiva tavata. :) En mä kaikille niin sanois.

edellinen kirjoitti:

jos susta ei mitään kuulu, niin jatkan linjaani eli en haikaile mahdottoman perään. Eihän mikään ikinä voi edetä, jos kaikki ajattelee niinkuin sä. Mitä sä sitten odotat? Tai miksi? Onko ikinä sitten oikea aika?

Totta, mä vastaisin varmaan jotain ystävällistä jos kuka tahansa laittas mulle juhannustoivotuksen. Sellainen olen. Mutta jos hän (nainen) laittas voisin vastata ja sanoa vaikka että olis kiva tavata. :) En mä kaikille niin sanois.

hyvä vinkki yhelle NAISELLE...

oli... kirjoitti:

hyvä vinkki yhelle NAISELLE...

..toivotan juhannuspäivää jollekin, jota mielelläni silmiin katsoisin ja jota täällä tuskin kohtaan.

ei ole mitään sanottavaa.kaikki on jo sanottu. tiedät sen.ehkä mitään ei ole sanottu. ja hyvä niin.

''''' kirjoitti:

ei ole mitään sanottavaa.kaikki on jo sanottu. tiedät sen.ehkä mitään ei ole sanottu. ja hyvä niin.

ei ollu mikään kommentti, vaan mun yritys saada ketju päivittymään kun vastaukseni ei näkynyt. Mietin tänään tuota naista, ja sitä, että oikeastaan loukkaavinta hänen käytöksessään on ollut hänen epäluuloisuutensa. En tiedä, onko hän loukannut tahallaankin, mutta se mikä mut sai hiljenemään oli just se, että tuntui, ettei hän luottanut eikä uskonut, vaan kehitteli vaan mielessään kaikenlaista. Sellasessa tilanteessa tuntuu jotenkin turhalta edes yrittää sanoo mitään, jos toinen kuitenkin epäilee kaikkea. Mä olen kuitenkin luonteeltani hyvin suora, eikä minkäänlainen pelaaminen tai juonittelu kuulu mun luonteeseen yhtään. Ja siksi sitä hänen epäluuloisuuttaan ei voinutkaan pitää muuna kuin hänen ominaisuutenaan.

pisterivi kirjoitti:

ei ollu mikään kommentti, vaan mun yritys saada ketju päivittymään kun vastaukseni ei näkynyt. Mietin tänään tuota naista, ja sitä, että oikeastaan loukkaavinta hänen käytöksessään on ollut hänen epäluuloisuutensa. En tiedä, onko hän loukannut tahallaankin, mutta se mikä mut sai hiljenemään oli just se, että tuntui, ettei hän luottanut eikä uskonut, vaan kehitteli vaan mielessään kaikenlaista. Sellasessa tilanteessa tuntuu jotenkin turhalta edes yrittää sanoo mitään, jos toinen kuitenkin epäilee kaikkea. Mä olen kuitenkin luonteeltani hyvin suora, eikä minkäänlainen pelaaminen tai juonittelu kuulu mun luonteeseen yhtään. Ja siksi sitä hänen epäluuloisuuttaan ei voinutkaan pitää muuna kuin hänen ominaisuutenaan.

Mikä provosoitu kommentti. Ja vieläpä ihan typerä sellainen.. Pöh.

pisterivi kirjoitti:

ei ollu mikään kommentti, vaan mun yritys saada ketju päivittymään kun vastaukseni ei näkynyt. Mietin tänään tuota naista, ja sitä, että oikeastaan loukkaavinta hänen käytöksessään on ollut hänen epäluuloisuutensa. En tiedä, onko hän loukannut tahallaankin, mutta se mikä mut sai hiljenemään oli just se, että tuntui, ettei hän luottanut eikä uskonut, vaan kehitteli vaan mielessään kaikenlaista. Sellasessa tilanteessa tuntuu jotenkin turhalta edes yrittää sanoo mitään, jos toinen kuitenkin epäilee kaikkea. Mä olen kuitenkin luonteeltani hyvin suora, eikä minkäänlainen pelaaminen tai juonittelu kuulu mun luonteeseen yhtään. Ja siksi sitä hänen epäluuloisuuttaan ei voinutkaan pitää muuna kuin hänen ominaisuutenaan.

siemen on sinne päässy kasvamaan ?

sanon minä... kirjoitti:

Mikä provosoitu kommentti. Ja vieläpä ihan typerä sellainen.. Pöh.

provo. Ei kuulu mun tapoihin kirjoittaa provoja. Vaikka jotkut ihmiset tietenkin haluaa leimata provoiksi kaiken mikä tulee liian lähelle.

epäluulon kirjoitti:

siemen on sinne päässy kasvamaan ?

Ihan aikuisia ihmisiä oltiin tavatessamme, joten sitä kuonaa on itse kullekin saattanut kertyä, mikä laittaa epäilemään. Mun kohdalla mun kokemukset juuri on opettanut mulle sen, että pyrin aina suoruuteen. On helpompi elää kun tietää, ettei itsellä ole mitään salattavaa. Tälle naiselle en ikinä ole valehdellut, ja yritin jossain vaiheessa avoimesti kertoakin hänelle ajatuksistani ja syitä sille miksi mitäkin tein. Silti tuntui, että hän kuvitteli olevan jotain muutakin. Kuvitteli olevan jotain salattuja syitä. Kuvitteli mua jonkinlaiseksi mitä en ollut enkä ole.

edellinen kirjoitti:

provo. Ei kuulu mun tapoihin kirjoittaa provoja. Vaikka jotkut ihmiset tietenkin haluaa leimata provoiksi kaiken mikä tulee liian lähelle.

haluaa. ;D

edellinen kirjoitti:

Ihan aikuisia ihmisiä oltiin tavatessamme, joten sitä kuonaa on itse kullekin saattanut kertyä, mikä laittaa epäilemään. Mun kohdalla mun kokemukset juuri on opettanut mulle sen, että pyrin aina suoruuteen. On helpompi elää kun tietää, ettei itsellä ole mitään salattavaa. Tälle naiselle en ikinä ole valehdellut, ja yritin jossain vaiheessa avoimesti kertoakin hänelle ajatuksistani ja syitä sille miksi mitäkin tein. Silti tuntui, että hän kuvitteli olevan jotain muutakin. Kuvitteli olevan jotain salattuja syitä. Kuvitteli mua jonkinlaiseksi mitä en ollut enkä ole.

hyvät hyssykät. Ihmiset on erehtyväisiä.

edellinen kirjoitti:

Ihan aikuisia ihmisiä oltiin tavatessamme, joten sitä kuonaa on itse kullekin saattanut kertyä, mikä laittaa epäilemään. Mun kohdalla mun kokemukset juuri on opettanut mulle sen, että pyrin aina suoruuteen. On helpompi elää kun tietää, ettei itsellä ole mitään salattavaa. Tälle naiselle en ikinä ole valehdellut, ja yritin jossain vaiheessa avoimesti kertoakin hänelle ajatuksistani ja syitä sille miksi mitäkin tein. Silti tuntui, että hän kuvitteli olevan jotain muutakin. Kuvitteli olevan jotain salattuja syitä. Kuvitteli mua jonkinlaiseksi mitä en ollut enkä ole.

Jotenkin tuntuu siltä, että syytät ja syyllistät sitä naista yksipuolisesti asioista.
Ehkä sinä annoit hänelle epäluotettavan kuvan itsestäsi, oletko sitä tullut ajatelleeksi.

Kovin syyttävä tunnut olevan asiassasi. Ehkä sinä halusit olla suora ja vilpitön, mutta hän koki sinut toisenlaisena. Jos sama toistuu, tiedät missä on vika...

Ottamatta kantaa asiaan sen kummemmin kun ei ole toisen osapuolen näkemystä asiassa.

Mutta, jos hän olisi sulle yhdentekevä niin ethän sinä asiasta tuohon sävyyn tänne kirjoittaisi.

sivusta vaan. kirjoitti:

Jotenkin tuntuu siltä, että syytät ja syyllistät sitä naista yksipuolisesti asioista.
Ehkä sinä annoit hänelle epäluotettavan kuvan itsestäsi, oletko sitä tullut ajatelleeksi.

Kovin syyttävä tunnut olevan asiassasi. Ehkä sinä halusit olla suora ja vilpitön, mutta hän koki sinut toisenlaisena. Jos sama toistuu, tiedät missä on vika...

Ottamatta kantaa asiaan sen kummemmin kun ei ole toisen osapuolen näkemystä asiassa.

Mutta, jos hän olisi sulle yhdentekevä niin ethän sinä asiasta tuohon sävyyn tänne kirjoittaisi.

häntä mistään syytä enkä ole syyttänyt. Eikä hän ole mulle yhdentekevä, en niin ole koskaan sanonut, enkä ajatellut. Tottakai mä ajattelen häntä ja kaikenlaisia asioita mitä tässä on ollut. Nyt vain kerroin tähän erään ajatuksen.

Ehkä hän on saanut musta väärän kuvan, mutta en tiedä miksi. Ja vaikea niitä vääriä kuvia on alkaa muuttamaan, jos toinen ei kuitenkaan suoraan sano sitä mitä ajattelee, tai luulee, tai pelkää. Yleensä ihmiset ei pidä mua epäluotettavana, enkä vastaavaan tilanteeseen ole hänen jälkeenkään törmännyt.

Päinvastoin voi olla että olen ollut liiankin avoin, enkä ole siksi salannut, että joskus nuorempana olen tehnyt virheitä suhteissani. Toisaalta, niin on hänkin, enkä mä häntä kuitenkaan sillä perusteella ole tuominnut. Kaikilla meillä on menneisyytemme ja virheitä tekemällä oppii. En kuitenkaan halua lähteä siihenkään, että tutustumisen alussa yrittäisin antaa itsestäni jotain virheetöntä kuvaa. Vaikka tokihan mä voin miettiä ja olen miettinytkin, mitä hänen kanssaan olisin voinut tehdä toisin. Kaikkihan me ollaan aina keskeneräisiä ja opitaan koko ajan, elämämme loppuun saakka. Enkä mä yleensäkään ketään syytä tai tuomitse vaan pystyn kyllä suvaitsemaan ja ymmärtämään kaikenlaista.

edellinen kirjoitti:

häntä mistään syytä enkä ole syyttänyt. Eikä hän ole mulle yhdentekevä, en niin ole koskaan sanonut, enkä ajatellut. Tottakai mä ajattelen häntä ja kaikenlaisia asioita mitä tässä on ollut. Nyt vain kerroin tähän erään ajatuksen.

Ehkä hän on saanut musta väärän kuvan, mutta en tiedä miksi. Ja vaikea niitä vääriä kuvia on alkaa muuttamaan, jos toinen ei kuitenkaan suoraan sano sitä mitä ajattelee, tai luulee, tai pelkää. Yleensä ihmiset ei pidä mua epäluotettavana, enkä vastaavaan tilanteeseen ole hänen jälkeenkään törmännyt.

Päinvastoin voi olla että olen ollut liiankin avoin, enkä ole siksi salannut, että joskus nuorempana olen tehnyt virheitä suhteissani. Toisaalta, niin on hänkin, enkä mä häntä kuitenkaan sillä perusteella ole tuominnut. Kaikilla meillä on menneisyytemme ja virheitä tekemällä oppii. En kuitenkaan halua lähteä siihenkään, että tutustumisen alussa yrittäisin antaa itsestäni jotain virheetöntä kuvaa. Vaikka tokihan mä voin miettiä ja olen miettinytkin, mitä hänen kanssaan olisin voinut tehdä toisin. Kaikkihan me ollaan aina keskeneräisiä ja opitaan koko ajan, elämämme loppuun saakka. Enkä mä yleensäkään ketään syytä tai tuomitse vaan pystyn kyllä suvaitsemaan ja ymmärtämään kaikenlaista.

Kyllä minusta tuntuu että monissa suhteissa on väärinkäsityksiä, molemmin puolin. Voihan se olla, että hän kokee sen loukkaavana, että sinä epäilet, että hän kokee sinut epäluotettavana. Sellainen nimittäin näkyy myös.
Eli teillä voi olla kyse molemmin puolisesta väärinkäsityksestä.

Minua loukkaa myös se, jos minua pidetään epäileväisenä.

Ehkä teidän kannattaisi kuitenkin yrittää jutella asioista jos noin on päässyt käymään.

Mutta, sanon sen, että ihminen voi myös antaa itsestään epäluotettavan kuvan tahtomattaan. Ja korostan vielä sitä, että se, miten muita ihmisiä kohtelet ei ole sama asia kuin miten kohtelet sellaista henkilöä josta olet kiinnostunut.
Tunteet vaikuttaa aika paljon käytökseen.

aika paljon. kirjoitti:

Kyllä minusta tuntuu että monissa suhteissa on väärinkäsityksiä, molemmin puolin. Voihan se olla, että hän kokee sen loukkaavana, että sinä epäilet, että hän kokee sinut epäluotettavana. Sellainen nimittäin näkyy myös.
Eli teillä voi olla kyse molemmin puolisesta väärinkäsityksestä.

Minua loukkaa myös se, jos minua pidetään epäileväisenä.

Ehkä teidän kannattaisi kuitenkin yrittää jutella asioista jos noin on päässyt käymään.

Mutta, sanon sen, että ihminen voi myös antaa itsestään epäluotettavan kuvan tahtomattaan. Ja korostan vielä sitä, että se, miten muita ihmisiä kohtelet ei ole sama asia kuin miten kohtelet sellaista henkilöä josta olet kiinnostunut.
Tunteet vaikuttaa aika paljon käytökseen.

silloin jos on enemmän menetettävää, myös epävarmuutta saattaa tulla kuvaan enemmän. Ja silloin kun ei vielä ihmistä niin hyvin tunne saattaa tehdä sellaisia virheitä mitä ei tekisi, jos sen ihmisen tuntisi paremmin. Mä olen aika mutkaton ja huoleton varmaan ensivaikutelman perusteella, mutta myös hyvin suoraselkäinen ja vaadin itseltäni tuossa mielessä paljon. Enkä ehkä näytä kaikkea itsestäni heti alkumetreillä. Ehkä mut tosiaan pitäs oppia tuntemaan paremmin, jotta mun luonnetta vois ymmärtää ja tietää sen etten valehtele. Tokihan tuollainen kierre on mahdollinen, että jos mua loukkaa se, että tuntuu, ettei hän luota, niin häntäkin alkaa sitten loukkaamaan mun ajatukseni. Ja kun on tuntunut, ettei hän luota, olen ehkä liikaakin sortunut selittämään itseäni. Mutta en mä ole koskaan kieltäytynyt keskustelemasta hänen kanssaan. Se voisi tosiaan avata niitä väärinkäsityksiä, jos oppisi tuntemaan paremmin, eikä sitä opi jos ei avoimesti keskustele myös niistä vähemmän kivoista ajatuksista.

edellinen kirjoitti:

silloin jos on enemmän menetettävää, myös epävarmuutta saattaa tulla kuvaan enemmän. Ja silloin kun ei vielä ihmistä niin hyvin tunne saattaa tehdä sellaisia virheitä mitä ei tekisi, jos sen ihmisen tuntisi paremmin. Mä olen aika mutkaton ja huoleton varmaan ensivaikutelman perusteella, mutta myös hyvin suoraselkäinen ja vaadin itseltäni tuossa mielessä paljon. Enkä ehkä näytä kaikkea itsestäni heti alkumetreillä. Ehkä mut tosiaan pitäs oppia tuntemaan paremmin, jotta mun luonnetta vois ymmärtää ja tietää sen etten valehtele. Tokihan tuollainen kierre on mahdollinen, että jos mua loukkaa se, että tuntuu, ettei hän luota, niin häntäkin alkaa sitten loukkaamaan mun ajatukseni. Ja kun on tuntunut, ettei hän luota, olen ehkä liikaakin sortunut selittämään itseäni. Mutta en mä ole koskaan kieltäytynyt keskustelemasta hänen kanssaan. Se voisi tosiaan avata niitä väärinkäsityksiä, jos oppisi tuntemaan paremmin, eikä sitä opi jos ei avoimesti keskustele myös niistä vähemmän kivoista ajatuksista.

Kyllähän ihmisen luotettavuus ilmenee vasta ajan kanssa eli onhan se ymmärrettävää että on alkuun varovainen, mutta ei kuitenkaan saisi loukata toista vaikuttamalla epäleväiseltä tai "vainoharhaiselta". Haasteellista.

Olet ilmeisesti mies. Tiesitkö, että valehtelevat miehet korostavat aina luotettavuuttaan alkuun kaikin tavoin. Ne saavat naisen luottamaan itseensä ja vasta myöhemmin käy ilmi, että mies olikin huijari. Valitettavasti moni nainen voi vaikuttaa tästä syystä hieman epäileväiseltä. Jokainen nainen on varmsti elämässään kohdannut useitakin tuollaisia huijareita.

Minulle on valehdeltu jopa työasioissa, joten kyllähän sekin pistää miettimään aina...ja varmasti voin vaikuttaa jonkun mielestä siinä mielessä "vainoharhaiselta". Se, että vaikuttaa "vainoharhaiselta" on taas eduksi noiden huijareiden kanssa, koska he taas etsivät hyväuskoisia naisia.

Eli tällaista meidän naisten elämä on. Yritä ymmärtää.
Nuo huijaavat miehet eivät kovin pitkään viihdy saman naisen seurassa, joten aika on ratkaiseva tekijä. Uskon, että sinulla on hyvät mahdollisuudet saada naisesi vakuuttumaan siitä, että olet rehellinen.

ajan kanssa. kirjoitti:

Kyllähän ihmisen luotettavuus ilmenee vasta ajan kanssa eli onhan se ymmärrettävää että on alkuun varovainen, mutta ei kuitenkaan saisi loukata toista vaikuttamalla epäleväiseltä tai "vainoharhaiselta". Haasteellista.

Olet ilmeisesti mies. Tiesitkö, että valehtelevat miehet korostavat aina luotettavuuttaan alkuun kaikin tavoin. Ne saavat naisen luottamaan itseensä ja vasta myöhemmin käy ilmi, että mies olikin huijari. Valitettavasti moni nainen voi vaikuttaa tästä syystä hieman epäileväiseltä. Jokainen nainen on varmsti elämässään kohdannut useitakin tuollaisia huijareita.

Minulle on valehdeltu jopa työasioissa, joten kyllähän sekin pistää miettimään aina...ja varmasti voin vaikuttaa jonkun mielestä siinä mielessä "vainoharhaiselta". Se, että vaikuttaa "vainoharhaiselta" on taas eduksi noiden huijareiden kanssa, koska he taas etsivät hyväuskoisia naisia.

Eli tällaista meidän naisten elämä on. Yritä ymmärtää.
Nuo huijaavat miehet eivät kovin pitkään viihdy saman naisen seurassa, joten aika on ratkaiseva tekijä. Uskon, että sinulla on hyvät mahdollisuudet saada naisesi vakuuttumaan siitä, että olet rehellinen.

tokihan on ihan ymmärrettävää olla varovainen alkuun. Niin olen itsekin. Siinäkin on vaan se huono puoli, että arkuus ja varovaisuuskin saatetaan tulkita niin, että henkilö salaa jotain. Enkä mä kyllä luotettavuutani mitenkään vakuuttele kellekään. Miksi niin tekisin, kun tiedän, että muhun voi luottaa ja ystävilleni olenkin hyvin lojaali. Ja tietenkin lasken naiset ystävikseni. Ja etsin kyllä nimenomaan pidempiä suhteita ja mielummin olen sinkku kuin jossain tilapäissuhteissa. Enkä etsi mitään hyväuskoisia naisia, vaan arvostan naisessa myös älykkyyttä. Vai onko tämäkin nyt vaan vakuuttelua, heh. No mut luotan siihen, että rehellisyys kyllä ajan mittaan käy ilmi tälle naisellekin. Ei hän tyhmä ole, joten kyllä hän varmasti osaa erottaa todelliset ystävät vähemmän todellisista.

edellinen kirjoitti:

tokihan on ihan ymmärrettävää olla varovainen alkuun. Niin olen itsekin. Siinäkin on vaan se huono puoli, että arkuus ja varovaisuuskin saatetaan tulkita niin, että henkilö salaa jotain. Enkä mä kyllä luotettavuutani mitenkään vakuuttele kellekään. Miksi niin tekisin, kun tiedän, että muhun voi luottaa ja ystävilleni olenkin hyvin lojaali. Ja tietenkin lasken naiset ystävikseni. Ja etsin kyllä nimenomaan pidempiä suhteita ja mielummin olen sinkku kuin jossain tilapäissuhteissa. Enkä etsi mitään hyväuskoisia naisia, vaan arvostan naisessa myös älykkyyttä. Vai onko tämäkin nyt vaan vakuuttelua, heh. No mut luotan siihen, että rehellisyys kyllä ajan mittaan käy ilmi tälle naisellekin. Ei hän tyhmä ole, joten kyllä hän varmasti osaa erottaa todelliset ystävät vähemmän todellisista.

Valitettavasti ihmiset tekevät tulkintoja ja virhetulkintoja enkä minä ainakaan tiedä miten niitä voitaisiin ennaltaehkäistä.
On totta, että arkuus ja varovaisuus voidaan myös tulkita monella tapaa. Olen minä usein luullut jotain ujoa ihmistä töykeäksikin ja homma on sitten kaatunut siihen kun olen loukkaantunut tylyttämisestä.
Kyllähän ihmissuhteissa kaikennäköisiä väärinymmärryksiä sattuu. Aina ei voi kaikkea korjata, mutta useimmat erimielisyydet kyllä saadaan kuntoon jos molemmat osapuolet niin tahtovat.
Sitten on tietysti aina se mahdollisuus että kiinnostuu ihmisestä, josta ei oikeasti pidä. Siis jos siinä ihmisessä ilmenee sellainen luonteenpiirre tai jokin muu ominaisuus joka ei miellytä, niin sitten voi olla hankalaa.
Ehkä sellaisten asioiden sanominen ääneen tai toiselle voi olla vaikeaa ja sitten moni vaan mieluummin häipyy paikalta sanakaan sanomatta.
Kaikennäköistä ihmissuhderintamalla varmaankin tapahtuu.

ja virhetulkintoja. kirjoitti:

Valitettavasti ihmiset tekevät tulkintoja ja virhetulkintoja enkä minä ainakaan tiedä miten niitä voitaisiin ennaltaehkäistä.
On totta, että arkuus ja varovaisuus voidaan myös tulkita monella tapaa. Olen minä usein luullut jotain ujoa ihmistä töykeäksikin ja homma on sitten kaatunut siihen kun olen loukkaantunut tylyttämisestä.
Kyllähän ihmissuhteissa kaikennäköisiä väärinymmärryksiä sattuu. Aina ei voi kaikkea korjata, mutta useimmat erimielisyydet kyllä saadaan kuntoon jos molemmat osapuolet niin tahtovat.
Sitten on tietysti aina se mahdollisuus että kiinnostuu ihmisestä, josta ei oikeasti pidä. Siis jos siinä ihmisessä ilmenee sellainen luonteenpiirre tai jokin muu ominaisuus joka ei miellytä, niin sitten voi olla hankalaa.
Ehkä sellaisten asioiden sanominen ääneen tai toiselle voi olla vaikeaa ja sitten moni vaan mieluummin häipyy paikalta sanakaan sanomatta.
Kaikennäköistä ihmissuhderintamalla varmaankin tapahtuu.

ole koskaan kiinnostunut ihmisestä josta en pitäisi. Ihan uus ajatus mulle. Minkälainen luonteenpiirre oli kyseessä? Kyllä mä ainakin toivoisin, että tuollaisessakin tilanteessa asiasta voisi sanoa. Etenkin jos tustustuminen on vasta alussa tuokin asia saattaa paljastua vaan kuvitelluksi. Siis voi luulla jotakin asiaa toisen luonteenpiirteeksi, vaikka myöhemmin saattaa paljastua, että kyseessä olikin vaan alku-ujouteen liittyvä piirre. Mä itsekin olen ujo joissain tilanteessa ja voi hyvin olla, että muakin joku saattaa luulla tylyksi tai ylimieliseksi, vaikken oikeasti ole yhtään. Mutta mulla hommat harvoin kaatuu oikein mihinkään. Yleensä mä pysyn hyvissä väleissä ihmisten kanssa, jotka mun elämään on joskus tullut. Harvoin mulle käy niin, että välit johonkin ihmiseen katkeais kokonaan. Mistä syistä sun suhteissa on käynyt niin, että joku vaan häipyy sanomatta mitään? Mun ihmissuhteissa tuollainen on harvinaista.

edellinen kirjoitti:

ole koskaan kiinnostunut ihmisestä josta en pitäisi. Ihan uus ajatus mulle. Minkälainen luonteenpiirre oli kyseessä? Kyllä mä ainakin toivoisin, että tuollaisessakin tilanteessa asiasta voisi sanoa. Etenkin jos tustustuminen on vasta alussa tuokin asia saattaa paljastua vaan kuvitelluksi. Siis voi luulla jotakin asiaa toisen luonteenpiirteeksi, vaikka myöhemmin saattaa paljastua, että kyseessä olikin vaan alku-ujouteen liittyvä piirre. Mä itsekin olen ujo joissain tilanteessa ja voi hyvin olla, että muakin joku saattaa luulla tylyksi tai ylimieliseksi, vaikken oikeasti ole yhtään. Mutta mulla hommat harvoin kaatuu oikein mihinkään. Yleensä mä pysyn hyvissä väleissä ihmisten kanssa, jotka mun elämään on joskus tullut. Harvoin mulle käy niin, että välit johonkin ihmiseen katkeais kokonaan. Mistä syistä sun suhteissa on käynyt niin, että joku vaan häipyy sanomatta mitään? Mun ihmissuhteissa tuollainen on harvinaista.

mä en ole tuo edellinen kirjoittaja, mut kommentoin ton viimeisen lauseen,

"Mistä syistä sun suhteissa on käynyt niin, että joku vaan häipyy sanomatta mitään?"

Tuo on ihan absurdia kysyäkään, mistä syystä. Sehän ei ole hänen asiansa, ja jos toinen häipyy selittelemättä. Etkö huomaa kysymyksen mahdottomuutta?

Ennemminkin voi kysyä sitä, että mistä syystä törmää ihmisiin, jotka häipyvät mitään selittelemättä, että voisiko oppia tunnistamaan ne ihmiset, jotka on sentyyppisiä.
Ehkä ihmistuntemuksen parantamisella.

etkö huomaa kirjoitti:

mä en ole tuo edellinen kirjoittaja, mut kommentoin ton viimeisen lauseen,

"Mistä syistä sun suhteissa on käynyt niin, että joku vaan häipyy sanomatta mitään?"

Tuo on ihan absurdia kysyäkään, mistä syystä. Sehän ei ole hänen asiansa, ja jos toinen häipyy selittelemättä. Etkö huomaa kysymyksen mahdottomuutta?

Ennemminkin voi kysyä sitä, että mistä syystä törmää ihmisiin, jotka häipyvät mitään selittelemättä, että voisiko oppia tunnistamaan ne ihmiset, jotka on sentyyppisiä.
Ehkä ihmistuntemuksen parantamisella.

ei kai sitä sillon voi tietääkään jos toinen häipyy. Kysyin vaan noin yleisellä tasolla, tai jos kirjoittaja itse on ollut häipyjän asemassa. Toki voin kuvitella, että jos on kokenut suhteessa väkivaltaa, uhkailua tms. niin silloin voi olla ihan järkevää oman turvallisuuden takia pysyä poissa kokonaan.

edellinen kirjoitti:

ei kai sitä sillon voi tietääkään jos toinen häipyy. Kysyin vaan noin yleisellä tasolla, tai jos kirjoittaja itse on ollut häipyjän asemassa. Toki voin kuvitella, että jos on kokenut suhteessa väkivaltaa, uhkailua tms. niin silloin voi olla ihan järkevää oman turvallisuuden takia pysyä poissa kokonaan.

Kyllä silloin jos kokee että toinen on "outo" niin kannattaa ottaa jalat alle. Henkinen ja tai fyysinen väkivalta tai uhkaava tilanne ovat mielestäni sellaisia asioita, että kannattaa häipyä. Rikolliset taipumukset, päihdeongelmat, piittaamattomuus joistakin asioista, onhan noita ikäviä luonteenpiirteitä.
Pätee molempiin sukupuoliin, olen itse nainen.
Kai minä pelkään sanoa ikäviä asioita ja usein sitten väistelen asioiden sanomista. Toisaalta mikä minä olen ihmisten elämäntyyliä arvostelemaan.

Joidenkin yliälykkäiden tai menestyneiden ihmisten kohdalla sitten "luovutan" kun ajattelen etten kelpaa heille. Siis en minä varsinaisesti häivy sanakaan sanomatta, vaan tilanteet menevät siihen että "on ollut kiireitä" niin joskus sitten ihmissuhteet vaan jäävät johonkin välivaiheeseen ilman että niitä varsinaisesti aloitetaan tai lopetetaan.
Tai sitten jos koen, että joku on tyly minua kohtaan ja tulee tunne etten kelpaa.

En tarkoita varsinaisia ystävyyssuhteita vaan noita alkuaikojen tapailusuhteita.
Varmasti se on yleensä molemminpuolista, tuskin minäkään määrätyntyyppisiä ihmisiä kiinnostan pidemmän päälle.
Varsinaiset ystävyyssuhteet on tietysti eri asia, nehän syntyvät ajan ja yhteisten kokemusten kautta.

eräs kirjoittaja. kirjoitti:

Kyllä silloin jos kokee että toinen on "outo" niin kannattaa ottaa jalat alle. Henkinen ja tai fyysinen väkivalta tai uhkaava tilanne ovat mielestäni sellaisia asioita, että kannattaa häipyä. Rikolliset taipumukset, päihdeongelmat, piittaamattomuus joistakin asioista, onhan noita ikäviä luonteenpiirteitä.
Pätee molempiin sukupuoliin, olen itse nainen.
Kai minä pelkään sanoa ikäviä asioita ja usein sitten väistelen asioiden sanomista. Toisaalta mikä minä olen ihmisten elämäntyyliä arvostelemaan.

Joidenkin yliälykkäiden tai menestyneiden ihmisten kohdalla sitten "luovutan" kun ajattelen etten kelpaa heille. Siis en minä varsinaisesti häivy sanakaan sanomatta, vaan tilanteet menevät siihen että "on ollut kiireitä" niin joskus sitten ihmissuhteet vaan jäävät johonkin välivaiheeseen ilman että niitä varsinaisesti aloitetaan tai lopetetaan.
Tai sitten jos koen, että joku on tyly minua kohtaan ja tulee tunne etten kelpaa.

En tarkoita varsinaisia ystävyyssuhteita vaan noita alkuaikojen tapailusuhteita.
Varmasti se on yleensä molemminpuolista, tuskin minäkään määrätyntyyppisiä ihmisiä kiinnostan pidemmän päälle.
Varsinaiset ystävyyssuhteet on tietysti eri asia, nehän syntyvät ajan ja yhteisten kokemusten kautta.

Mä jotenkin pelkäsin et tähän tulee lista jostain mun luonteenpiirteistä, heh. Ei noista onneks mikään osu muhun. Sekin että mä pelkään sellaista kertoo just siitä mun arkuudesta. Että itselläkin on pelko, ettei kelpaa ja siksi juuri alkuun saattaa tulla väärinkäsityksiä. Jos on kaksi arkaa ihmistä, niin helposti saattaa mennä sellaseksi, että kumpikin vaan kuvittelee, ettei kelpaa ja sitten ei uskalla olla oma itsensä, tai homma jää kokonaan.

Nuo on kyllä ikäviä tilanteita, jos vääristä syistä homma jää kesken. Jos toinen ajattelee, ettei hän kelpaa ja siksi vetäytyy, vaikka tosiasiassa hän ois just se kaikkein eniten kelpaava. Surullista.

edellinen kirjoitti:

Mä jotenkin pelkäsin et tähän tulee lista jostain mun luonteenpiirteistä, heh. Ei noista onneks mikään osu muhun. Sekin että mä pelkään sellaista kertoo just siitä mun arkuudesta. Että itselläkin on pelko, ettei kelpaa ja siksi juuri alkuun saattaa tulla väärinkäsityksiä. Jos on kaksi arkaa ihmistä, niin helposti saattaa mennä sellaseksi, että kumpikin vaan kuvittelee, ettei kelpaa ja sitten ei uskalla olla oma itsensä, tai homma jää kokonaan.

Nuo on kyllä ikäviä tilanteita, jos vääristä syistä homma jää kesken. Jos toinen ajattelee, ettei hän kelpaa ja siksi vetäytyy, vaikka tosiasiassa hän ois just se kaikkein eniten kelpaava. Surullista.

Minä ainakin vetäydyn jos pelkään etten kelpaa, jos on paljon tasoeroa (koulutus, ammatti, varallisuus) tai jotain muita eroavaisuuksia joiden arvelen vaikuttavan siihen etten kelpaa.
Ehkä minä sitten arastelen tai jotain.

Vaikea sitä on tietää toisen mieltymyksistä ja uskon että se on yksi syy siihen miksi moni sitten vetäytyy.
Olen samaa mieltä kanssasi, että se on todella surullista, että homma jää kesken molempien arkuuden takia.

tai sen pelko.. kirjoitti:

Minä ainakin vetäydyn jos pelkään etten kelpaa, jos on paljon tasoeroa (koulutus, ammatti, varallisuus) tai jotain muita eroavaisuuksia joiden arvelen vaikuttavan siihen etten kelpaa.
Ehkä minä sitten arastelen tai jotain.

Vaikea sitä on tietää toisen mieltymyksistä ja uskon että se on yksi syy siihen miksi moni sitten vetäytyy.
Olen samaa mieltä kanssasi, että se on todella surullista, että homma jää kesken molempien arkuuden takia.

mulle itselleni tuollaiset ulkoiset asiat (koulutus, varallisuus, ammatti tms.) ei ole mitään kriteereitä suhteelle. Loppujen lopuksi mä aika harvoin kunnolla kiinnostun kenestäkään ja sikäli mulla ei edes ole varaa siihen, että alkaisin vielä jollain ulkoisilla kriteereillä karsimaan. Jos mä kiinnostun niin sit kiinnostun ja pakostihan siinä ihmisessä on silloin paljon sellaista mistä pidän. Oikeastaan mulla on vain yksi valintakriteeri: Se että toinen jotenkin kolahtaa.

Se on kyllä vaikea tilanne, jos toinen vetäytyy tuollaisten syiden takia kuin luettelit. Koska tuollaisia asioita on vaikea ottaa puheeksikaan. Ehkä kuitenkin pitäisi, koska muutenhan siinä saattaa käydä just niin että homma jää joidenkin kuviteltujen syiden takia, mitkä ei oikeasti pidä edes paikkaansa.

edellinen kirjoitti:

mulle itselleni tuollaiset ulkoiset asiat (koulutus, varallisuus, ammatti tms.) ei ole mitään kriteereitä suhteelle. Loppujen lopuksi mä aika harvoin kunnolla kiinnostun kenestäkään ja sikäli mulla ei edes ole varaa siihen, että alkaisin vielä jollain ulkoisilla kriteereillä karsimaan. Jos mä kiinnostun niin sit kiinnostun ja pakostihan siinä ihmisessä on silloin paljon sellaista mistä pidän. Oikeastaan mulla on vain yksi valintakriteeri: Se että toinen jotenkin kolahtaa.

Se on kyllä vaikea tilanne, jos toinen vetäytyy tuollaisten syiden takia kuin luettelit. Koska tuollaisia asioita on vaikea ottaa puheeksikaan. Ehkä kuitenkin pitäisi, koska muutenhan siinä saattaa käydä just niin että homma jää joidenkin kuviteltujen syiden takia, mitkä ei oikeasti pidä edes paikkaansa.

On se varsin yleistä, että ihmiset arastelevat/pelkäävät itseään paremmin koulutettuja tai itseään paremmassa asemassa olevia ihmisiä siinä mielessä. En minäkään jostain matematiikan professorista tai yritysjohtajasta uskaltaisi kiinnostua kun ajattelen, etteivät sen tason ihmiset voi olla minun kaltaisestani kiinnostuneita. Tai jostain aatelissuvun perijästä yhtä lailla. Joillekin menestyneille ihmisille toisen statuksella on merkitystä, nimittäin.

En oikein tiedä kumman osapuolen tehtävä olisi ottaa tasoerot puheeksi, etenkin, jos se "tasokkaampi" ei itse ajattele asioista mitään.
Mutta, uskoisin tässä olevan yksi syy siihen miksi joku voi vetäytyä tilanteesta, tai itse asiassa tiedän kyllä ihan elävästä elämästä esimerkkitapauksia.

Toisaalta olisi köyhempänä myös rasittavaa jos miehen koko suku pitäisi jonain rahanahneena onnenonkijana, joten ehkä siinäkin on yksi syy vetäytyä tilanteessa jossa toinen on selvästi varakkaampi.

samaa mieltä. kirjoitti:

On se varsin yleistä, että ihmiset arastelevat/pelkäävät itseään paremmin koulutettuja tai itseään paremmassa asemassa olevia ihmisiä siinä mielessä. En minäkään jostain matematiikan professorista tai yritysjohtajasta uskaltaisi kiinnostua kun ajattelen, etteivät sen tason ihmiset voi olla minun kaltaisestani kiinnostuneita. Tai jostain aatelissuvun perijästä yhtä lailla. Joillekin menestyneille ihmisille toisen statuksella on merkitystä, nimittäin.

En oikein tiedä kumman osapuolen tehtävä olisi ottaa tasoerot puheeksi, etenkin, jos se "tasokkaampi" ei itse ajattele asioista mitään.
Mutta, uskoisin tässä olevan yksi syy siihen miksi joku voi vetäytyä tilanteesta, tai itse asiassa tiedän kyllä ihan elävästä elämästä esimerkkitapauksia.

Toisaalta olisi köyhempänä myös rasittavaa jos miehen koko suku pitäisi jonain rahanahneena onnenonkijana, joten ehkä siinäkin on yksi syy vetäytyä tilanteessa jossa toinen on selvästi varakkaampi.

tosiaan olla, ettei se varakkaampi (tms.) tule edes ajatelleeksi asiaa jos se hänelle itselleen ei niin paljoa merkitse. Ehkä tuollaisessa tilanteessa sen toisen kannattaisi varovasti ottaa asia puheeksi. Ja loppujen lopuksihan suhteet kuitenkin on vaan kahden ihmisen välisiä, joten mä itse ainakin voisin alkuun pitää aika matalaakin profiilia suhteessa, jos toinen kokisi sen parempana. Siis jos toinen pelkää, ettei suku hyväksy tai muuta, niin eihän se mikään pakko ole suvun asiaa suhteesta tehdä. Ja sitten aikaa myöten se toinen voisi huomata, ettei oikeasti ole edes olemassa sellaista tasoeroa, kuin alkuun on saattanut kuvitella. En mä ainakaan itse luokittele ihmisiä tuolla tavoin tasojen kautta, vaikka ymmärränkin, että niinkin voi ajatella.

Mut nyt mun pitää mennä. Kaunis ilma siellä. Ainakin täällä missä mä olen. Kivaa päivää sinne!

edellinen kirjoitti:

mulle itselleni tuollaiset ulkoiset asiat (koulutus, varallisuus, ammatti tms.) ei ole mitään kriteereitä suhteelle. Loppujen lopuksi mä aika harvoin kunnolla kiinnostun kenestäkään ja sikäli mulla ei edes ole varaa siihen, että alkaisin vielä jollain ulkoisilla kriteereillä karsimaan. Jos mä kiinnostun niin sit kiinnostun ja pakostihan siinä ihmisessä on silloin paljon sellaista mistä pidän. Oikeastaan mulla on vain yksi valintakriteeri: Se että toinen jotenkin kolahtaa.

Se on kyllä vaikea tilanne, jos toinen vetäytyy tuollaisten syiden takia kuin luettelit. Koska tuollaisia asioita on vaikea ottaa puheeksikaan. Ehkä kuitenkin pitäisi, koska muutenhan siinä saattaa käydä just niin että homma jää joidenkin kuviteltujen syiden takia, mitkä ei oikeasti pidä edes paikkaansa.

huvikseen etten minä ainakaan ajattele niin kuin tuo jolle vastasit. :)

Sivusta.. kirjoitti:

huvikseen etten minä ainakaan ajattele niin kuin tuo jolle vastasit. :)

joka kerta.

taas... kirjoitti:

joka kerta.

uskon kappale olekaan. Siitäkin huolimatta kaikkien ajatukset ei mene tuohon tyyliin. Esimerkiksi minä en ole koskaan ajatellut sillä tavalla. :)

Sivusta.. kirjoitti:

huvikseen etten minä ainakaan ajattele niin kuin tuo jolle vastasit. :)

No kyllä tuo koulutus ja varakkuus tuntuu olevan ainakin nettideittailussa aika tärkeää monelle kun on ihannekumppanin kohdalla raksi kohdassa maisteri-tohtori. Ei sinne kyllä alempiarvoinen uskaltaisi vastata eli aika monelle statuksella on merkitystä.

Tästä syystä moni voi sitten vetäytyä kun huomaa olevansa huonommin koulutettu tai köyhempi kun ajattelee että se toinen sitten toivoisi kuitenkin jotain omantasoistaan seuralaista.

Etenkin akateemiset tuntuvat edellyttävän että kumppanin tulee olla akateeminen.

mitä ajattelee. kirjoitti:

No kyllä tuo koulutus ja varakkuus tuntuu olevan ainakin nettideittailussa aika tärkeää monelle kun on ihannekumppanin kohdalla raksi kohdassa maisteri-tohtori. Ei sinne kyllä alempiarvoinen uskaltaisi vastata eli aika monelle statuksella on merkitystä.

Tästä syystä moni voi sitten vetäytyä kun huomaa olevansa huonommin koulutettu tai köyhempi kun ajattelee että se toinen sitten toivoisi kuitenkin jotain omantasoistaan seuralaista.

Etenkin akateemiset tuntuvat edellyttävän että kumppanin tulee olla akateeminen.

Harmi etten ole samanlainen kuin 'ne muut'.

tyylillään.. kirjoitti:

Harmi etten ole samanlainen kuin 'ne muut'.

kyllä sä mulle kelpaat (aika)

tavalaan kirjoitti:

kyllä sä mulle kelpaat (aika)

et voi olla hän jota minä kaipaan. Sulla on virheitäkin tuossa lyhyessä toteamuksessasi.

edellinen kirjoitti:

Ihan aikuisia ihmisiä oltiin tavatessamme, joten sitä kuonaa on itse kullekin saattanut kertyä, mikä laittaa epäilemään. Mun kohdalla mun kokemukset juuri on opettanut mulle sen, että pyrin aina suoruuteen. On helpompi elää kun tietää, ettei itsellä ole mitään salattavaa. Tälle naiselle en ikinä ole valehdellut, ja yritin jossain vaiheessa avoimesti kertoakin hänelle ajatuksistani ja syitä sille miksi mitäkin tein. Silti tuntui, että hän kuvitteli olevan jotain muutakin. Kuvitteli olevan jotain salattuja syitä. Kuvitteli mua jonkinlaiseksi mitä en ollut enkä ole.

ottaen tapahtui ja onko sun nimessä viis tähteä??

mitä tarkalleen kirjoitti:

ottaen tapahtui ja onko sun nimessä viis tähteä??

minulta? On mun nimessä viisi tähteä. Mitä tapahtui... En mä oikein itsekään tiedä mitä tapahtui ja miksi. Pohdiskelen sitä toisinaan.

höpöttää. Miten olet ite hoitanut yhteyksiä teidän välillä? Vai pitääkö sen toisen tehä kaikki?

Sä jutustelet sillä välin kaikille muille??

jaksat .. kirjoitti:

höpöttää. Miten olet ite hoitanut yhteyksiä teidän välillä? Vai pitääkö sen toisen tehä kaikki?

Sä jutustelet sillä välin kaikille muille??

Selvin tunnusmerkki on vartta peittävä limakerros. Lima vähenee koon kasvaessa. Nuoret limanuljaskat ovat miltei kokonaan liman peitossa.
Limanuljaska voi esiintyä kesäkuun lopulla mutta tavallisesti heinäkuun lopulla.
Esiintyvät yleensä yksittäin, mutta yhden limanuljaskan lähiympäristöstä saattaa helposti löytyä lisää limanuljaskoita !!!
Sitä on usein limaisuutensa vuoksi vaikea käsitellä.

Hän sai rakkautesi syttymään ja on ainoasi ... ja kuitenkin sä kerrot ikävääsi ja rakkauttasi kenelle hyvänsä vieraalle ihmiselle !! Miten se on mahdollista ??

Eikös ne sanat yleensä sanota sille RAKKAALLE ?? !!