Sain elämältä(ainakin toistaiseksi)
enemmän mitä koskaan edes osasin unelmoida. Olin lapsena koulukiusattu ja erittäin köyhästä perheestä. Selvisin siitä kaikesta ja menin nuorena naimisiin, tein kaksi lasta ja erosin 24v. yhteiselon jälkeen lasteni isästä. Hän löysi toisen ja nuoremman. Olin vain tuolloin44v. Nyt olen 53v ja onnellinen, onnellinen siitä, että olen löytänyt sen toisen puoliskoni viisi vuotta sitten. Asun 40km:n päässä Helsingistä maatilalla, meillä on oma rantasauna joen rannalla, siellä on myös grillikota ja kesäkeittiö. Mieheni on varakas, tietty se on plussaa mutta tärkeintä on se, että mieheni on minun paras kaverini ja kaikkeni minulle lasteni ohella. Ja minulle on suotu tämä onni.
enemmän mitä koskaan edes osasin unelmoida. Olin lapsena koulukiusattu ja erittäin köyhästä perheestä. Selvisin siitä kaikesta ja menin nuorena naimisiin, tein kaksi lasta ja erosin 24v. yhteiselon jälkeen lasteni isästä. Hän löysi toisen ja nuoremman. Olin vain tuolloin44v. Nyt olen 53v ja onnellinen, onnellinen siitä, että olen löytänyt sen toisen puoliskoni viisi vuotta sitten. Asun 40km:n päässä Helsingistä maatilalla, meillä on oma rantasauna joen rannalla, siellä on myös grillikota ja kesäkeittiö. Mieheni on varakas, tietty se on plussaa mutta tärkeintä on se, että mieheni on minun paras kaverini ja kaikkeni minulle lasteni ohella. Ja minulle on suotu tämä onni.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sinulle suotakoon. Vilpittömästi
ovat saaneet vielä enemmän mutta eivät ole silti onnellisia. Toiset taas tuntevat onnea vähemmästäkin. Niin paljon on kiinni korvien välistä, omasta elämänasenteesta, mitä onnellisuuden kokemiseen tulee.
Monelle hyvä ihmissuhde on merkittävä onnellisuuden edellytys, joillekkin ehkäpä jopa ainoa. Jotkut voivat olla onnellisia ihan yksinäänkin, jopa nimenomaan yksinäisinä, erakoina. Joillakin pitää olla hienot puitteet, toisilla riittää katto pään päällä kyetäkseen onnen olotilaan.
Niin olemme erilaisia, toisille onni suodaan, toiset löytävät sen sisältään.
Minusta onni on mielentila, ehkäpä kaikilla omanlaisensa. Toisille se vaatii paljon, toiset saavat sen vaikkapa toisia auttessaan, vähästäänkin.
Ei onnen edellytys ole toinen ihminen, silti monille meistä suuri onni on saada elää elämäämme mieluisan ihmisen elämäntoverina.
provokaatio ja ihminen näyttöpäätteen takana nyt nauraa kaikille vastauksillemme. Vai mitä aloittaja? :)
yksi lysti, rykikö vaiko yski.
Oli aloitus provo tai ei, me kirjoittajathan sitä jatkamme, tai olemme jatkamatta.
Ja toisekseen, elämä on aina provoa ihmeellisempi.
Ja kolmanneksi, on se kumma, että täällä ei saa puhua onnestaan. Onko vain toisen epäonni ainoa osanoton kohde?
Kateusko kalvaa, vai miksi ei saa puhua onnestaan, rehellisesti? Jos se tarttuu, onko se paha?
haittaa, saahan sitä nauraa.
JA NAURU PIDENTÄÄ IKÄÄ, surra samme sitten myöhemin. We are family... kuuluu
radiostani, ei muuta kuin discoamaan...(napsutellen sormenpäia musiikin tahtiin)
Olen huomannut useinkin miten kateus kalvaa ihmisten mieltä. Pahimpia mitä olemme tavanneet ovat mieheni siskot. Huh. Heillekään ei saa näyttää tai kertoa onnesta vaikka se näkyy väkisinkin. Meidän välejä he eivät ole pystyneet rikkomaan tai säröjä tekemään, olemme heidän kanssaan nykyisin vain pakollisesti tekemisissä.
Se on vaan niin, että ihminen ei saa kertoa onnestaan vain epäonnesta voi puhua. Joku sanoikin, että onni on korvien välissä. Olen siitä täysin samaa mieltä. Ei maallinen tee onneliseksi mutta kummasti helpottaa eloa. Minä olen ainakin antanut onneni kiertää ja auttanut vähempi osaisia perheitä.
kun olet löytänyt uuden onnen mutta harmillista että sen löydyttyä joutuu luopumaan suhteesta sukuun näin käy ikävä kyllä monesti toiselle puoliskolle.
kovasti, osaat arvostaa kaikkea mitä tiellesi, vaikeiden aikojen jälkeen, on tullut, mutta miksi mennyt muoto. (imperfekti)