Kuka oikeasti haluaa keisarinleikkauksen vapaaehtoisesti?? Ensin pitää pelätä alkavatko jalat taas tuntea ja liikkua leikkauksen jälkeen...Sitten kamalat haavakivut...niistä selvittiin kovien kipulääkkeiden turvin...Aikaa vievät haavan suihkuttelut päivittäin vaikka miten väsyttäisi...Sitten liikkumisrajoitukset kun ei saa painavaa nostaa ja siitä seuraava avuttomuus...Ja nyt haava kaiken kukkuraksi avautui ihanasti...ja lisää suihkutteluja...elämä on todellakin ihanaa sektiohaavan kanssa...
potuttaako
haava...
293343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kannattaisiko ehkä jättää se haavan suihkuttelu vähemmälle, niin ei aukeaisi?
Alatiesynnytyksessä repeämien/epparin korjauskaan kivutonta ole, ja sen suihkuttaminen sitten? ja puhtaana ja kuivana pitäminen...tai tulehtuminen tai aukeaminen...auts. Nykyään suositusten mukaan riittää pari kertaa suihkuttelua päivässä tai vaikka vanulapulla putsaus, ja huolellinen kuivaus päälle. Ei siihen suihkutteluun kyllä aikaa mene kuin 10 sekuntia...
Ei ole kellään jalat lakanneet sektion jälkeen toimimasta kun puudutteet katoaa, sitä ei tarvitse pelätä.
Onpa jännä, miten eri tavoin ihminen toipuu eri asioista. Oma sektioni meni taas hyvin ja kivuttomasti. Haava parani nopeasti, eikä kipuillut. Vauvaa saa toki nostaa, ekan viikon jälkeen kannoin jo kauppakassejakin (vaikkei olisi saanut), ei tosin ollut vauvaa painavempia. Ja kipulääkkeitä sain jonkin verran laitoksella, mutten enää kotona tarvinut. Avuton olo ei ainakaan minulla ollut, kyllä sitä nyt viikon verran jaksaa olla touhuamatta ja maata vaikka vain sohvalla.
Vaikken sektioon vapaaehtoisesti alunperin mennyt, voin huoleti jatkossa kyllä mennä.
Tässä on kohta kolme viikkoa täynnä ja haava on tosiaan auki. Ei suihkuttelu haavaa avaa. Haavanhoito-ohjeet ovat yleensä niin, että haavaa suihkutetaan muutamia minuutteja (ei sekunteja)...yleinen ohje on 5-10 minuuttia lämpöisellä vedellä. 10 sekunnissa eivät bakteerit vielä ole huuhtoutuneet haavasta.
Edellisen sektion jälkeen haava märki useamman viikon mutta ei tällä tavalla auennut. Kaksi kertaa päivässä silloin suihkuttelin ja saman ohjeen sain nyt.
Mitä muut olette saaneet ohjeeksi tuosta nostelusta sektion jälkeen? Ja onko liian aikaisin raskaan nostelemisessa sitten haavan repeämisriski? Tuntuu, että tässä kohtaa on useampia mielipiteitä ammattilaisilla. Minulle kun sanottiin, että heti saa nostella painavampaakin, (ja olen nostellut) jos vaan tuntuu hyvältä. Toisille taas sanotaan, että jopa 4-5 vkoa täytyy varoa raskaampaa nostelua.
Hyvin meni minullakin sektio. Tehtiin vasta vähän yli pari viikkoa sitten. Seuraavan päivän iltana sektiosta olin jo pystyssä, eikä enää tarvinnut olla niin avuton. Oli ihanaa kanniskella itse vauvaa. Noin reilun viikon söin kipulääkkeitä, nyt vain satunnaisesti. Mitään normaalia kotona puuhailua ei sektio enää estä. Pitemmällä vaunulenkilläkin jo olen käynyt.
Haava on siisti, eikä ole kipuillut. En suihkuttele haavaa mitenkään hysteerisesti, välillä rasvaan pepanthenella (sori, pehmeä p puuttuu näppikseltä :)
Täytyy kai puuta koputtaa, kun näin hyvin on toivuttu. Ja sektion valitsin vapaaehtoisesti. Jatkossa menisin myös mielihyvin.
Heh, sektio tehtiin siis vähän vajaa kolme viikkoa sitten.
Riippuu haavan suunnasta... Hätäsektiohaava eli pystyhaava mahan poikki vaatii enemmän aikaa parantuakseen, alaviilto ei rasitu niin kovasti nostelusta, kun kaikkia vatsalihaksia ei ole leikattu. Mutta kannattaa noudattaa noit nostorajoituksia (pitää se siinä "vauvan painossa" maksimissaan) Pahimimllaan saa haavan repsahtamaan auki, mutta voi myös tulla tyrä haavan kohdalle ja ne ei esteettisesti mitään kovin kauniita sitten olekaan.
Nykyohjeiden mukaan (Naistenklinikka) ei haavaa tarvitse suihkutella koko aikaa, pari putsausta tosiaan riittää. Liika kosteus estää haavaa paranemasta tarpeeksi hyvin, ja aiheuttaa oivallisen pohjan bakteereille temmeltää. Haavassa itsessään ei ole bakteereita, joita tulisi ulos huuhtoa. Vaan niitä pääsee vain, jos haava aukeaa. Normaalisti toipuvaa haavaa ei kannata vedessä kauaa lotrata.
Haavan tulisi normaaliolosuhteissa umpeutua alle viikossa ja tikitkin poistetaan viikon päästä normaalisti. Jos haava on vieläkin auki, mars lääkäriin putsattavaksi ja uudestaan tikattavaksi. Haava paranee ilman tikkejä todella huonosti, eikä ihmekkään js märkii, kun on seppoisen selällään. Ja kun vihdoin menee umpeen, ei arpi välttämättä ole siisti. Oma haavani on molemmilla kerroilla parantunut siististi alle viikossa. Enkä turhaa suihkutellut, vaan pidin kuivana. Päivää ennen tikkien poistoa oli pakko bepanthenia laittaa kun tikit kiristivät inhottavasti.
Minulla parani aluksi hyvin, tikit poistettiin normaalisti 8 päivänä mutta aukesi nyt hieman yli kahden viikon vanhana. Sairaalasta sanoivat, ettei voi tikata uudelleen niin vanhaa haavaa kuin jossain erityistilanteissa (sen kyllä tiesin jo ennestään ettei vanhaa haavaa voi tikata tulehdusvaaran vuoksi). Ei se arpi minua haittaa. Minulla on jo vanha ruma hätäsektion jälki. Silloin vedettiin myös lihakset poikki, mitä harvemmin tehdään...mutta taisi olla kiire. Nyt kiireinen sektio päälle. Itse asiassa taisi nytkin olla niin kiire, että vauva oli jo ulkona ennen kuin edes tajusin, että leikkaavat. Kipu on edelleen nyt lähes kolmen viikon haavassa erityisesti jos virtsarakko täyttyy tai vatsassa on ilmaa. Toisaalta kohtukin oli jonkin verran revennyt supistusten myötä ja sekin on parsittu (vanha sektioarpi ei tainnut kestää oksitosiinia). Haava on auki mutta ei märi eikä punoita eli ei ole tulehtunut. Sairaalasta sanoivat, että voi tosiaan aueta ilman erityistä syytä.
Tuohan selittää kivuistasi paljon, jos hätäsektio taustalla ja nyt vielä kiireinen päälle (ja kohdun repeämä)...ei mikään ihme että juilii. Onko arpesi pystysuunnassa? Ne kuulemma paranee hitaammin...
Toivottavasti paranet kuitenkin pian. Ja muista nyt ottaa rauhallisesti, jotta sisuskalusikin ehtivät rauhassa parantua!
Kyllä olen yhä enemmän vain sitä mieltä, että alakautta en enää synnyttäisikään, vaikka mahdollisuus tulisikin. Uskon, että yksikin sektio vaarantaa kohdun ja vauvan, jos alakautta yritetään ulos supistella. Voipi niin moni asia mennä pieleen ja elämä sen seurauksena hankaloitua...
Ei mulle edes tullut mieleen syödä lääkkeitä kun sairaalasta kotiin pääsin! Siellä antoivat varmaan kaks päivää jotain nappuloita, mutta ei se haava kovinkaan kipeä ollut. Suihkuttelin kun muistin, eli välillä parin päivän välein.. Hyvin olen toipunut eikä ollut mitään ongelmaa missään vaiheessa. Tämä ensimmäinen sectio tehtiin pakosta, mutta seuraavassa raskaudessa aijon vaatia sitä, niin helppoa se on!:)
Minulle tehtiin kaksi viikkoa sitten jo kolmas sektioni, tästä olen toipunut kaikista nopeimmin. Tottakai haava on alkuun kipeä, mutta ei sen kivun takia tarvitse kituroida kun on niin hyviä kipulääkkeitä. Itse en ole tarvinnut niitä muutamaan päivään ollenkaan. En ole ikinä edes ajatellut etteivätkö jalat toimisi sektion jälkeen, ihan muutaman tunnin sisään on ainakin minulla puudutus kadonnut kokonaan. Nyt viimeisimmän sektion jälkeen suihkuttelin haavaa vain kerran päivässä suihkussa käydessäni ja hyvin on parantunut, ei aukeile eikä vuoda, hieman eritti jotain nestettä, mutta bacibact-pulverilla sekin hoitui. Nostelukielto tietysti on, mutta isommat lapset ja mies mielellään tekevät kaiken painavamman homman, minä hoitelen vauvaa ja komentelen "alamaisiani" :)
itsekäs että oikeasti haluaisi "mukavuus syistä tai omista saamattomuus syistä" keisarileikkauksen alatiesynnytyksen sijaan? Alatiesynnytys on lapselle luonnollinen ja valmistava tapahtuma, mitä taas keisarileikkaus ei voi olla. Kai jokainen, joka katsoo olevansa valmis äidiksi, on sen verran kykenevä epäitsekkyyteen tässäkin tahdon asiassa että asettaa sen lapsen edun omansa edelle..
Ihan eri asia on, jos keisarileikkaus on tosissaan tarpeellinen, mutta siksi että kahdesta vaihtoehdosta äiti haluaisi sen ilman todellista tarvetta niin huh huh...
Oletko koskaan synnyttänyt? Se on helppo huhhutella ja voivotella toisten "itsekkyydestä". Jokainen synnytys on erilainen, vaikka olisikin alatiesynnytys kyseessä. "Ilman todellista tarvetta" ei kukaan saa sektiota Suomessa, ellei kyseessä ole pelkosektio. Vaikka on sekin "tarve" ja syy omalla tavallaan.
Minulla epäiltiin molemmilla kerroilla vauvaa isoksi. Toinen SYY, etten auennut nimeksikään edes luonnollisilla supistuksilla saati lapsiveden menolla, vaikka periaatteessa yliajalla mentiin. Kun lapsiveden menosta on yli vuorokausi, riskit tulehdukseen kasvavat. Tuossa tuli jo huolta, kauanko vielä voidaan odotella kun riittävän nopeasta etenemisestä (avautumisesta) supistuksista huolimatta ei näyttänyt olevan mitään takeita.
Olen siksi tosi tyytyväinen molempiin sektioihini. Sektiopäätökset saadessani tiesin, että vauva saadaan ainakin turvallisesti pois ilman pelkoa (suurehkon vauvan) hapenpuutteesta, tulehduksesta, napanuoran kiertymisestä yms. Se jos joku on mielestäni vauvan ETU.
En todellakaan pidä sektioitani itsekkäinä, vaikka joku kuinka sanoisi muuta.
Se on hänen ongelmansa. Pääasia on, että lapset ovat terveitä.
Entäpä jos itsekästä olisikin ollut se, että hammasta purren yrität synnyttää ison vauvan, tuleekin ongelmia ja lopulta hätäsektio. Vauva kenties vammautuu ja joutuu teholle. Äiti saa lisäksi kunnon repeämät vaivoineen. Ja kaikki vain siksi, että kuvittelet sen alatiesynnytyksen vauvan ainoaksi eduksi ja luulet saavasi siitä kruunun?
keisarileikkaukseen, etkä ole varmaan alunperin automaattisesti toivonut niitä alatiesynnytyksen sijaan? Et ole silloin toiminut itsekkäästi vaan järkevästi. Kaikki syyt, joissa on perusteet joko lapsen tai äidin terveyden turvaamiseksi on tietenkin perusteltuja- normaalin synnytyskivun/synnytystilanteen pelkääminen ei, eikä varsinkaan"helpommalla" pääsyn yritys tai sen alapään pilalle menon pelko. Näihinkin on törmätty....Keisarileikkaus ei saisi olla automaattisesti mikään hyllyllä oleva vaihtoehto vaan viimeinen keino ja aina lapsen välttämättömän edun edestä, ei äidin "ei fysiologisista" syistä, tehty päätös.
Olen synnyttänyt, kolme lasta alateitse ja ilman kummempia kivunlievityksiä. Ja tuntuuhan se, mutta niinhän synnytyksen pitääkin tuntua. Sektio olisi ollut vaihtoehto vain siinä tilanteessa että lapsi olisi ollut hengenvaarassa tai normaalin alatiesynnytyksen yrittäminen turhan riskaabelia.
Pidän itseäni onnekkaana kun olen saanut synnyttää lapseni alateitse. Minun tuttavapiirissäni on muutama, jotka ovat kertoneet tahtovansa keisarileikkauksen ja keinoja kaihtamatta pyrkineet saamaan sen- ilman todellista syytä. Onko se sitten oikein lapsen kannalta? Mielestäni ei.
Ei se sektiokaan vauvan kannalta väärin ole. Suunnitellussa sektiossa vauva on usein parempikuntoinen syntyessään kuin alakautta syntynyt. Eikä se ole vauvan terveyden kannalta mitenkään huono asia. Ihan yhtä oikein se on sektiolla syntyä kuin alakauttakin, syistä riippumatta...
ok, en itsekään hyväksy sektion perusteeksi oikeasti vain mukavuudenhalua, aikatauluja tai sitä, ettei halua mitään kipua kokea, mutta kyllähän se sektiokin jonkin verran kipua aiheuttaa. Jos en olisi jo sektioita kokenut, näillä tiedoillani luulen , että kuitenkin sellaisen vaatisin. Minulla ei itselläni ole pelkoa kivusta, mutta pelko siitä, että vauva vahingoittuisi jotenkin synnytyksessä, on suurempi huoli minulle kuin esim kuolemanpelko. Siksi haluaisin sektion joka tapauksessa.
Lisäksi vielä, suuressa osassa sivistynyttä maailmaa voi äiti itse valita synnytystapansa vapaasti. Taitaa olla Suomi jälkijunassa tämän suhteen, kun vielä yritetään kaikki pakottaa alakautta synnyttämään.
Ne, ketkä eivät ole sektiota syystä tai toisesta kokeneet, eivät voi tietää, mistä puhuvat. Eivät sektioäiditkään arvostele niitä, jota normaalisti alakautta haluavat synnyttää...paitsi ehkä niitä äitejä, jotka kammotustarinoitaan ylpeinä kertovat, ja vielä mitalinkin niistä vaatisivat, jos vain saisivat.
Sellainen tuntuma minulle joka tapauksessa jäi, ettei sektioni olleet kätilöiden saati kaikkien lääkäreidenkään mielestä perusteltuja. Vielä olisi pitänyt odottaa, vaikkei avautuminen edistynyt yhtään pitkään kestäneistä kivuliaista supistuksista huolimatta. Lapsivesi oli ollut yli vuorokauden tiessään, vauvan kokoarviosta puhumattakaan. Riskit olisi pitänyt viedä loppuun saakka, jotta "kruunun" olisi ansainnut. Onhan suorastaan syntistä tehdä asiat varman päälle. Liian helppoa tottakai eikä se kuulu luterilaiseen kulttuuriin.
Alakautta lähdin alunperin synnyttämään. Ensimmäisen lapseni kohdalla olin masentunut ja pidin itseäni huonona, kun lopulta kahdesta vaihtoehdosta valitsin sektion. Minun ei kai ajateltu yrittäneen tarpeeksi ja kokemus oli jollain tapaa traumaattinen. Varjosti muuten niin ihanaa ja ihmeellistä tapahtumaa esikoisen syntymästä. Toisen lapsen kohdalla en enää jaksanut välittää muiden mielipiteistä kun sama kuvio periaatteessa toistui.
Sektio oli entuudestaan "tuttu ja turvallinen" joten kysymykseen haluanko lähteä leikkaussaliin oli aika helppo vastata. Jos olisin ottanut riskin vauvan kustannuksella ja toisaalta todella uskonut synnytyksen etenevän normaalisti, on vaikea sanoa olisiko tullut voittaja olo vai olisinko katunut päätöstä lopun ikääni.
Mistä tietää, kuka lopulta on oikeassa? Ei mistään. Onko äidinvaistolla osuutta asiaan? Pääasia, että lapsilla on kaikki hyvin. Siinä pidän itseäni onnekkaana, synnytystavalla ei tuon kanssa ole tekemistä.
Ja sitä en ymmärrä, miten pahoin sektio vaikuttaa vauvan loppuelämään? Alatiesynnytyksessäkin vauva kokee tietääkseni suurta stressiä.
tutkittu että alatiesynnytys on lapselle parempi vaihtoehto jos se vain on mahdollista. Ihan eriasiahan on jos lapsen terveys vaarantuisi, joilloin tietysti parempi vaihtoehto on keisarileikkaus.
Alatiesynnytys valmistaa lasta koko suht hitaalla prosessillaan syntymään, vaihe vaiheelta. Keisarileikkauksessa tämä prosessi jää väliin. Pienempi stressi lapselle on syntyä luonnollisesti vaihe vaiheelta valmistuen kuin että tämä vain nostetaan "yksiöstään" maailmaan. Juuri oli juttua tutkimuksesta, joissa todettiin keisarileikatuilla lapsilla olevan suurempi riski sairastua erilaisiin allergioihin ja astmoihin vrt alatiesynnytyksen kokeneisiin, liittyen bakteerikantaan jonka lapsi saa syntyessään.
Miksi ihmeessä kukaan siis haluaisi tietoisesti keisarileikkauksen muuten kuin pakon edessä, jos sen on todettu olevan lapselle epäedullisempi vaihtoehto?
Minä en ole mikän sankarisynnyttäjä, mutta olen todellakin valmis itse kokemaan vaikka sitten hieman työläämmän tavan saattaa lapseni maailmaan jos se on lapsen edun mukaista, kuin valita se nopeampi ja helpompi keino itseäni ajatellen. Sitäpaitsi synnytyksistä palautuminen on kovin yksilöllistä. Itse olen jokaisen lapseni syntymän jälkeen ollut heti synnytyksestä pystyssä ja täysissä tolpissani, kyennyt normaali elämään ensimmäisten päivien alapään pientä varomista lukuunottamatta. Seksiä olemme harrastaneet alle kuukauden synnytyksestä, enkä ole ollut millään tavalla puolikuollut tai fyysisesti rajoitettu alatiesynnyksestäni huolimatta. Todella toivon, että saan tämän seuraavankin lapsemme synnyttää alateitse enkä joudu sektioon. Jos joudun, ei voi mitään, enkä pode mitään syyllisyyttä, koska olisin kuitenkin tahtonut synnyttää toisin.
Ja nimenomaan lapseni turvallisuuden takia. En ole ikinä kuullut lapsen kuolevan tai saavan aivovauriota sektiossa. Alatiesynnytyksissä kyllä (lähipiirissäkin kaksi erilaista tapausta). Muunmuassa tämän vuoksi synnytin esikoiseni sektiolla ja samoin syntyy seuraavakin. En ottaisi riskiä vammautumiseen tai kuolemaan vaikka se olisi kuinka pieni. Toki pelkooni liittyy kaikkea muutakin synnytykseen liittyvää, mutta vakavin on vauvan vahingoittumisen pelko.
En koskaan ole kuullut, että vauva olisi sen sairaampi tai allergisempi johtuen sektiosta. Luultavasti geeneillä on enemmän osuuttaa asiaan kuin joillain synnytysbakteereilla. Vaikka yhteys saataisiinkin kiistattomasti todistettua, ottaisin mieluummin sen riskin kuin yllämainitun aivovaurion tai kuoleman.
Minäkään en usko, että alatiesynnytyksessä saadusta bakteerikannasta olisi kovin suurta merkitystä tuleviin allergioihin. Olen 100% varma, että allergiat tulevat jo hyvissä ajoin raskausaikana, ei itse synnytyksessä ;) Äidin terveellisellä ja mahdollisimman lisäaineettomalla ruokavaliolla raskausaikana on se suurin merkitys.
Ja kun miettii henkilöitä jotka ovat keisarinleikkauksella syntyneet, ei tuossa "tutkimuksessa" ole mitään perää. Esimerkkinä vaikka sektiolla syntynyt oma lapseni, joka on terve ja täysin allergiaton. Toisin minä joka olen syntynyt alateitse. Itselläni on ollut vauvasta saakka koliikki ja maitoallergia, atooppinen iho ja vähän myöhemmin astma. Nämä sairaudethan kulkevat käsi kädessä.
Myös miehellä on ollut atooppinen iho lapsesta saakka.
En minä ainakaan ajatellut yksin itseäni, kun sektion valitsin. Kyllä vaakakupissa painoi myös lapsen hyvinvointi.
Mitenkähän paljon stressiä aiheuttaa, jos vauva vedetään päästä imukupilla tai pihdeillä, kun ei meinaa mahtua? Tai jos ponnistusvaihe pitkittyy ja lapsen sydänäänet heikkenevät, napanuora on ehkä kiristynyt kaulan ympärille, tai vauvan solisluut menevät synnytyksessä paikoiltaan? Näitähän ei voi koskaan ennalta tietää. Voi vain aavistella, jos on vähänkään siihen aihetta tai pelkoa. Arvaamaton on siis alatiesynnytys. Paljon arvaamattomampi kuin sektio.
Se on niin fifty-fifty, mikä tapa on lapselle edullisempi. Lapsen myöhempään elämään synnytystapa ei vaikuta, ellei ole muuten kohtalokas.
Sitten puoliksi huumorilla: Uskon kyllä, että hidas alatiesynnytys valmistaa lasta maailmaan, eikä lapsi stressaa niin paljon mutta toisaalta sektiosta koettu stressi on aika nopeasti ohi.
Niin, pakko mainita vielä etten toki enää kärsi koliikista ;)
Missä näin tutkittu, mitkä tutkimustulokset, mikä otanta, aineisto, vuosiluvut jne...? Tilastoja ja dokumettia laita tulemaan, mihin väitteesi perustat?
Kiitos.
Allergiat tosiaan johtuvat osittain perinnöllisistä syistä, eli siitä kuinka vasta-aineita muodostuu perimän mukaan. Syntymistavalla ei tämän hetkisten tutkimusten mukaan ole mitään tekemistä allergioiden kanssa. Pelkkää huuhaata. Allergioita voi kehittyä koko elämän ajan, mutta suuri osa lapsuudessa, jolloin ympäristötekijät muokkaavat sietämisherkkyyttä. Uusimpien tutkimusten mukaan maalaistaloissa, joissa lapset elävät lähellä luontoa, tavataan vähiten allergioita. Sitten taas "liian" hygieenisessä ympäristössä ilmenee huomattavissa määrin enemmän allergioita...
eli pienempi riski alatiesynnytyksessä vammautumiseen tai haittoihin on kuin keisarileikauksen haittoihin, valitettavasti. Se mitä sitten lapselleen pitää tärkeämpänä ja parempana on tietysti jokaisen omasta päästä kiinni.
"En koskaan ole kuullut, että vauva olisi sen sairaampi tai allergisempi johtuen sektiosta. Luultavasti geeneillä on enemmän osuuttaa asiaan kuin joillain synnytysbakteereilla. Vaikka yhteys saataisiinkin kiistattomasti todistettua, ottaisin mieluummin sen riskin kuin yllämainitun aivovaurion tai kuoleman."
Linkki aiheeseen: http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/article299293.ece
Alatiesynnytyksissä aina sattuu ja tapahtuu, ja suurimmat riskit ovat juuri vauvalle. Sektiossa sen sijaan vauvaan ei kohdistu juuri mitään riskejä, varsinkin, jos on suunniteltu sektio kyseessä. Allergiat johtuvat monen tekijän summasta, ja syntymätapa on vain yksi tekijä, jos sitäkään. Ennemmin allergia, kuin aivovaurio tai kuollut lapsi. Tätä mieltä minä olen. Ja on se kumma, että jo muualla suuressa maailmassa annetaan naisten itse päättää kehostaa ja lapsestaan...he saavat valita itse synnytystapansa.
riskiä aivovaurioon tai kuolemaan. Se on alatiesynnytyksissä mahdollista, sektiossa ei. Kertomasi keisarinleikkauksen haitat ovat "hieman" lievempiä kuin mahdollinenaivojen vaurioituminen hapenpuutteesta tmv.
Mistä muuten tiedät, että sektiohaittoihin on suurempi riski, kun tilastoja synnytyksen aiheuttamista vaurioista en ole oikein löytänyt mistään. Sekin on hieman erikoista, ettei todellisia lukuja missään kerrota...
Tuo tutkimus nyt yksi muiden joukossa, en usko että oikeasti olisi merkittävä ero jollain emätinbakteereilla. Meillä poika ainakin niin terve kuin olla ja voi, ja syntyi sektiolla.
Minulla oli koko ajan lasketun ajan jälkeen sellainen olo, että menee pieleen joku juttu nyt tässä (ennen sitä ei ollut, olin aika luottavaisin mielin enkä pelännyt synnytystä, jännitin kyllä mutta se kuuluu asiaan). Vauva vaan kasvoi isoksi näillä "yli"aikaisuus viikoilla, ja minun huono oloni voimistui koko ajan. Henkisesti oli tosi rankkaa se ylimenevä aika. Luotin kuitenkin, että lääkärit tietää mitä tekee (iso vauva oli tulossa) ja omasta tunteestani huolimatta uskoin heitä. Olinhan ensisynnyttäjä ja ns. "kiltti", en halunnut olla hankala ja luotin, että lääkärit tietää paremmin kun heillä on kokemusta.
Lopulta synnytys käynnistettiin 42 0 ja koko ajan oli sellainen olo, että kyllä tämä hyvin menee ponnistukseen asti. Mutta siitä eteenpäin kyti takaraivossa aikamoinen pelko. Ja niinhän se menikin, ponnistusvaiheessa sitten kärsittiin molemmat, vauva ja minä, eikä sitä olisi tapahtunut jos olisi tehty sektio.
Enkä ole mikään sankarisynnyttäjä. vaihtaisin välittömästi kaiken sen lapseni ja oman tuskan pois jos vain voisin ja varmaan siinä vaiheessa myös lääkärit olisivat päättäneet synnytystavan toisin. Mutta kukaan ei voinut tietää että näin kävisi "turvallisessa" alatiesynnytyksessä. Siksi en väittäisi kenellekään että alatiesynnytys on lapselle turvallisempi vaihtoehto.
Sektiossakin on omat riskinsä, tiedetään. Ei ole olemassakaan täysin turvallista tapaa synnyttää. Silti, toisen lapsen synnytystapa tulee olemaan sektio.
Toisten on helppo syyttää ja moittia jos joku äiti haluaa sektion, mutta kyllä tästä eteenpäin aion luottaa äidinvaistooni ja taistella niinkuin äidin kuuluu lapsensa edun mukaan.
Ja on myös lapsen etu, jos äiti säilyy siinä kunnossa, että pystyy hoitamaan tätä.. Joten ei se ihan itsekästä ole ajatella itseäänkään..
Minä söin molempina raskausaikoinani mm. biophilus kapseleita. Näiden kun on tutkittu vähentävän astmaa ja allergioita ja kehittävän vauvan suolistolle otollista bakteerikantaa. Itsekään en sairastellut yhtään sinä aikana kun näitä söin. Täytyy muistaa heti ostaa lisää, nyt kun rintaruokin toista lastani. Kiitos linkistä. Toimii myös näin :)
T. Terveiden lasten sektioäiti
Ps. Kerro ne keisarinleikkauksen "haitat"? Linkit myös, ettei jää vain puheiksi...
Suomessa toitotetaan alatiesynnytyksen etuja. Se on luultavasti vain sitä, että Suomessa yritetään tehdä terveydenhuoltoa mahdollisimman halvalla. Minä olen miettinyt tuota kun puhistaan siitä, että keisarinleikkaus lisää allergioita. Miten Suomessa sitten on enemmän allergisia lapsia kuin esim. Ranskassa, missä suurin osa synnytyksistä on keisarinleikkauksia?
Niin, "kivulla sinun pitää synnyttämän". Eikö tämä ollut jossain kristillisessä kirjallisuudessa? On kyllä niin perin luterilaista touhua synnyttää tuskissaan alakautta.
Normaali synnytys takana, ja empä voi sanoa, että paraneminen olisi ollut nopeaa,päin vastoin. Viikkotolkkujen kärsimystä....
Sektiosta kahden tunnin kuluttua menin vessaan vaihtamaan omat vaatteet päälle, muistaakseni toivat kipulääkettä vaikka en sitä pyytänyt. Seuraavana päivänä kävelin kilometrin matkan kotiin vauvan kanssa ja rupesin imuroimaan, otin syliin 2 vuotiaan esikoiseni jne. Sektiohaavaa suihkutin kun kävin normaalisti suihkussa,en muuten.....
Että tämä kolmas menee takuulla sektioon.