täällä vietän Juhannusta yksin,asun Turus ,ja ei ole ystäviä ja sukulaiset asuu muualla.Tässä mietin ,että onko tässä järkee?Toivoisin löytäväni ystävän täält Turust.Olen tänne muutttanut jokune vuosi sitten työn toivossa,ei löytynyt.Nyt sit vaan olen,tuntuu et elämä menee ohi.
Onko muita yksinäisiä
minä 62 v.nainen
7301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaikka sukulaisia on ympätillä, ei niitten varaan voi elämäänsä rakentaa.
Mikä sua estää löytämästä ystävää?
Kohdallani olen itse valinnut yksinäisyyden, löytäisn kyllä ystäviä mutta en jaksa isommin pitää yhteyttä, syynä pitkäkestoinen suru.
meitä on kaikkialla, joka maassa, samat mietteet kuin Sinulla, siis on tavattoman vaikeaa tehdä uusia ystävyyssuhteita, jollei ole ulospäin suuntautunut persoona.
Joillakin voi olla yksinäistä vaikka olisi lapsia ja lapenlapsia lähelläkin mutta jos on antanut kaikkensa edellisessä työelämässä ja sitten yht'äkkiä joutuu työelämän ulkopuolelle tahtomattaan niin yksinäisyyden tunne on todella riistävä.
Elämä tosiaankin menee ohi. Tietenkin saat vastauksia että mene siinne ja tänne luomaan kontakteja , mutta jos et tunne ketään niin kyllä on hankalaa saada kontaktia uusiin, tuntemattomiin ihmisiin.
Ensinnäkin toivotan hyvää juhannuspäivää!!! Olen naispuolinen ja olin siskolla saunassa,mut ei ole miesystävää.Täällä olen pyörinyt(treffi-palstalla)siis 2vkoa ja ihan kivasti on miehet ottaneet kantaa asioihin.En kylläkään täällä juttele,vaan ihan nimim.tulee viestiä.Oletko laittanut profiilisi ja kirjoittautunut sisään?Kyllä löytyy kirjoitusseuraa..En ole ketään tavannut,koska haluan tutustua paremmin ensin,kun näen miehen..Täällä näkee myös sen kärsivällisyyden,heikot tippuu kyydistä,koska heillä on muita käsityksiä ja odotuksia naisesta.Tsemppiä sinulle kauheesti.T.arjucha
elämään. Yksinäisyyttä voi olla parisuhteessakin. Erilaista tosin, kuin vallan yksin olo.
Ulos vaan ja ihmisten ilmoille, on ensimmäinen käsky tässä osiossa. Siis aloittajalle.
Hakeudu sellaisiin paikkoihin, missä toivoisit tapaavasi muita samanhenkisiä. En suosittele kapakoita, sieltä tulee lisää harmeja.
Toisekseen voisi harkita takaisin muuttoa sukulaisiia kohti, jos se hyvälle tuntuu. Aktiivinen työn haku kannattaisi kuitenkin, eikä pidä olla kranttu työn laadun suhteen. Muista huoliteltu ulkonäkö työtä hakiessasi. Reipas käytös ja myönteinen ote on avuksi.
Pohdi huviksesi hyvät puolesi valmiiksi. Kehnot myös. Mene suoraan työnantajan pakeille. Siitä se lähtee.
Olen asunut tässä kaupungissa lähes 10 v. Olen yksineläjä, terveys vielä jotenkuten, pärjään, saan kohtuullisen hyvää eläkettä.
On minulla sukulaisia, mutta olen MUSTA LAMMAS, siis yksinäinen ja eristetty suvusta. Tämä kirpaisee erityisesti juhla- ja merkkipäivinä, eli ei kutsuta mihinkään suvun tilaisuuksiin.
Ei ainoa tytärkään, olen niin pohjinmutia myöten huono Äitikin vielä..
Olen keskustellut tästä asiasta paljon eri asiantuntijoiden kanssa, mieleeni ei ole selvinnyt mitä pitäisi vielä tehdä.
Olen rukoillut, pyytänyt anteeksi tekojani, yrittänyt kertoa miksi asiat menivät niin kuin menivät. Nyt en jaksa juuri muuta kuin odottaa teiltä lukijoilta vastauksia tähän ahdinkooni, kiitos, jos joku jaksaa vastata.
Jos ei itse olen eristäytyvä ihminen, löytyy täältä päin aina juttukavereita, ja pitkän päälle (ei aina niin pitkänkään) myös ystäviä. Elämänhistorialla ei ole väliä, elämänhalulla kylläkin.
Tänne vaan Itä-Suomeen ja mukaan eläkeläisten tai muiden yhteisöjen menoihin, sinne mikä itsestä mukavalta tuntuu. Kotoa ei kukaan osaa tulla Sinua hakemaan, se täytyy ymmärtää. Torikavilaan istumaan, ja koska et itse ilmeisesti osaa juttua aloittaa, niin naapuripöydästä jo ainakin toisella käyntikerralla joku huikkaa että "kuka sie oot, mistä sie tuut, ootsie viel pitkääkii?..."
Minä itäsuomalaisena saan juttuseuraa jokaisessa kaupan jonossakin - nyt juhannusruuhkassa se tuli taas todistettua. Mutta itse ei saa olla tuppisuu! Kaikilta ei vastausta tule, mutta sitä pi pidä jäädä suremaan vaan alkaa jututtamaan toista... Kyllä se siitä!
Luulen muuten että konstit pätevät jopa Turussa. Ehkä. Kokemusta ei ole.
- Ystäviä löytää kun vaan reilusti aloittaa keskustelun... Ei saa olla liian kohtelias eikä ainakaan pyydellä anteeksi, Turkulainen ottaa sen veetuiluksi...
- Jos ei periaate laita vastaan niin seurakunnista löytää ystäviä, sinne on helppo päästä "sisään", tosin niissä kyllä sitten jatkossa voi huomata monenlaista kuppikuntaa ja syrjintää.
-Kaikenlaiseen vapaaehtoistyöhön osallistumalla löytää sosiaalisia ihmisiä...
- Ja voihan sitä juttua yrittää missä vaan, rohkeasti mutta tyylillä!