Hei mussu. En tiedä miten kertoisin kaikki. En tiedä paljoa.........mutta ainakin sen että pidän sinusta. Vaikea sanoa miksi en koskaan mitään tehnyt, vaikka ilmiselvästi olisi pitänyt. Sellainen tietty yhteys...meillä oli. Lämpö...Se kuvannee varsin hyvin niitä harvoja hetkiä kun olin lähellä. Olen rationaalinen ihminen, ainakin niin luulin; että nousen tunteiden yläpuolelle. Mitä se on tuonut minulle? Ei mitään. Minä tunnen että olet spesiaali nainen lukuisien joukosta, johonka koskaan tunnen mitään yhteyttä. Sitä on vaikea selittää...en voi sitä ikinä tunnustaa vaistin... ja haluan uskoa, että olet sydämellinen ja ihana naikka joskus vielä kohtaisimme. Olen niinkuin ei mitään. Ainen...ja jos ikinä on mitään mahdollisuutta että tunnet tiettyä vetoa minuun, vetoa joka on lähes yliluonnollista, toivon että siirryt elämässä "eteenpäin". Se on sinulle helpompaa; en halua pilata kahta elämää. Toisin sanoen, en koskaan pysty mihinkään. Olen onnellinen kun voin olla yksin. Kaksin se tuskin onnistuu...olen "nähnyt" parisuhteita ja ylipäänsäkään mitään niihin liittyvää tarpeeksi jo lapsuudessani. Ei minulla voida sanoa olevan tunteita, sukulaisetkin pitää minua varmaan omituisena. Kuitenkin kirjoitan tämän sydämestä, se on jotain jota tunnen että vain sinä näet.... Sekä näes, olen hieman pienissä, nyt on sentään juhannus. Sinä olet aina spesiaali, ainakin mielikuvissa. Outoa, sillä minulla on ikääkin ihan tarpeeksi teini-iän yli, enkä ole koskaan tuntenut mitään vastaavaa. Toisinaan ajattelen, että saatat olla ihan seko, jos olet vielä vielä vuosien (3-4) jälkeen jollain tavalla "yhteydessä" samoin minun kanssa. Luulen kuitenkin, "kultaseni" että olit ihastunut. Näin sinut viimeksi vilaukselta viime syksynä...ehkä..en ole varma olitko se sinä. Olen vähän hidas kasvontunnistuksessa ja nopea tilanne. No anyway, tämä on siis ensimmäinen viestini tänne...mutta olen kyllä lukenut näitä aina joskus, lueskelen aina silloin tällöin joskus muutaman kun olet mielessä. Sinussa on jotain, joka saa kaipaamaan; ei muut tytöt tunnu ikinään samalta vaikka olen edelleen silleen "normaalisti" kuten poikamiehet yleensä. Tarkoitan, että olisim "vapaa" eikä ole ketään. Huoh....mitäpä muuta sanoa,näen ainosastaan sinut suloisena. En lähde juhannuksena enää minnekään, en juhlimaan, ei huvita. Olen siinä elämän pisteessä, jossa pitäisi tehdä päätöksiä tulevaisuudesta. Tunne...mutta mitäpä sillä tekee, noin loppujen lopuksi. Koska kuvittelen, että täällä joskus olit, kirjoitin tämän viestin, viimeinkin. Tarkoitin kaiken kaikkiaan sanoa, että pidän sinusta...you know ja blaa blaa. En kyllä tiedä miksi, en varsinaisesti tunne sinua. Siksi tämä on kaikki outoa. Tiedän että olisi pitänyt sinua tulla treffeille pyytämään, lähellä olikin etten kerran tullut...mutta tiedäthän, hommat käy vaikeammaksi mitä enemmän vatuloi. Olen hemmetin kännissä kun kirjoitan tämän, ja jatkuvasti teen checkiä kun kirjoitan miten sattuu...mutta ensimmäinen ja viimeinen viesti, näin se menee. Huomenna hävettää kun kirjoitin tämän, mutta se on mun luonne, mitäpä teet? Maailma on avoinna, haluan elää jos en aitoa tunnetta saa. Aah yksi juhannus, ei kavereita ympärillä, ei meininkiä. Tuntuu jostain syystä kuin olen ensi kertaa täysin aikuinen, kammottavaa, sillä kolmekymppiä häämöttää vasta parin-komen vuoden päässä. Olen nyt "korkeastikoulutettu" ja tylsä työputki ehkä edessä....ilman sinua? Kyllä, näin se menee, mutta samapa tuo, jos ei ole aitoa tunnetta, ei ole mitään. Zombi. Se minä olen nyt. Ajattelin häipyä tulevaisuudessa ulkomaille...mutta kai toisaalta halusin sanoa ainoastaan, että haluan sinut, en muuta. Mutta voin siirtää sen syrjään, unohtaa, korvata sen järjellä. Vituttaa, koska moni kaunis nainen olisi ollut kiinnostunut, mutta ei ne oikein tunnu miltään, ei yhtään jmiltään. Sinä nainen, Elina, olet paitsi kaunis, mutta myös erityinen, jollain tavalla. Hohhoijaa...painun nukkumaan...kai loppujen lopuksi halusin vain sanoa, että pidän sinusta....hyvää juhannusta ja antoisaa elämää, senkin suloinen.
Suloiselle (Eilna)
man behind the bars
2189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
olisin tällästä paskaa lukenu. Oot varmaan ammatti soutaja huopaaja...
Kuka helvetti tollasen itserakkaan hyypiön kans vois olla !
Vaikka alun lämpö usein vaihtuukin kylmään arkirealiteettin voi tunteet olla kaikkea muuta kuin arjen harmautta ja pimeää kylmyyttä. Se voi olla todellista onnen huumaa vuodesta toiseen, lämmöllä ja sydämellä jaettuja onnenhetkiä tai kaipuuta ilman vierellä kulkijaa ja tuskaa vailla sanoja siitä jostain, mitä olisi jos toisin jotenkin voisi olla. Tuo tuli järjellä mukaan siihen mitä sain päähän tuosta purkauksesta, jonka olit yöllä kirjoittanut tänne ja minkä nyt yritän jollakin keinoin tänne itse vastaukseksi kirjoittaa.
Olisikohan tämä sitä nykyajan kaupunkilaistuneen elämänmenon ja siellä asuvien arkirealismiin perustavien nykihmisten juhannustaikojen tekotapaa, kun täällä kirjoittaa, mutta eihän monellakaan ole mahdollista päästä kaivoihin kurkistamaan tai jonnekin lammen rannalle luonnonyrttien kanssa kastautumaan niistä viljapelon laidassa ilkosillaan juoksenteluista puhumattakaan. Tänne kurkistamalla ja täältä kuin taikapeililtä kysymällä voi saada tulevaisuuteen viittaavia vastauksia varmasti suuremmalla todennäköisyydellä kuin mihin luonto antaa mahdollisuuden, vaikka liekö näihin uskomista sen enämpää kuin siihen, mitä yöllä unessa näkisi jos juhannustaikoja tekisi vanhojen kaavojen mukaan. Sanonpahan vaan silti, että yliluonnollista tai ei mutta tunteissa aitoa kumminkin on se mitä omassa itsessä ja sydämessä kukakin tuntee. Näin se on varmaan minulla niinkuin sinulla ja myös monilla muilla täälläkin aivan äänettömällä mutta niin paljon kuitenkin kertovalla polulla kulkevalla on vaikka ei koskaan niistä ääneen kenellekään edes kertoisi.
Kirjoitustasi lukiessa nousi mieleen aki sirkesalon ja sen jonkun naisen yhdessä laulaman kauniin laulun sanat..."sä puhut minut pyörryksiin ja pidät huolen..." ja pohdin juhannushuumassa että olisinpa sinun elina ja sinä minun akseli, mutta tiesin kuitenkin olevani vain kuin Liisa ihmemaassa eikä oikeassa elämässä kaniinit puhu. No nyt on juhannus ja juhannuksessa on oma taikansa ja silloin saa olla romanttinen edes hetken se kaikkein realistisinkin ihminenkin. Juhannuksena pitäisi istua järven rannalla, nauttia kesäillan valssin pyörteistä ja katsella veden pintaa ja nähdä sydämessä syvemmälle kuin arjen harmaus. Totuus on kuitenkin monelle toista kun elämä on kuin tarpoisi umpihangessa eldakanjärven jäällä eikä ristin sielua ole mailla eikä halmeilla saati sitten hameen helmoilla. Mutta elämää se oli elo silloin juoksuhaudoissakin eikä sitä pois olisi kukaan itseltään antanut miksei sitä arjen harmautta kestäisi muka nykyaikana varsinkaan kun ei kuitenkaan tarvitse pelätä.
NO tämä ei mitenkään liittynyt sinuun eikä varmasti edes kiinnostanut ketään, mutta sanoinpahan vain ja vielä sen, että aika on aina ajankultaa olemassa, eikä mennyttä aikaa voi mitenkään ottaa pois, mutta koskaan sitä ei ole liikaa olemassa. Se, mikä on mahdollista tänään voi olla mahdollista varmasti myös huomenna ja jopa vuosienkin päästä ellei sitten elämä tee kuperkeikkoja ja saa kaiken näyttämään nurinkuriselta siihen nähden mitä tänään huomiselta odotti. Eikä sellaista muuten ihmistä ole olemassakaan, jolla ei olisi tunteita. Ne voi olla lukossa, niiden ilmaisutaito voi olla puutteellinen tai sitten niitä peittää musta peitto, joka estää niitä näkemästä valoa ja tukahduttaa ne sillä tavalla siemenen tasolle, josta ne ei pääse kukkimaan ja oikeuksiinsa. Mutta niitä on ja ne pysyy olemassa silti ja ravinnetta saatuaan ne kukkii joskus jos ei toukokuussa niin ainakin sitten kun on niiden aika kukkia. Onhan joulukaktuksiakin olemassa miksei sitten vaikka syyshortensiaa tai talven tuiskutukkia. Siis sillä periaatteella eteenpäin, kohti uusia tuulia tai raikkaita vesiä jos niikseen haluaa tai sitten paren pysyy uskollisesti vanhassa, sillä siinä vara parempi jos ei ole uutuuden huuman haihduttua se tuttuus jo tehnyt tepposia.
Juhannuspäivän jatkoja ja hymyä huuleen kuka sitten olitkaan