raskausmasennus

Voisitko pitää esim. päiväkirjaa voinnistasi? Sitä pitämällä ja seuraamalla rupeat tunnistamaan masennustasi paremmin... mikä laukaisee masennuksen, mikä auttaa lieventämään masentuneisuuttasi. Joka päivä listaisit ainakin yhden positiivisen ilon aiheen päiväkirjaan. Minä olen itse vuosikausia pitänyt päiväkirjaa niin raskaana kuin ei raskaana ollessa. Kärsin toisinaan lievistä masennus jaksoista ja päiväkirjan avulla olen oppinut elämään paremmin tämän vaivan kanssa. Hyvää kesää sinulle ja toivottavasti saat apua ongelmaasi. Voiko oman äitisi masennus liittyä jotenkin tähän? Siirrät sen omaan raskauteesi, koska pelkäät että tuleva lapsesi joutuu kestämään samaa kuin sinä olet joutunut kestämään? Vaikeaa, ku en tunne sinua jne. Voisitko seurakunnastasi saada keskustelua/kuuntelua? Ja sinusta varmasti tulee hyvä äiti, kun vaan uskot siihen

Mulla ei taustalla aikaisempaa masennusta ole, mutta alavireisyyttä kylläkin. Esikoista odottelen ja takana hormonihoidot lapsettomuuteen liittyen. Näiden vuoksi meni viime syksy lähinnä itkeskellen. Tieto tästä raskaudesta tuli tammikuulla ja elin siis kevään "pää pilvissä". Nyt kesällä diagnosoitiin sitten raskausdiabetes ja tämän jälkeen on elämä jälleen ollut aika vahvasti alamäkeä. Olen jo parin kuukauden ajan toivonut, että tämä (syyskulla la) pieni tulisi jo maailmaan, ettei mun elimistö tee sille enää enempää pahaa. YO-sairaalassa joudun tämän diabeteksen takia käymään todella tiheästi ja sieltäkin saa vain kuulla, mitä kauheuksia voi pienelle elämän alulle aiheuttaa minun heittelevät sokerit ja nämä jutut sitten sillä tyylillä, että "kun sinä teet noin, niin sitten pienelle näin..." -syyllistäen. Joka kerta siellä on aina eri ihmiset vastassa ja tuntuu, ettei ikinä saa vastauksia kysymyksiinsä tai sitten vastauksia saa, mutta ne pyörtävät edellisen ihmisen tarinat.

Nyt siis olen miettinyt, mistä oikeasti sais apua tähän olotilaan. Tuntuu vaan siltä, etten ole oikeasti hyvä äiti tälle pienelle elämän alulle, enkä tällä hetkellä edes tyydyttävä omaa miestäkään kohtaan. Hänellä kun on kädet täynnä työtä remontoida meidän kotia ennen pienen syntymää ja minä vain mietin omaa itseäni, itsekäs ämmä. Mies kuitenkin työpäivänsä päätteeksi remontoi isänsä apuna meidän kotia 6 päivää viikossa.

Ja lisäksi minua ahdistaa se, että on pakko olla täydellinen valehtelija tästä omasta olotilastaan, koska ei kaikille viitsi kertoa, miten menee pieleen tämä odotus just nyt ja miten hiilihydraattipoliisina oleminen tökkii. Ja vaikka kuinka parastasi yrität, niin aina elimistö kuitenkin jossain vaiheessa nostaa ne sokerit niin korkealle, ettei enää ole turvallista tuolle "minikokoiselle" vauvalle. Meillä kuitenkin tosi pieni tuo vauva suhteessa toisiin samanikäisiin vauvoihin. ...Voipi siis mennä ylikin tämä raskaus ihan tuon vauvan koon puolesta.