Olen kohta 5-kymppinen, 30v yhteistä elämää takana ihan kivan puolison kanssa. Viisi lasta, nuorin 10v, -isänsä kovasti toivoma iltatähti.
Iso yhteinen yritys, kaunis velaton koti, kaikki hyvin. -Vai oliko kuitenkaan? Ei. Vaimo ei enää näyttänyt parikymppiseltä. Se kai alkoi miespuolista vaivaamaan, koska läheisyys loittoni. Yritin keskustella ja keskusteluakin saatiin aikaan. Mies valitti vain työuupumustaan ja sanoi moneen kertaan että vaimossa ei vikaa...-ei tarkoittanut varmastikaan sitä, että olisin luullut olevani täydellinen. Mutta ihan onnellinen kyllä olin.
Paljastui, että miehellä olikin suhde nuoreen 23v naiseen. Asian paljastuttua miehelle iski paniikki ja pelko vaimon, perheen ja yrityksen menettämisestä. Minkä hemmetin takia se iski vasta asian paljastuttua? Hänhän oli täysin tietoinen, että uskottomuus on asia, jota en koskaan sulattaisi. Olimme aiemmin puhuneet, -juttelimme monista asioista siis siksi myös tästä, -että jos toinen jostain syystä ikinä rakastuisi toiseen, olisimme rehellisiä, emmekä huiputtaisi toistamme.
Itseni koen todella pahasti huiputetuksi ja petetyksi. Niinhän asia onkin.
Nyt sitten tavallaan minut onkin tehty "syylliseksi," kun en oikeasti kestäkään tuota tapahtunutta.
Mikä saa vanhan miehen tekemään tietoisesti tuommoista? On tietoinen, että liitto kaatuu (yritys sen mukana) perhe hajoaa, mikään ei voi jatkua ennallaan. Silti valitsi tavan toimia toisin...Ok, ikäkriisi yms vaan ei riitä minulle selitykseksi.
Olen sitä mieltä, että kun suhteen toinen osapuoli on niin paljon nuorempi kuin minä, -se on merkki siitä että puolisoa viehättää nuoremmat naiset. Se riittää minulle syyksi, en jää olemaan kulissina tuolle inhottavalle toiminnalle.
Mies pyytelee anteeksi, esittää katuvaa, kertoo kuinka rakastaa...? Paskapuhetta. Jos rakastaisi, ei olisi tehnyt tuommoista. Rakkaus kestää vanhenemisen jos todella rakastaa. Helvetti, mitä hittoa nyt hokee rakastavansa kun asia paljastui?
Eipä pidä tämä mies minua enempää pellenä.
Iso yhteinen yritys, kaunis velaton koti, kaikki hyvin. -Vai oliko kuitenkaan? Ei. Vaimo ei enää näyttänyt parikymppiseltä. Se kai alkoi miespuolista vaivaamaan, koska läheisyys loittoni. Yritin keskustella ja keskusteluakin saatiin aikaan. Mies valitti vain työuupumustaan ja sanoi moneen kertaan että vaimossa ei vikaa...-ei tarkoittanut varmastikaan sitä, että olisin luullut olevani täydellinen. Mutta ihan onnellinen kyllä olin.
Paljastui, että miehellä olikin suhde nuoreen 23v naiseen. Asian paljastuttua miehelle iski paniikki ja pelko vaimon, perheen ja yrityksen menettämisestä. Minkä hemmetin takia se iski vasta asian paljastuttua? Hänhän oli täysin tietoinen, että uskottomuus on asia, jota en koskaan sulattaisi. Olimme aiemmin puhuneet, -juttelimme monista asioista siis siksi myös tästä, -että jos toinen jostain syystä ikinä rakastuisi toiseen, olisimme rehellisiä, emmekä huiputtaisi toistamme.
Itseni koen todella pahasti huiputetuksi ja petetyksi. Niinhän asia onkin.
Nyt sitten tavallaan minut onkin tehty "syylliseksi," kun en oikeasti kestäkään tuota tapahtunutta.
Mikä saa vanhan miehen tekemään tietoisesti tuommoista? On tietoinen, että liitto kaatuu (yritys sen mukana) perhe hajoaa, mikään ei voi jatkua ennallaan. Silti valitsi tavan toimia toisin...Ok, ikäkriisi yms vaan ei riitä minulle selitykseksi.
Olen sitä mieltä, että kun suhteen toinen osapuoli on niin paljon nuorempi kuin minä, -se on merkki siitä että puolisoa viehättää nuoremmat naiset. Se riittää minulle syyksi, en jää olemaan kulissina tuolle inhottavalle toiminnalle.
Mies pyytelee anteeksi, esittää katuvaa, kertoo kuinka rakastaa...? Paskapuhetta. Jos rakastaisi, ei olisi tehnyt tuommoista. Rakkaus kestää vanhenemisen jos todella rakastaa. Helvetti, mitä hittoa nyt hokee rakastavansa kun asia paljastui?
Eipä pidä tämä mies minua enempää pellenä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eihän tuossa ole mitään ihmeellistä. Miehet vaan eivät ajattele yläpäällään vaan alapäällään. Se kun vie, ei siinä vanha rupsahtanut vaimo, lapset eikä perhe mitään merkitsekään.
Monelle miehelle tulee kallis lasku, mutta so what? Antaa niiden vaan maksaa, ei ne kuitenkaan koskaan sitä tajua.
Yritän suhtautua tulevaisuuteen järjellä. Vaikka olen todella rakastanut puolisoani paljon liittomme ajan, olen nyt sen tosiasian edessä että olen rakastanut miestä jonka olen luullut tuntevani. Tämä mies on täysin vieras...rakkaus ei ole kuollut, mutta haluan rakastaa sitä miestä jonka kanssa elin onnellisena.
Jo tuo, että avioliiton ulkopuolinen kumppani oli näin paljon nuorempi, kertoo sen kuinka mieheni minut todellisuudessa on kokenut. Olen hyväksynyt vähentyneen seksinkin...mutta kun toinen nainen oli kiinteämpi ja kauniimpi kuin miehelleen viisi lasta vaikeiden synnytysten kautta synnyttänyt nainen, viiden lapsen imetysten ja roikkuvan vatsanahkan vuoksi ei enää sytyttänyt...niin eipä minulla muuta ole tarjota. En vedä vertoja nuorelle, ja koska sellainen on ylitseni mennyt niin kiinni en pidä.
Itse hyväksyn itseni tämän nälöisenä, enkä koskaan ole kokenut että ulkoiset seikat hirveäasti minua olisi kiinnostaneet. En aio muuttaa itseäni toisen itsekkäiden vaatimusten suhteen, koska omalla kohdallani se ei onnistuisi ilman kirurgin veistä.
Surullista, harmittaa lasten (kolme vielä kotona joista yksi isän kumppania kolme vuotta nuorempi...-tytölle tämä on olut oksettava, iljettävä kokemus sanojensa mukaan. Ei ole isänsä kanssa puheväleissä.) Lapset aikovat muuttaa minun kanssani. Olen vakuutellut heile, että isänä isä on edelleen hyvä ja rakastaa lapsiaan, vain aikuisten kesken on nyt näin käynyt. Puheet ovat olleet tuloksettomia. 20v tytär pitää isäänsä pervona, ja kai se hänen aito kokemuksensa onkin. Lapset ovat sitä mieltä, että jos isä olisi heitä rakastanut, se ei olisi ottanut pienintäkään riskiä siitä että kaikilta menee koti ja lapset asumaan eri osoitteisiin.
tämä sama story oisi ollut ennenkin täällä, vai?
- Että miehillä siirtyy tietyissä tilanteissa kaikki järki metrin verran alemmaksi, itselläkin näin käynyt... Toinen juttu on sitten miksi hakeutuu tilanteisiin joissa näin voi käydä.
Käytännön järjellä ajatellen väljähtänyt liitto voisi yhdestä erehdyksestä vaikka jopa korjautua... Silloin vaan täytyisi sen nöyryytetyn osapuolen pystyä antamaan ehdoitta anteeksi.
Joltain se voi onnistuakin, yleensä ei. Sukupuolesta riippumatta, sattuu näitä toisinkin päin.
20 vuotias tyttö toisi isälle näytille sen 50 mieskaverin, mitenhän isä siihen oikein suhtautuu?
Onko se tämä tytön mieskaveri silloin hyväksytty, vai tunteekohan isä inhoa sitä tytön mieskaveria kohtaan?
Siis kun ajattelee että tytön ollessa 10vuotias mieskaveri oli 40 .
Ja useimmiten naisilta.
Perheenkin jälkeen elämä jatkuu, naisilta se jää valitukseksi.
Elämä on luonut naisen elämän synnyttäjäksi, ja miehen sen tekijäksi.
Synnyttäminen on raskasta, tekeminen kevyttä.
Naisen ei pidä nostaa siitä meteliä, olla vain onnellinen lapsiensa kanssa, ja olla ylpeä miehestään, meni se sitten mihin meni.
Pääaisia on että miehensä on mies.
Ja miehen pitää olla ylpeä siitä että on mies ja kantaa ylpeänä vastuunsa.
Mutta miestä ei voi koskaan vaatia rakastamaan.
ja aloittajalle tsemppiä, kyllä sinä toivut, rohkeaksi naiseksi joka tämän *harmaan kiven ohitettuaan pärjää vaikka missä. Aikaa se tosin vie ja kyyneliä virtaa. Kun neitokaiselle alkaa arki, herra voi löytää tyhjän viilenneen tyynyn viereltään, tuntee itsensä yksinäiseksi vanhaksi mieheksi ja realismi joka on elämää, on totta.
Itse jätin vaimon joka alkoi kuljeksia vieraissa enkä lähtenyt laskeskelemaan mitä se maksaisi. Hänelle se lopulta kuitenkin enemmän maksoi koskapa on ehtimiseen takaisin vinkumassa.