Mielialat vaihtelee....
Mies tuli juuri työmatkalta ja tuntuu pahalta nyt kun rupesin äsken itkemään. Tultiin lentokentältä kotiin ja olin matkalla puhunut etten tiedä mitä tarkistuksia mulla pitäs olla ja millon. Mies sano et kyllä ne selviää. Sanoin et haluan mennä Suomeen (asutaan ulkomailla) kesän aikana ja haluan varata kaikki ajat etukäteen. Kotona keskustelu jatkui. Hain kaikki paperit, jotka olin saanut kätilöltä eka tapaamisella. Luin niitä. Kaikki vaan alkoi tuntumaan ylitse pääsettömättömältä. Talo on rakenteilla ja sen valmistuminen on myöhässä, epätietoisuus mitä tapahtuu raskauden aikana, haluaisi edes kuulla sydämen lyönnin että tietää varmasti että siellä joku kasvaa sisällä, kaipaus Suomeen, koska koko perheeni on siellä... No mua rupes itkettää. Mies sanoi: "Miksi olet niin surullinen ja kuin olisit paniikissa? Kaikki menee ihan hyvin" Sanoin miehelle etten voi puhua. Nousin sohvasta lähteäkseni yläkertaan. Miehellä oli jotain mun papereita ja ojenti ne mulle. Sanoi: "Miksi ihmeessä itket?" Mulla ei ollut vastausta siihen ja yritin ottaa paperit, mutta hän piti niistä tiukasti kiinni ja kysyi uudelleen että miksi itken. Sain paperit, en vastannut mitään ja lähdin yläkertaan. Olin puolessa välissä portaita kun kuulin hänen sanovan äkäisesti: "Kiitti vaan tosi paljon" ja paiskasi olohuoneen oven kiinni niin että se oikeen pamahti kiinni. Sit vasta itkinkin... Olin vielä yrittänyt pidätellä itkua, halusin vaan tulla yläkertaan ja olla yksin ja rauhottua. En ymmärtänyt kuinka hän otti pahan mieleni itseensä...
Välistä tuntuu että mies luulee että oikeen piruuttain itken tms. Mä olen yleensä vahva ihminen ja kärsivällinen ja en itke turhia. Mieheni ei ole paha ihminen. On hyvin rakastava ja on hyvin onnellinen raskaudesta, hän vaan ei osaa hallita tilannetta, jossa minulla on paha olo. Kai se ei ole tottunut siihen kun en ole ennen ollut sellainen. Itselleni vaan tulee välillä olo että teinpäs väärin kun mieliala vaihtelee, mutta en saa hillittyä itseeni. Olen hänelle yrittänyt puhua että tarvitsen hänen tukea kokoajan, olipa minulla hyvä tai huono päivä. Ei sisäistä. Mitä tehdä?
Jotenki tää kuullostaa aika naurettavalta, mutta halusin silti kirjoittaa sen tänne, koska haluan tietää onko olemassa toisia minunlaisia.
Mies tuli juuri työmatkalta ja tuntuu pahalta nyt kun rupesin äsken itkemään. Tultiin lentokentältä kotiin ja olin matkalla puhunut etten tiedä mitä tarkistuksia mulla pitäs olla ja millon. Mies sano et kyllä ne selviää. Sanoin et haluan mennä Suomeen (asutaan ulkomailla) kesän aikana ja haluan varata kaikki ajat etukäteen. Kotona keskustelu jatkui. Hain kaikki paperit, jotka olin saanut kätilöltä eka tapaamisella. Luin niitä. Kaikki vaan alkoi tuntumaan ylitse pääsettömättömältä. Talo on rakenteilla ja sen valmistuminen on myöhässä, epätietoisuus mitä tapahtuu raskauden aikana, haluaisi edes kuulla sydämen lyönnin että tietää varmasti että siellä joku kasvaa sisällä, kaipaus Suomeen, koska koko perheeni on siellä... No mua rupes itkettää. Mies sanoi: "Miksi olet niin surullinen ja kuin olisit paniikissa? Kaikki menee ihan hyvin" Sanoin miehelle etten voi puhua. Nousin sohvasta lähteäkseni yläkertaan. Miehellä oli jotain mun papereita ja ojenti ne mulle. Sanoi: "Miksi ihmeessä itket?" Mulla ei ollut vastausta siihen ja yritin ottaa paperit, mutta hän piti niistä tiukasti kiinni ja kysyi uudelleen että miksi itken. Sain paperit, en vastannut mitään ja lähdin yläkertaan. Olin puolessa välissä portaita kun kuulin hänen sanovan äkäisesti: "Kiitti vaan tosi paljon" ja paiskasi olohuoneen oven kiinni niin että se oikeen pamahti kiinni. Sit vasta itkinkin... Olin vielä yrittänyt pidätellä itkua, halusin vaan tulla yläkertaan ja olla yksin ja rauhottua. En ymmärtänyt kuinka hän otti pahan mieleni itseensä...
Välistä tuntuu että mies luulee että oikeen piruuttain itken tms. Mä olen yleensä vahva ihminen ja kärsivällinen ja en itke turhia. Mieheni ei ole paha ihminen. On hyvin rakastava ja on hyvin onnellinen raskaudesta, hän vaan ei osaa hallita tilannetta, jossa minulla on paha olo. Kai se ei ole tottunut siihen kun en ole ennen ollut sellainen. Itselleni vaan tulee välillä olo että teinpäs väärin kun mieliala vaihtelee, mutta en saa hillittyä itseeni. Olen hänelle yrittänyt puhua että tarvitsen hänen tukea kokoajan, olipa minulla hyvä tai huono päivä. Ei sisäistä. Mitä tehdä?
Jotenki tää kuullostaa aika naurettavalta, mutta halusin silti kirjoittaa sen tänne, koska haluan tietää onko olemassa toisia minunlaisia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on ollut voimakkaita mielialojen vaihteluja ihan alusta asti. Kaikki tunteet tulevat ikäänkuin voimakkaampina, ja tämä vaan pahenee mitä pidemmälle raskaus etenee (nyt viikolla 27)... Aluksi miestäni vaivasi tämä kovastikin, nyt hän jo ymmärtää sen että hormonit on vähän sekaisin. Kärsivällisesti lohduttaa kun pahoitan mieleni pikkuasioista (tyyliin että jäätelöni on syöty) tai raivoan pää punaisena että senkin idiootti typerä äijä koitatko tahallasi olla vittumainen!!!! (hän siis jätti mehupullon auki, ja hajotti leipäpussin...) Tällaiset hän tosin kuittaa naureskelulla, ja kyllä se kiukku sitten lähtee kun toinen vaan virnuilee vieressä :)
En ole minäkään koskaan ollut tällainen, vaan hyvinkin rauhallinen ja iloinen ihminen, niinkuin nytkin suurimman osan ajasta, neuvolantäti lohdutteli että tämä kuuluu asiaan, johtuu hormoneista ja menee kyllä ohi.
Ja sinulla, ap, tuntui sentään olevan syy purkaukseesi joten nou hätä! Mukavaa odotusaikaa ja hyvää kesää!
... mukavaa odotusaikaa ja hauskaa kesää. Sait mut nauramaan. Kiitti. En siis ole ainoa. :D