Suomen ikioma Di, meidän Katri-Helena!
Kävellessäni aamupäivällä muutaman kioskin ja kaupan ohitse, saatoin lukea lehtijulisteita vain sanat:”Katri-Helena: En voi laulaa...” tai jotain sinne päin...en halunut ostaa lehteä ja lukea sitä.
Minun ei tarvitse lukea sitä lehdestä, minä tunnen sen sydämessäni. Eron olen kokenut itsekin, mutta en tuollaista mediapyörytystä. Ei ihme että vahvakin ihminen murtuu.
Katri-Helena, Sinä olet meidän koko Suomen kansan oma ”Di”. Meidän sininivalkoinen laululintumme, meidän kaikkien suomalaisten naisten esikuva, suomen kansan rakastettu ja hellimä aito sinivalkoinen ihminen. Me rakastamme Sinua, sinun varpaankynnestä lähtien sinun pisimpään hiussuortuvan latvaan saakka. Me emme anna Sinun itkeä surusta koko loppuelämääsi, me haluamme pitää sinusta hyvää huolta. Me tarvitsemme Sinua, Sinä olet meille tärkeä.
Kun surusi kyyneleet kuivuvat, me ihailijasi otamme sinut avosylin vastaan taas, haluamme kuulla sinun lauluasi, sinun herkkää ja helähtävää ääntäsi. Me olemme siitä riippuvaisia. Voimia Sinulle ja muista että meitä on satojatuhansia ihmisiä, jotka ajattelemme sinua ja me kaikki halutaan sinulle vain kaikkea hyvää. Toivottavasti saamme nähdä Sinut täällä lapin laduilla tänäkin vuonna... sinivalkoisen Kuningattaren, vitivalkoisella lumella...
Tervetuloa!
Kirj. Yksi monesta ihailijastasi.
Kävellessäni aamupäivällä muutaman kioskin ja kaupan ohitse, saatoin lukea lehtijulisteita vain sanat:”Katri-Helena: En voi laulaa...” tai jotain sinne päin...en halunut ostaa lehteä ja lukea sitä.
Minun ei tarvitse lukea sitä lehdestä, minä tunnen sen sydämessäni. Eron olen kokenut itsekin, mutta en tuollaista mediapyörytystä. Ei ihme että vahvakin ihminen murtuu.
Katri-Helena, Sinä olet meidän koko Suomen kansan oma ”Di”. Meidän sininivalkoinen laululintumme, meidän kaikkien suomalaisten naisten esikuva, suomen kansan rakastettu ja hellimä aito sinivalkoinen ihminen. Me rakastamme Sinua, sinun varpaankynnestä lähtien sinun pisimpään hiussuortuvan latvaan saakka. Me emme anna Sinun itkeä surusta koko loppuelämääsi, me haluamme pitää sinusta hyvää huolta. Me tarvitsemme Sinua, Sinä olet meille tärkeä.
Kun surusi kyyneleet kuivuvat, me ihailijasi otamme sinut avosylin vastaan taas, haluamme kuulla sinun lauluasi, sinun herkkää ja helähtävää ääntäsi. Me olemme siitä riippuvaisia. Voimia Sinulle ja muista että meitä on satojatuhansia ihmisiä, jotka ajattelemme sinua ja me kaikki halutaan sinulle vain kaikkea hyvää. Toivottavasti saamme nähdä Sinut täällä lapin laduilla tänäkin vuonna... sinivalkoisen Kuningattaren, vitivalkoisella lumella...
Tervetuloa!
Kirj. Yksi monesta ihailijastasi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joo kyl mulle kävi ihan samalla tavalla, ku mä näin sen lööpin. Ensin olin ajatellut ostaa iltiksen, mut kyl mullaki herahti kyynel silmään, enkä ostanu lehtee. En kerta kaikkiaan voinu, kun ajattelin, miten paljon Hän on minullekin antanut voimia vuosien varrella.
Muistan opparin ekalla kuuskytluvun puolivälissä, kun hypittiin letkistä koulun jumppasalissa ja näin kauan on K-H kuulunut minun suuriin idoleihin. Ajattelin, että entä jos en enää voi kuulla livenä tätä suurta Tohmajärven lahjaa koko sinivalkealle kotosuomelle?
Menin kotiin ja laitoin C-kaseteille äänittämiäni ikivihreitä soimaan täysillä, ja raivosin kirosin tuota pukkipanua... tana, minkä teit?
että olkoon suru kuinka suuri tahansa. niin on tänä päivänä totuus se, että sitä saa mitä tilaa. kuka käski pyöriä pönttöpanun matkassa.
Rakastamisen tahtominen on maailman vaikeimpia asioita.
Ainakin naiselle yleensä.
Mies voi juoda pakosestakin kupista. Kun näin on sovittu.
Kukaan ei julkisuudessa välitä Panun piinasta.
Eikä syistä mitkä tähän tilanteen johtivat.
Naiset ovat julmia.