Olen seurannut siskoni touhuja nyt muutaman vuoden enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Hän hoitaa asiansa hyvin mutta juo todella rankasti aina kun se töiden puolesta on mahdollista. Itse olen tosi avuton vaikka olen sairaanhoitaja ammatiltani ja juoppoja olen kyllä nähnyt. Mitä helvettiä tässä pitäisi tehdä?
Alkoholismi on kamala tauti
sivusta seurannut
11476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olisikohan siskollasi masennusta vai mistä syystä juominen on alkanut?
Pitkään jatkunut juominen aiheuttaa AINA masennusta, se on fakta.
Mutta pelkkä masennuksen hoitaminen esim. lääkkeillä vain pahentaa juomista (mikä alunperin aiheuttikin masiksen).
Tästä seuraa sitten se vittumainen noidankehä, jonka yli Suomalainen päihdehuolto ei kykene kömpimään...
Pitäisi siis vissiinkin ENSIN hoitaa se juomapuoli kuntoon, ja vasta sitten kysellä masennuksen perään, vai mitä?
Läheisillä on huoli juovasta, mutta se on turhaa. Ei se auta, ei auta juomattomaksi tai edes vähennä toisen juomista.
Et voi tehdä muuta kuin antaa siskon juoda kaikessa rauhassa yrittämnättä puuttua millään tavalla hänen juomiseensa, kunnes hän mahdollisesti itse haluaa tilanteeseen muutosta.
Alkoholista ja sen haittavaikutuksista on kaikilla tietoa, mutta kuten sanoit se on kamala tauti, itsensä kieltävä sairaus jossa juova yleensä itse viimeiseksi tajuaa ongelmansa. Läheisille ongelmakäyttö on usein näkynyt jo vuosia.
Pidä huolta itsestäsi. Älä lainaa rahaa, älä hoivaa, älä selitä asioita muille parhain päin, älä siis helpota siskon juovaa elämäntapaa millään tavalla. Jokainen lakoholisti tarvitsee 16-29 henkilön mahdollistajien joukon, joiden tuella hän voi jatkaa juomista.
Nämä tukijat ovat kaikkea mahdollista sosiaalityöntekijöistä pitkämielisiin työtovereihin, naapureihin, vuokraisäntiin ja sukulaisiin. Niin kauan kuin juova ei itse joudu vastaamaan kaikista juomisen tuomista harmeista, ei yleensä synny halua tehdä asialle jotain.
Sanon tämän 12-vuoden Al-anon kokemuksella, tuhannet alkoholistien läheisten tarinat on kuultu. Aina sama kaava toistuu - niin juovilla kuin läheisilläkin. Läheiset menettävät vähitellen elämänilonsa tuhoontuomitussa taistelussa läheisen alkoholismia vastaan, joutuvat pahoinpidellyiksi, raiskatuiksi, huijatuiksi ja hyväksikäytetyiksi, tulevat katkeriksi, kyynisiksi, saavat psyykkisiä ja fyysisiä oireita ja lopulta kenties menettävät hermonsa niin, että menettävät työkykynsä.
Alkoholismi on kamala tauti, sillä alkoholistin itsensä lisäksi se vahingoittaa aina vakavasti myös heidän lähellään eläviä. Kannattaa siis hakea itselleen apua. Sairaanhoitajana tiedät, että työnohjauksesta on apua. Al-anon on minulle toiminut eräänlaisena työnohjauspaikkana, jossa olen oppinut erottamaan alkoholistiläheisten ongelmat erillisiksi omasta elämästä'ni, eli hyväksymään sen, että en voi parantaa alkoholismisairautta, joten on turha edes vaivata sillä enää päätään.
Voimia Sinulle, tätä se on.
on ehken käsittelemättömiä asioita elämässään. Oletko puhunut hänen kanssaan,jos hän menisi keskustelemaan henkilökohtaisesti jonnekkin?
Minä olisin toivonut pahimpina aikoina, että joku potkii perseelle ja auttaa siitä juomishelvetistä ulos. Totesin myös, että ihmiset aika lailla pelkää tarttua toisen ongelmiin, myös täällä ulkomailla, jossa muuten ihmiset avautuu helpommin kuin Suomessa.
Juttele siskosi kanssa ja tarjoa tukea. Ei kai siinä muutakaan voi tehdä. Hyvinkin on mahdollista, että siskollasi on masennusta eli ei pelkästään alkoholiongelmaa ja koko paketti pitäisi hoitaa yhdessä. En tiedä, missä Suomessa parhaiten ja nopeiten voisi saada hoitoa, olisiko sitten A-klinikka?
Minä olen myös kärsinyt alkoholihelvetin läpi ja monasti ajattelin, miksei kukaan siitä pelasta. Juoppo on yleensä sellaisessa henkisessä tilassa, että itse ei pääse kuin kaljakauppaan mutta uskoisin, että moni ottaisi sen avun vastaan, kun se vaan pyytämättä annettaisiin ja kertakaikkiaan raahattaisiin juoppo katkolle. Niin tehtiin lopuksi minulle ja juominen loppui siihen paikkaan. Viitisen vuotta on omatoimisesta raitistumisesta, enää ei tarvitse juoda.
Paljon kiitoksia kaikille vastauksista. Ollaan nyt sovittu siskon kanssa tapaaminen ylihuomiseksi ja koitan rohkeasti puhua nämä alkoasiat selväksi. Ja tosiaan voi olla, että siskolla on muuten ollut vaikeaa - yksi hankala parisuhde meni pieleen ja hän ei ehkä ole päässyt siitä täysin yli.
hankalasta parisuhteesta. On yksi syy VÄHEMMÄN juoda.
hyvä kun sisko suostuu tapaamaan. oliko jo puhetta miksi tapaatte ?
kokeili olla asiallinen ja kertoa missä mennään.
älä usko selityksiä vaan totuus.
ja tietysti varoitan läheisriippuvuudesta, auta siskoasi auttamaan itseäsi.
älä ota vastuuta hänestä.
älä mahdollista hänen juomisen jatkumista millään tekosyyllä.
et lainaa rahaa etkä kuskaa kaljakauppaan etkä selittele sukulaisille tai kellekään osalliselle satuja asian sijaan.
hänelle kaikki tekosyyt kelpaavat juomiseen ja lisää keksitään jos ei muuten satu sopivaa.
juoppona hän kiistää olevansa juoppo, korkeintaan kohtuukäyttäjä ja toimii niin, että saa juoda.
se on hänen ensimmäinen (ja yleensä viimeinenkin) ajatuksensa ja ainoa päämääränsä, oli keskustelu teillä kuinka pitkä tahansa.
voit kyllä ajaa hänet a-klinikalle tai tms. asialliseen hoitopaikkaan.
vastoin hänen omaa tahtoaa hän ei raitistu. silloin pitää osata olla paapomatta ja mahdollistamatta, se kun vaan pahentaa juopon ja myös hyysääjän tilannetta.
läheisriippuvuus on tuo kavala juttu, johon löytää lisää tietoa googlaamalla.
laitan tähän linkin, jonka alareunassa on lisää paikkoja joista voi katella tietoja.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkoholismi
Mä join ennen siskoni kanssa paljon. Nyt olen ollut lähes vuoden ottamatta ja sisko juo edelleen. Hän on hirveän ailahtelevainen. Välillä kännissä tekstaa ilkeitä, uhkailee itsemurhalla. Välillä haukkuu minut, raitistuneen pataluhaksi (olin ennen samassa kusessa). On kateellinen ja katkera. Ei siihen voi ottaa yhteyttä. Taas se pani välit poikki. Haukkui minut tekopyhäksi ja itseäni täynnä olevaksi.
En ole muuta tehnyt kuin päättänyt lopettaa ja lopettanut. En voi enää juoda. Se on nähty.
Elämääni on tullut monia hyviä asioita tilalle. Ei kylläkään mitään miestä, mutta muuta ohjelmaa. AA:n kautta pääsin kuiville. En paljon käy siellä enää,mutta menen jos siltä tuntuu.
Sisko löysi-ihme kyllä -miehen itelleen ja tää mies saa kokea kaiken mahdollisen siskoni rinnalla: itsemurhatemppuilut (kertaa 50:s), sänkyyn-juomaan-elä-ota-yhteyttä -kaudet jne.
Sit tää sisko välillä kuntoilee ja kunnostautuu, näyttelee "kaikki-kunnossa" -näytelmää, kunnes taas romahtaa viikoiksi juomaan. Yksin. En halua edes ottaa yhteyttä enää. Itselläkin on taistelu "kuivan humalan" kanssa kaiken aikaa.
JUOKOON. Ei kuulu mulle enää. Hän on menetetty. Henkisesti sairastunut lopulta.
Alko on muuttanut sen jo ennestään oudon ja ailahtelevan psyyken pirstaleiksi. Lie tuo odottane alkoholidementia. Se vaarahan se on meikäläiselläkin, jos retkahdan.
Mulla on melkeen samanlainen tarina kerrottavana..sisko taas juonut koko juhannuksen..ei kyllä viitsis keskustella puhelimessa humalaisen kans..hävettää, kun on itekki päissään soitellut ihmisille. Mulla tulee pian kolme kuukautta selvinpäin..loma-aika on edessä, toivon etten missään tapauksessa repsahtaisi juomaan, tarkotus ois tulla absolutistiksi..tsemppiä kaikille!!!!!