Kuuluuko kadonnutta lemmikkiä surra, - olenko lapsellinen kun suren- ja olen huolissani kadonneesta kissastamme?
Kuuluuko aikuisen murehtia näin pienistä..onko teillä kokemusta tämmöisestä surkeudesta?
Kadonnut lemmikki..
Pirre*
30
477
Vastaukset
sitä suree lemmikkiään, ajattelee missä on ja joutuuko kitumaan jossakin.
Meillä ei enää ole mitään luontokappaletta, mutta kun viimeinen kissa jouduttiin nukuttaman, niin pitkän aikaa sitä kaipasin.
Yöllä kuulin tassuin rapinan, kun se oli "tulossa" sänkyyn ja aamulla odotin sen olevan oven takana, kun ulos menin, sitä kun joutui joskus yöllä ulos päästämään.
Vieläkö on toivoa, että palaisi tai löytyisi?
Luonnollista on kaivata ja surra ja toivoa...- Pirre*
sanoa, palaako enää, en yhtään. :(
Raukka ei ollut aiemmin vielä kohdannut ukkosilmaa, säikähti varmaan kuoliaaksi, - niin - kun ei kituisi missään :(
Ei tämä ole mukavaa..mieki kuvittelen että kuulin sen naukuvan sisään.. Pirre* kirjoitti:
sanoa, palaako enää, en yhtään. :(
Raukka ei ollut aiemmin vielä kohdannut ukkosilmaa, säikähti varmaan kuoliaaksi, - niin - kun ei kituisi missään :(
Ei tämä ole mukavaa..mieki kuvittelen että kuulin sen naukuvan sisään..Luulen ettei vielä ole suremisen aika.
Meillä kotona oli aina kissoja. Ne olivat selleaisia veitikoita että lähtivät kesällä "leirille", niin sanoimme. Leiri saattoi kestää monta viikkoakin. Sitten ne palasivat kiltisti kotiin.
Kissassa on vielä sen verran alkukantaista villikissaa mukana että se saattaa saada päähänsä lähteä vähäksi aikaa omille teilleen. Sitten se yks kaks muistaa että , ai niin, minähän olenkin kotikissa! Ja tulee kotiin siliteltäväksi ja katsomaan mitä ruokakupissa on.
Näin oli meillä ja luulen ja toivon että sama pätee myös teidän lemmikkiin. Huutelet sitä pihalla ja katsot iltaisinkin onko mirri tullut oven taa.
Mutta sitten jos ei tule syksyyn mennessä niin sitten voit alkaa surra. Meillä oli koira 11. ja puoli vuotta ja kun se piti nukuttaa niin sitä surtiin ja kauan. Meillä niinkuin teilläkin eläin on otettu perheenjäseneksi, siitä pidetään hyvää huolta, siihen kiinnytään. Ja kun luopumisen aika tulee, sitä surraan. Koiran lähdöstä on jo melkein kymmenen vuotta aikaa mutta vieläkin siitä puhutaan usien ja muistellaan sitä.
Mitään ei tarvitse surra etukäteen, huolissasi saat olla mutta surraan vasta sitten kun on surun aika, joohan?
No aurinkoista päivää joka tapauksessa!
- ikävöidä
Voi Pirre, onko kisu kauankin ollut jo kateissa?
Minä en koskaan kyennyt uutta lemmikkiä ottämaan, kun nuorena ollessani menetin rakkaan kisuni.
Laihduin kahden viikon aikana 6kg, ja olin laiha jo sitä ennen.
En nukkunut, itkin, etsin. Vein makupaloja lähistölle, laitoin lappuja missä etsin kisua.
Lehdessäkin oli ilmoitus.
Toivottavasti saat takaisin, tai ainakin tiedon, jos huonosti on käynyt.mutta pitkä on tämä viikko ollut.
En tiedä vielä otanko uuden pennun, ehkä otankin.., jos jne.:(- SAS*
Pirrejuupas kirjoitti:
mutta pitkä on tämä viikko ollut.
En tiedä vielä otanko uuden pennun, ehkä otankin.., jos jne.:(Meidän kissa oli joskus nuorena 2 kuukautta pois kotoa. Silloin oli lämmin kesä ja kun tuli päivän sade, niin kissa tuli kotiin.Ihmetteli hetken, mihin ruoka-astiat oli laitettu. On leikattu kolli. Nyt hän on 14 vuotias ja vieläkin tekee viikon "lomareissuja" lämpimillä keleillä.
- kolli ..
SAS* kirjoitti:
Meidän kissa oli joskus nuorena 2 kuukautta pois kotoa. Silloin oli lämmin kesä ja kun tuli päivän sade, niin kissa tuli kotiin.Ihmetteli hetken, mihin ruoka-astiat oli laitettu. On leikattu kolli. Nyt hän on 14 vuotias ja vieläkin tekee viikon "lomareissuja" lämpimillä keleillä.
aikoinaan, oli viikon, pari matkoillaan. Kerrankin, tuli kotiin, syömään, morsian mukanaan. Syötyään jatkoi taas matkaansa.
SAS* kirjoitti:
Meidän kissa oli joskus nuorena 2 kuukautta pois kotoa. Silloin oli lämmin kesä ja kun tuli päivän sade, niin kissa tuli kotiin.Ihmetteli hetken, mihin ruoka-astiat oli laitettu. On leikattu kolli. Nyt hän on 14 vuotias ja vieläkin tekee viikon "lomareissuja" lämpimillä keleillä.
viikon poissa juoksuaikaan, mutta nyt ei enää pitäisi hormoonitkaan juoksuttaa, - jakun se kai säikähti sitä rajuilmaakin..
- pientä ..
ole, osa teidän elämäänne. Eikö se ollut vielä pentu. Jospa on eksynyt vieraaseen taloon?
Itsellä on oma hauvavanhus vähän huonossa kunnossa.
Muistoissa on monet erosurut, mutta myös monet iloiset asiat entisistä nelijalkaisista ystävistä.- Pirre*
laittaa etsintäkuulutuksen lehteenkin, jos on juossu kauhuissaan kauaskin. Se oli pikkusta vaille vuoden vanha, eikä varmaan muistanut viime kesän ukkosia..
Kunpa en oisi laskenut sitä ulos silloin..:( - jossittelee
Pirre* kirjoitti:
laittaa etsintäkuulutuksen lehteenkin, jos on juossu kauhuissaan kauaskin. Se oli pikkusta vaille vuoden vanha, eikä varmaan muistanut viime kesän ukkosia..
Kunpa en oisi laskenut sitä ulos silloin..:(jälkeenpäin, mutta kun ei olla selvänäkijöitä.
Laita ilmoitus, jos se vaikka säntäsi kovinkin kauas.
Kauanko sitten se hävisi? jossittelee kirjoitti:
jälkeenpäin, mutta kun ei olla selvänäkijöitä.
Laita ilmoitus, jos se vaikka säntäsi kovinkin kauas.
Kauanko sitten se hävisi?sitten, tasan viikko tänään :(
Se oli niin hauska kun se tuli joka paikkaa jälestä, - kun läksin hiihtämään jäälle Oscari oli matkassa, lenkilläkin monta kertaa viipotti mukana..huoks.
Voi ehkä tuntua monesta että eihän se ole kuin kissa, mutta kyllä se on kuin yksi perheen jäsenistä.- jossittelee,
Pirrejuupas kirjoitti:
sitten, tasan viikko tänään :(
Se oli niin hauska kun se tuli joka paikkaa jälestä, - kun läksin hiihtämään jäälle Oscari oli matkassa, lenkilläkin monta kertaa viipotti mukana..huoks.
Voi ehkä tuntua monesta että eihän se ole kuin kissa, mutta kyllä se on kuin yksi perheen jäsenistä.meillä kun nuo lemmikit ovat olleet ainoita "lapsia".
Tulisipa Oscari jo takaisin. - maisemaa
Pirre* kirjoitti:
laittaa etsintäkuulutuksen lehteenkin, jos on juossu kauhuissaan kauaskin. Se oli pikkusta vaille vuoden vanha, eikä varmaan muistanut viime kesän ukkosia..
Kunpa en oisi laskenut sitä ulos silloin..:(teillä päin on? Jos sellaista maalaista, niin varmaan tulee takaisin. Kiertele vähän paikkoja ja huutele välillä nimellä.
Meidänkin kissa on välillä matkoillaan, mutta sillä on ikää kolme v. ja on tottunut iltaisin yleensä palautumaan. Muutaman yön yli on ollut pois.
Onhan nuo lemmikit tärkeitä. Aikoinaan itkin rotanmyrkkyyn kuollutta mäyristäni kuukauden! Muutama vuosi meni seuraavan ottamiseen. Nyt on kissan lisäksi kaksi koiraa. Ja mieli tekisi papukaijaakin. En kuitenkaan ota.
Hyvän lemmikin menettäminen on kuluttavaa. Jospa tuo kuitenkin palaisi. Voimia. - Pirre*
maisemaa kirjoitti:
teillä päin on? Jos sellaista maalaista, niin varmaan tulee takaisin. Kiertele vähän paikkoja ja huutele välillä nimellä.
Meidänkin kissa on välillä matkoillaan, mutta sillä on ikää kolme v. ja on tottunut iltaisin yleensä palautumaan. Muutaman yön yli on ollut pois.
Onhan nuo lemmikit tärkeitä. Aikoinaan itkin rotanmyrkkyyn kuollutta mäyristäni kuukauden! Muutama vuosi meni seuraavan ottamiseen. Nyt on kissan lisäksi kaksi koiraa. Ja mieli tekisi papukaijaakin. En kuitenkaan ota.
Hyvän lemmikin menettäminen on kuluttavaa. Jospa tuo kuitenkin palaisi. Voimia.mutta eniten pelkään että kissa oisi joutunut jonkun petoelukan kynsiin, ketun, tai ilvekse, - täässä on paljon korpea, eli sopii olemaan karhut ja suvetkin.
- paapuuri
kadonnutta kissaa, enkä vieläkään sitä ole unohtanut, vaikka aikaa on kulunut 15 vuotta. Kuljin pitkin peltoja sekä metsiä etsien ja toivoen, itku silmissä kiertäen.
Ei löytynyt.
Olkoon sitten lapsellista, mutta kun eläin on rakas, niin miksei sitä saisi surra.Olen pahoillani kissasi katoamisen takia. Minullakin oli kerran kissa kateissa monta viikkoa, ja käänsin koko kylän enkä sitä löytänyt. Eräänä aamuna oltiin aamukahvilla, niin kissa hyppäsi keittiön ikkunaan ulkoa päin ja huusi surkeasti. Kyllä se raukka oli laihtunut ja nälissään. kun syötin sen niin se ei rauhoittunut huusi vain, ja kävi minua puskemassa, ja pyrki ulos.Ja ulkona selvisi sen rauhattomuus, aitan alta katseli viisi kissan poikasta. Jälkeenpäin selvisi, että kissa oli tehnyt pennut kahden kilometrin päähän erään talon navetan ylisille. Se hoiti niitä siellä, ja toi ne sitten yhtenä sateisena yönä kotiin. Pennut oli kaikki villiintyneitä ja ne piti lopettaa. Yhtä koitettiin kesytellä, mutta kun se oli kaksi vuorokautta kirjakaapin takana, niin isäntä senkin lopetti.Nyt meillä ei ole mitään eläimiä, kun kissoistakin piti luopua lasten lasten allergian takia. Mutta toivotaan että kissasi löytyisi, tai muuten saisit selvyyden sen kohtalosta, olisi se helpompaa kuin epävarmuus. Kerro meille muillekkin jos tiedät kissasi kohtalo seviää!
- Pirre*
marja-liisa41 kirjoitti:
Olen pahoillani kissasi katoamisen takia. Minullakin oli kerran kissa kateissa monta viikkoa, ja käänsin koko kylän enkä sitä löytänyt. Eräänä aamuna oltiin aamukahvilla, niin kissa hyppäsi keittiön ikkunaan ulkoa päin ja huusi surkeasti. Kyllä se raukka oli laihtunut ja nälissään. kun syötin sen niin se ei rauhoittunut huusi vain, ja kävi minua puskemassa, ja pyrki ulos.Ja ulkona selvisi sen rauhattomuus, aitan alta katseli viisi kissan poikasta. Jälkeenpäin selvisi, että kissa oli tehnyt pennut kahden kilometrin päähän erään talon navetan ylisille. Se hoiti niitä siellä, ja toi ne sitten yhtenä sateisena yönä kotiin. Pennut oli kaikki villiintyneitä ja ne piti lopettaa. Yhtä koitettiin kesytellä, mutta kun se oli kaksi vuorokautta kirjakaapin takana, niin isäntä senkin lopetti.Nyt meillä ei ole mitään eläimiä, kun kissoistakin piti luopua lasten lasten allergian takia. Mutta toivotaan että kissasi löytyisi, tai muuten saisit selvyyden sen kohtalosta, olisi se helpompaa kuin epävarmuus. Kerro meille muillekkin jos tiedät kissasi kohtalo seviää!
, olipa kaunis tarina kissastasi.
Odotettua ihmettä ei ole vielä tapahtunut, sitä tömähdystä ikkunaan, - on tainnu hukka periä..:(
Kirjoitan kun löydän, jos löydän Oscun, - on niin paha mieli että ei ole tosikaan.
- non-rec
Meillä päin löytökissat viedään löytöeläintaloon. Mutta jos omasi on kauaskin juossut, niin voi mennä pitkäänkin että joku sen huomaa olevan muualta poisjuossut ja hoksaa viedä johonkin "hoitolaitokseen". Ehkä joka puolella Suomea ei tällaisia Eläinsuojeluyhdistyksen suojakoteja eläimille edes ole.
Kissa on itsenäinen, kulkee missä haluaa - viettiensä ja ties minkä muidenkin vaistojensa mukaan - ja tulee kotiin aikaanaan. Jos ei jotain muuta satu matkalle. Harmillista tietysti jos on jäänyt vaikka auton alle, mielestäni se on todennäköisempi vaihtoehto kissan lopullisesti kadotessa kuin ketun tms. suuhun joutuminen. Kissa kun osaa kiivetä puuhun!
Meille tuli joskus kylmänä talvena hirveän nälkiintynyt, toista jalkaansa laahaava kissa. Naukui perääni ladon ohittaessani, ja toin sen sisälle. Ilmeisesti se oli jäänyt auton alle, raahautunut latoon - ja huomasi nyt olevansa kuoleman kielissä ja alkoi naukua ihmisen perään, vaikka olinkin tuntematon. Aivan mahdottoman laiha se oli, ja ensimmäiset paskat olivat kivikovia olkikönttejä... Jalkakin parani aikanaan. Siitä tuli meille mukava kotikissa vuosikausiksi.
Joskus myöhemmin vajaa kilometri linnuntietä olevan talon tytär tuli meillä käymään. Hän katsoi kissaa ja sanoi, että ihan varmasti tuo on meidän Missu (tai mikä nimi se lie ollutkaan). Oli kadonnut jokunen vuosi sitten. Eli: kun kissa löytää pahassa paikassa hyvän uuden kodin, se ei enää osaakaan lähteä vanhaan kotiinsa, vaikka se olisi lähelläkin. Ja kissathan reissaavat kilometritolkulla.
Omasi tulee varmaan kotiin. Jos ei, niin sillä (maalaistalon tyttönä en osaa eläimiä "hänetellä") on sitten jokin muu kohtalo. Toivotaan parasta! Meillä ei ole nykyisin kotieläimiä, mutta kissa on ehdoton itsenäisyytensä ja ylpeän leijonamaisen luonteensa vuoksi. Vaikka kuinka pehmeänä käärönä kehräisi. Ihana eläin. Kaapo-katti on se mikä saa vielä hymyn sairaan huulille, he tykkäävät molemmat nukkumisesta.
Nytkin Kaapo nukkuu miehen jalkopäässä.
Kaapo vaistoaa mielialat, tulee pitämään hyvänä jos on surullinen.
Mikäli kissa häviäsi meillä olisi murheen päivät, se on hyvin tärkeä perheenjäsen.- O - O
palannut retkiltään? Tai oletko saanut mitään tietoa siitä?
Ymmärrän huolesi, vaikkein ole ihan samanlaista tilannetta kokenut. Onhan lemmikki omalla tavallaan perheenjäsen, vaikka kuinka järki-ihmisiä oltaisi. Tunteettomuus olisi varmaan vielä suruakin suurempi taakka ihmiselle kannettavaksi.
Toivotan aurinkoisia päiviä Sinulle ja onnekasta kotiinpaluuta Oscarille.- nimeltään Pirre
ja se jäi aikoinaan auton alle. Surua kesti pitkään. Tosi pitkään. Ihminen, joka välittää eläimista ja lapsista, on oikea ihminen. Hän myös osaa surra.
- LeenuLii
Pirrejuupas kirjoitti:
:(
Meiltä katosi eilen kissa, Tikru. Hyppäsi parvekkeelta linnun perään. Asumme kaksikerroksisessa rivitalossa rivitaloalueella. Kissaa käyn aina tunnin välein huutelemassa ja etsimässä. Eilen illalla näin sen vilaukselta. Huutelin sitä ja etsin lähialueelta mutta en löytänyt. Etupihalle laitoin sen petin, jos siitä tunnistaisi mikä on oma koti. Takapihalle laitoin sille ruokaa ja pidän takaovea auki, josko osaisi kotiin.
Pahaksi onneksi Tikru on hieman erikoinen kissa. Se on sisäkissa, joka pelkää joutuessaan ulos. Menee helposti piiloon. Naapureihin olen levitellyt kuvia ja katoamisilmoituksia. Samoin vieressä kulkevalle kuntopolulle. Voi kun Tikru löytäisi kotiin. Pelkään pahoin, että on niin peloissaan, ettei tiedä missä koti on. :(
Illalla oli todella ikävää käydä nukkumaan, kun Tikru ei ollutkaan kotona. Vielä ikävämpää oli herätä - Tikru kun yleensä hyppää aamulla sänkyyn puskemaan ja kehräämään. :'((
Tikru on meille todella rakas. En tiedä mitä enempää voisin tehdä (?). Huomenna soitan paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen, mutta en usko, että sitä sieltä löytyy. On niin arka, että tuskin kukaan on sitä kiinni saanut.
Huomenna joudun pariksi tunniksi lähtemään pois kotoa. En haluaisi. Haluaisin vain odottaa rakasta kissaamme.
Naapureissa on kissoja, jotka kulkevat vapaana. Toivottavasti Tikru ei niihin törmää. Laihana ja arkana kissana häviäisi tappelussa heti. LeenuLii kirjoitti:
Meiltä katosi eilen kissa, Tikru. Hyppäsi parvekkeelta linnun perään. Asumme kaksikerroksisessa rivitalossa rivitaloalueella. Kissaa käyn aina tunnin välein huutelemassa ja etsimässä. Eilen illalla näin sen vilaukselta. Huutelin sitä ja etsin lähialueelta mutta en löytänyt. Etupihalle laitoin sen petin, jos siitä tunnistaisi mikä on oma koti. Takapihalle laitoin sille ruokaa ja pidän takaovea auki, josko osaisi kotiin.
Pahaksi onneksi Tikru on hieman erikoinen kissa. Se on sisäkissa, joka pelkää joutuessaan ulos. Menee helposti piiloon. Naapureihin olen levitellyt kuvia ja katoamisilmoituksia. Samoin vieressä kulkevalle kuntopolulle. Voi kun Tikru löytäisi kotiin. Pelkään pahoin, että on niin peloissaan, ettei tiedä missä koti on. :(
Illalla oli todella ikävää käydä nukkumaan, kun Tikru ei ollutkaan kotona. Vielä ikävämpää oli herätä - Tikru kun yleensä hyppää aamulla sänkyyn puskemaan ja kehräämään. :'((
Tikru on meille todella rakas. En tiedä mitä enempää voisin tehdä (?). Huomenna soitan paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen, mutta en usko, että sitä sieltä löytyy. On niin arka, että tuskin kukaan on sitä kiinni saanut.
Huomenna joudun pariksi tunniksi lähtemään pois kotoa. En haluaisi. Haluaisin vain odottaa rakasta kissaamme.
Naapureissa on kissoja, jotka kulkevat vapaana. Toivottavasti Tikru ei niihin törmää. Laihana ja arkana kissana häviäisi tappelussa heti.meijjänkään Oscua näkynyt, ihan meinaa syvämmeen koskea tää paha mieli. :(
Laitoin paikallislehteenkin ilmoituksen kadonneesta, muttei kukaan kai ole sitä nähnyt..
Toivotaan kissaenkeli Tikrullenne matkaan..
- beroliina
kun tyttäreni toi kotiin roskiksesta löytämänsä kissanpennun. Poika ei ikävä kyllä hyväksynyt toista kissaa meille. Pari kertaa se kävi katsomassa, onko se uustulokas vielä meillä ja kun oli, se Poika hävisi kokonaan. Tiedän kyllä, että noin 2-5 neliökilometrin sisällä oli Pojalla monta silittelijää ja ruokkijaa. Ikävä on vieläkin, vaikka siitä on kauan. Joka aamu ajattelen Poika-kissaa, joka on varmaan jo kuollut, kun juon aamukahviani. Sen juon aina samasta mukista, siinä on Pojan kuva päällä. Poika asettui aina iltaisin peittoni päälle juuri siihen, missä oli jääkylmät jalkani. Siinä sitten nukuttiin hyvin aamuun asti, jolloin poika puraisi varvastani vähäsen sanoakseen, ettei sitä koko päivää nukuta.
- beroliina
Pirrejuupas kirjoitti:
varpaasta kun sillä oli nälkä, on sitä ikävä ..
joihin viedään löytyneet kissat? -Toisaalta, minusta tuntuu, että saat kisusi vielä takaisin, kuten moni muukin on ajatellut. Toivotaan yhdessä!
beroliina kirjoitti:
joihin viedään löytyneet kissat? -Toisaalta, minusta tuntuu, että saat kisusi vielä takaisin, kuten moni muukin on ajatellut. Toivotaan yhdessä!
paikkakunnalla ole sellaista, mutta kiitos, - joka päivä mie sitä ootan vielä, ja toivon että se hyppää tuohon ikkunalle..
- LeenuLii
Pirrejuupas kirjoitti:
paikkakunnalla ole sellaista, mutta kiitos, - joka päivä mie sitä ootan vielä, ja toivon että se hyppää tuohon ikkunalle..
Meidän Tikru on vielä kateissa, mutta kävin lainaamassa Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistykseltä (entinen kodittomat kissa ry) kissaloukun. Loukun lainaus on ilmainen, mutta ottavat 20eur pantin, joka palautetaan, kun loukku palautetaan. Ottivat myös ylös "katoamisilmoituksen", jotta osaavat soittaa mikäli meidän kisu päätyy sinne. Jos jolta kulta on Päijät-Hämeen alueella kissa kadoksissa, suosittelen tuota loukun lainausta.
Uskoisin että myös muilta eläinsuojeluyhdistyksiltä voi tuota loukkua kysellä.
Käsistään näppärä osaa varmasti tehdä sellaisen myös itse. Eiköhän jostain netistä löydy ohjekin. Ehkäpä käytön jälkeen sen voisi lahjoittaa eläinsuojeluyhdistykselle...
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oletko kertonut jo muille tunteistasi?
Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.774652- 1801947
- 1241630
- 1321186
Miten minusta tuntuu että kaikki tietää sun tunteista mua kohtaan
Paitsi suoraan minä itse, vai mitä hlvettiä täällä tapahtuu ja miksi ihmiset susta kyselee minulta 🤔❤️161121- 351056
- 78953
- 52916
Hyvää huomenta!
Mietin miten suhtaudut minuun, jos kerron tunteista. Voinko enää sen jälkeen olla samassa paikassa kanssasi, jos koet as78882- 4848