...ja lähdin viettämään Juhannusta tuonne Lapin suuntaan. En voi sanoa muuta, kuin että uskomattoman hienoja maisemia siellä on. On se yöttömän yön aurinko vain todella hienon näköinen. En ihmettele, kun Mirkku on niin kovin Lappia kehunut. Tuonne täytyy ehdottomasti päästä uudestaankin.
Kuinka täällä on muilla Juhannus sujunut, onko mennyt rauhallisissa merkeissä?
Kuinka täällä on muilla Juhannus sujunut, onko mennyt rauhallisissa merkeissä?
Vastaukset 33
Vanhimmat
on keskisuomessa satanu mutta ensviikolla tulee helle,,,jippiii Ankelika
Hyvinkös sulla on siellä Lapissa mennyt...oletko jo monta "Aikioo" tavannut :D
täällä Lapissa missä minä asun ei aurinko paistanut missään suunnalla.Ja kylymää oli, että en tarennut mennä minnekään. Olisin saanut panna turkin päälle ,ja oishan se ollut noloa kun keskellä kesää, turkki päällä, tanssia juhannus tansseja.
Rauhallisissa merkeissä katon TV:eetä ,etelän juhannusta jossa aurinko paistoi
Ei kannata takertua pikku seikkoihin... se on sama onko Espoossa vai Ivalossa :D
eikös jossain turun lähellä ole lappi niminen kylä,jos ovat käyneet siellä,
kukapa tietää.............
Ehkä siellä aurinko sitten paistoi,.............
Lappihan on aika laaja käsite, Rovaniemeltä jonkin matkaa pohjoiseen päin. Että ei ihan siellä "Perä-Pohjolassa" kuitenkaan käyty, vaan Lappia tuo yhtä kaikki oli kun Napapiiristäkin yli mentiin. Aurinko kyllä paistoi, joskaan ei taivaan täydeltä. Tullessa oli pilvipeitteitä ja ropisi muutama pisara vettäkin siinä välillä. Perillä oli myös jonkin verran pilviä, mutta väistyivät sillä tavalla että aurinko pääsi paistamaan kyllä.
missä se lappi on?
mutta tosi juttu ja harmin paikka, että Juhannus oli kylmä, tuulinen ja sateinen. Mutta sitä kun etukäteen ei voi tietää. Se harmitti, että vain muutaman korvasienen löysin jängillä joikatessani. Näitkö poroja? Toivottavasti eivät hyppiä tolvailleet tielle. Niitä on tosi vaikea erottaa pientareelta, kun sulautuvat maastoon, varsikin mutsikit eli ruskeankirjavat porot. Yhtäkkiä säntäävät auton eteen. Jos uudelleen menet, niin sellainen vinkki, että jos vastaantuleva auto väläyttää pitkiä valoja, se meinaa, että on poroja tien varressa - tiedät varoa. Tai sitten ratsia odotettavissa. Tee sama vastapalvelus muille tiellä liikkujille.
Meidän mökin pihaan tuli rankan iso porotokka. Koira sekosi täysin ja lähti hirveän metakan kanssa ajamaan. Sen pitäisi olla lintukoira, mutta näkyy olevan porokoira. Taas myyjä pääsi huijaamaan.
Minä tässä suunnittelen pysyvää muuttoa Lappiin. Sielunrauhan vuoksi. Täältä Etelästä sitä ei löydä, liikaa markkinahumua ja ihmisiä. Tunturiin kun kiipeää ja katselee yötöntä yötä, silloin luonnonhenget ovat läsnä ja neuvovat tien päällä eteenpäin.
Sinuun taisi iskeä se kuuluisa Lapin-kuume. Kuten tuossa jollekin sanoin, siihen tautiin ei löydy lääkettä. Kun aikanaan hyvin nuorena ja hyvin vastahakoisesti ensi kerran sinne menin käymään, oli kuin kirveellä olisi jysäytetty otsaan. Sen jälkeen on ollut pakko päästä aina kun mahdollista on. Joten tervetuloa meidän Lapinhullujen iloiseen joukkoon.
Dearvvuodaiguin,
Àvvila Mirkku
Miksi neuvot ihmisiä Lapissa varoittamaan auton valoja vilkuttamalla edessä olevasta ratsiasta????
Mitä sinun päässäsi oikein liikkuu...sympatiat rattijuoppoja kohtaan vai???
Sen ymmärrän kyllä,että poroista varoitetaan valoja vinkauttamalla,mutta sitä en ymmärrä MIKSI SINÄ YLLYTÄT IHMISIÄ varoittamaan valon vinkautuksella mahdollisesta ratsiasta,kuten yllä kirjoitit!
Mietipä,miten paljon rattijuoppoja on liikenteessä!
Ei rekkakuskitkaan enää varoittele autoilijoita ratsioista,kuten ennen,koska tietävät,että tekevät karhunpalveluksen mahdolliselle rattijuopolle!!!
Mietipä,jos vastaantulevassa autossa on RATTIJUOPPO,jolle ilmoitat ratsiasta ja näin tämä rattijuoppo pääsee karkuun SINUN varoituksesta poliisin kynsistä,ehkä jo seuraavalla tiellä tappaa viattoman ihmisen/perheen kännissä ajosta.
Yleensä kirjoitat ihan kivasti ja asiallisia kommenteja,mutta nyt Mirkku mokasit pahasti!
Oletko rattijuoppojen puolesta puhuja?
Entäs jos Lapissa ollessasi vinkautat ratsian merkiksi autosi valoja rattijuopolle ja myöhemmin sama rattijuoppo jossain muulla tiellä törmää vauhdilla autoosi tai perheesesi,mitenkä sitten ajattelet...vieläkö olet samaa mieltä,että valojen vinkautuksella varoittelet ratsiasta???
Minun äitini meinasi jäädä rattijuopon yliajamaksi,onneksi äitini pääsi hyppäämään ojan sivuun ja ei jäänyt auton alle,rattijuopp saatiin kiinni myöhemmin ja onneksi saatiin kiinni,sillä hänellä oli yli 2:n promillen humalatila,siis tappokunnossa!
Että tällaista ajateltavaa annoin sinulle!!!
Miksi tällä palstalla on niin vaikea ymmärtää edes vähäistä huumoria? En sinänsä neuvonut, vaan kerroin, että tällainen tapa on. Enkä tarkoittanut edes rattijuoppoutta, vaan ylinopeutta, joka Lapissa on hyvin yleistä. Pahimmissakin mutkissa, esim. Ivalon-Inarin -tiellä painetaan sellaista haipakkaa, että hirvittää.
Ja kyllähän tuolla autoradiossa ihan yleisesti kuulee sen vitsin, että: varokaa, Lahden moottorintien varrella on runsaasti sinivuokkoja!
t. Mirkku
et tainnut ymmärtää???
Otatko rattijuopot huumorilla?
Sinäpä oletkin sitten oikein huumorinaisia,hahhaa,oikein naurattaa.
Minäkin ymmärrän tuon ylläolevan tekstin,että kun varoitat ratsialla,saatat myös varoitaa ajavaa rattijuoppoa!
Ei se noin vaikea ole ymmärtää,eihän???
Kun porojen kanssa joudut tekemisiin, on muistettava, että urosporon nimitys vaihtuu ikävuoden mukaan. Ensin on tietysti vasa; yksivuotias on uroskermikkä; kaksivuotias on urakka. Kolmivuotias on vuorso, nelivuotias on kunteus; viisivuotias on kosatus, kuusivuotias on maakkana ja seitsenvuotias on nimiloppu.
Taamomaton urakka on nimeltään pailakka. Se taamotaan ajoporoksi 4-5 vuoden iässä yleensä. Ajoporo on tietysti ajokas ja vasasta asti kesytetty on nimeltään aljo. Aikuisen urosporon yleisnimi on hirvas. Kesytetty poro on kesukka ja vaivainen poro on kermi. Se joutuu erotuksessa teuraaksi, samoin kuin kisura ja ruotsa, joka ovat surkean raihnaisia poroja.
Mutsikki on ruskeansävyinen poro ja laukki valko-otsainen. Valkokylkinen taas on luostakka, mutta täysvalkoinen on valkko. Valkkovasojen nahoista tulee arvokkaimmat peskit.
Aikuinen naarasporo on tietysti vaadin, mutta tainakka sellainen, jota rykimällä ei saa kantavaksi. Ikimaho vaadin on stáinnat, ja senkin kohtalona on päätyä seinälihaksi kuivamaan.
Oliko tämä nyt tarpeeksi faktapohjaista tietoa? Hyvinkin tarpeellista, jos poromiesten kanssa joutuu juttusille.
t. Mirkku
Me hajuvehan. Mirkku hin douva mutsikki stàinnat.
Mus lea golbma mánnát, dohke don dáidat ies leat gáskis hearga. (Olet rahnu tinalo. Minulla on kolme lasta, joten taidat itse olla kuohittu hirvas).
Jos joku sanoo, että tällä palstalla saa käyttää vain suomea, ruotsia tai kaaleen kieltä, niin lain mukaan saame kuuluu Suomen virallisiin kieliin.
Dearvvuodaiguin,
Àvvila Mirkku
Johdonmukaisuutta Mirkku. Ei ole kuohittua hirvasta, koska se kulkee sitten jo
nimellä härkä. Itse olin ennen eto poronmunan purija, mutta kielsivät pirut, kun
nuoremmille aloin näyttään mallia viime erotuksessa. Ei oo kun kaksi hammasta
jälellä, toinen ylhäällä ja toinen alhaalla. Siinä, kun sitten päissään yritin, niin ne
pallit vain nuljas siinä hampaitten välissä ja ne ajo minut koko aituukselta pois.
Yritin panna hanttiin, mutta se eläinlääkäri (nainen) vielä antoi vauhtia puristamalla takaapäin minun omista palleistani ja sillon minua vietiin.
Sinä kuun oot semmonen kulttuurikuikelo, niin lukase, kun saat käsiisi tuon
Laura Lehtolan omaelämäkerran "Viimeinen katakeetta". Siinä on asiantuntija
joka tietää poroista varmaan kaiken ja kirja on muutenkin mukaansa tempaava.
Sitten muista, kun ajelet sillä takavetoisella bemarilla, jotta ole varovainen, ettei
käy niin kuin siinä manne-vitsissä, kun manne meni bemarilla Lappiin.
Toki minä ymmärrän, jos vähän naisena tuohduit kommentistani. Se oli vähän
tarkoituksenikin, luodata sinun huumorintajuasi. Hymyillään, kun tullaan Kaamasen tiellä vastaan.
Käytin saamenkielisessä tekstissä oikeaa muotoa heargi, mutta vääntyi hirvaaksi suomennoksessa..
Kyllä siinä puremisessa pitää olla kaikki hampaat tallella, eläinrääkkäystähän sellainen hidas rouskutus on. Ja jos vielä päissään, niin tahtoo olla melkoista hieromista.
Kiitos kirjavinkistä! Täytyy ehdottomasti lukaista. Tiedän yhtä hyvän teoksen: Johan Turin "Muitalus sámiid birra" eli "Kertomus saamelaisista". Ensimmäinen saamelainen tietokirja ja samoin kaikki elämänalueet kattava. Johan Turia sanotaankin saamelaiskirjallisuuden isäksi ja ihan syystä.
Jos osut yhtä aikaa Kaamasen Kievariin, niin porinoijaan ja kunnolla. Siellä on mukava kuunnella poromiesten juttuja. Itse olen menossa elokuulla Inariin "Ijahis Ija" -saamenmusiikkitapahtumaan. Mutta sillä reissulla tuskin tulee Kaamaseen asti ajettua.
Dearvvuodaiguin
Mirkku
No heissan...!
Tosiaan jonkinlainen Lapin kuume taisi minuun iskeä, nyt suunnittelenkin tässä jo, että jospa toisen kerran vielä tänä kesänä pääsisin sinne Lappiin ja katsomaan sitten niitä oikeita tuntureita, ei pelkästään vain vaaroja, kuten tällä kertaa.
Olisiko Mirkulla hyviä vinkkejä siitä, mihin päin sitä kannattaisi mennä? Ja nyt en hae mitään superhienoa ja superkallista, vaan ainoastaan sitä kosketusta Lappiin. Lueskelin netistä että kaikenlaisia elämysreissujakin Lapissa järjestetään sekä talvella että kesällä. Pari itseäni kiinnostavaa löysinkin, mutta saapa sitten nähdä, onko sellaisiin aikaa taikka rahaa.
Poroja en nähnyt reissullani ainuttakaan - mikä toisaalta on harmikin - mutta tulomatkalla hirven vasa hyppäsi tielle tuossa hieman Torniosta etelään - moottoritiellä siis. Meille hirvestä ei ollut haittaa, mutta valoja siinä välkäyteltiin vastaantulijalle - toivottavasti hän ymmärsi. En tietenkään tarkoita, että olisi mukava, kun poro hyppäisi tielle (sanovat, että ne jäävät siihen toljottamaan eivätkä lähde mihinkään, pitäneekö sitten paikkaansa?) mutta muissa olosuhteissa poron live-näkeminen olisi ihan suotava.
Ihanaa saada uusi jäsen Lapinmatkaajien joukkoon! Useimmat ovat käyneet etelän lomakohteissa, mutta eivät tiedä, mitkä aarteet meillä täällä Lapissa ovat.
Perussääntönä voisi neuvoa, että karta Levin-Kittilän seutua kuin ruttoa! Se on pelkkä kallis turistirysä, johon on vieri viereen pykätty ties mitä hotellia ja mökinrönttelöä, ravintolaa ja matkamuistohirvityskauppaa. Itse majailen aina Ivalon-Inarin suunnalla. Jos katsot Inarin verkkosivuilta, löydät edullisia majoituspaikkoja (ei hotelli Kultahovi), ja mainitsemassani Kaamasen Kievarissa n. 30 km Inarista pohjoiseen on edullisia mökkejä ja huoneita. Ja Inarin-Kaamasen-Utsjoen tiemaisemat ovat upeat, siellä näet jo oikeita tuntureita.
Sitten Länsi-Lapin puolella voi suositella Enontekiö-Hettaa, jossa myös löytyy mökkimajoitusta, eikä hotelli Jussantupakaan ole kovin kallis. Kaikkein mahtavimmat maisemat ovat tietty Kilpisjärvellä, missä on Kilpisjärven Matkailuhotelli ja mökkejä. En tiedä hintoja, mutta ne ovat kyllä edullisia vaikkapa Ivaloon verrattuna. Ja maisemat ovat ihan henkeäsalpaavat, Saanatunturi on saamelaisten vanha (ja nykyinen) pyhä seitatunturi.
Kilpisjärveltä tullessa voi pistäytyä mukavasti Norjan puolelle kuuluisaan saamelaiskeskukseen Kautokeinoon. Mutta jos ajatte Inarin kautta, käykää ihmeessä Saamelaismuseo Siidassa, se on ihan "keskustassa" tien varressa. Ihana paikka, ulkoilmamuseossa voi nähdä vanhaa lappilaista ja saamelaista rakennuskulttuuria ja sisäpuolella on ihan mykistävä panoraamahuone Lapin luonnosta, eläimistöstä, saamelaisvaatetuksesta ja -esineistä. Siellä näytetään myös määrätunnein elokuva revontulista, joka kannattaa käydä katsomassa, kestää noin puoli tuntia.
Mökki- ja muut majoitusvaraukset kannattaa tehdä etukäteen, vaikka nyt ei paras turistisesonki olekaan. Mutta sääskiä on sen verran, että tienposkessa ei oikein saa unenpäästä kiinni.
Ivalossa on halpa ja tosi hyvä ruokapaikka Pankkila, vastapäätä S-Marketia. Suosittelen. Inarissa kannattaa pistäytyä seuraamassa ukkojen turinointia Hotelli Inarissa (ai joo, se on edullinen), entisessä kuuluisassa Ranta-Marissa. Siellä tutustuu tosi helposti paikallisiin karvalakkipuolella. Onpahan tullut muutama ilta siellä istuksittua ja kuunneltua saamelaismusaa, jos hyvä tuuri käy.
Tässä nyt muutama vinkki. Kysy lisää, vastaan mielelläni.
t. Lapinhullu Mirkku
Inarin lähistöllä, parikymmentä km Lemmenjoen tietä eteenpäin toimii Inarin Porofarmi, jota isännöi Jan-Erik Paadar. Vanha isäntäväki Maret-Anni ja Into ovat vanhoja tuttujani. He järjestävät pienimuotoisia elämysiltoja vaikka parille hengelle: pääsee ruokkimaan ja rapsuttamaan poroja, kertovat saamelaiskulttuurista, kodassa tarjotaan kahvit ja kampanisut tai erinomaisen hyvää poronkäristystä, mitä nyt itse haluaa tilata. Maret-Anni on tosi hyvä joikaaja ja rummunlyöjä. Se elämys ei ole kallis; voisin soittaa Jan-Erikille ja kysyä hintaa. Mutta sekin pitää tilata etukäteen, koska joskus heillä voi olla useampikin bussikuorma turisteja päivässä, tuskin nyt kuitenkaan näin geasseaigge eli kesäaikaan.
t. Mirkku
Inarin Porofarmilla on ohjelmaa koko kesän joka päivä alkaen kello 12. Siis klo 12 pitää olla paikalla, koska silloin lähtee ohjelma pyörimään. Hinta on 20 e/hlö, siihen kuuluu sitten kahvitus ja kaikki. Tosiaan sinne menoa suosittelen, olen vienyt sinne tuttavia ja kavereita vuosien ajan ja kaikki ovat olleet hyvin tyytyväisiä. Ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, kunhan on ajoissa paikalla.
t. Mirkku
No hei!
Tosiaan mekin päätettiin lähteä Lappiin Juhannuksena pyörähtämään, kun oltiin siitä niin moneen otteeseen puhuttu, kuitenkaan sinne pääsemättä. Vaikka ei tosiaan ihan siellä pohjoisimmassa Lapissa käytykään, niin täytyy kyllä sanoa että ehdottomasti miellyin näkemääni... Ja lisää haluan nähdä. Toivottavasti sinne Lappiin vielä tämän kesän puolella pääsee, edes tuossa hieman syksymmällä. Siinä sitä olisikin! :)
Mukava saada vinkkejä, vaikkakin etukäteen, kokeneelta lapinmatkaajalta. Tietysti nettisivujakin selailemalla itsekseen varmaan löytää asioihin jonkinlaista osviittaa, mutta onhan se tieto suoraan toiselta ihmiseltä aivan tykkänään erilaista. Kuulostaa todella kiinnostavalta tuo saamelaismuseo, täytyykin pistää korvantaakse että mikäli tuonne päin mennään niin siellä täytyy sitten käydä. :)
Tähän aikaan ei tuolla napapiirin korkeudella vielä ollut kovin paljoa hyttysiä, ainakaan siihen vuorokauden aikaan... Tiedä häntä sitten, jos olisimme menneet jonnekin syvemmälle metsään, missä ei olisi ollut edes kunnon ajoteitä, kaipa ne hyttyset olisivat joukolla hyökänneet... Mutta, täytyy ensi kerralla muistaa ottaa jonkinlainen Offi mukaan, viimeksi kun ei ollut sitäkään. Vaivaksi asti näitä verenimijöitä ei kuitenkaan tällä kertaa ollut, hyvä näin.
Norjan puolella olisi myös mukava käydä, mikäli siihen mahdollisuus tulee. Tosin kun kerran Lappiin lähtee pitemmäksi aikaa kuin kolmeksitoista tunniksi, ja noilta korkeuksilta Norjan puolelle ei enää ole matka eikä mikään, niin kannattaahan siellä käydä. Saamelaiskeskus Kautokeino kuulostaa myös kiintoisalta; mitä kaikkea siellä on?
Kaikki vinkit ja jutut Lappi-aiheesta ovat erittäin tervetulleita, tuntuukin, että tällä hetkellä oikein imen niitä itseeni sillä välin kun saan lähdettyä tuonne uudelleen.
Millainen on muuten Lappi talvella, kannattaako talvisin tehdä sinne päin matkoja? Siellähän sitä lunta vasta kunnolla talvisin onkin, nykyään kun tuntuu tuo lumentulo olevan vähäistä, vaikkei tässä ihan Etelä-Suomessa ollakaan.
Oletko samoillut tuntureilla, kannattaako luontoon lähteä kuljeksimaan, mitä paikkoja erityisesti suosittelisit?
Oletko käynyt Utsjoella, kannattaako sinne päin lähteä? Oletko itse ollut mukana näillä elämysreissuilla, porofarmeilla, koskenlaskussa tai vaikkapa koiravaljakkoajelussa?
Ai niin,
ihan kuin olisin nähnyt, että olisit jossain viestissä maininnutkin Utsjoen. Enää en sitä kohtaa syystä tai toisesta löydä; ehkä silmät hyppii vähän liikaa... Heh. Mutta siis kerro ihmeessä lisää. Kaikenlaiset, omat kommellukset ja reissukertomukset ovat tosi tervetulleita.
Mainitsit saamenmusiikkitapahtuman;
oletko aiemmin käynyt siellä - olisiko siinä näkemisen, kokemisen ja kuulemisenarvoinen tapahtuma myöskin muiden joukkoon? :)
Täytyypä muuten alkaa kahlailla läpi noita Lapista ja saamelaisista kertovia kirjoja, hyvä että tämäkin aihe tuli esille. Olisiko Mirkulla antaa kirjavinkkejä?
niin Lapin ruska-aika, jos tulee hyvä ruska, se on sellainen ihme, joka jokaisen olisi nähtävä ainakin kerran elämässään! Ruska alkaa tuossa Ivalon seudulla noin 10-12.9, pohjoisempana aikaisemmin ja liukuu siitä sitten etelämmäksi pikkuhiljaa. En edes ryhdy kuvailemaan sitä uskomatonta väriloistoa, liekehtivän punaisia riekonmarjanlehtiä, kaikensävyisiä maaruskan värejä kanervasta tummaan viininpunaan...koivujen lehdet aivan kirkkaankeltaisina huikaisevan sinistä taivasta vasten. Sitä näkyä kun katselee, on se kauniimpi kuin paraskaan maalaus.
Ruska voi alkaa tehdä tuloaan jo elo-syyskuun vaihteessa. Yleensä soittelen kavereille sinne pohjoiseen: no joko on merkkejä...ja sitten melkein yhdessä hetkessä se leimahtaa. Mutta jos on oikein kostea ja kylmä syksy, niin tulee "räkäruska", joka on melkein pelkkää ruskeaa ja menee ohi yhdessä yössä. Mutta se jännitys juuri tekee hommasta mielenkiintoisen: osunko paikalle, tuleeko hyvä ruska, kauanko kestää...
Mutta se on kyllä niin, että sitä kauneutta ei voi muuta kuin henkeään pidätellen ihailla. Kun suunnittelen ja teen neuleita Lapin-aiheista, olen meinannut monta kertaa ajaa ojaan, kun näen JUST sen oikean sävyn tien varrella: metsälampi, kirkkaanväriset heinät, niittyvillat.
Talvi ja kaamosaika ovat Lapissa ruskan jälkeen sitä parasta aikaa! Ja sydäntalvea ei voita mikään: keskipäivän ja kolmen välillä on ns. sininen hetki, ennen kuin taas pimenee. Lunta joka puolella, ja jos oikein tuiskun puhaltaa, täytyy auton madella kävelyvauhtia, koska mihinkään ei näe! Viime jouluna väistetttiin sellaisella kelillä lumiauraa n. 30 cm penkalle päin ja siihenhän jäätiin! Oltiin matkalla Kaunispään huipulle, missä on ihana ravintola, talvella kuin satumaisema. Mies jäi autoon odottamaan hinausapua ja minä lähdin kävelemään sinne ravintolaan, jonne oli matkaa ehkä 500 m. Matkan aikana lensin tuulen voimasta kolme kertaa nurin ja konttasin osan matkaa! Iso huivi oli kiedottuna silmiä myöten ja olin aivan sokaistunut tuiskun voimasta.
Ja entäs revontulet! Niitä näkee syksyllä ruska-aikaan ja sitten talvella kirkkaalla pakkassäällä. Kalpeanvihreät lieskat, jotka muuttavat koko ajan muotoaan tai sitten hehkuvat punaista, keltaista, vihreää. Mutta silloin ei saa viheltää, tai guovssahasat (revontulet) suuttuvat ja pyyhkäisevät mukanaan.
En kyllä viettäisi joulua muualla kuin Lapissa. Siellä kaukana kaikesta markkinahälinästä se vasta tuntuu hiljaisuuden ja rauhan siunatulta juhlalta. Onhan sielläkin tietysti turisteille paikoitellen sitä markkinajuttua, mutta kyliltä voi aina lähteä omalle mökille. Muutenkin vältän turistien paikkoja, joskus käyn syömässä ravintolassa, joko Ivalon Pankkilassa tai Saariselällä Pirkon Pirtissä, missä on seudun paras ruoka ja hyvin kohtuuhintainen. Poronvasan maksa puolukkasurvoksella, pekonilla ja perunamuussilla on lempparini.
No se Kautakeino on kyllä vähän tuppukylä, pääsiäisenä on suuret saamelaismarkkinat, jolloin on nähtävää ja kuultavaa. Enontekiössä on Marianpäivän viikonloppuna saamelaismarkkinat, joissa on porokuninkuusajot, musiikkia, tanssia...meno on aika villiä, lievästi sanottuna. Kautakeinossa on Saamelaisten koulutuskeskus, mutta sellainen on Inarissakin, oikein hieno. Olen ajatellut lähteä sinne vuodeksi opiskelemaan saamea ja käsityökulttuuria.
Kuljeskelen yleensä ihan itsekseni siellä mökin lähellä tuntureilla, Kiilopään eräkeskuksen lähettyvillä. En ole niin fanaattinen, että lähtisin rinkan kanssa viikkokausiksi. Täytyy olla mökki ja takka ja sauna, että voi sitten illalla kunnolla relata. Mutta Suomen Ladun omistama Kiilopään eräkeskus järjestää ympäri vuotta kaikenlaista ohjelmaa, sesonkiaikaan joka päivälle jotain hauskaa. Heillä on runsaasti mökkejä vuokrattavana ja keskuksessa on kaksikin ravintolaa ja iltaisin aina ohjelmaa: yleensä Lapin laulava poromies Eero Magga esiintyy ja vetää karaokeiltoja. Siellä on tosi kivaa. Siellä on myös aito savusauna ja vieressä avanto, johon vesi tulee suoraan tunturilta. Se on elämys... jatkan lisää...kirjoitustila loppuu.
t. Mirkku
nyyh.. jopas osasit kuvata. Jokohan tuo pitää lähteä kokemaan valkoisenkin miehen!! Tuo kuvaus oli kyllä huippua!
on tullut oltua, kun yhteen aikaan vietiin sinne paljon venäläisiä vieraita ja niiden kanssa osallistuttiin. Koskenlaskussa en ole ollut, mutta poro- ja huskykoira-ajeluilla ja tietysti moottorikelkka-ajeluilla.
Niitä on ensikertalaisen kiva kokea, mutta itse keskityn nykyisin näihin saamelaiskulttuuritapahtumiin. Ne ovat mahtavia kokoontumisia ja kansanjuhlia, joihin kerääntyy väkeä myös Norjan ja Ruotsin puolelta. Tammikuun viimeisenä viikonloppuna järjestetään Inarin Saamelaismuseo Siidassa aina Skábmagovat (Kaamoskuvat) -elokuvafestarit, joissa esitetään saamelaiselokuvia, dokumentteja ja aina jonkun muun alkuperäiskansan elokuvia. Siellä on sisätilojen ohella aina yönäytös Revontuliteatterissa, joka on jäästä ja lumesta rakennettu suuri näyttämö (huom! kuumaa rommikaakaota on myynnissä). Lisäksi on aina tanssit Ranta-Marissa, elävää musiikkia, saamelaisrappia ja hurja meno päällä. Liput kannattaa ehdottomasti varata näytöksiin etukäteen: www.siida.fi. Skábmagovat-festarin ohjelmisto ilmestyy tuossa joulukuun puolessa välissä, mutta perilappilaiseen tapaan se yleensä viivästyy...no, viimeistään vuoden vaihteessa.
Skábmagovien yhteydessä olen tavannut mm. Yhdysvaltojen intiaaneja, joiden kanssa oli tosi mielenkiintoista keskustella.
Elokuussa on Inarissa Ihjas Idja (Yötön yö) -musiikkifestarit, tänä vuonna 21-23.8. Sinne tulevat saamelaismusiikin ja joiun taitajat. Joikumusiikki on mahtavaa ja elävää, koko ajan kehittyvää etnistä musiikkia. Saamelaisten "viimeinen suuri shamaani" Nils-Aslak Valkeapää uudisti joikuperinteen, kun se valtaväestön ja kirkon painostuksesta oli jo lähes katoamassa. Nyt joiku on mieletön voimavara koko saamelaisyhteisölle. Jos sinne meinaat tulla, varaa majoitus nyt! Paikka tulee olemaan täynnä kuin Nasserin hautajaiset.
Sápmi-keskustelupalstalla on festarien mainos ja ohjelma.
Puhumattakaan siitä, mikä määrä erilaisia lapinpukuja näkyy ihmisten yllä! Todella kauniita ja komeita asuja!
Kirjastosta kannattaa katsoa Lapin luonnosta kertovia kirjoja. Ehdottomasti suositeltava on tuo Johan Turin "Kertomus saamelaisista". Erittäin hyvä viihteellisempi kirjasarja on Paula Havaste -nimisen kirjailijan muinaisen Lapin-aiheiset teokset: Kymmenen onnen Anna; Kotasavun Marja; Lapinmaan Nilla ja Maret, shamaanien sukua. Niissä on paljon saamelaisten tavoista ja uskomuksista, ja luontokuvaukset ovat hyviä.
Hyviä saamelaiskirjailijoita ovat Rauni Paadar-Leivo, Siiri Magga ja Kirsti Paltto. Nils-Aslak Valkeapään runot ovat ihan omaa luokkaansa, hän sai niistä Pohjoismaiden kirjallisuuspalkinnon. Samuli Paulaharjun kirja "Tunturien yöpuolta" ja Yrjö Kokon "Neljän tuulen tie" ovat myös hyviä.
Saamelaisten mytologia ja kaikki Lappiin liittyvät mystiset taruthan ovat mielettömän rikas perinne. Siihen kun menee sisälle, tulee todella toiseen maailmaan. Olen saanut saamelaisystävieni kautta kunnian tietää sellaista, mikä ei ole kaikkien tiedossa. Mutta hyvin paljon voit lukea noista mainitsemistani kirjoista. Shamanismi ja erilaisiin luonnonilmiöihin ja eläimiin liittyvät uskomukset ovat elävää todellisuutta. Jokainen, joka Lappiin hurahtaa, joutuu niiden vaikutuspiiriin.
Mutta kysele lisää. Mietin itsekin, onko jotain ensiarvoisen oleellista, jota en ole maininnut. Muhto dál mun galggan manat borgguhit eli nyt pitää mennä tupakalle.
t. Mirkku
Viime vuonna Norjan valtion elokuvapalkinnon voitti "Kautakeinon kapina" -niminen elokuva, joka on mahtava Lapin maisemineen ja todellisine historiallisine tapahtumineen. Saamelaiset nousivat v. 1852 kapinaan kylän riistäjä-viinakauppiasta, hänen renkiään nimismiestä ja paikallista pappia vastaan, jotka harjoittivat systemaattista sortoa. Kauppias ja nimismies tapettiin ja pappikin meinasi päästä hengestään. Mainitsemani kirjailija Johan Turin isä kuitenkin asettui omalla ruumiillaan suojelemaan pappia ja hänestä tulikin sitten Johan Turin kummi.
Elokuva on huikea: Lapin maisemien lisäksi saamelaismusiikin tämän hetken suurimman tähden Mari Boinen joikumusiikki sekä pääosan, saamelaisnainen Elenin esittäjän Anna-Kristiina Juuson roolityö. Lopputulos on järkyttävä: kaksi saamelaismiestä: Aslak Hetta ja Nils Somnby mestattiin kirveellä. Myös Elen sai kuolemantuomion, mutta se muutettiin 17 v pakkotyöksi. Elokuva on hieno kuvaus saamelaisten kokemasta sorrosta ja nöyryytyksistä sekä papiston että virkavallan taholta. Leffaa myydään ainakin Citymarketeissa ja Anttilassa, varmaan saa videovuokraamoistakin.
Toinen vanhempi, jo tavallaan klassikko, on Risto Jarvan "Jäniksen vuosi", jossa elintasorumbaan kyllästynyt hesalaismies pakenee Lappiin. Elokuva herätti aikanaan aina valtavan naurunremakan, koska mies asettuu todella olemassa olevaan erämaakämppään, jonka nimi on "V-ttumaisenojankämppä". Lappi on täynnä tuollaisia paikannimiä: itse törmäsin kerran kullankaivuuvaltaukseen, jonka nimi oli "Hälläväli". Samoin vaaramaisemaan nimeltään "Paskalomanvaara". Päättelimme, että joku maanmittari on siellä tapellut akkansa kanssa kesäloman ja ristinyt paikan sen mukaan.
Mutta nuo leffat ovat katsomisen arvoisia.
t. Mirkku
uuden version vanhasta tutusta "Inarinjärvi" -laulusta. Saamelaiset eivät pitäneet ollenkaan siitä Topeliuksen sanoituksesta, missä heidän upeasta järvestään todettiin, että: "siel´lymys olet vuoriston, hylätty, halpa, arvoton..."
Joten S. Nissilä on tehnyt uudet sanat, joista voi sanoa, että joka lause on totta. Sävel on kyllä se entinen.
Inarinjärvi suuri
on meri Saamenmaan.
Ei maailmassa paikkaa
lie toista vertaistaan.
Sen pintaan kansi talvinen
tuo hohteen kauniin, valkoisen.
Ja suuren hiljaisuuden
luo kaamos sininen.
Kun kevät Lapinmaahan
tuo valon tullessaan,
Sen järvi ottaa vastaan
ja herää unestaan.
Taas valo antaa elämää
sen voimaan taittuu lumi, jää.
Kun kevät viettää juhlaa,
sen luonto ymmärtää.
Kun kesä Lappiin saapuu
jääpeitteen sulattaa,
luo järven suuren silloin
myös muuttolinnut saa.
Ja saaret kauniit, tuhannet
noin ottaa vastaan lintuset.
Ne ylistystä laulaa
vain kauniin Lapinmaan.
Pian syksy jälleen saapuu
taas kauas Pohjolaan.
On järvi karun kaunis
kaikessa loistossaan.
Sen rannat syksy koristaa
kun ruska maalaa villin maan,
ja kauneimmillaan silloin
on järvi Saamenmaan.
Sen rannat syksy koristaa
kun ruska maalaa villin maan
ja kauneimmillaan silloin
on järvi Saamenmaan!
---
Näin sen pitää mennä. Buorre idja!
t. Mirkku
järjestetään 5.10.2009 Savoy-teatterissa. Tule kuuntelemaan! Varaa lippusi nyt, konsertti tulee olemaan loppuunmyyty. Tartu hihasta kiinni, niin jutellaan Lapista, siellä on koko Saamentutkimuksen ainejärjestön Ráidun jengi paikalla. Mennään jatkoille!
t. Mirkku
...täältä Keski-Pohjanmaalta, jossa on lämpötilat melkein kolmessakympissä tällä hetkellä. Paahtavaa (mutta miellyttävää) poltetta on siis luvassa vielä lopullekin illalle. Olen viihtynyt ulkona melkein koko päivän, nautin tämän vuodenajan tuomista eduista...
Tosiaan, olen kuullut paljon Lapin revontulista, mutta valitettavasti en niitä koskaan nähnyt... Näillä korkeuksilla revontulet saattavat kyllä silloin tällöin jopa näkyä, mutta todellakaan ne eivät ole mikään varsinainen väriloisto, ainakaan verraten kuvailemaasi.
Itse myös ajattelin, että kun sinne Lappiin lähtee niin täytyyhän sitä jonkinlaista kosketusta luontookin ottaa. Ei kuitenkaan mitään varsinaista eräretkeä eikä rinkan kanssa vaellusta, mutta jonkinlaista kuljeskelua ympäröivässä luonnossa. Tykkään muutenkin kulkea luonnon keskellä, mutta täällä se "keskellä" on sitten niin kaukana, ettei sinne tule lähdettyä. Ehkäpä, jos ottaisin itseäni kunnolla niskasta kiinni.
Olisiko jotain muuta, mitä tarvitsisi/olisi erityisesti hyvä tietää, kun Lappiin lähtee reissailemaan?
Olen muuten kuullut paljon näistä perinteisistä lappalaisista ruuista. Pitäneekö sitten kutinsa, mutta hyviksi kehuvat niitä, kuin mitä. Toivottavasti pääsen maistamaan muutakin kuin poronkäristystä, tosin ei se huonoa ole sekään. Lappiin mennessäni tutustuisin mielelläni paikallisiin ihmisiin, mietin tässä vain, että mitenhän se sellainenkin onnistuu. Olen joskus aika huono heittämään jutunjuurta täysin tuntemattomalle ihmiselle, joskus se taas onnistuu. Ehkäpä sinulta sais vinkin siihenkin.
eikös siellä ukkonen paukutellut pitkin päivää,oikein rakeiden kanssa,näin ainakin kaveri kertoi puhelimessa.
ei ole hakemisessa, jos menee Inariin siihen kuuluisaan entiseen Ranta-Mariin, nyk. hotelli Inariin. Kun sinne karvalakkipuolelle asettuu, huomaa olevansa jutun keskellä ihan ykskaks. Siellä muuten käy - lienee olohuoneensa - tämä kuuluisa saamelaistaiteilija Merja Aletta Ranttila. On sitten kaunis nainen ja eläväinen. Tummat saamelaispiirteet ja tukka sellaisella rastakampauksella.
Ja muutenkin äkkiä pääsee juttusille Lapissa. Kun pöydässä istuu ja heittää sopivassa välissä kommentin naapuripöytään, on keskellä seuruetta. Sen takia tykkään Lapin ihmisistä, kun ne on niin välittömiä! Siinä ei kysytä tutkintoja eikä ammatteja, juttu luistaa ja kalja maistuu.
Sellainen juttu, joka kaaleille on vaikeaa. Eli saamelaisia EI SAA teititellä, vaikka kyseessä olisi vanhempi ihminen. Ottavat sen helposti pottuiluna. Saamen kielessä ei edes ole puhuttelusanaa "Te". Tietysti vanhempia ihmisiä muuten puhutellaan kunnioittavasti, mutta mitään häpiäsääntöjä ei ole, vaan nuoret ja vanhat leukailevat hyvinkin vapaasti keskenään.
Itselläni oli yliopistolla paljon vanhempi saamelaismies kirjallisuuden ohjaajana. Tietysti teitittelin häntä, mutta hän kielsi sen jyrkästi. Siihen oli tosi vaikea tottua, joten käytin kolmatta persoonaa: mitä Hans tarkoittaa tällä...? Onko Hans tätä mieltä...?
Perinteiset lappilaiset ruuat ovat tosi hyviä. Tietysti se klassinen poronkäristys, mutta kalaa kannattaa ottaa aina kun on tarjolla. Ja se poronvasan maksa on herkkua, samoin poronfile.
Mutta ihmisiin tutustumisessa ei tarvitse kuin avata suunsa ja heittää joku kommentti. Itse olen turhankin etevä siinä. Mutta koskaan ei ole ikävyyksiä tullut, vaikka laulu sanookin: Lapin jätkä lyö outoa turpaan, se on liikkeissään arvaamaton...
t. Mirkku
No, ei täällä meillä ainakaan ole ollut ukkosta eikä rakeita... Liekö sitten jossain eri puolella Keski-Pohjanmaata... Hellelukemat on olleet 25-30 välillä koko viikon, ukkosesta ei tietoakaan... Olikohan kaverisi varma sijainnistaan? :D