Moi. Ajattelin kirjoittaa tänne oman tarinani teiniäitiydestä. Ihan sitäkin varten, että ne jotka leimaavat teiniäidit/isät automaattisesti huonoiksi, voisitvat todeta sen, ettei aina niin ole. Ja kirjoitan vaikka niitäkin nuoria tyttöjä varten, jotka ovat tällä hetkellä raskaana, jos tämä vaikka rohkaisi niin että hyvinkin voi mennä.
Elikkä, olen (vasta) 19v ja mulla on 2 lasta, 4v ja 2v pojat. Pojilla on kummallakin sama isä, jonka kanssa olen tälläkin hetkellä kihloissa (suunnitellaan naimisiin menoa). Hänkin on nuori vielä (21v), mutta siitä huolimatta pysynyt vierelläni koko sen ajan minkä vaan ollaan toisemme tunnettu. Hän ei siis juossut kavereidensa perässä ryyppämässä ym. (kuten en minäkään) silloin kuin esikoisemme syntyi, vaikka oli vasta 17v ja minä 15v. Ja joo, oltiin ehkä tosi huolimattomia ja vastuuntunnottomia teinejä, kun ei tajuttu ehkäsyä käyttää. Mutta tämän "huolimattomuuden" seuraukset ollaan kyllä otettu vastaan ja kannettu siitä erittäin hyvä vastuu tähänkin päivään saakka. Olin 14v kun tulin raskaaksi ja just ehtinyt täyttää 15v kun ensimmäinen syntyi. Kävin peruskouluni kuitenkin kunnolla loppuun (osan etäisesti, osan koulunpenkillä). Odotusaika kasvatti niin minua kuin miestänikin tosi paljon, kun piti ymmärtää se, että kohta tosiaan täytyy ottaa täysi vastuu toisesta elämästä. Mies tuolloin kävi ammattikoulua ja iltaisin töissä, ja siinä vähän ennen esikoisen syntymää hankittiin asunto. Mulle alkoi tietysti tulla äitiyspäivärahaa, miehen tuloista saatiin vuokra maksettua joka oli tosi pieni summa (vähän päälle 300e/kk), hän sai opintotukea n. 150e/kk ja asumislisää siihen päälle melkeen pari sataa kuussa (ja nämähän tulevat kelle vaan opiskelijalle, jos itekseen asuu, oli sitten lapsia tai ei), eli sen enempää ei sossun rahoilla olla ikinä eletty. Aloitin itse ammattikoulun eskoisen ollessa vähän päälle 1v. En kauaa kerennyt opiskella, kunnes tulin uudestaan raskaaksi. Meillä oli ehkäisy käytössä (minipillerit), jotka ilmeisesti pettivät. Kävin kuitenkin koulua niin pitkään kuin pystyin ennen lapsen syntymää, ja syntymän jälkeen opiskelin etäällä. Kun tämä toinen lapsi oli n. 1v ikäinen, lähdin taas "kunnolla" koulun penkille. Lapset olivat koulupäivieni aikana hoidossa oman äitini luona (hän jäi eläkkeelle 60-vuotiaana). Joka on varmaan tämäkin järjestely, että lapseni olivat äitini luona, jonkun mielestä aivan väärin, koska ole teiniäiti. Äitini sai minut aika vanhana (44-vuotiaana), ja olen perheen kuopus ja mulla on 5 vanhempaa sisarusta. Oma äitini on aina ollut tukenamme ja ollut aina valmis ottamaan lapsia luokseen. Meidän ei tarvitse laittaa lapsia tästä eteenpäinkään päiväkotiin (sitten kun kumpikin on töissä), vaan äitini on lupautunut lastenhoitajaksi päivisin, joka on mielestämme tosi hyvä juttu.
Noh, mutta valmistuin tänä keväänä ammattiin, ja nyt on työnhaku päällä. Olen siis aivan samassa vaiheessa elämää kuin kaikki oman ikäiseni kaverit, vaikka mulla nyt sattuukin olemaan 2 lasta. En voi ymmärtää niitä ihmisiä, jotka pitävät kaikki teiniäitejä huonoina ja kelppuuttomina äidiksi, vaikkei edes tunne tai tiedä heidä elämistään mitään. Kuulostaako jonkun mielestä tämä mun "elämänkertomus" jotenkin siltä, että olisin vatuuntunnoton ja kelpuuttamaton olemaan äiti? Lapsiltani ei puutu mitään, heillä on aina ollutkin kaikki mitä lapsi tarvitsee, leluja ym. lasten juttuja, huolenpitoa, rakkautta ympärillään, ihan niinkuin kenen tahansa 30v vanhempien lapsilla. Yhtäkään kertaa en ole juonut itseäni humalaan sitten ensimmäisen raskauteni, vaikka olenkin teini-ikäinen/nuori vieläkin. Ihmeellistä, eikö? En kiikuta lapsia hoitoon viikonloppuisin, vaan vietän aikaa lapsieni ja perheeni kanssa yhdessä. Kaksi kertaa ollaan yhteensä mieheni kanssa käyty ruotinristeilyllä kahdestaan, ilman lapsia, vähän latailemassa akkuja (ja tätäkin äitini meille ehdotti). Kaikki muut reissut ja jutut olla muuten tehty aina lasten kanssa.
Onko jollain, joka valittaa teiniäitejä huonoiksi, jotain huomauttamista minulle äidillisitä taidoistani ym. jostain mikä liittyy äitiyteeni? Haluaisin kyllä mielenkiinnolla kuulla....... (:
Haluan vielä toivottaa tsemppiä ja jaksamista kaikille nuorille äideille (ja vanhemmillekin), jotka ovat raskaana, tai joilla on jo lapsi/lapsia. Ja hyvää kesää ja mieltä kaikille! :)
Elikkä, olen (vasta) 19v ja mulla on 2 lasta, 4v ja 2v pojat. Pojilla on kummallakin sama isä, jonka kanssa olen tälläkin hetkellä kihloissa (suunnitellaan naimisiin menoa). Hänkin on nuori vielä (21v), mutta siitä huolimatta pysynyt vierelläni koko sen ajan minkä vaan ollaan toisemme tunnettu. Hän ei siis juossut kavereidensa perässä ryyppämässä ym. (kuten en minäkään) silloin kuin esikoisemme syntyi, vaikka oli vasta 17v ja minä 15v. Ja joo, oltiin ehkä tosi huolimattomia ja vastuuntunnottomia teinejä, kun ei tajuttu ehkäsyä käyttää. Mutta tämän "huolimattomuuden" seuraukset ollaan kyllä otettu vastaan ja kannettu siitä erittäin hyvä vastuu tähänkin päivään saakka. Olin 14v kun tulin raskaaksi ja just ehtinyt täyttää 15v kun ensimmäinen syntyi. Kävin peruskouluni kuitenkin kunnolla loppuun (osan etäisesti, osan koulunpenkillä). Odotusaika kasvatti niin minua kuin miestänikin tosi paljon, kun piti ymmärtää se, että kohta tosiaan täytyy ottaa täysi vastuu toisesta elämästä. Mies tuolloin kävi ammattikoulua ja iltaisin töissä, ja siinä vähän ennen esikoisen syntymää hankittiin asunto. Mulle alkoi tietysti tulla äitiyspäivärahaa, miehen tuloista saatiin vuokra maksettua joka oli tosi pieni summa (vähän päälle 300e/kk), hän sai opintotukea n. 150e/kk ja asumislisää siihen päälle melkeen pari sataa kuussa (ja nämähän tulevat kelle vaan opiskelijalle, jos itekseen asuu, oli sitten lapsia tai ei), eli sen enempää ei sossun rahoilla olla ikinä eletty. Aloitin itse ammattikoulun eskoisen ollessa vähän päälle 1v. En kauaa kerennyt opiskella, kunnes tulin uudestaan raskaaksi. Meillä oli ehkäisy käytössä (minipillerit), jotka ilmeisesti pettivät. Kävin kuitenkin koulua niin pitkään kuin pystyin ennen lapsen syntymää, ja syntymän jälkeen opiskelin etäällä. Kun tämä toinen lapsi oli n. 1v ikäinen, lähdin taas "kunnolla" koulun penkille. Lapset olivat koulupäivieni aikana hoidossa oman äitini luona (hän jäi eläkkeelle 60-vuotiaana). Joka on varmaan tämäkin järjestely, että lapseni olivat äitini luona, jonkun mielestä aivan väärin, koska ole teiniäiti. Äitini sai minut aika vanhana (44-vuotiaana), ja olen perheen kuopus ja mulla on 5 vanhempaa sisarusta. Oma äitini on aina ollut tukenamme ja ollut aina valmis ottamaan lapsia luokseen. Meidän ei tarvitse laittaa lapsia tästä eteenpäinkään päiväkotiin (sitten kun kumpikin on töissä), vaan äitini on lupautunut lastenhoitajaksi päivisin, joka on mielestämme tosi hyvä juttu.
Noh, mutta valmistuin tänä keväänä ammattiin, ja nyt on työnhaku päällä. Olen siis aivan samassa vaiheessa elämää kuin kaikki oman ikäiseni kaverit, vaikka mulla nyt sattuukin olemaan 2 lasta. En voi ymmärtää niitä ihmisiä, jotka pitävät kaikki teiniäitejä huonoina ja kelppuuttomina äidiksi, vaikkei edes tunne tai tiedä heidä elämistään mitään. Kuulostaako jonkun mielestä tämä mun "elämänkertomus" jotenkin siltä, että olisin vatuuntunnoton ja kelpuuttamaton olemaan äiti? Lapsiltani ei puutu mitään, heillä on aina ollutkin kaikki mitä lapsi tarvitsee, leluja ym. lasten juttuja, huolenpitoa, rakkautta ympärillään, ihan niinkuin kenen tahansa 30v vanhempien lapsilla. Yhtäkään kertaa en ole juonut itseäni humalaan sitten ensimmäisen raskauteni, vaikka olenkin teini-ikäinen/nuori vieläkin. Ihmeellistä, eikö? En kiikuta lapsia hoitoon viikonloppuisin, vaan vietän aikaa lapsieni ja perheeni kanssa yhdessä. Kaksi kertaa ollaan yhteensä mieheni kanssa käyty ruotinristeilyllä kahdestaan, ilman lapsia, vähän latailemassa akkuja (ja tätäkin äitini meille ehdotti). Kaikki muut reissut ja jutut olla muuten tehty aina lasten kanssa.
Onko jollain, joka valittaa teiniäitejä huonoiksi, jotain huomauttamista minulle äidillisitä taidoistani ym. jostain mikä liittyy äitiyteeni? Haluaisin kyllä mielenkiinnolla kuulla....... (:
Haluan vielä toivottaa tsemppiä ja jaksamista kaikille nuorille äideille (ja vanhemmillekin), jotka ovat raskaana, tai joilla on jo lapsi/lapsia. Ja hyvää kesää ja mieltä kaikille! :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niin, ja ajokorttikin multa jo löytyy, kun siitäkin on täällä mainittu, niin kerroinpa senkin :)
"vaan äitini on lupautunut lastenhoitajaksi päivisin, joka on mielestämme tosi hyvä juttu."
Hae edes puolipäiväpaikkaa lapsille, eli että mummi hakisi vaikka päiväunien jälkeen pois.
Tuon ikäiset rasavillit tarvitsevat jo muutakin kuin oman/mummolan pihan leikittäväksi, he tarvitsevat jo kavereita ja muutakin kuin mummin seuraa.
Sä tai isi vois viedä kouluun/töihin mennessään ja Mummi vois hakea päiväunien jälkeen pois...Ei ois mummillekkaan raskasta.
Ei tartteis ajatella ruokia eikä nukkumisia.
Ja jos kumpikin saatte töissä ruuan, ei ois niin kiire sen iltasapuskankaan kanssa....
ovat isovanhempia, omat lapset jo hoidettu ja kasvatettu. Vapaus olla omillaan.
mutta ei ole tullut mitenkään sen enempää puheeksi, kun tuo oma äititni niin innokkaasti haluaa lapsia hoitoon... :) Pitsetään parempaan harkintaan.
oikasta, että kelalta saatavat tuet EIVÄT ole sossun rahoja. Kyllä on ihan eri laitos kyseessä...
Suhteellisen helppoahan se on vielä, kun lapset ovat vielä noin nuoria. Odotappas teini-ikää kun pitäis saada merkki vaatteita, täytyis alottaa joku kallis harrastus, koulukirjat ja kaikki muu paska mitä kaikilla kavereillakin on. Tuossa vaiheessa rupee höyry loppuun koneesta ja kaikkia vituttaa. Ei taida sama ukko olla vierelläs enään 10v päästä ja olet yksinhuoltaja ja rahat on entistä tiukemmassa.
Noin nuorena lapset tuo sulle niin paljon menoja ja vastuuta, että sää missaat monesta asiasta. Mites seuraava koulu, meinaatko ihan korkeakouluun mennä vai aiotko pysyä duunarina? Fyysinen rasitus kakaroiden aiheuttama stressi ei ole kivaa. Korkeakoulu on muutenkin raskas ja kallis käydä ilman lapsia. Ei taida ihan ihanne ajassa tapahtua.
Sulta jää nuoruuden kulta-aika kokonaan elämättä. Se kun on rahaa hyvä palkkaisesta duunista, ei tarvi kantaa vastuuta muista ihmisistä. Se aika kun voi toteuttaa itseään, tehdä niitä asioita mistä lapsena haaveili. Kokea täyden itsenäisyyden ja omavaraisuuden tunteen. Elää vapaasti, ilman huolia.
Onko mielestäsi reilua tuoda viaton lapsi maailmaan jos et ole valmis häntä huoltamaan? Voi ehkä tuntua vielä helpolta sulle, mutta odota kun se lapsi tajuaa minkälainen elämä sitä odottaa. Se hetki kun se herää todellisuuteen ja huomaa että nurmikko on vihrempi aidan toisella puolela ja häntä alkaa vituttamaan se että jää tietyistä asiosta paitsi sen takia että sinä et pyssty niitä hänelle tarjoamaan sen jälkeen se arki on niin upeaa. Arki tuntuu nyt ehkä vielä siedettävältä, mutta ootaas 10 vuotta. Sillon huomaat kun elämä polkee paikallaan ja kaikilla tutuillas tuntuu menevän paremmin.
Tällä en yritä sinua mollata, mutta en myöskään kenellekään suosittele lapsia teineinä. Minkä takia asaiat pitäs tehdä sen vaikeemman kautta kun ne voi tehdä helpomminkin? Ketään ei _ikinä_ pitäsi kannustaa tekemään lapsia noin nuorina.
Selkeä provo, mutta kun on tylsää, vastailempa silti. :D
Sanot olevasi lapseton, mutta tiedät mahdottoman hyvin lapsellisen elämästä!
Ja ei se korkeakoulukoulutus takaa aina hyvää elämää, ei se ole silloin varmaan, että saat vähintään 4000 e / kk käteen ja pystyt ajelemaan BMW:llä.
AP:n vanhempi lapsi on jo 4-vuotias ja hyvinhän ne ovat näyttäneet pärjäävänsä. :) Ja vähän turhaan saarnaat, ku lapset ovat jo maailmassa. Mutta jos haluat oikein kunnolla saarnata ja valistaa nuoria, mikset menisi johonkin nuorijärjestöön töihin ja sitä kautta auttaisi saamaan nuoria SINUN haluamallesi tielle? ;)
Elämme kuitenkin 2000-lukua, jolloin jokaisella on omasta itsestään ja kehostaan sananvalta. Tai ainakin pitäisi olla.
''Ja ei se korkeakoulukoulutus takaa aina hyvää elämää, ei se ole silloin varmaan, että saat vähintään 4000 e / kk käteen ja pystyt ajelemaan BMW:llä.'' En missään vaiheessa tuommoisia sanonut, mutta kyllä se ~3 200-3 500 paremmalta kädessä tuntuu, kuin se perus duunarin 2 000.
''Sanot olevasi lapseton, mutta tiedät mahdottoman hyvin lapsellisen elämästä! '' Jep, olenhan valaistunut kuitenkin.
''AP:n vanhempi lapsi on jo 4-vuotias ja hyvinhän ne ovat näyttäneet pärjäävänsä. :) Ja vähän turhaan saarnaat, ku lapset ovat jo maailmassa. Mutta jos haluat oikein kunnolla saarnata ja valistaa nuoria, mikset menisi johonkin nuorijärjestöön töihin ja sitä kautta auttaisi saamaan nuoria SINUN haluamallesi tielle? ;)'' Totta, mutta mites sitten kun lapsi kasvaa ja rupeaa tajuamaan asioista enemmän? Pitäähän jonkun saarnata tämmösiin topickeihin, muutenhan joku voisi nähdä tämän liian positiivisena ja ottaa mallia tästä ;). nuorijärjestöön töihin? Ei ole minun juttuni, sitä paitsi yleensä nää vahinko äidit ei ole niitä ''kirkossa käyviä hyviä nuoria''. Nehän on yleensä niitä hulttio perse-edellä-puuhun kakaroita. Kumminkin tässähän ollaan provoomassa jalon atteen puolesta vai haluatko itse tukea liian nopeaa väestön kasvua maailmassa? Tiesitkö että jos ihmiset jatkavat lisääntymistä samaan tahtiin niin 30vuoden päästä täällä on 3 ihmistä joka m^2 kohti?
Minä en halua ketään tielleni ;). Jokainen saa päättää omasta itsestään jne jne, mutta onko se reilua sille lapselle? Ehkei se halunnut syntyä _vielä_
niin herttaisen sinisilmäistä, että teiniäiditkin jää toiseksi kaiken tuon mustavalkoisuuden alle :)
valkonen tausta ja musta fontti niin tulee mustavalkoista tekstiä
En menis kyllä sanomaan, että kaikki nuoret äidit ovat niitä "perse edellä joka paikkaan" tyyppejä. Voi kuule... kyllähän niitäkin löytyy hurumykky, mutta asioilla on myös toinen puoli. Ei pahaa, jos ei jossain ole hyvääkin. Hyvien äitien sekaan mahtuu tietenkin aina muutama lahopää mutsi, joista täällä puhutaankin aivan oikeilla termeillä; se kaikki on kuitenkin yleistystä.
olipa taas vastaus.. kukaan ei voi elää elämäänsä miettimällä että "kuinkas 10 vuoden päästä". ja mitä siihen teini ikään tulee kun pitää niitä vaatteita ym saada niin sehän on taas vanhemmista kiinni ostaako vai eikö. ja mistäs sitä tietää kuin hyvin nämä vanhemmat tulevat tienaamaan "10 vuoden päästä". ja jokainen järkevä,lapsiaan rakastava teini äiti ei ajattele että voi voi kun jää nuoruus elämättä.sen tiesi kyllä sillon kun päätti lapsen pitää. itselle olen ainakin todennut sen että lapseni pelasti mut nuoruuden tyhmyydeltä.
noh,odotas "10 vuotta" kun sulla on pieniä lapsia ja meidän lapset ovat jo niin isoja että alkavat jo suunnitella muuttoa omaan asuntoon ym.. ollaan vielä silloin niin nuoria että voi sitä elämää elää silloinkin. en kyllä todellakaan odota sitä kun omat pikkuiset muuttaa pois kotoa mutta sehän on jokaisella vanhemmalla edessä.
ainiin ja vastaus tähän "Onko mielestäsi reilua tuoda viaton lapsi maailmaan jos et ole valmis häntä huoltamaan? Voi ehkä tuntua vielä helpolta sulle, mutta odota kun se lapsi tajuaa minkälainen elämä sitä odottaa."
lapsi tarvii rakkautta ennemmän kuin mitään muuta ja sitä meillä ainkakin saa. lapsi on tyytyväinen jos tuntee itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi. lapsella on hyvä olla kun tietää että äiti ja isi rakastaa.
Tarinasi innoistuksena kerron myös omasta elämästäni.
N. 4 vuotta sitten, keväällä 2005 sain tietää raskaudesta, olin tällöin 16-vuotias. E-pillerit olivat pettäneet. Lapsi syntyi ajallaan v. 2006 ja täällä sain monet vanhemmat mammat kateudesta vihreäksi, kun sanoin että mies tienaa 3000 e / kk, joten emme tarvitse vanhempien apua / sossusta rahaa. Sain kuitenkin normaalit minimiäippärahat kelalta lapsilisät.
Meillä meni erinomaisen hyvin.
2007 kesällä sanoimme toisillemme tahdon ja 2008 kesäkuussa perheeseemme liittyi kuopuksemme, joka viikko sitten täytti vuoden verran.
Vielä olen kotona hoitamassa lapsia, koska lapset ovat hetken ajan vain pieniä. Tammikuussa olisi kuitenkin tarkoitus palata koulunpenkille ja viedä se tutkinto kerralla loppuun. :)
Asumme tällä hetkellä rauhallisella seudulla rivarissa, jossa meillä on 4 h ja sauna. Ei hassumpaa elämää? Voisi hyvin verrata naapuriin, joka on kolmekymppinen, myös kahden lapsi äiti.
Rakastan lapsiani yli kaiken, he ovat minulle kaikki kaikessa, enkä luopuisi heistä missään nimessä. En tiedäkään kuinka voisin enää elää ilman lapsia, onhan siitä nyt melkein 3½ vuotta, kun esikoiseni syntyi. Näin se aika liitää. :)
Lapsiltamme ei puutu tällä hetkellä mitään. Heillä on lähellään perhe, isovanhemmat, meidän sisarukset ja heidän lapsensa. Vaikka rahaa olisi, emme halua silti antaa siitä mallia lapsillemme, että se kasvaisi puissa.
Omaa aikaa mieheni kanssa vietämme silloin tällöin, useimmin siskoni tulee hoitamaan lapsiamme ja lähdemme leffaan tai syömään. Ja teemme sitten taas toisinpäin, olemme hänen luonaan hoitamassa hänen muksujaan, ja hän on miehensä kanssa syömässä tai leffassa.
Voin myöntää, ettei se elämä ole aina niin aurinkoista, ja nyt jes, myönsin sen vanhempien kuullen! Kyllä, on meilläkin omat ongelmamme, mutta niistä pääsee eteenpäin, kun keskittyy syyhyn, miksi ne tulee ja miten niitä voi ehkäistä tai hoitaa, toisinkuin siihen, että kuka on siihen syyllinen.
Haaveisiini kuuluu vielä ainakin kaksi lasta, mutta saa nähdä suodaanko niitä meille. :) Tulevaisuutta odotellessa toivotan kaikille, nimenomaan KAIKILLE, oikein hyvää kesää.
tehdä jo varasuunnitelma,jos joskus käy niin ikävästi,että se hyvin tienaava aviomies ottaakin avioeron ja lähtee lätkimään.
Uusien tilastojenhan mukaan jopa 58% avioliitoista päätyy eroon ja avoliitoissa luku on sitäkin korkeampi.
Serkkuni mies teki juuri tämän ja niin jäi likka täysin tyhjän päälle.
Ei kämppää,autoa saatika sitä upeaa venettä jolla kesäsin reissasivat.
Opetus on siis se,että aina pitää olla varasuunnitelma ja omat tiennestit ihan vaan varmuudenvuoksi.