Ikää 23 ja menossa amikseen :o

Taitaa aika monella 2001 peruskoulun päättäneellä amis edessä, kun silloin oli muotia mennä lukioon ja sieltä pilipalialoille joilta ei varsinkaan lama-aikana saa töitä.
Tavallaan et siis ole menettänyt mitään.

Taidan ite olla samassa vaiheessa.. En kyllä itteeni "vanhuksena" pidä :) Lukioon piti mennä vaan sen takia, että siinä vaiheessa mielestäni olin vielä niin "tyhmä" päättämään mitä todella aion opiskella, lukio hyvä ja ei hyvä paikka miettiä mitä halus tehdä.. Ei kyllä sielläkään auennut!
Nyt hain amikseen opiskelemaan uud. toista ammattia, yks jo taskussa, kaks aina parempi! :)
Mitä alat opiskella jos saa kysyä?

Noh, minä olen nyt 22 ja aion hakea syksyn yhteishaussa amikseen merkonomiksi, yo-linjalle tosin, mutta kuitenkin. Opinnot alkaisivat keväällä, jolloin täytän 23... tuntuu vähän hurjalta.

Kirjoitin lukiosta erinomaisin paperein, ja kaikki sanoi, että sulla on mahdollisuudet mihin vaan. No, tähän mennessä olen yrittänyt hakea yliopistoihin, enkä ole jaksanut lukea, ammattikorkeaan, eikä ole vain ollut tarpeeksi kiinnostusta...että se niistä "valtavista mahdollisuuksista" ja hienoista tulevaisuudenkuvista. Nyt olen kassalla töissä ja hakemassa amikseen merkonomiksi ja toivon, että tykkään alasta. Vähän hirvittää, kun merkonomi on aina ollut se kaikkein viimeisin vaihtoehto, en hallitse yhtään "liiketaloudellista ajattelua"..

Mutta, tähän ikään mennessä olen jo oppinut, että jotain pitää opiskella, ellei aio jäädä loppuelämäkseen kassalle. Pohjakoulutus on oltava, siitä voi sitten jatkaa eteenpäin tai kokonaan toiselle alalle. Olen oppinut myös sen, että niillä lukion papereilla ja yo-papereilla ei oikeasti ole mitään tekemistä tosielämän kanssa.

Mut tosiaan hirvittää amikseen meno, kun tietää, että siellä on pääosin niitä peruskoulunsa päättäneitä teinejä :/ ja yo-linjalla taas suoraan lukiosta tulleita...
Lohduttavaa tietää, että on muitakin "vanhoja" hakemassa amikseen...

Suurin piirtein tuossa iässä aloitin amiksen ja olen nyt siis valmistunut. Itse olin käynyt lukion ja viettänyt sen jälkeen muutaman välivuoden. Ikäisiäni oli meidän luokalla muutaman, muut olivat peruskoulusta tulleita. Joskus kieltämättä vaati hyviä hermoja kestää niitä nuorempien päähänpistoja ja touhua, mutta hyvin kyllä oppi olemaan välittämättä sellaisesta. Jostain syystä kun meidän luokalle oli tainnut kerääntyä kaikki seudun rauhattomimmat ja villeimmät tapaukset, eikä opiskelurauhasta aina ollut tietoakaan. Mutta ikä ei ollut mikään ongelma kenellekään muulle eikä itselleenkään, jos ei tee siitä ongelmaa. Naapuriluokalla oli 15-vuotiaiden seassa jopa yksi yli kolmekymppinen.

Kokemukseni mukaan ikä ei ole mikään ongelma. 23-vuotias ei ole "vanhus", riippuen luokasta sitä voi olla vaikka nuorimpien joukossa. Opiskelemaanhan sinne mennään. Jos ikä vaivaa, niin voihan sitä vaikka ajatella, että työelämässäkin työskentelee sitten kaikenikäisten kanssa.

minäkin oon 22-vuotias, mut oon kirjoittanut ylioppilaaksi ja sen jälkeen viettänyt nyt melkein kolme välivuotta (ja siinäkin on ainakin kaksi liikaa varsinkaan, kun en ole ollut edes oikeissa töissä, vaan pelkissä työharjoitteluissa). aloitan siis myös amiksessa tänä syksynä merkonomiksi opiskelemisen. ei ole kovin suuret odotukset enkä odota innolla, että joutuu sinne 15-vuotiaiden kakaroiden sekaan... mutta eiköhän se siitä. :D

itse olen menossa myös ammattikouluun 22 vuotiaana. mun onneksi olen käynyt ammattitutkinon niin pystyin tekemään diilin koulun kanssa että pääsin yo linjalle. muuten kyl ois menny harkintaan kovasti meno jos ois joutunut niiden 16 vuotiaiden sekaan sinne.

Minua jännittää kanssa todella paljon. Olen 21-vuotias, lukionkin jo käynyt nuori mies enkä ole kovinkaan käytännönläheinen ihminen. Siitä huolimatta olen lähdössä opiskelemaan syksyllä maanmittausalaa. En voi sanoa muuta kuin että olen aivan hermona. Pelottaa mahtaako opinnoissa edes pärjätä näitten nuorempien tahdissa.

Lähden vaihtamaan alaa 29-vuotiaana ammattiopistoon. Minulla on jo ammatillinen tutkinto ja nyt pitäs aloittaa peruskoulutus-ryhmässä... Kuulemma joissakin oppilaitoksissa pystyisi siirtyä lukion käyneiden luokkaan ja sitä aion kokeilla. Huh, muistan miten JOSKUS meidänkin luokalla oli 3-kymppinen mies-opiskelija 16v tyttöjen luokassa, hän ei kauaa siellä jaksanut olla=) Mutta tosiaan ammattiahan täs opiskellaan ja toimeen yritetään tulla.

Olen ryhmänohjaajana luokassa, jossa aloitusvuonna oli:

2 kpl. 16-v.
3 kpl. 17-19-v.
6 kpl. 20-26-v.
3 kpl. 27-30-v.
2 kpl. yli 31-v.

Heippa!

Et oo tosiaan ainoa, joka vaihtaa alaa näin "vanhana". Itse olen nyt 24-vuotias ja valmistuin lukiosta 2004 hyvillä papereilla. "Sulla on hyvät mahdollisuudet yliopistoon"-lauseet olivat tuttuja. En vain päässyt ja olen opiskellut vaikka mitä; toimittajan työtä, audivisuaalista viestintää, kirjasto- ja tietopalvelua, sosiaalialaa... ja kappas vain sitä nyt ollaan menossa ensi syksynä ammattikouluun ja aikomuksena toteuttaa se haave, mikä iti jo alussa lukion jälkeen; kosmetologiopinnot.

Silloin tuli hylättyä ja myöhemminkin tämä kauneusala, kun sen verran altis olin kuuntelemaan muita, joista olisi sääli tuhlata viisas pää tuommoiseen ammattiin...Noh, tämä "viisas pää" aikoo seuraavat kaksi vuotta opiskella kauneutta ja toivon mukaan löytää tästä sen alan, jossa jaksaa innostua, olla motivoitunut ja josta pitää.

Oli miten oli, elämä kuljettaa aina johonkin suuntaan. Ei siis muuta kuin paljon tsemppiä sinulle ja muillekin "vanhuksille" / alaa vaihtaville. Kyllä se oman juttunsa löytämisen vuoksi kannattaa vaihtaa / aloittaa uuden opiskelun.

Itse olen 31v ja menossa elokuussa kauppaoppilaitokseen opiskelemaan datanomiksi. Täytyy vain toivoa, että kaikki muut eivät ole juuri peruskoulusta päässeitä. ;)

ja taidan lyödä pohjat.
Olen aloittamassa myös amiksen elokuussa.
Jännittää niin vietävästi, mutta aion kouluttautua ammattiin vaikka minut yritettäisiin nauraa ulos.
Helpottaako sinua yhtään, jos kerron, että olen menossa nuorisopuolelle, kun aikuiskoulutusryhmää ei tälle vuodelle aloitettu - ikää on yli 40...

Ihan sama juttu.Oon 38 vuotta ja viime koulunpenkistä on aikaa 20 vuotta!Oon menossa ammattilukioon 4 vuodeksi.Samalle luokalla tulee tyttöni kavereita=))

Päätin että keskityn omaan opiskeluuni enkä ala kaveeraan teinien kanssa.Hirvittää myös täällä päässä..olen oikeasti koulunkäyntiavustaja joka vaihtaa alaa...Nään siis tulevina vuosina entisiä oppilaitani..

olen parikymppinen ja hain juuri täydennyshaussa amiskaan käsi- ja taideteolliselle linjalle. Lukion jälkeen ollu yks välivuosi, enkä siis ole päässyt haluamiini kouluihin (amk tai yo), joten ajattelin kokeilla pääsenkö amiskaan! onneksi löysin itseäni kiinnostavan alan, ja vieläpä ylioppilas-pohjaisena! katsotaan nyt miten käy! :)

(pakko kyllä sanoa, että en ois kyllä uskonut lukion jälkeen, että haen vielä joskus amiskaan!)

Olen opiskellut kolme vuotta yliopistossa, humanistikandin tutkinto on melkein valmis, mutta selvisi, ettei opiskelemani ala ole oikea minulle. Aion nyt käydä töissä ja sitten syksyn yhteishaussa hakea opiskelemaan amikseen... Osaisiko joku täällä auttaa semmoisessa ongelmassa, kun mulla on lukion päättötodistuksessa monien aineiden kohdalla pelkkä suoritusmerkintä eli S, eikä mitään arvosanaa. Mitä laitan hakulomakkeeseen arvosanaksi sitten kun syyskuinen haku alkaa? Valitsenko "Ei arvosanaa" ? Vaikuttaako tämä valituksi tulemiseen? Ehkä olisi pitänyt aikoinaan pyytää todistukseen niistä aineista numerot eikä suoritusmerkintöjä, mutta kun ne numerot oli huonoja... :D

Minun luokallani on yksi 29 vuotias ja tulee hyvin toimeen muitten kanssa :) Kun kävin toista linjaa niin sillon oli yks 25 vuotias samalla luokalla... Kyllä niitä löytyy.. Vanhin on varmaan reilu 30 vuotias joka alko opiskelemaan 16 vuotiaiden kanssa :D

Olen ollut tätä koulutusta ennen toisessa amiksessa ja meitin luokalla kuten monella toisellakin luokalla siellä oli monia aikuisoppilaita. MEitin luokalla ikäjakauma aikuisoppilailla oli lähemmäs viisikymmentä, muilla luokilla oli parikymppisiä ainakin. Nykyisessäkin koulussa noita aikuisoppilaita tietyillä aloilla on. Kämppis kertoi ainakin hänen koulutuksellaan olevan kaikki yli kaksi kymppisiä oppilaita ja hän on nuorin, vaikka on jo täysikäinen.

Joten et sinä välttämättä se vanhin siellä ole. Amiksen kun jotkut käyvät myöhemminkin....

Itselläkin ikää 23, ja lähihoitajaksi menin nuorisolinjalle lukemaan kun ei mitään tutkintoa ole alla vielä :) Onhan siellä hiukka orpo olo istua 6-7 vuotta nuorempien keskellä, mutta kaipa kaikkeen tottuu ;) 11. päivä alkoi mulla, ihan mukavaa hommaa näin 6 vuoden jälkeen tuo opiskelu! Tsemppiä!

Itse aloitin tällä viikolla opinnot, ikää on 28v. Mikäs tässä opiskellessa, ihan fiksua porukkaa ne nuoremmatkin osaavat olla :)

Heippa! täällä kanssa opiskellaan ammattiopistossa, mutta viimeistä vuotta. Jään äitiyslomalle syyslukukauden jalkeen ja sitten sen jälkeen jatkan taas opintojani :) Et ole vanhus, ikähaarukka meidän koulussa on 16-45v, ammattiahan me opiskellaan eikä toisiamme tarkkailla ;) Korkeassa on yhtä lailla niitä lukiosta tulleita ja vanhuksia. Ei korkeaa tarvitse käydä vain sen vuoksi että ikää on enemmän kuin 16v ja sitä paitsi kuinka moni korkeasta työllistyy omalle alalleen...Kannattaa miettiä ensin
1) Mihin ammattiin haluaa valmistua

2) Mitä täytyy opiskella, jotta valmistuu ammattiin

Onneksi löysin tämän keskustelun. Mä täytän nyt syksyllä 23 ja ensi viikolla alkaa opiskelut amiksessa yo-pohjaisella linjalla parturi-kampaajaksi. Meitä on linjalla kaksi ja loput sitten todennäköisesti niitä 16-vuotiaita, eli mua seitsemän vuotta nuorempia. Mä toivon todella että niiden pk-linjalaisten joukossa olisi muutama edes vähän vanhempi. Huojentavaa lukea, että meitä "vanhoja" on muitakin. Tosin menen niin pienen kaupungin amikseen, että siellä huolestuttaa väkisinkin onko kaikki muut suoraan peruskoulusta. Varsinkin kun ko kaupungissa on aikuiskoulutuksena iltaopiskelu alkamassa samaan aikaan. Halusin opiskelemaan päiväopiskeluna, enkä enivei olisi ehtinyt hakea tuohon aikuiskoulutukseen kun en hakuvaiheessa siitä vielä tiennyt.

Mä olen käynyt lukion ihan normaalisti ja valmistunut ihan ok papereilla 2006. Vanhemmat "pakottivat" lukioon ja vaikka siellä olikin hauskaa, tiesin aina että haluan parturi-kampaajaksi, joten nyt vasta rohkaistuin ja hain kouluun muiden mielipiteistä välittämättä. Elämänmuutos on suuri ja muutto toiselle paikkakunnalle, mutta eiköhän tämä tästä. Tunnen ainakin oloni paljon huojentuneemmaksi tämän keskustelun luettuani :).

alottamassa nyt ammatikoulussa nuorten puolella lukeen uutta tutkinto ja ikää löytyy jo 27v. Kyllä hirvittää, ku mun tuurilla oon ainut "vanha" mun ryhmässä. Toivottavasti pystyisin siirtymään sitten aikuiskoulutuksen puolelle. Toisaalta eihän sillä iällä ole merkitystä, kun ei sitä niiden luokkakavereiden takia opiskella :)

Sama juttu mulla. Tänään aloitin. Olen 23 v, syksyllä täytän 24. Mulla oli kyllä tosi mummo olo niiden nuorten seassa. Olin luokkani vanhin. :( Mutta ala on se mitä haluan opiskella joten aion vaan kestää. Loppupeleissä enhän mä ole sinne kavereita hakemaan mennytkään vaan unelmieni ammattia. Minäkin "tuhlasin" vuosia opiskellen väärää alaa, hanttihommia tehden. Yhden muksunkin pyöräytin tossa välissä. Tätä alaa ei päässyt aikuispuolella opiskelemaan, joten täytyy tyytyä nuorten seuraan! Tsemppiä opiskeluihin!!

Itsellä peruskoulu ohi 2002, sen jälkeen kauppis..töitä..koulua jos toista..
kunnes oma ala tuli eteeni - aloitin juuri vikan vuoden ja täytän tänä vuonna 24. Toki on outoa ollu niin nuorten seurassa, mutta heistä olen saanut todella hyviä ystäviä.

Yritän vielä amk:n ja kun valmistun (mikäli onnistaa heti) olen melkeen 30-vuotias.. nyt se tuntuu kauhealta mutta mitäpä ei unelma ammattinsa eteen tekisi :)

Tsemppiä siulle! :)

Aloitin ammattikoulussa nyt aikuisiällä. Suurin osa opiskelijoista on peruskoulun päättäneitä, mutta joukossa on muutama 18-22-vuotias, sitten minä ja yksi minuakin vanhempi. Mukava ryhmä meillä tuntuu olevan koossa. En minä koe mitenkään ongelmaksi opiskella nuorten kanssa. Ainoa ongelma on se, että jollain tavalla koen jääneeni vähän ulkopuolelle jo nyt, koska heti on alkanut muodostua kaveriporukoita muiden kesken.

Ja jännä juttu vaikuttaa nyt ainakin vielä olevan se, että parikymppiset taitavat olla niitä villeimpiä ja rauhattomimpia. Olen opiskellut ennenkin peruskoulunsa päättäneiden kanssa, jolloin tilanne oli päinvastainen. Eli vaikka opiskelisi nuorimpien kanssa yhdessä, ei se tarkoita, että meno olisi kuin viidakossa. Uskon, että jos luokan yhteishenki on hyvä, niin jokainen opettaa jokaiselle jotain. Ja työelämässäkin pitää tuolla toimeen kaikenikäisten ihmisten kanssa.

Et ole ainut 20 vee joka aloitti ilmeisesti elokuun aikana amiksen. :) Aloitin itse lähihoitajan opinnut muutama viikko sitten ja ryhmässä on todela eri ikäisiä (ryhmä on yo-pohjainen eli nuorin on n. 19 vuotias). Opiskelu tuntuu ihan mukavalle.

Catering touhut ois mielessä. Ei nuo 16veet pelota yhtään. Ne on vain ihmisiä. Toki se on outoa olla ehkä vanhin sitten joukossa. Ainakin suunsoittajille uskaltaa sanoa paremmin takaisin kokemuksella, kun niitäkin helposti löytyy :). Kun alle 16veenä uskaltanu sanoa mitää mielipiteitä luokassa opettajalle tai suunsoittajille takaisin. Juuri tänää soitti amikselta joku että kiinnostaisko, kun olin varasijalla vaikka se oli ehkä 3 vaihtoehto joka juu olisi pitänyt olla ensimmäinen kun en silloin heti tajunnut. Juuri kun mietin että menis ulkopaikkakunnalle jos vain pääsen sinne kouluun niin saisi työkkärin paremman tuen kuin kotikunnan omaehtoistuen. En tiedä. Ja täti haluaisi jo seuraavana aamuna vastauksen kun ruukataan 2-3vkoa kesäisin oottaa vastausta. Lukio oli turha paikka minulle. Ja vanhemmat ei aikoinaan antanu mennä amikseen lukiosta vaikka rehtorit lupas lukiosta että lähteä vain jos haluan ja amikselta että tule vain. Sinne meni ne 10lkn ja lukion 4vuotta yhteensä 5v turhaan. Ja sitten rekkakurssin kävin, mutta ei ole minun juttuni istua päivät pitkät autossa. Joku rakennus alakin kiehtoisi mutta siinä ainakin on huonot työnäkymät. Merkonomiksi yritin kans hakea aikuispuolelle mutta ei päässyt.

Täällä heiluttelee yksi 32-vuotias AMK:n juuri aloittanut "vanhus". Aikuislinjalla aloitin, mutta kyllä noita lapsellisia lapsosia täälläkin riittää. Luojan kiitos oma opinahjoini on semmoista, ettei ihan kakaratouhua tarvitse katsoa. Ei kun sekaan vaan. Mä kävelen sitkeästi kouluun näiden maahan räkivien junnujen ohi, menen luokkaan ja opiskelen. Siihen se mun muiden kanssa seurustelu oikeastaan jääkin. Itse valmistuin amiksesta 13-vuotta sitten ja sen jälkeen tehnyt sitkeästi töitä joten yhteiskuntaelätti en ole ollut. Ei ollut nääs mamma ja pappa betaalaamassa mun elämän tietä, kun 16-vuotiaana potkastiin kotoa pois. Siispä sitkeästi työskentelin ja toivoin joskus mahdollisuuteni tulevan eteen, jotta voin näyttää kynteni. Nyt haaveeni sitten toteutui, ensi yrittämällä ja työn oheella (samaa alaa opiskelen eteenpäin) tätä rumbaa teen.

Kyllä minuakin pelottaa, koska ensi vuonna pitäisi mennä kouluun, mutta en tiedä minne hakisin. :o Ja olen sitten ensi vuonna 22 vuotias ja jätin koulun kesken vuonna 2007 kun loppui perukoulu. olisiko ehdotuksia mihin kannattaisi hakea?

Onko lukio vai ammattikoulu ja aikuisten vai nuorten puolelle?

Mulla on täysin sama tilanne kun sulla mutta ikää "vain" 20v. =)
Kiinostaisi mennä ehkä johonkin amikseen tai vastaavaa, koska kotona oleminen on loppuen lopuksi ihan jostain ja nuoruuden tuhlausta.

Hei, Olen kans mennyt myöhemmällä iällä ammattikouluun. Ainoa mikä tuotti ongelmia olivat kemia ja Fysiikka, perustuu peruskoulun opinnoihin... ekikkäs kaikki olivat unohtuneet, mutta muuteen olen pärjännyt mukavasti. Ulkopuolinen tunne on kun luokkatoverit alkaa lähetyä täysikäisyyttä ja keskustelun aiheena ovat autokoulut ja baarit... eikä ole enään ajankohtaista ku baarit ovat koluluttu ja ajokortit ajettuna :) Opettajat ovat ottanut mukakavsti huomioon kun on jo elämän kokemusta oamsta taloudeta ja työkokemusta on hiukan kertynyt niin yleensä opetajat tarkistaa tai kysyy omaa mielipisettä :O

ammattikoulun fysiikan ja kemian osaa ihan ilman mitään kirjaa tai aikaisempia taitoja. jokainen normaali osaa laskea 1 1.

Peruskouluni päättyi vuonna 2007 ja olen kohta 22-vuotias ja menossa ammattikouluun nuorten puolelle. Jännittää minuakin ja odottelen juuri tietoa, että pääsenkö kouluun/pääsykokeisiin edes. :D

Nonii pitäis sit itekkin jossain vaiheessa mennä amikseen tai johonkin opiskelemaan. 20 vuotias olen, tällä hetkellä töissä. ahdistaa kun nuorempana aika tuntui menevän hitaammin kuin nyt.

siskoni on 22 ja on amiksessa

Itse kävin toisen ammattini sillai että olin 19 kun aloitin opinnot nuorempien juuri peruskoulusta tulleiden kanssa. hyvin meni ja hauskaa oli. Välillä tuntui että me vanhemmat olitiin jossain asioissa ``tuki ja turva´´ nuoremmalle polvelle, eli siis meidän luokalla oli myös muitakin vanhempia opiskelijoita (vanhempia kuin minä) joiden kanssa oli mukava kokemuksia,jne jakaa. Hyvin paljon mahdollista ettet ole luokallasia ainoa joka aikuisena on lähtenyt opiskelemaan :)

Positiivisella, iloisella ja avoimella asenteella vaan liikenteeseen! :) varmasti jännittää nimittäin kaikkia jotka ammattikoulun aloittavat nyt syksyllä :)

Täällä kans 25-vuotias nainen jolla tavoitteena sisustajan tutkinto. Tähän mennessä on tullut käytyä lukio, asuttua ulkomailla ja opiskeltua yliopistossa kuitenkaan valmistumatta edes kandiksi yrityksestä huolimatta. Ei oo niinkään aivokapasiteetista kuin persoonallisuudesta kiinni, ja oonpa ehtinyt masentumaankin tässä välissä. Niin ja on mulla lapsikin. :D

Että sellaista historiaa... Nyt tuli mitta täyteen ja haluan AMMATIN itselleni!!! On niin turhauttavaa olla 25 ja ilman ammattia, pelkkä yo! Sillä ei tee yhtään mitään, sen on elämä näyttänyt. Opiskelemani ala oli loppujen lopuksi ihan väärä mulle vaikka siinä oli paljon hyvääkin. Musta piti tulla opettaja mutta en haluakaan opettajaksi. Yliopistoon menokin oli aikanaan sillain että pääsin kahteen eri kouluun joista toinen oli amk ja toinen yliopisto (olen ollut hyvä koulussa ja yliopistossakin opiskelumenestys hyvä, tosin masennus hidasti opiskelua merkittävästi) ja tietenkin kaikki sanoivat, että TOTTAKAI menet yliopistoon. Myöhemmin olen harmitellut että en mennyt sinne amk:hon, ois ehkä sopinut paremmin mulle ja mun luonteelle. En ole lopulta yhtään yliopistoälykkö vaikka ihan fiksu ihminen olenkin. ;) Inhoan kuivaa akateemisuutta.

Haluan työelämään ja osallistua perheen elatukseen enkä vain elää mieheni siivellä.

Amikseen on siis suunta nyt ja tarkoitus ois kahdessa vuodessa käydä, jos vain onnistuu. Hirvittää kyllä vähäsen teinien keskelle joutua, mutta enköhän mä pärjää, kun olen aika sosiaalinen ja yleensä tulen kaikkien kanssa toimeen. :)