Juhannuspäivänä sadetta piisasi ja hieman haittasi mökillä ulkotöitä. Lähdimme siis käymään kaupungissa. Aika hiljaista oli ja oli hyvä ajella hitaasti pitkin Kommilan lapsuuden aikaisia katuja. Kopolankatua, jossa asuimme lähes 50 vuotta sitten, ajoimme useampaan kertaan. Joistakin ikkunoista meitä katseltiin jo vähän kummastellen. Yksi peräämme katselija oli erään sähköasentajan leski, joiden pojat olivat leikkikavereitani. Teki mieleni pysähtyä morjestamaan, mutta ajattelin hänen pelästyvän mökkiläistä...viikko mökillä ilman partakonetta. Tuskin olisi tunnistanut. Rantakadulla ( Multniemenranta ?) on jyhkeä koivikko, joka istutettiin noina aikoina. Koivikon "poliisina" toimi Kokko-niminen mies, joka hätisteli meitä pojan koltiaisia sieltä pois. Koska satoi, en käynyt katsomassa rantatien pään kohdalla olevaa rantaa, jossa meillä oli joskus venepaikka. Tutkin sen toisella kerralla. Puunippuja näytti olevan. Penskana teimme irtotukeista lauttoja ja seilasimme niillä. Toki ajelimme muuallakin, mutta muut paikat eivät sytytä kuten Kommila.
Hohhoijaa...
Hohhoijaa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niinhän se on että lapsuuden maisemat sytyttää aina. Kirjoituksesi oli kiva lukea. Ja kerrankin Kommilasta puhutaan nätisti eikä niinkuin Pummilasta. Hyvää ja lämmintä kesää sinulle. Toivottavasti ne säätkin lämpenee niin pääsette mökillekin nauttimaan lämmöstä ja kesästä.
Terveisin mökillä värjöittelevä Kommilan asukas.