Olen 15-vuotias tyttö. Sairaala on kovin tuttu paikka minulle, niin somaattinen kuin se psykiatrinenkin puoli. On diagnooseeja; riisitautia, reumaa, neuropatiaa. Syömishäiriö, masennus, asperger... Osastollakin on tullut oltua pariin kertaan.
Silti en ole uskaltanut puhua kenellekkään näistä jutuista... Nimittäin päivittäin kuulen ääniä. Useimmiten se on kännykkäni soiminen, se saattaa kuulua ihan absurdeissa paikoissa (uimahallissa sukelluksissa, pyöräillessä, suihkussa...) ja lisäksi usein kuulen nimeäni huudettavan, mutta kun kysyn, kaikki sanovat etteivät he minua ainakaan ole huutaneet.
Olen tosi paranoidinen. Aina jos kuulen ihmisten nauravan, olen varma että he nauravat minulle. Aina jos ihmiset katselevat minua tai jotain, tiedän, että he ajattelevat minusta jotain hirveää ja kohta käyvät kimppuun tai vähintään purskahtavat nauruun siitä miten säälittävältä ja rumalta näytän.
Olen tosi uppoutunut omiin maailmoihini. Luulen kyllä että tämä on ihan vain vahvaa mielikuvitusta, mutta ihan hyvin voin nähdä ja kuulla sen mitä kuvittelen. Niin todentuntuisesti että ihan pelottaa.
Lisäksi tein skitsofrenia-testin. Yli 14 pojoa oli "alkava sktsfr", minä sain 18...
Pitäisikö mainita psykiartilleni? (Minulla on hoitosuhde NPS-polille)
Silti en ole uskaltanut puhua kenellekkään näistä jutuista... Nimittäin päivittäin kuulen ääniä. Useimmiten se on kännykkäni soiminen, se saattaa kuulua ihan absurdeissa paikoissa (uimahallissa sukelluksissa, pyöräillessä, suihkussa...) ja lisäksi usein kuulen nimeäni huudettavan, mutta kun kysyn, kaikki sanovat etteivät he minua ainakaan ole huutaneet.
Olen tosi paranoidinen. Aina jos kuulen ihmisten nauravan, olen varma että he nauravat minulle. Aina jos ihmiset katselevat minua tai jotain, tiedän, että he ajattelevat minusta jotain hirveää ja kohta käyvät kimppuun tai vähintään purskahtavat nauruun siitä miten säälittävältä ja rumalta näytän.
Olen tosi uppoutunut omiin maailmoihini. Luulen kyllä että tämä on ihan vain vahvaa mielikuvitusta, mutta ihan hyvin voin nähdä ja kuulla sen mitä kuvittelen. Niin todentuntuisesti että ihan pelottaa.
Lisäksi tein skitsofrenia-testin. Yli 14 pojoa oli "alkava sktsfr", minä sain 18...
Pitäisikö mainita psykiartilleni? (Minulla on hoitosuhde NPS-polille)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Et pääse koskaan pois sairaalakierteestä jos sinulla on skitsofrenia.
Mieti pidätkö sen omana tietonasi vai et.
Toki sinun kannattaa mainita asiasta lääkärillesi, näin sinut saadaan hoidettua kuntoon, mikäli tarvetta on :)
nuo oireet,mutta ei ehkä paranoidinen pikemminkin erilaistumaton(nud).Se että luulee ihmisten nauravan tai puhuvan keskenään skitso on ihan varma että hänestä ne puhuu ja jotain negatiivista nim.om.tyypillinen skitson ajatusharha.t.Skitso
kahvia, energiajuomia, teetä, kolajuomia tms, lopeta se täydellisesti, kofeiini säätää aivokemiaa skitsofreniaa kohti.
Lopeta se ihmeen kofeiinihöpötys kun et tiedä mistään mitään.
Nettitesteihin ei kannata ensinnäkään luottaa.
Itsellä on paljon samanlaisia "oireita", kuin mitä tuossa mainitsit.
Lisäksi myös lääkärin mukaan todellisuudentajuni muka pettää ja rankasti (?!) ja paljon muuta typerää.
(Kyllä, psykoositestejä ja musteläikkätestit ja muut semmoset on tullu käytyä läpi)
Minulla siis diagnoosina psykoosi/skitsofrenian ensioireita.
Eli suomeksi: lääkäritkään ei tiedä mistään mitään eikä osaa antaa mitään kunnollista tietoa.
Mutta lääkäriltähän se kannattaa kysyä, kun ne muka tietää aina kaiken.