Yksinäisyys

toivottavasti aina,ite oon monta juhannusta viettänyt yksin, joka vuosi toivon löytäväni jonkun,jonkun joka ei ole kun entinen kihlatttuni ja joka vuosi petyn uudestaan, mutta vieläkään en usko siihen että löydän jonkun joka on minua varten... Minä uskon että jos tapaan tulevan rakkaan, se on menoa sillä silmäyksellä, sen joskus löysin mutta ei se voi olla siinä, ei se voi olla kahdittuna menneeseen,koska rakastin,rakastin niin paljon että yritin tehdä liikaa, pettämiset johtu aina minusta,en ollut kotona, olin liikaa töissä, minne se katosi ettet saanut itse rahaa ja kaikki jäi mun vastuulle,olin kuitenkin koulussa, ei se auttanut että otin ilta ja yö vuoroja ja kaikki sun takia ja ne illat kun olin töissä olit muun kanssa,koska en ollut paikalla, mä sanon sulle, mä etsin sitä ainoaa ja oikeaa,en tollasta poetturia, olisin tehnyt mitä vaan vuoksesi, ehkä mulla on vielä käsiteltävää aiheesta mutta sitä jotain parempaa ettiessä :)

Tiedän ettei ole helppoa pysyä positiivisena ja luottaa onnelliseen tulevaisuuteen, kun sydän huutaa rakkautta, jota ei vain tunnu löytyvän.. On vaikea ymmärtää, miten niin paljon kummallisemmat ja ikävämmätkin ihmiset löytävät itselleen parin ja itse kitkuttaa sinkkuna, vaikka niin olisi hyvä ihminen ja ihana kumppani jollekin.

Ja sitten se lähtee sille linjalle, että kumppanin löytäminen tai sen löytymättömyyden surkuttelu ajaa kaiken muun edelle ja sitä alkaa miettiä aivan liikaa. Usko hiipuu, itsetunto heikkenee ja elämänhalu haalistuu.

Ei lottovoiton saamiseenkaan auta, että sitä haluaa hirmuisen paljon ja ajattelee joka toinen minuutti ja surkuttelee, kuinka elämä on ankeaa ilman sitä. Se tulee jos on tullakseen. Ja onneksi rakkauden löytäminen sentään on todennäköisempää kuin lottovoitto :) Sulla on käynyt vain huono tuuri tähän asti ja todennäköisyyksien linjalle kun lähdettiin, on todennäköisempää, että elämäsi aikana onneakin löydät kuin että et löydä.

Ratkaisu on siis se, että ala keskittyä muihin asioihin. Löydä elämääsi sisältöä ystävistä, sukulaisista, kummilapsista, vapaaehtoistyöstä, omasta työstä, harrastuksista. Opettele aidosti nauttimaan elämästä sellaisena kuin se sun eteen tarjotaan. Rakkaus voi odottaa nurkan takana tai sitten ei, joka tapauksessa sun elämä on rikasta. Kumppani tai sen etsiminen ei saisi olla se elämän koko sisältö, eikä siitä etsimisestä saa tehdä elämäntehtävää. Välillä voi tulla heikkoja hetkiä ja yksinäisyys riipaista tuskallisesti, mutta älä jää siihen rypemään. Selvästikin olet sinnikästä tyyppiä, pidä kiinni siitä piirteestäsi!

Minäkin olen ollut sinkkuna nyt pari vuotta ja välillä on tosi synkkiä hetkiä sen parisuhteenkaipuun kanssa, on vaikea iloita toisten onnesta kovin aidosti kun kateuden tunteet viiltävät ilkeästi. Mutta on minua rakastettu ja uskon, että tullaan vielä rakastamaankin. Ei tämä tässä vielä ollut :)

Onnekasta jatkoa :)

Minäkin olen yksinäinen 30-kymppinen lesbo nainen ja olen tehnyt kaikki voipani, keinot että löydän itselleni sen rakkaan. Mutta kukaan ei nöytä minua huolivan.
Olen etsinyt rakasta epätoivoisesti vuodesta 2002 lähtien. Eikä ole löytynyt. Olen vastaillut erilaisiin netissä oleviin deitti, treffi ilmoituksiin, laittanut omia ilmoja, ilmoitellut eri lehtien palstoilla ja vastaillut toisten ilmoituksiin, olen käynyt Helsingin homo baareissa, pe naisten bileissä kuten nyt ensi pe Pridetapahtuman yhteydessä, olen ollut mukana Lahden Koodissa (itse asun LAhdessa), yms.
Vaan ei sitä omaa kultaa löydy. Olen myös epävoitoinen ja itken itseni uneen joka ilta ja välillä koen masennustakin kun ei ketään löydy.

Ottakaa yhteyttä: [email protected]