Olen hankkimassa itselleni uutta koiraa tässä elo-syyskuussa kun pääsen muuttamaan isompaan kämppään. Toiveenani olisi ottaa luultavimminkin saksanpaimenkoira tai belgianpaimenkoira, koska niitä meidän suvussa on aina ollut. Tavoitteenani olisi kouluttautua koiran kanssa palveluskoiratoimintaan vapaaehtoisena. Haluaisin kuulla mielipiteitänne palveluskoira toiminnasta ja saksanpaimenkoirasta sekä belgianpaimenkoirasta? Kuinka vaikea on päästä mukaan palveluskoira toimintaan?
Olen opiskelija ja tiedän että koira vaatii aikaa ja koulutusta mutta siihen olisin täysin valmis. Koulupäiväni ovat lyhyitä ja jokaisella tauolla mahdollisuus käydä kotona lyhyen matkan takia. Kuinka moni on ollut samassa tilanteessa että on joutunut tasapainottelemaan opiskelun/työn ja koiran välillä ja kuinka se on onnistunut? Haluaisin myös kuulla jos teillä olisi muita suosituksia koiraroduiksi kuin nuo kaksi ja kokemuksia näistä kahdesta rodusta ja muista, kuinka ne pärjäävät yksin muutamia tunteja ja minkälaisia kokemuksia on ollut kouluttamisesta.
Olisin todella kiitollinen vastauksistanne :)
Olen opiskelija ja tiedän että koira vaatii aikaa ja koulutusta mutta siihen olisin täysin valmis. Koulupäiväni ovat lyhyitä ja jokaisella tauolla mahdollisuus käydä kotona lyhyen matkan takia. Kuinka moni on ollut samassa tilanteessa että on joutunut tasapainottelemaan opiskelun/työn ja koiran välillä ja kuinka se on onnistunut? Haluaisin myös kuulla jos teillä olisi muita suosituksia koiraroduiksi kuin nuo kaksi ja kokemuksia näistä kahdesta rodusta ja muista, kuinka ne pärjäävät yksin muutamia tunteja ja minkälaisia kokemuksia on ollut kouluttamisesta.
Olisin todella kiitollinen vastauksistanne :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen samaa vuosimallia kanssasi. Asun avomieheni kanssa rivitalossa lähellä keskustaa, mutta silti tässä on hyvät maastot lähellä.
Meillä on hetken aikaa ollut suomenlapinkoira kerrostalossa. Vaikka asuimme ylimmässä kerroksessa, ei pidon kanssa ollut ongelmia. Koira vain ei tullut toimeen mieheni kanssa -> koira pelkäsi, eikä ulkoilutus onnistunut miehen tekemänä tämän takia (lisään, että mies ei ollut millään lailla kurittanut, huutanut, riuhtonut, yms. Pennun emä on arka, jolloin pennusta tuli myös. Pentu siis äitini omasta pentueesta, mutta emä ei hänen oma). Koira palasi äitini luokse, jossa viihtyy paljon paremmin.
Nyt meille tulossa tutun kennelistä walesinspringerspanielin pentu. Sen kanssa tarkoitus harrastaa näyttelyitä, tokoa ja agilityä sekä metsästystä. Rotu on enemmän kuin tuttu joten sitä on helppo kouluttaa kun tietää valmiiksi niksit :) (Äitini kasvattanut joskus kyseistä rotua, joten olen kouluttanut kennelkoiriamme taitojen kehittyessä)
Eli, olen opiskelija (1,5-2 v jäljellä), mieheni on sitä enään puoli vuotta, jonka jälkeen menee armeijaan. Olen töissä n. 3-4krt viikossa iltaisin noin 4-5 tuntia. Suomenlapinkoiran kanssa tämä ei ollut ongelma, sillä mieheni oli kotona. Tulevalle koirallekin aikaa riittää molempien taholta. Koulustakin on mahdollisuus käydä ruoka- ja hyppytunneilla koiraa vilkaisemassa. Asumme kaksiossa ja omaa pihaa löytyy jonkin verran (hätäpisuja varten) :)
Ainoa asia mikä minua mietityttää sinun tapauksessa on rotu. Kuinka iso kämppäsi sitten on? Seefferi ja belgi on todella isoja rotuja (säk. n. 60 cm) ja tarvitsevat hyvin määrätietoisen ja osaavan kouluttajan. Onko sinusta siihen? Suositukseni näille roduille on käydä alusta asti pentukursseissa ja kasvettua hieman niin tokokursseja yms, mutta onko opiskelijana sinulla varaa näihin? Ovat jollain seuduilla melko kalliita.
Jos paimen/palveluskoiraa haluat niin suosittelisin sinulle hieman pienempää ja helpompaa rotua nimeltä bordelcollie. Se kuuluu palveluskoirarotuihin, helpompi kouluttaa, suvaitsevaisempi eikä milläänlailla agressiivinen rotu (toisin kun näillä kahdella muulla sitä esiintyy). Se sopii myös paremmin vähän pienempäänkin asuntoon.
Sitten vielä tuosta asunnosta. Onko sinulla parveke tai omaa pihaa. Kerrostalossa on nimittäin hankala opettaa sisäsiistiksi, varsinkin jos asuu kahta kerrosta ylempänä maanrajasta. Sitä kun ei aina kerkeä ulos asti juosta pentu sylissä ja jos ei halua että pentu tekee tarpeensa ulko-oven juureen, tulisi ehtiä hieman kauemmaskin. Miten vuokranantaja suhtautuu koiraan? Hänestä sinun koiranhankintasi on aikalailla kiinni. Jotkut eivät koiraa hyväksy, pääosin sen takia, että kun koiran omistaja muuttaa pois, joutuu vuokranantaja tekemään pienen remontin kämppään, jotta siellä voi asustaa joku allergikkokin (koiranpöly tunkeutuu joka sauman väliin)
Ja sitten vielä.. Koira kun koira pärjää yksin muutaman tunnin, mutta minkälaisen hepulin se yksinolosta vetää on yksilöllistä. Joku koira voi ulvoa perääsi vielä puolenkin vuoden ikäisenä. Olen kuullut myös aikuisten koirien kärsivän vielä eroahdistuksesta silloin tällöin. Tämän takia pitää ottaa myös huomioon naapurit. Jos naapurit eivät jaksa kuunnella koirasi mahdollista ulvontaa on "sinun ja koiran" tai "koiran" muutettava pois. Tämä on riski koiraa otettaessa, minäkin sen riskin otan :)
No tässä oli hieman näkökantoja minun puoleltani. Nämä sillä peruistein mitä tekstissäsi kerroit. En tuomitse rotuvalintojasi jos sinulla on enemmänkin kokemusta koirista. Toivotan hyviä jatkoja ja onnea koiran ja rodun etsintään :)