Oli sovittu ajat sitten, että isän lapsi menee äidille juhannukseksi, koska meillä piti olla kesän ainoa aikuisviikonloppu ystäviemme kanssa. Vaan lapsipa ei halunnutkaan lähteä, arvuutteli monta paikkaa, mihin voisi mennä, ja jäikin aikuisten toilailuja katselemaan. Olen niin vittuuntunut tähän mieheeni, koska olin odottanut loman alkua, yhteistä hetkeä, että tuntuu, kuin olisin täysin poljettu omine toiveineni. Nyt sitten, kun itse lähden omien lasteni kanssa loppulomaksi muualle, lapsi meneekin viikoksi äitinsä luo. Voi VITTU! Mutta annetaan omalle lapselle kaikki periksi, mitä vähän vinkaisee, naama kun vääntyy väärään asentoon, niin saa päättää ihan itse, minne haluaa mennä. Ei vittu oo totta! Mikä näitä nykyajan miehiä vaivaa, ettei sovituista tilanteista pidetä kiinni?? Vaikka tämä oli selväksi puhuttu asia! Ei meidän juhlaporukkakaan pitänyt tästä muutoksesta, mitä oltiin suunniteltu -- ja ensi vuosi on taas lasten juhannus. Kyllä niin korpeaa, että hajoan!
Helvetti, mikä juhannus
Paskana
7632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kasvahan aikuiseksi!
Todella ikävää, että sulla on lapsia. Taidat olla vielä itsekin lapsi?
josta kerrot, vai puhutko siskostasi tai veljestäsi?
ei ole aikuiset tekstiä tuo aloitus ei.
On se ihmeellistä, että ihmisellä tosiaan voi olla pettymyksen ja kiukun tunteita kun parisuhteen toinen osapuoli pettää lupaukset. Väärin ja erittäin ymmärrettävää, että nostaa kiukun pintaan. Hullunkurista näissä saamissasi vastauksissa on vielä sekin, että jos olisit haukkunut lasten äitiä, olisit saanut vielä kiivaampaa nalkutusta niskaasi, nyt sentään osoitit ihan oikeaan osoitteeseen kiukkusi, ja silti samat nalkuttajat kävivät kimppuusi.
Hyvä että vähän purit oloasi, kyllä tuo varmasti on sinua korvennutkin. Annahan palaute suoraan lusmulle ukollesi, jos hän kanssasi tahtoo kerran olla parisuhteessa, niin opetelkoon pikku hiljaa käyttäytymään kuten parisuhteessa kuuluu, tai hakekoon naisen kulttuurista, jossa naisen mielipiteillä ei mitään väliä olekaan. Sitä mieltä minä olisin tuollaisesta käytöksestä.
Nuo nalkuttavat exät jotka vaivautuivat niin rakentavia viestejä tänne vastaamaan sinulle, niitä viestejä lukiessaan todellakin ymmärtää, miksi tänä päivänä on etuliitteenä ex. Mikään parisuhde ei kestä, jos se jää täysin lapsen huomioimisen jalkoihin. Ei mikään. Eiköhän yhteisen kaveriporukan kanssa sovitun yksittäisen illan ajaksi pitäisi löytyä selkärankaa huolehtia siitä, että pitää lupauksensa myös kumppanilleen.
Hyvä ja toimiva parisuhde luo parhaat mahdollisuudet myös onnelliseen ja turvalliseen lapsuuteen perheessä. Jos parisuhde on hammastenkiristystä ja valtapelejä, huomiotta jättämistä ja loukkaamisen jalon taidon harjoittamista - sillä ei todellakaan ole kenellekään lapselle turvallista oloa tukevaa vaikutusta. Arki lapsiperheessä on totta kai erilaista kuin kahden aikuisen perheessä, mutta sitä perusyksikköä - kahta aikuista - ei saisi jättää täysin oman onnensa varaan, parisuhdetta tulee hoitaa ja kunnioittaa, koska siinä hyvin voidessaan vanhempi välittää hyvää vointia myös lapsilleen. Siinä mielessä yksi vuorokausi kuukaudessa aikuisten välisen suhteen hoitamiseen ei todellakaan ole liikaa pyydettyä.
olisiko mahdollista että äiti olisi viestittänyt lapselle että älä tule juhannukseksi?
Toisaalta tapaavan vanhemman ei ole pakko tavata lastaan jos ei halua/ehdi joten lähi joutuu pitämään lapset tarvittaessa 24/7.
Olisko ko lapsi pitänyt laittaa kadulle että saatte pitää yhteisen juhannuksen?
En provoo.
Itteeni vituttaa kun miehen lapset tulee miten sattuu vaikka sopimuksessa on joka toinen vkl. Käytännössä siis mitään ei voi ikinä suunnitella etukäteen vaan extemporena sitten toimitaan riippuen lapsista.
Tietty isänsä ei tarvitsisi ottaa lapsiaan muulloin kun ennalta sovitun tapaamisajan puitteissa mutta kun ottaa silti.
Olen oppinut että kun menin kimppaan "lapsellisen miehen" kanssa niin tietyissä asioissa on joustettava tai sitten lähdettävä pois...
Koskaan ei pidä laittaa vanhempaa valitsemaan puolison tai lasten väliltä, tämän tietää jokainen äiti ja myös nyky-isät jotka ovat olleet lastensa kanssa tekemisissä vauvasta alkaen.
Tiedän miltä susta tuntuu,osanottoni.Meillä kymmenen vuotta sitten samantyyppinen juttu.Sillä erolla vaan että erossa lapset jäivät äidilleen isän "reissutöiden"vuoksi-viisas ratkaisu.Mutta mutta asiahan ei ollutkaan niin yksinkertainen.
Ostimme yhteisen kodin mieheni kanssA JOHON TULI ASUMAAN MINUN LAPSENI meidän lisäksemme.Kuinka ollakkaan hänen lapsensa olivat koko kesän meillä ja syksyllä koulujen alettua toinen mieheni lapsista sanoi jäävänsä meille asumaan.Ok mulle passasi.Pieleen meni.....Lapsi muutti meille ja toinen tuli JOKA vkl:ppu plus KAIKKI lomat viel päälle.Minun lapseni kävi isänsä luona 5 viikon välein(pitkän matkan vuoksi)Ei edes silloin olleet äitinsä luona vaan meillä.Huhhuh niitä aikoja,vieläkin puistattaa.Olin niin väsynyt ja pahoillani asista että jos en olisi NIIN paljon miehestä tykännyt olisin ottanut hatkat.
Tätä kesti vuoden jolloin päädyimme perheneuvolaan....me aikuiset.Siellä päätettiin yhdessä että joka toinen vkl:ppu lapset OVAT äitinsä kanssa oli tilanne mikä hyvänsä.
Vaan eipä onnistunut sekään....Sit yritettiin et joka 5 vko jolloin minun lapseni oli isällä ,ei onnistunut.LUOVUTIN.
Nyt on aikaa kulunut ja vieläkin tuntuu pahalta ajatella noita aikoja.
Kestin tulikokeen olemme edelleen yhdessä ja molemmilla on lapsenlapsiakin ja onneksi kaikkiin hyvät välit.
Toivon sinulle voimia jaksaa asian kanssa.kyllä se RAKKAUS toiseen ihmiseen kantaa tämänkin vaikean ajan yli.