Hei
Haluiaisin kokemuksia ja vinkkejä nuorilta vajaatoiminta potilailta, miten parantuminen eteni.
Itse jouduin Tampereen sydänosastolle toukokuun alusta ja olin siellä hoidossa viikon.
Nyt lääkitys päällä ja kolmen kuukauden sairasloma.
Millaisia oireita olette tunteneet sydämessä paranemisen aikana... Miten pitkään on mennyt, että olo alkaa tuntua suht normaalilta...
Itse olen aina ollut kova touhuamaan ja alkaa välillä ahdistamaan tämä toimettomuus.
Päivät tosin vaihtelee, on parempia ja huonompia.
Verenpaine arvot eivät vielä ole ihan tasaantuneet ja lihasheikkoutta vielä välillä tunnen.
Kuitenkin päivä hyvin nukutun yön jälkeen menee suht mukavasti.
ELI ILON HETKIÄKIN ON JO MATKAAN MAHTUNUT !
Mutta olisi kiva kuulla toistenkin kokemuksia !
Hyvää Kesän jatkoa kaikille !
Haluiaisin kokemuksia ja vinkkejä nuorilta vajaatoiminta potilailta, miten parantuminen eteni.
Itse jouduin Tampereen sydänosastolle toukokuun alusta ja olin siellä hoidossa viikon.
Nyt lääkitys päällä ja kolmen kuukauden sairasloma.
Millaisia oireita olette tunteneet sydämessä paranemisen aikana... Miten pitkään on mennyt, että olo alkaa tuntua suht normaalilta...
Itse olen aina ollut kova touhuamaan ja alkaa välillä ahdistamaan tämä toimettomuus.
Päivät tosin vaihtelee, on parempia ja huonompia.
Verenpaine arvot eivät vielä ole ihan tasaantuneet ja lihasheikkoutta vielä välillä tunnen.
Kuitenkin päivä hyvin nukutun yön jälkeen menee suht mukavasti.
ELI ILON HETKIÄKIN ON JO MATKAAN MAHTUNUT !
Mutta olisi kiva kuulla toistenkin kokemuksia !
Hyvää Kesän jatkoa kaikille !
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselläni todettiin vajaa toiminta (Dilatoiva cardiomyopatia) vuonna 2000. Se ei haitannut elämää juuri lainkaan. kaksi vuotta sitten tapahtui romahdus ja sydämen vasemmasta kammiossa oli 20% tehoa jäljellä ensi 3kk saikkua sitte 9kk lisää sitte työkyvyttömyys eläkkeelle ja nyt odotellaan koska pääsee sydämensiirtojonoon.
Turha odotella mitää ihmeparanemista. Kannattaa kuunnella kroppaansa kaikessa mitä tekee ja touhuaa, sydän kertoo aina liikarasituksesta jälkikäteen joten kannattaa opetella tuntemaan mihin kykenee ettei reippaile itseään huonoon kuntoon.
Mikä oli diagnoosi sulle ja minkälaisen lääkityksen sait?
Itse syön Betasalpaajia, verenohentajaa, nesteenpoisto ja verenpainelääkkeitä sekä mangnesiumia.
Omahoitona lisäksi Omega3:sta ja Q10:ä
Hei
Tämä asia on minulle niin uusi...diagnoosi on I11.0. Latinaksi niin mahdottoman pitkä : )
Sairaalan lapuissa lukee, että vasen kammio kooltaan normaali, mutta supistuvuus kauttaaltaan heikentynyt, ejektiofraktio 26%.
Oikean puolen lokerokoot normaalit, ei merkittäviä läppävikoja.
Nestettä jossakin vasemman kammion takana.
Jotakin tuollaista...
Lääkitys jotakuinkin samanmoista kuin sinulla.
Oliko sinun lääkitys alusta asti samanlainen vai lisättiinkö sitä, kun sydämesi tila paheni ?
Itse olen kuitenkin vielä toiveikas jotakuinkin normaalista elämästä. Tietyin rajoittein kuitenkin.
Oman kehon kuunteleminenhan on se tärkein juttu ja tietysti elämäntavat lääkehoidon lisäksi. Suolat pois, nesterajoitukset jne.
Mutta, aikahan tämän näyttää. Eivät lääkärit sitten osanneet kertoa, miksi sairautesi paheni. Niin vain ilmeisesti kävi...
Hyvää Kesän jatkoa Sinulle ja toivon vielä paljon hyviä päiviä Sinullekkin !
Tässä ei auta muu kuin sopeutua tilanteeseen...
Mun diagnoosi on Dilatoiva Cardiomyopatia ja ef on 25 - 20% vaihdellen, vasen kammio on jonkin verran laajentunut, tehoa jäljellä noin 20% normaalista.
Laajentuminenhan aiheuttaa pahetessaan läppävikoja ja niitä onneksi ei vielä ole.
Mun lääkitystä on justeerattu tämän tästä tarpeen mukaan. Milloin on lähimuisti pätkinyt ja milloin paineet romahtanut,,,,,,.
Mulla sairaus todetiin 2000 ja sit eka romahdus tuli 7 vuotta myöhemmin, siitä sit vuosi saikkua ja sen jälkeen sairauseläkkeelle.
Nyt toukokuussa tuli sitte toinen romahdus jonka seurauksena mut sitte vietiin Meilahteen hesaan tutkittavaksi. Tahdistin on ollu 2 vuotta ja nyt se vaihdettiin toisenlaiseen. Siirtojonoon pääsy ratkeaa parin viikon päästä kun ne hesas tutkivat miten uusi tahdistin on vaikuttanut.
Mulla tämä sairaus on sukurasite ja se menee portaittain romahdellen huonompaan suuntaan. Kahdelle enolleni on vaihdettu sydän, toiselle vuonna -88 js toiselle -07 ja molemmat ovat elossa. Äitini kuoli näihin vaivoihin -87 47 vuotiaana ja veljeni -04 42 vuotiaana.
Syömistä ja juomista pitäisi kovasti rajoittaa ja seurata.
Ei muuta ku lippu korkealla eteen päin niin kauan ku elon päiviä riittää.
Mukavaa ja lämmintä kesää!!!
Hei,
minulla on vajaatoiminta. En sitä tunnistanut ennenkuin se näkyi EKSssä.
Aluksi vain nukuin yöt ja osin päivät. Sitten sain lääkityksen joka jossain määrin auttoi. Minun pelkoni oli liikkumisessa. Pelkäsin rasittää sydäntäni ja luulin jopa kuolevani. Tästä on 2 vuotta. Olen vähitellen aloittanut kävelyn. Haluan lisätä hapekyn kyvyn saantiani ja siten myös vahvistaa sydämen pumppausvoimaa. Aina ei ole helppoa. Voin kävellä n. 1 t muutamalla taolla, mutta halua unohtaa sairauteni ja elää tavallista elämää. Se ei ole kai mahdollista, mutta viis siitä:-)
Voi hyvin ja yritä jaksaa liikkua ulkona.
T. Voimaton