Miltä tuntuu kun alkaa ikä kohoamaan kaipaatko nuoruuttasi takaisin?
40-ikäryhmä
Jemina*
281103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Siellä oli omat hetkensä,mutta nyt on parempi..
Alusta alkaen: Vauvana käärittynä kapaloihin, vaikka menohalut olisivat valtavat. Ei kiitos, ei kai kukaan halua pakkopaitaan.
Lapsena: Kieltoja ja määräyksiä, kukaan ei ota sinua vakavasti. -Enpä kaipaa sitäkään.
Teininä: Finnejä, levottomia unia, halu päästä joka paikkaan mutta kaikkialla kiellot K-18. -Ei missään nimessä
Nuorempana aikuisena: Tietää aina olevansa oikeassa ja koko muu maailma väärässä, mutta kukaan ei ota vakavasti. Jos saatkin tahtosi läpi, sinun todistetaan olleen väärässä. -Ei kiitos
Vähän vanhempana: Asunto- ja autovelat, parkuva kakaralauma kannoilla, avioerot ynnä muut. -Enpä ikävöi
Oikeastaan näin on aivan hyvä.
Luin jooga-lehteä. Meditoija tavoittelee olotilaa, jossa halut katoavat. No olen ollut valmis tietämättäni. Se ei tarkoita sitä, ettei olisi normaaleja tunteita. Olen luullut olleeni viallinen.
Nuorempana sain naiset nopeammin kiinni, nyt se tuntuu jo melkein maratoonilta ;)
Ootas nyt vai olink mä se joka juoksin karkuun, toi muistikin menny, näöstä puhumattakaan ;)
sellanen moottorilla toimiva potkulauta.Sellasia näkyy tuol liikenteessä.Sillä pääset perään ja saat varmaan kiinnikkin.;))
vakio varusteena karvanopat ja virkavalta ;)
Oiva peli jos poliisia uskominen ja miksemme uskoisi
"Tässä pääsee tosi hiljaa ihan iholle" ja " lantiosta se lähtee"
Mun laji ihan selvästi, mä en voikkaan kyykkyyn enää mennä, natisee heti, se lauta meinaan ;)
http://www.hs.fi/autot/artikkeli/Espoon poliisi yllättää sähköisellä potkulaudalla/1135235640102
vehkeeseen näytti kyl mahtuvan kyytiin sekin,jonka saat kiinni..;)
Eikä siinä parane kyykkyyn mennäkkää,ettei lennä persielleen..:))
aikaa, mutta niin on tämäkin aika - tässä ja nyt. Rakastuin ekan kerran alle parikymppisenä. Se rakastuminen silloin ei ollut mitään siihen verrattuna, mitä nyt koen. Voisin sanoa jopa, että nyt tuplasti enemmän. Nyt tiedän, mitä järjetön, hillitön rakastuminen tarkoittaa. En vaihtaisi tätä hetkeä, enkä tätä tunnetta mihinkään toiseen. Aivan mahtavaa!!!!
Kadehdin rakastuneita... kateus on kauheaa!
Minäkin haluan rakastua, ihan järjettömästi, hillittömästi...
Ongelmana on ainoastaan se, ettei rakastumisen kohteita ole näköpiirissä.
Miten sinä sen kohteen löysit?
Älä sano, että baarista... :/
vaan arkiympyröistä. Hän vaan tuli siihen näköpiiriin ja se oli siinä.
En kaipaa. Eletty elämä on kuin draama, höystettynä mustalla huumorilla ja rakkaustarinoilla. Elämä on elokuvaa suurempaa :)
Sitä huolettomuutta. Ei ollut huolta huomisesta ja aina oli kivaa tekemistä. Ei tarvinnut miettiä riittävätkö rahat ja onko työtä vielä huomennakin ym. Ja sitä tunnetta ja odotusta, että elämä alkaa vasta aikuisena....Totuus taisi olla toisinpäin?
sitä nuoruuden huolehtimista ja huolta. Nyt on paljon mukavampaa, kun ei enää tarvitse huolehtia huomisesta.
En sanan varsinaisessa merkityksessä. Ikä tekee monesti ihmisestä harkitsevamman, joten se on ok. Kuitenkin on sekin, että lähestyy seuraavaa vuosikymmentä, vaikka mieleltään vielä nuorekas.... se luo ajatuksen, että mitä ihmettä! Elämä on rikkaus, siitä nauttikaamme!
on mun viimeinen päivä alta viiskymppisenä.
Viime vuosina, sanotaan 47:stä eteenpäin on tuntunut siltä, että ikää on tarpeeksi, enempää en enää tarttisi.
En minä nuoruutta takasin kaipaa, mutta mulla on ihan selvästi jonkinlainen viidenkympin kriisi, eka ikäkriisi elämässäni. Nyt tuntuu siltä että kello voisi mun puolesta pysähtyä.
Aina ennen olen tuntenut että juuri se ikä on paras, minkä ikäinen olenkaan ollut.
Mun pää kertoo, että 49 on kypsä aikunen mies, mutta 50 on ukkeli.
Että pahaa tekee. olen kohta nelikymppinen ja elämä on tylsääkin tylsempää! Enää ei ole mitään kivaa odotettavissa! Toisin oli nuorena kun kaikki oli vielä edessä ja sai pitää hauskaa ja olla vähän hupsu. Kukaan ei katsonut kieroon.
On hiton hankala esittää nelikymppistä kypsää aikuista, kun on mieleltään edelleen se 17v...
No nyt olen nähtävästi ymmärtänyt jotain ihan väärin...
Nelikymppisenähän sitä vasta todella on aikuistunut, eikä aikuisen ihmisen enää tarvitse välittää tippaakaan siitä, mitä muut ihmiset hänestä ajattelevat!
Jos käyttäydyt jotenkin hupsusti, on aivan yhdentekevää, mitä joku muu siitä ajattelee.
Katsokoon kieroon, omat silmänsähän tuo silloin kieroon muljauttaa.
Suomi on siitä kiva maa, että jokainen saa tehdä omilla silmillään ihan mitä kulloinkin huvittaa! :)
Miten nelikymppinen käyttäytyy? Siis kypsä nelikymppinen.
Oletko koskaan kysynyt joltain vanhemmalta (esim. 70-vuotiaalta), miten nelikymppisen tulee olla ja ajatella?
Höpö-höpö! :D
Minä käyttäydyn, ja aion vastaisuudessakin käyttäytyä aivan kuten luontoni sanelee. Olen reilusti minä, enkä esitä mitään muuta.
Jos sinua 'hupsututtaa', niin hupsuttele!
Olet jo nelikymppinen, sinulla on siihen jo tarpeeksi ikää! :D
sille päälles,että välissä on vaa yks vuos..;)
Muutes.minustakin kello sais ny pysähtyä.Tää aika on parasta..
kaun kesti löytää tasapaino elämään. Tuli hankittua
3 lasta sitä ennen tietenkin aviomies. On erott lapset aikuisia ja kaikilla työtä ja hyvä ammatti. Tämä on ihanin ja vapain aika elämäss vihdoinkin voin matkustella ja elää vähän leveämmi, itsekkäämmin ja vielä terveenä ja hyväkuntoisena muuta en kaipaa otan tästä kaiken irti.
kun ikää on tullut lisää. EN KAIPAA nuoruuttani takaisin. KYllä paljon mieluummin elän tätä ikää. Sitäpaitsi nuoruus ei oo numeroista kiinni.
Itse olin nuorena hirvittävän epävarma ja mulla oli hirveän huono itsetunto, eikä mulla ollut mitään mielipiteitä mistään asioista.
tää on parempi ikä, jipii :)
Olihan siellä hetkensä ja puolensa. Ainakin se, kun odotti aikuisuutta, kun kuuta nousevaa... Elämähän alkaa vasta 18v? Vai miten se nyt oli...Noh se elämä toi tavalllisen arjen töineen ja huolineen ja murheineen. Eli ei se nyt niin hohdokasta ollutkaan mitä nuorena kuvitteli? Mutta toisaalta nyt tietää paremmin mitä haluaa ja ainakin niinpitkään kun on koti ruokaa ja pari ystävää elämä on kivaa nyt ja tässä!
En kaipaa lapsellista ikää, tämä 44v on vähintään hemmetin hyvä ikä.
Sitäpaitsi, saan nautti olla isoäiti. ;)
täälläkin. Mummuna on ihan kiva olla ja nyt on menny ajatukset ihan sekasin
kun naapurin nuori-mies käy boxerit jalassa ja ilman paitaa juttelemassa niitä näitä ja olis kuulema valmis vaik mihin "hommiin"..ei voi olla totta, ihan tässä jo alkaa hävettää vaik ei kai se minun häpeä oo.
Menossa 40v.kriisi ? oikea murkkuikä?
aika varmasti sitä on sitte, kai.. ;) ps. nyt siltä mun naapurilta karkas koira meidän pihalle, ai jai ja taas silmä lepää ;D
Kyllä välillä tuntuu että haluaisin olla vaikkapa 10v nuorempi. 35 voisi olla nyt sopiva ikä. Johtuu kai siitä että olen rakastunut itseäni reilusti nuorempaan mieheen!?!? Tosin hän olis silti mua nuorempi.
nuoruuttani takaisin. Tällä hetkellä elän varmasti elämäni parasta aikaa. Sitäpaitsi en ole mieleltäni vanha vieläkään, ystäväni ovat melkeinpä kaikki minua 10-20 vuotta nuorempia enkä tunne itseäni heidän seurassaan vanhaksi.
Olen henkisesti edelleen nuori vaikka ulkokuori alkaa rapistua ja maan vetovoiman vaikutukset alkavat näkyä ;)
Musta oli kauheaa aluksi täyttää neljäkymmentä, mut nyt oon jo tottunut. Mä haluaisin myös pysyä henkisesti nuorena enkä ajatella itseäni jonkin tietyn ikäisenä.