onnellinen sisko täällä on pari kertaa kirjotellut veljestään---nyt on puoli vuotta kestänyt raittiutta ja elämä on näyttänyt pelkkää positiivista puoltaan---sanoin että asioilla on tapana järjestyä ja niin on käynyt---apu tuli heti ensimmäisestä paikasta---jatkopaikat olivat hienoa lisää---oman asunnon avaimet on pian taskussa ja porukalla mennään laittamaan koti kuntoon---veljelle kaikkea hyvää toivottaa pikkusisko pohjoisesta
onnellinen
sisko,,,,
4134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hienoa että veli sai apua ja että jaksoitte autella. Alkoholistin läheisenä ei ole helppoa, tiedän sen.
Itsellä on vierähtänyt jo suunnilleen vuosi vuosikymmeniä kestäneen viikonloppuryyppäämisen ja myöhemmin päätoimiseksi tulleen pitkän humalatilan jälkeen.
Tuntuu, että loota ei ole kunnossa vieläkään, ja vähän epäilyttää, tuleeko kuntoon koskaan?
Levottomuus ja rauhattomuus vaivaa, vaikka parempaan suuntaan mennään koko ajan. Jokin kynnys on jo ylitetty, kun muutamat maisteluyritykset olivat todella vastenmielisiä joka suhteessa.
Arvelen, että velipojalla on puolen vuoden jälkeen vielä sudenkuoppia edessä, kun majoittuu omaan asuntoon. Alkupuuhastelujen ja asettumisen jälkeen tulee tyhjyyden tunne, joka juomattomalle alkoholistille tulee helposti muutenkin. Mitä tekemistä, istuako hamaan tulevaisuuteen TV:n edessä?
Tarkoitan tällä sitä, että kun juominen on loppunut, elämässä pitää olla muuta sisältöä ja aktiviteettia, sillä muutoin voi iskeä turhautuminen ja korkki voi narahtaa.
En halua tällä maalailla piruja seinälle. Tarkoitan, että riskit ovat olemassa.
...mutta kuluneen raittiin puolen vuoden aikana omassa ajattelutavassani on tapahtunut pikkuhiljaa selkeä muutos, sen jälkeen kun alkoholistinen viikonloppu- ja lomajuominen jäi pois:
Juominen hallitsi aiemmin mieltä selvänäkin siinä mielessä, että tuntui tärkeältä ajatella "halutessani minulla on ainakin mahdollisuus juoda, vaikka juuri tällä hetkellä en juokaan". Nyt ajattelu onkin kääntynyt siihen, että "minulla on mahdollisuus tehdä elämässä melkeinpä mitä vain, vaikka en juuri nyt sitä tekisikään".
Sana "mahdollisuus" on juuri se avain. En määrittele enää kaikkea juomisen kautta, vaan tuntuu että voin mikä päivä tahansa avata kotioven ja lähteä tekemään jotain, jos haluan, tai tehdä sitä sitten kun siltä tuntuu. En ole vielä aloittanut uusia harrastuksia, hankkinut tuttavia jne., vaan toistaiseksi ihan peruselämä ja vanhaan harrastukseen kunnolla panostaminen ovat riittäneet. Kaikki aikanaan, mahdollisuus siihen on.
jatkopaikoista tukea vielä omaan asuntoon päästyään. Meinaan että yksin on hankalampi pysyä raittiina.