Suomen hyvinvointi

Itse olen alle 30 vuotias mies ja nyt alkaa tulemaan mitta täyteen töissä.
Ei huvita, eikä jaksa.... Tullut jotenkin mitta täyteen.

Asioita on niin paljon ja jatkuvasti, että työpäivät eivät meinaa riittää ja silti jotakin jää tekemättä. Puhelin soi vähintään, siis vähintään 20 kertaa päivässä soitetut puhelut vielä... joita vähintään yhtä paljon. Muuten asiakkaita tasaseen tahtiin, sekä näitten päälle sitten pakolliset muut työt, jotka keräytyvät paljon myös noista puhein soitoista...

Aikaa ei jää oikeastaan mihinkään muuhun kuin 110% työntekoon, jonka jälkeen pitäisi antaa aikaa myös perheelle ja kotona oottaville töille... silti tuntuu, että raha ei riitä mihinkään, saatikka energia ja aika...
Menestynyt olen hyvin näinkin nuoreksi, mutta ei se kata niitä asioita, jotka tuntuvat nyt tulevan päälle..

Porukkaa potkitaan pois töistä ja ne jotka sinne jäävät ovat täysin uupuneita, sekä väsyneitä, valmiita burn-out lomalle.

Eli tasan ei mene... Jotkut sanovat, että olisivat valmiita vaihtamaan työttömyyden tällaiseen kiireeseen, mutta itse en ihan niin sanoisi... Olen harkinnut vakavissani jo hypätä pois tästä typerästä oravanpyörästä ja katsoa, olisiko elämällä tarjota muuta..

Oli pakko kirjoitella tänne, vaikka se mitään auta ja muutenkin, mutta ompahan jollekin mahdolliselle henkilölle samaistuva kirjoitus.. ehkä...
3194
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Hyvä mies, työ ei ole tärkeämpi kuin perhe. Ehkä olisi parempi vaihtaa alaa jotta ei koko elämäsi jäisi enimmäkseen työnteon puolelle?

Kyllä loma taitaa olla tarpeessa!

Äänestä

juttelemaan pomollesi tilanteesta?

Itse tein aikanaan näin, kun työtä tuntui vain vyöryvän hallitsemattomasti ylitse.

Ei kuitenkaan kannata mennä tunteen vimmassa, vaan listata rauhassa kaikki, mistä haluaisi keskustella. Jos pystyt asiallisesti perustelemaan asiasi ja esittämään maltillisesti ratkaisuehdotuksia, luulisi pomosi olevan niin järkevän, että reagoi itsekin rakentavasti. Pomollakaan ei varmaan ole helppoa, ja siksi olisi muistettava maltillinen ja rakentava asenne, vaikka ottaakin päähän.

Itselläni homma meni juuri näin. Kun työtilanne keskustelun jälkeen selkeytyi, tunsin oloni paljon paremmaksi ja jaksoin paremmin, pystyin keskittymään olennaiseen - ilman merkittäviä ylitöitä- ja pitämään myös taukoja hyvällä omallatunnolla.

YT-ilmapiirissä en itse ole koskaan työskennellyt, mutta uskon, että puhuminen voisi auttaa myös siinä tilanteessa. Vaikka välittömiä vaikutuksia ei olisi, ainakin johto saisi tietoonsa työntekijöiden tunnot, ja voisi miettiä ratkaisuja pidemmällä tähtäimellä.

Eihän tuo voi noinkaan jatkua. On kohtuutonta joutua miettimään alanvaihtoa, kun vika ei ole itse työssä, vaan kohtuuttomassa työtahdissa ja -taakassa.

Äänestä

Voisiko perustaa kolhooseja maahamme jossa päivisin voisi tehdä mitä mieleen tulee,onkia pompotella jojoa kävellä sauvoilla japallotella neljällä pallolla seinää vastaan,ja voi joku takoa moskalla nauloja suoriksi alasinta vastaan ja joku paikata vanhoja vienti-autonrenkaita Mate in finland. kaikilla kolhoosilaisilla sama palkka kuten esikuva maassaankin oli.Suomihan on hyvinvointivaltio ei meidän kannata työllä itseämme stressata,kun tuskin muutkaan vaan matkitaan ulkomaita kuten kaikessa muussakin matkimme.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


täysillä... kirjoitti:

Itse olen alle 30 vuotias mies ja nyt alkaa tulemaan mitta täyteen töissä.
Ei huvita, eikä jaksa.... Tullut jotenkin mitta täyteen.

Asioita on niin paljon ja jatkuvasti, että työpäivät eivät meinaa riittää ja silti jotakin jää tekemättä. Puhelin soi vähintään, siis vähintään 20 kertaa päivässä soitetut puhelut vielä... joita vähintään yhtä paljon. Muuten asiakkaita tasaseen tahtiin, sekä näitten päälle sitten pakolliset muut työt, jotka keräytyvät paljon myös noista puhein soitoista...

Aikaa ei jää oikeastaan mihinkään muuhun kuin 110% työntekoon, jonka jälkeen pitäisi antaa aikaa myös perheelle ja kotona oottaville töille... silti tuntuu, että raha ei riitä mihinkään, saatikka energia ja aika...
Menestynyt olen hyvin näinkin nuoreksi, mutta ei se kata niitä asioita, jotka tuntuvat nyt tulevan päälle..

Porukkaa potkitaan pois töistä ja ne jotka sinne jäävät ovat täysin uupuneita, sekä väsyneitä, valmiita burn-out lomalle.

Eli tasan ei mene... Jotkut sanovat, että olisivat valmiita vaihtamaan työttömyyden tällaiseen kiireeseen, mutta itse en ihan niin sanoisi... Olen harkinnut vakavissani jo hypätä pois tästä typerästä oravanpyörästä ja katsoa, olisiko elämällä tarjota muuta..

Oli pakko kirjoitella tänne, vaikka se mitään auta ja muutenkin, mutta ompahan jollekin mahdolliselle henkilölle samaistuva kirjoitus.. ehkä...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu