Mieheni on lähtöisin perheestä, jossa äiti sairasti persoonallisuushäiriötä ja veljellä oli skitsofrenia. Perheen ongelmat lakaistiin kaappiin, kotona ei puhuttu eikä saanut kysellä.
Miehelläni oli itsetunto nollassa, jota halusin tietenkin kohottaa kaikin keinoin. Koin, että kasvatin miehestäni aikuisen tukien ja ymmärtäen. Tutustuimme 17-vuotiaina.
Mies on aina ollut hyvin negatiivinen persoona, hän ei näe asioissa kuin huonot puolet ja kokee että kaikki haluavat vain "vittuilla" hänelle, varsinkin töissä. Kotona hän on ärtyisä ja kaikki reippaus ja iloisuus on minun pidettävä yllä, ihan lastemmekin hyvinvoinnin vuoksi.
18 yhteisen vuoden jälkeen järjestin mieheni lääkärille juuri työssä jaksamisen vuoksi. Patistin mieheni myös uusien harrastusten ja pienimuotoisen opiskelun pariin. Hän tuntui innostuvan todella ja saamansa Cipramil toi uutta valoisaa ajattelumallia.
Takana on nyt jo 25 vuotta yhteistä taivalta, lapset jo isoja.
Kuitenkin kohta seurasi uusi vaihe. Mieheni koki olevansa helvetin hyvä tyyppi, tiesi kaikesta kaiken, opiskelu kihahti hattuun, hän alkoi alistamaan ja vähättelemään minua ja lapsiamme. Loisti kyläkapakoissa oppineen maineella.
Alkoholi astui kuvioihin, samoin ikiomat menot iltasella ja vieraat naiset.
Kotona tuntui olevan kaikki huonosti, mikään ei kelvannut ja riitaa ja sanomista piti kehittää vaikka väärästä maton asennosta. Tämä nimenomaan juuri silloin kun kurkusta oli saatu alas illan ensimmäiset paukut. Muiden ihmisten seurassa hän on aina mielettömän fiksu ja pidetty henkilö.
Tiettyyn rajaan asti jaksoin antaa mennä toisesta korvasta ulos, mutta hanttinhan piti panna jossain vaiheessa ettei moinen alkohuuruinen meno ole kotona kenestäkään kivaa.
Siinä oli sitten aina syy / lupa lähteä yöksi kapakkakiertueelle. Rahaa paloi enemmän kuin ehdimme tienata kapakassa mies tarjoili muille ja ajeli taksilla ympäri kaupunkia.
Yritin keskustella, että mikä nyt mättää, mitä tämä kaikki on ??!!
Vastaus oli tappouhkaus/itsaripuheet tai syytös hänen yksityiselämäänsä puuttumisesta.
Mieleen hiipi epäilys, olenko naimisissa psykopaatin kanssa...
Selvänä päivänä mies saattaa lausahtaa että haluaisi elää aivan tavallista perheenisän elämää kuin ennenkin, jättää ryyppäämisensä, mutta päissään vaatii omaa vapautta ja haluaa perheestään eroon koska ei koe olevansa perheenisä tyyppiä ollenkaan. Ryyppääminen on lähes joka iltaista, riippumatta siitä, onko aamulla töihin lähtö vai ei.
Seksielämä on jäänyt kokonaan pois väliltämme, mies ei halua edes halata ja torjuu lähestymiseni.
Mies sanoo ettei voisi elää ilman minua ja on yksin aivan hukassa. Kuitenkin haluaisi elää sinkkuna.
Viimeiset 5 vuotta on ollut älyttömän raskasta, kieltämättä kaikki tunteeni miestä kohtaan ovat kuolleet.
Kun mies haki sairaslomaa ryyppyputkensa ja masennuksensa vuoksi ( valitti selkäänsä ja töissä uupumista, tottakai ), soitin ennalta tuolle tutulle lääkärille ja kerroin itsemurhapuheistaan ja mielen ailahduksista, juomisestaan.
Lääkäri kertoi että ei mitään sellaista tullut esille, oikein miellyttävä ja asiallinen mies. Cipramilia vaan uusi resepti kouraan.
Mikä tätä miestäni oikein vaivaa ???????
Onko tässä jokin cipramilin ja alkoholin yhteisvaikutus muokkaamassa miehen persoonallisuutta ???
Onko kellään vastaavasta kokemusta ?
Miehelläni oli itsetunto nollassa, jota halusin tietenkin kohottaa kaikin keinoin. Koin, että kasvatin miehestäni aikuisen tukien ja ymmärtäen. Tutustuimme 17-vuotiaina.
Mies on aina ollut hyvin negatiivinen persoona, hän ei näe asioissa kuin huonot puolet ja kokee että kaikki haluavat vain "vittuilla" hänelle, varsinkin töissä. Kotona hän on ärtyisä ja kaikki reippaus ja iloisuus on minun pidettävä yllä, ihan lastemmekin hyvinvoinnin vuoksi.
18 yhteisen vuoden jälkeen järjestin mieheni lääkärille juuri työssä jaksamisen vuoksi. Patistin mieheni myös uusien harrastusten ja pienimuotoisen opiskelun pariin. Hän tuntui innostuvan todella ja saamansa Cipramil toi uutta valoisaa ajattelumallia.
Takana on nyt jo 25 vuotta yhteistä taivalta, lapset jo isoja.
Kuitenkin kohta seurasi uusi vaihe. Mieheni koki olevansa helvetin hyvä tyyppi, tiesi kaikesta kaiken, opiskelu kihahti hattuun, hän alkoi alistamaan ja vähättelemään minua ja lapsiamme. Loisti kyläkapakoissa oppineen maineella.
Alkoholi astui kuvioihin, samoin ikiomat menot iltasella ja vieraat naiset.
Kotona tuntui olevan kaikki huonosti, mikään ei kelvannut ja riitaa ja sanomista piti kehittää vaikka väärästä maton asennosta. Tämä nimenomaan juuri silloin kun kurkusta oli saatu alas illan ensimmäiset paukut. Muiden ihmisten seurassa hän on aina mielettömän fiksu ja pidetty henkilö.
Tiettyyn rajaan asti jaksoin antaa mennä toisesta korvasta ulos, mutta hanttinhan piti panna jossain vaiheessa ettei moinen alkohuuruinen meno ole kotona kenestäkään kivaa.
Siinä oli sitten aina syy / lupa lähteä yöksi kapakkakiertueelle. Rahaa paloi enemmän kuin ehdimme tienata kapakassa mies tarjoili muille ja ajeli taksilla ympäri kaupunkia.
Yritin keskustella, että mikä nyt mättää, mitä tämä kaikki on ??!!
Vastaus oli tappouhkaus/itsaripuheet tai syytös hänen yksityiselämäänsä puuttumisesta.
Mieleen hiipi epäilys, olenko naimisissa psykopaatin kanssa...
Selvänä päivänä mies saattaa lausahtaa että haluaisi elää aivan tavallista perheenisän elämää kuin ennenkin, jättää ryyppäämisensä, mutta päissään vaatii omaa vapautta ja haluaa perheestään eroon koska ei koe olevansa perheenisä tyyppiä ollenkaan. Ryyppääminen on lähes joka iltaista, riippumatta siitä, onko aamulla töihin lähtö vai ei.
Seksielämä on jäänyt kokonaan pois väliltämme, mies ei halua edes halata ja torjuu lähestymiseni.
Mies sanoo ettei voisi elää ilman minua ja on yksin aivan hukassa. Kuitenkin haluaisi elää sinkkuna.
Viimeiset 5 vuotta on ollut älyttömän raskasta, kieltämättä kaikki tunteeni miestä kohtaan ovat kuolleet.
Kun mies haki sairaslomaa ryyppyputkensa ja masennuksensa vuoksi ( valitti selkäänsä ja töissä uupumista, tottakai ), soitin ennalta tuolle tutulle lääkärille ja kerroin itsemurhapuheistaan ja mielen ailahduksista, juomisestaan.
Lääkäri kertoi että ei mitään sellaista tullut esille, oikein miellyttävä ja asiallinen mies. Cipramilia vaan uusi resepti kouraan.
Mikä tätä miestäni oikein vaivaa ???????
Onko tässä jokin cipramilin ja alkoholin yhteisvaikutus muokkaamassa miehen persoonallisuutta ???
Onko kellään vastaavasta kokemusta ?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse olen syönyt cipramilia n. 3 vuotta ja käyttänyt samalla alkoholia säännöllisen epäsäännöllisesti eli n. 1-2 krt viikossa eli mistään liikakäytöstä ei ole kyse. En ole kuitenkaan omalla kohdallani huomannut moista persoonallisuudenmuutosta.
Voi tietysti olla että miehesi persoonallisuus on alkanut muuttua juuri perinnöllisistä syistä.
Suosittelen ottamaan yhteyttä mielenterveystoimistoon tai toiseen lääkeriin joka ehkä ottaa vakavasti hätäsi ja ohjaa miehesi terapiaan tms.
Kaikkea hyvää ja jaksamista sinulle!
Hei. Mahdotonta sanoa potilasta tapaamatta mitään varmasti mutta kuvauksesi perusteella miehelläsi tuntuisi olevan jonkinlainen persoonallisuusongelma. Mahdollisesti aikaisemmin masennus on peittänyt tämän tilan oireet mutta nyt oireilu tuntuu olevan melko voimakasta.
Mikäli miehesi nukkuu yönsä kunnolla ja on siis selvänä normaali niin kaksisuuntainen mielialahäiriö tuntuisi epätodennäköiseltä. Alkoholi on aivan selkeästi merkittävä osa ongelmavyyhtiä mutta tämä on tyypillistä persoonallisuushäiriöissä.
Persoonallisuustiloissa on myös tyypillistä että esim. puolisolla on käsitys potilaan tilasta mutta sitten tuntemattoman henkilön tavatessaan potilas pystyy antamaan itsestään täysin erilaisen kuvan. Lisäksi itsemurhalla uhkaaminen on tyypillistä Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivälle.
Cipramil tuntuu toimivan (liiankin hyvin!) mutta tarvitsisi ehkä rinnalle jonkin toisen lääkkeen, joka pitäisi miehesi maan pinnalla ja estäisi alkoholiin sortumiset. Et kertonut asuinpaikkaasi mutta kehoittaisin ottamaan yhteyttä terveyskeskuksen mielenterveystoimistoon. Kenties käynti siellä voisi auttaa teitä, suosittelisin että menisitte molemmat vastaanotolle.
Onnea matkaan!
Kuulostaa siltä että miehelläsi on ollut jo pidempään masennusta, niin ettei ole jaksanut ryypätäkään. Ja sitten Cipramil on aktivoinut liikaa ja tuonut ehkä sitä normaalia persoonaa esiin.
Toinen mahdollisuus on maanisdepressiivisyys, jota Cipramil aktivoi liikaa.
Ehdotan että menet miehesi mukana vastaanotolle ja pyydät lääkäriä vaihtamaan lääkkeen vähemmän aktivoivaan tai siten ehdotat Antabusta lääkkeen rinnalla.
Mitään varmaahan ei näillä tiedoilla voi sanoa.
Mielestäni miehesi kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Välillä on mania ja välillä masennus. Cipramil ei sovi lääkitykseksi. Lääkitykseksi sopii Deprakil tai Lito. Mene mukaan lääkärin vastaanote ja kerro,mielipiteesi ja kokemuksesi. Jos lääkäri ei usko, niin vaihda lääkäriä. Potilaan ja koko perheen olotila helpottuu oikean lääkkeen myötä. Ole sitkeä, äläkkä anna periksi. Kerää tietoa asiasta netistä tai kirjoista.
Ei noilla esitiedoilla kukaan pysty tekemään diagnoosia, saati antamaan hoito-ohjeita lääkityksen suhteen.
hei täsmälleen sama kokemus cipramil ja alkoholi. mun oli pakko antaa hänelle se "vapaus" onneksi ystävät tukivat minua ja 3 lasta. Meillä alkoi koko perhe oirehtia. Tavallaan taaplaa eteenpäin jättänyt lääkkeen pois onneksi. Ei ulkopuoliset nähneet hänessä mitään osas näytellä.
SSRI-lääkkeet, joihin Cipramil myös kuuluu, eivät voimista alkoholin vaikutusta. Tämän ryhmän lääkkeet ovat myös melko turvallisia muutenkin.
Ongelmana tuskin on lääke. Tietenkin potilaan kannattaisi lääkärin kanssa puhua lääkitysvaihtoehdoista. Joku ehdotti Antabusta. Ei alkoholiriippuvaista ihmistä noin vain käännytetä, puhumattakaan, että hänen lääkityksiinsä puututtaisiin!
Maaniseltahan tuo vaikuttaa, mutta kuten "Psykiatri" totesikin, ei dg:tä tehdä verkkokeskustelujen kautta.
Hei! Mä olen syönyt ko.lääkettä, ei siitä tule mitään tommosta kummaa :) Ei ainakaan mulle tullut. Vaikutus oli se että olin paljon positiivisempi ja vieraita ihmisiä oli helpompi kohdata. Arvostelu ei enää satuttanut..
Katso myös http://www.masennusapua.info