Ongelmani on suhteeni Äitini kanssa ja pikkuveljen.
Tulen toimeen siskoni ja isäni kanssa.
Mitkä ovat ongelmana? Lähinnä se, että Äitini ei hyväksy, että olen vegaani. Hän yhdistää vegaanin syömishäiriöön, joka ei todellakaan pidä paikkaansa, että syömishäiriö olisi liitoksissa kasvissyönnin kanssa. Hän esittää aina, että ymmärtää ja pitää mukamas puoliani aina juhlissa: "Hän ei syö lihaa".
Muut sukulaiseni ovat hyväksyneet asian, koska suvussani on muitakin kasvissyöjiä. Kotona äiti aina marmattaa siitä, että en syö. Väärin, minä syön. Hän puhuu siitä, että olen "luuta ja nahkaa ja joudun kohta tiputukseen."
Kotona oleminen on helvetti. Äiti on aina pikkuveljen kannalla, jos minulla tai siskollani on jotain vastaan, esim. pikkuveli ei syö vaivalla tehtyä kotiruokaa, vaan syö mieluummin hampurilaisen, miksei kaksikin.
Lisäksi, äiti marmattaa aina sitä, kuinka "kaikkien on oltava pöydässä ja syötävä _samaaan_ aikaan."
Äiti on uhannut myös tukkapöllyillä ja korvapuusteilla, kiristää ja kertoo, että en pääse sinne, minne haluan, jos en muuta asennettani häntä kohtaan.
Suhteeni äitiin on kyllä kylmä, enkä juuri välitä hänen seurastaan. Silloin, kun olen väsynyt, olen yleensä aika ivallinen ja saatan sanoa "äkäisempään" äänensävyyn en jaksa, hän ottaa nokkiinsa. Ja rumba jatkuu.
Kaikki siis pitäisi tehdä hänen mielensä mukaan. Lisäksi hän puhuu sitä, kuinka minä lihon ja kuinka siskoni ei enää mahdu mekkoonsa ja arvaattekos, hän sanoo sen JULKISILLA paikoilla, juhlissa, ihan missä vaan. Hänestä minun ja siskoni pitäisi käydä hänen kanssaan kaupungissa vaateostoksilla..
ei, ei ja vielä kerran EI.
Olen saanut kavereiltani nauruja sen suhteen, että käyn äitini kanssa vaate-ostoksilla. Ja se ei tunnu kivalta. Se on ivaa.
Kun kerran puhuin vieraista, hän puhuu heidän ollessaan YLIMIELISEEN sävyyn, kuinka minä olen sitä ja tätä ja kuinka olen kiltti ja hyvä ja pla pla pla. Sitten kun he ovat poissa, hän puhuu, että jos petän hänen luottamuksen, hän ei takaa mitä käy. Joskus hän taas puhuu vierailekin siitä, että "katsokaa että hän syö, koska hän on kasvissyöjä" " hän äksyilee minulle nykyisin paljon" ja sitä samaa rataa.
Miten mä saan sen lopettaan ton?
Sen teot satuttaa!
se kyylää ja kattoo et mikä on meille parasta.
Sen mielestä munki pitäs kyttää jotai mummorintsikoita
ja et mun pitäs olla ihan samanlaine ku se!
Sen mielestä mun pitäs aina mennä samaan paikkaan samaan aikaan ku se.
Ja paras: ku meen lääkäriin, sen on PAKKO päästä MUKAAN sinne SISÄLLE asti
Ja kun puhuin, et haluun erota kirkosta, se sano siihe heti jyrkän ein. Kivaa, Suomihan on vapaa maa? Miksi sitten tunnen itseni orjaksi?
Olen tehny itelleni kovan kurin. Peitän tunteitani. En kerro enää asioita edes hyville ystävilleni. Pelkään sitä, mitä äitini tekee saati puhuu selkäni takana. On se kiva. Olkaa onnellisia, teil on sentää kunno äiti joka on PITKÄPINNAINEN, OIKEUDENMUKAINEN, MUKAVA, REHELLINEN..!!
Tulen toimeen siskoni ja isäni kanssa.
Mitkä ovat ongelmana? Lähinnä se, että Äitini ei hyväksy, että olen vegaani. Hän yhdistää vegaanin syömishäiriöön, joka ei todellakaan pidä paikkaansa, että syömishäiriö olisi liitoksissa kasvissyönnin kanssa. Hän esittää aina, että ymmärtää ja pitää mukamas puoliani aina juhlissa: "Hän ei syö lihaa".
Muut sukulaiseni ovat hyväksyneet asian, koska suvussani on muitakin kasvissyöjiä. Kotona äiti aina marmattaa siitä, että en syö. Väärin, minä syön. Hän puhuu siitä, että olen "luuta ja nahkaa ja joudun kohta tiputukseen."
Kotona oleminen on helvetti. Äiti on aina pikkuveljen kannalla, jos minulla tai siskollani on jotain vastaan, esim. pikkuveli ei syö vaivalla tehtyä kotiruokaa, vaan syö mieluummin hampurilaisen, miksei kaksikin.
Lisäksi, äiti marmattaa aina sitä, kuinka "kaikkien on oltava pöydässä ja syötävä _samaaan_ aikaan."
Äiti on uhannut myös tukkapöllyillä ja korvapuusteilla, kiristää ja kertoo, että en pääse sinne, minne haluan, jos en muuta asennettani häntä kohtaan.
Suhteeni äitiin on kyllä kylmä, enkä juuri välitä hänen seurastaan. Silloin, kun olen väsynyt, olen yleensä aika ivallinen ja saatan sanoa "äkäisempään" äänensävyyn en jaksa, hän ottaa nokkiinsa. Ja rumba jatkuu.
Kaikki siis pitäisi tehdä hänen mielensä mukaan. Lisäksi hän puhuu sitä, kuinka minä lihon ja kuinka siskoni ei enää mahdu mekkoonsa ja arvaattekos, hän sanoo sen JULKISILLA paikoilla, juhlissa, ihan missä vaan. Hänestä minun ja siskoni pitäisi käydä hänen kanssaan kaupungissa vaateostoksilla..
ei, ei ja vielä kerran EI.
Olen saanut kavereiltani nauruja sen suhteen, että käyn äitini kanssa vaate-ostoksilla. Ja se ei tunnu kivalta. Se on ivaa.
Kun kerran puhuin vieraista, hän puhuu heidän ollessaan YLIMIELISEEN sävyyn, kuinka minä olen sitä ja tätä ja kuinka olen kiltti ja hyvä ja pla pla pla. Sitten kun he ovat poissa, hän puhuu, että jos petän hänen luottamuksen, hän ei takaa mitä käy. Joskus hän taas puhuu vierailekin siitä, että "katsokaa että hän syö, koska hän on kasvissyöjä" " hän äksyilee minulle nykyisin paljon" ja sitä samaa rataa.
Miten mä saan sen lopettaan ton?
Sen teot satuttaa!
se kyylää ja kattoo et mikä on meille parasta.
Sen mielestä munki pitäs kyttää jotai mummorintsikoita
ja et mun pitäs olla ihan samanlaine ku se!
Sen mielestä mun pitäs aina mennä samaan paikkaan samaan aikaan ku se.
Ja paras: ku meen lääkäriin, sen on PAKKO päästä MUKAAN sinne SISÄLLE asti
Ja kun puhuin, et haluun erota kirkosta, se sano siihe heti jyrkän ein. Kivaa, Suomihan on vapaa maa? Miksi sitten tunnen itseni orjaksi?
Olen tehny itelleni kovan kurin. Peitän tunteitani. En kerro enää asioita edes hyville ystävilleni. Pelkään sitä, mitä äitini tekee saati puhuu selkäni takana. On se kiva. Olkaa onnellisia, teil on sentää kunno äiti joka on PITKÄPINNAINEN, OIKEUDENMUKAINEN, MUKAVA, REHELLINEN..!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mitä jos menisit äitis jonnekkin terveysasemalle ja siellä ruokaneuvonta (tjn sellasta) ja puhuisitte sen "lääkärin" kanssa jospa se saisi äitii tehoamaan että vegaani ei oo mikää pahakaan juttu. Jos mikään ei tehoa nii (tää kuullostaa rajulta) mutta ehkä sinunkin kannattaa yleisillä paikoilla "mollata" äitiä niin kun se tekee sulle (ainakin oikeuden mukaista, jos se kertoo susta nii kerro sä siitä yms).