Olen kiinnostunut hankkimaan rotukissan ja minulla on muutama tietty rotu jotka kiehtovat.
Haluisin tietää näiden rotujen hinnat, olisi tietysti myös kiva näin asian ulkopuolelta kuulla näiden rotujen omistajilta kokemuksia kissastaan.
Eli siis kategoria 2. rodut kiinnostavat, eniten norjalainen metsäkissa, maine coon, ragdoll, pyhä birma ja siperiankissa.
Kollia meinaisin ja sen leikkaisin, ensimmäinen kissa nimittäin olisi. Värilläkään ei ole väliä.
Lähinnä lemmikkitasoista etsin, tuskin näyttelyissä koskaan tulisi käytyä kun ne on täältä aika kaukana ja jalostustasoista en tarvitse kun kerta leikkauttaisin sen.
Haluisin tietää näiden rotujen hinnat, olisi tietysti myös kiva näin asian ulkopuolelta kuulla näiden rotujen omistajilta kokemuksia kissastaan.
Eli siis kategoria 2. rodut kiinnostavat, eniten norjalainen metsäkissa, maine coon, ragdoll, pyhä birma ja siperiankissa.
Kollia meinaisin ja sen leikkaisin, ensimmäinen kissa nimittäin olisi. Värilläkään ei ole väliä.
Lähinnä lemmikkitasoista etsin, tuskin näyttelyissä koskaan tulisi käytyä kun ne on täältä aika kaukana ja jalostustasoista en tarvitse kun kerta leikkauttaisin sen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Täällä ei ilmeisesti kauheasti rotukissojen kasvattajia liiku jotka osaisivat neuvoa. Voit etsiä tietoja rotuyhdistysten sivuilta tai kysellä InCatin foorumilta, missä liikkuu paljon kasvattajiakin. Sieltä löytyy myös vanhoja keskusteluja rotukissojen hinnoista osiossa kysy kissaroduista. Melkeinpä voisin arvata ettei noita kakkosen kissoja alle 800€:n saa. kalliimmat varmaan maksavat jopa 1200€, mutta sinähän et mitään näyttelytasoista halunnutkaan:)
kasvattajia liikkuu jokunen ainakin.
Kakkosen roduissa on jonkin verran hintaeroja, siihen vaikuttaa rodun yleisyys ja haluttuuskin vähän. Melkein sanoisin, että RAG on noista mainituista kallein ja näyttelytasoisen hinta silloin lähempänä 1000 euroa. Yleinen hintahaitari taitaa olla 600-800 e luokkaa. Hintoja kannattaa sen verran vertailla, että mitä se hinta sisältää. Onko muuta kuin rokotukset, vai onko jotakin ylimääräisiä testejä mahdollisten pakollisten lisäksi, onko pentu mahdollisesti jo leikattukin valmiiksi ja sirutettu.
Parhaan hintaarvion saa kun kysyy suoraan kasvattajalta hänen hinnoittelustaan. Ensin kannattaa valita rotu jonka haluaa ja sitten vain kyselemään. Kasvattajia kannattaa lähestyä asiallisesti, ei niin että laittaa mailin jossa kysyä töksäyttää vain "onx sul pentui, paljo ne maksaa?", eikä mukana ole edes kysyjän nimeä saati mitään muuta kysymystä. Tällaiseen mailiin tuskin edes saa vastausta. Siis pieni esittely itsestään, siitä mitä on hakemassa (lemmikkitasoinen) ja sitten ne askarruttavat kysymykset, näin saa asiallisen vastauksen.
Sinuna hankkisin maatiaisen. Säästät rutkasti rahaa ja hermojasi.
No kyllä maatiainenkin olisi ihan kiva, mutta mieluummin rotukissan hankkisin. Tietäisin ainakin varmasti, että luonne on ystävällinen ja rauhallinen eikä esim. itsenäinen ja ujo. Nyt kun olen hiukan lähemmin katsonut noita rotuja, Cooni ja Norjis kiinnostavat eniten. Ehkä Norjis on parempi ensimmäiseksi kissaksi?
Olen selvittänyt, että norskit maksavat 650-800e joten hintoja ei tarvitse enää kertoa! Mutta olisi kiva tietää omien norskien luonteista:)
.. että mnyös halvemmalla voi saada esim. värivirheellisen kissan ja jos ei aio näyttelyyn viedä, ei se virhe haittaa mitää.
Vaikka tarkensitkin jo mitä rotua etsit niin kerron silti omista birmoistani joita meillä asuu kaksi kollia.
Ovat todella sosiaalisia pakkauksia, aivan kaikessa mukana. Leikkisiä ja ihmisestä riippuvaisia mutta myös niin kilttejä. Minä olen rotuni löytänyt ja en usko että enää koskaan sorrun muuhun rotuun, kaikkein ensimmäisenä minut lumosi ne safiirinsiniset silmä, lumoaa edelleen, olen täysin naamiokissojen fani.
Mutta se että hankkii rotukissan ei takaa vielä etteikö se olisi ujo tai muuten hankalahko luonne. Käy läpi monia kasvattajia, koita päästä käymään kasvattajan luona jotta voit tarkistaa miten pennut elävät ja millaisessa ympäristössä kasvavat. Esim birman rotumääritelmä sanoo kissan olevan sosiaalinen ja suurin osa varmaan onkin mutta tuttavallani ainakin on niin epänormaali birma kuin olla voi, oikea erakko joka pelkää lähes kaikkea eikä pidä ihmisistäkään. Olemme pohtineet mistä asia johtuu ja tulleet siihen tulokseet että kasvattaja antoi pentujen kasvaa vain yhdessä huoneessa joten niillä ei kasvuvaiheessaan ollut tarpeeksi kontaktia ihmisiin tai yleensäkkään mihinkään normaaliin elämään... Tämä on todella harmillista että tuollaisiakin kasvattajia mahtuu joukkoon mutta onneksi suurin osa kuitenkin on ihan asiansa osaavaa porukkaa. Mutta juuri tuollaisten varalta on myös hyvä ottaa kasvattajasta ja hänen tyylistään kasvattaa mahdollisimman paljon selvää etukäteen. Hyvä kasvattaja pystyy vastaamaan kiperiinkin kysymyksiin, ottaa selvää ellei itse tiedä ja pennut kasvavat perheen parissa ja ovat sosialistettuja ennen luovutusta.
Voisin suositella birmaa melkein kelle vaan. Turkkikin on helppohoitoinen, ei juurikaan takkuunnu.
Norskeista kannattaa selvittää vanhempien luonnepiirteitä. Koska norski on onnistuttu pitämään tarpeeksi lähellä alkuperäistä, on se tosiaankin myös oikea metsäkissa ja monella on vahva merkkailuntarve. Mutta siis sukujuuria ja niissä ilmeneviä käytösmuotoja kannattaa myös selvittää ennen oman pentusi valintaa. Haluathan varmasti sellaisen lemmikin jonka kanssa elo on ainakin suurimmaksi osaksi nautintoa.
Ja jotta ollaa tasapuolisia kaikkia rotuja kohtaa niin joka rodussa on varmasti kolleja jotka alkavat merkkailla kun tulevat sukukypsiksi ;)
Kyllä sitä kantsii miettiä montakin kertaa ennen kuin laittaa 1000 euroa nk. rotukissaan, ja etenkin ns. lemmikkitasoiseen, so. siinä on jotain vikaa, jotta sitä ei voi viedä näyttelyihin. Tiedätkö sen, että nykyisin useimmat puhdasrotuiset kissat ovat jo pitkälle degeneroituneita mm. sisäsiitoksen yleisyyden vuoksi; se on tapa näissä "hienoissa" rotukissa- ja koirapiireissä. Ällöä ja kaukana kissanrakastamisesta - vain bisnes merkkaa ja sen tuoma suuri raha...
Osta siis mieluiten mix-pentu, ja jos haluat esim. parhaat ominaisuudet norskista ja maine coonista tms. etsi niiden mix-pentuja. Niistä on usein ilmoituksia esim. keltaisessa pörssissä. Tarkalla haulla: kissat/myynti-ilmoitukset voi tärpätä hyvinkin. Sitä kautta me tai minäkin olen norski-mixini hankkinut ja hinnat pyörii siinä 150-350 euron nurkilla, riippuen tietysti on pentu poika vai tyttö ja mitkä ovat rotuvanhemmat. - Saat sillä tavalla sisäsiitoksesta vapaan, terveemmän, laajemmalla geenipohjalla olevan, jopa usein myös kauniimman, kissan...
Suosittelen, ainakin kantsii tsekata... Ja muistaa se, että esim. norski on n. 40-50 kissarodun yhdistelmänä syntynyt rotu...eli se siitä "puhdasrotuisuudesta"...
Teitpä miten tahansa, ole tarkkana, ettei sinua vedätetä. Hyvin paljon tuodaan mm. Virosta, Venäjältä ja muista Baltian maista kaikenmaailman löytö- ja tallikissoja, joille teetetään komeat paperitkin mm. rokotustodistukset, ja kerrotaan olevan madotettuja ja lääkärinkin tarkastamia, jopa sirutettujakin - ja silti hinta vain 100 euroa. Tyhmempikin tajuaa, ettei sillä hinnalla voi ilman suurta persnettoa myydä. Varo siis feikkijuttuja... Pari täti-ihmistä tekee sitä ammatikseen eli roudaa kaduilta ja talleista löytämiään kissoja tänne Suomeen meidän eläinsuojeluihmisten ja muidenkin kunnon ihmisten kauhistukseksi... Sieltä ne juontaa juurensa myös taudit ja niiden leviäminen... Moni tuttu on erehtynyt, ja katuu loppuelämänsä kun osti ns. itätuonti-kissan.
Menikö jo into kissanostoon tyystin? Toivottavasti ei, kyllä niitä kunnon kissankasvattajia ja -myyjiäkin vielä löytää. Kannattaa puolin ja toisin ensin tutustua ja rupatella... Jos myyjällä on outo kiire, ja esim. emoa tai sen kuvaa ei ole, tai hän yrittää tyrkyttää tuontia (hän tuo pennun, et näe emoa koskaan) muka kaupanpäälle tai halvalla. Älä mene siihen, vaan käy itse henkilökohtaisesti paikanpäällä, katso ja valitse omasi - ja ota kissoista jotain tietävä ystävä mukaan. Älä siis mene yksin, vaan ns. todistajan kanssa - jos joskus tulee kaupasta sanomista. Ja turvaksikin - onhan näitä roistoja joka paikassa, jossa vähänkin raha kiertää... Ok. tulipahan kerralla sanottua kaikki...ainakin melkein. Joten hyvät yöt ja onnea kissanhankintaan...
keisarin myyntipuhe, ettei paremmasta väliä;)
Mitkähän 40-50 rotua on norskiin sekoittunut? Kerro kun kerran tällaisen väitteen esität. Jos noin olisi, eihän se silloin olisi degeneroitunut rotu, ei ainakaan kovin helposti;)
Pelkän karvanpituuden ei pidä vaikuttaa hintaan, mutta näyttää näin tekevän. Mitään rokotuksia tai muita ei ole tehty ja silti hintaa on 350 euroa, mistä tämä hinta koostuu? Pelkästä karvasta en suostuisi tuota hintaa maksamaan. Jos pennuilla on pitkä karva ja vanhemmiksi väitetään ven.sinistä ja mainecoonia, on jotakin pielessä. sillä venakolla ei ole pitkäkarvatekijää perimässään.
Erittäin ikävää huijaamista "rotukissoilla" tämä henkilö harrastaa:(
rotukissakasvattajan hätäinen puolustusyritys, ettei paremmasta väliä. ;)
Hei
Ostin kissan Teija Roosilta Tampereelta. Voit katsoa googlaamalla sanat "Jicarilla kissa". Olen maatalon tyttö, joskin lähes nelikymppinen nainen nykyään, mutta tämä Coon on ihanin kissa mikä mulla on ikinä ollut. Ostin Teijalta myös siamilaisen, sekin on aivan ihana, aivan erilainen kuin perheemme kolmas kissa, eli maatiainen. Kyllä rotukissat ovat erilaisia ja tykkään niistä kovasti. Coon on kissa, jota Jim Davis käytti esikuvana piirtäessään sarjakuvahahmo Karvista. Meidän Jonttu on aivan kuin Karvinen niin nukkuma-asennoiltaan kuin luonteeltaankin. Se on todellinen iso-Jonttu, ja todella leikkisä enkä vielä koskaan ole kuullut sen sihisevän. Suosittelen sinulle Maine Coonia. Se on aivan ihana rotu.
Ensinnäkin maine tarvitsee seuraa koko ajan joten olet itse manun kanssa tai seuralaisia ostat myös. Sen kummoisempi ei muillakaan haluamallasi rodula olé joten sinun täytyy olla valmis sitoutumaan kissaan enemmän kuin "vain lemmikkinä"
Noista roduista mitä haluaisit voisin mainen omistajana ehkäpä puolueellisestikkin kehua rotua. Kissa on nöyrä, iso ja älykäs. Kaiken tämän päälle komea. Ragdoll on iso mutta mun mielestä läski ja norjan metsäkissa on komea, iso mutta vaikeampi luonne kuin Maine.
Burmankissat kannattaa unohtaa ja muutkin jos et näyttelyä kaipaa. Manu tai norjalainen ja hänelle joudut hommaamaan seuraa jos et itse ole 24/7 paikalla. Netistä löytyy tietoa roduista joihin kannattaa tutustua.
Ensinnäkin maine tarvitsee seuraa koko ajan joten olet itse manun kanssa tai seuralaisia ostat myös. Sen kummoisempi ei muillakaan haluamallasi rodula olé joten sinun täytyy olla valmis sitoutumaan kissaan enemmän kuin "vain lemmikkinä"
Noista roduista mitä haluaisit voisin mainen omistajana ehkäpä puolueellisestikkin kehua rotua. Kissa on nöyrä, iso ja älykäs. Kaiken tämän päälle komea. Ragdoll on iso mutta mun mielestä läski ja norjan metsäkissa on komea, iso mutta vaikeampi luonne kuin Maine.
Burmankissat kannattaa unohtaa ja muutkin jos et näyttelyä kaipaa. Manu tai norjalainen ja hänelle joudut hommaamaan seuraa jos et itse ole 24/7 paikalla. Netistä löytyy tietoa roduista joihin kannattaa tutustua.
..ihmeissäni kun kirjoitat että Burmankissat kannattaa unohtaa...Mitähän oikein mahdat tarkoittaa ? No joka tapauksessa meillä on burmapoju ja täytyy kyllä sanoa että on aivan mahtavat pakkaus ! Seurallinen, hellyyttä hakeva, älykäs jne..Juu ja emme käy näyttelyissä joten burma on kyllä lemmikkinä mitä parhaina, ainakin minun mielestäni.