auttaako tutulle kertominen

Kannattaa kyllä harkita syömishäiriöstä kertomista jollekin läheiselle, ystävälle/ perheenjäsenelle asiasta. Tuskin siitä haittaa on, päinvastoin saattaa johtaa parantumiseen.

a) Voi olla, että lähipiirissä on huomattu syömishäiriö, mutta "yksityisyyttäsi" ei ole haluttu loukata. Mulle kävi näin. Äiti sanoi huomanneensa, että mulla on ongelmallinen ruokasuhde, mutta ei halunnut tarttua siihen, koska olen aikuinen ihminen. Kerrottuani hän antoi kaiken tukensa.

b) Lähipiirille (tai edes yhdelle ihmiselle) kertominen voi helpottaa heidän suhtautumista sinuun ja ymmärtävät käyttäytymistäsi paremmin.

c) Kertominen on yhden ison kynnyksen ylittäminen, minkä jälkeen koko asia ei tunnu enää niin salaiselta ja häpeälliseltä.

d) Syömishäiriöstä puhuminen ylipäätään auttaa parantumisessa. Siitä on apua, kun voi purkaa omia tunteita ja ajatuksia. Puhuessa omatkin ajatuksen jäsentyvät ihan huomaamattaan. Toisen ei välttämättä edes tarvi kommentoida asiaa paljon.

e) Syömishäiriöistä tietämätön saattaa kuitenkin hätääntyä ja "ylireagoida". Kannattaa siis miettiä, kenelle uskoo asiansa ja antaa vinkkiä, miten toivoisi tämän suhtautuvan asiaan. Olisi kamalaa, jos kertoisi omasta syömishäiriöstään ystävälle ja hän alkaisi kohdella sinua hulluna tai vaikka särkyvänä kristalliesineenä.

f) Siinä tapauksessa, että tunnelinpäässä ei ole yhtään valoa on ihan sama kenelle kertoo, kunhan kertoo kertomistaan, että saa apua. Yksin ei pidä jäädä.


Tsemppiä!