Moi!
Mulla on nyt viikkoja 20, ja olen lukenut paljon synnytyksestä. Lehdissä ja netissä puhutaan synnytysregressiosta eli kun nainen taantuu "eläimellisempään" tilaan, eli keskittyy itseensä ja omiin tuntemuksiin ja vaistoihin ym...
Onko jo synnyttäneillä naisilla muistikuvia, että tapahtuiko teille todella tällainen regressio? Ja pelottiko se esim. miestänne/tukihenkilöä? Tilassa nainen voi esim. karjua eläimellisesti tai jopa pyrkiä piiloon rauhallisempaan paikkaan jne...
Tuohon tilaan voi ilmeisesti päästä vain synnytyksessä, koska se herkistää naisen toimimaan vaistonvaraisesti... Vaikka sairaalatiloissa se voi olla vaikeaa, jos toimenpiteitä tuputetaan ja paikalla on useita neuvomassa jne.
Mutta ihan mielenkiinnosta siis kyselen :)
Mulla on nyt viikkoja 20, ja olen lukenut paljon synnytyksestä. Lehdissä ja netissä puhutaan synnytysregressiosta eli kun nainen taantuu "eläimellisempään" tilaan, eli keskittyy itseensä ja omiin tuntemuksiin ja vaistoihin ym...
Onko jo synnyttäneillä naisilla muistikuvia, että tapahtuiko teille todella tällainen regressio? Ja pelottiko se esim. miestänne/tukihenkilöä? Tilassa nainen voi esim. karjua eläimellisesti tai jopa pyrkiä piiloon rauhallisempaan paikkaan jne...
Tuohon tilaan voi ilmeisesti päästä vain synnytyksessä, koska se herkistää naisen toimimaan vaistonvaraisesti... Vaikka sairaalatiloissa se voi olla vaikeaa, jos toimenpiteitä tuputetaan ja paikalla on useita neuvomassa jne.
Mutta ihan mielenkiinnosta siis kyselen :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
muuttui kipujen voimistuessa hyytäväksi, luovuttavaksi kuolonhuudoksi. Pelästyin sitä jopa itsekin.
Vaistonvaraisesti en sano toimineeni, koska minulle luvattiin kivunlievitystä ja odotin sitä loppuun asti.
Ainoa mitä älysin, oli nousta sängyltä seisaalte, kun lapsen pää alkoi painamaan. Muu oli vain sitä, että luotin henkilökuntaan, mitä en enää tee.
Tuolla ei ole kyllä regression kanssa mitään tekemistä :(
Kamalaa että sinulle on käynyt noin....
myös positiivinen vaikutus, sillä seuraavalla kerralla heittäydyn mukaan täysillä. Jos jotain opittavaa oli, niin se oli juuri tuo asia.
Virheeni oli juuri sanaan luottaminen, kätilö tietää ja pas..
Synnytys on varsin alkukantaista. Jotenkin kuvittelin että lääketiede olisi muuttanut sitä jotenkin, mutta eihän lääketiede ole muuttanut minua!
Kyllä minullekin tuli ajantajun menetys, supistusten välissä en keskustellut vaan tuijotin jonnekin odottaen seuraavaa kipua. Kun on tarpeeksi syvällä odottaen seuraavaa polttoa, ei ymmärrä itse enää pyytää apua, juuri siinä vaiheessa on jonkun muun vaadittava kivunlievitystä tai kätilön on nähtävä tilanne. Näin uskon.
Tapahtunut teki minusta vahvemman.
voi päästä esimerkiksi yhdynnässä ja varsinkin orgasmissa. Ja jotkut pääsevät siihen kunnon kännissäkin.
Josa miestä se pelottaa, hänen on syytä poistua paikalta häiritsemästä naisen elämän rajuinta kokemusta.
jokseenkin sulkeuduin omaan tilaani esikoista synnyttäessäni. ensin keskityin supistuskipujen aikana hengittelyyn ja totaaliseen rentoutumiseen sängyllä, sitten olin ammeessa lämpimässä vedessä parin tunnin ajan. tuosta amme-ajasta en juurikaan muista muuta kuin rauhallisuuden, lämmön, aaltoilevan supistuskivun, unenomaisen tilan suppareiden välillä. uloshengitykset muuttuivat äänekkäiksi siinä vaiheessa, kun vauva alkoi painaa päällään takaosastoani, juuri ennen ponnistusvaihetta. käynnistetty synnytykseni oli kivulias mutta jollain tavalla miellyttävä ilman epiduraaliakin. eipä tainnut tilani ketään varsinaisesti pelottaa, miestä en juurikaan halunnut lähelle muuta kuin juomaa tuomaan ja hikeä pyyhkimään.
Kyllä minun tilani kai molemmissa synnytyksissä on ollut tuollainen regressiivinen, mutta ei siinä mitään pelottavaa ole ollut. Olen synnyttänyt ilman lääkkeitä ja puuttumisia, ja käyttänyt molemmissa synnytyksissä vesiammetta, joten regressio on tullut aika luonnostaan.
Se on tuntunut lähinnä siltä, että kaikki ulkopuolinen on yhdentekevää, ja esim. ajantaju on ollut jotenkin erilainen. Oman kehon toiminnasta ja vauvan voinnista on ollut hyvin tietoinen, ja tosiaan on osannut jotenkin intuitiivisesti löytää keinot millä auttaa itseään, siis sen missä asennossa on hyvä olla ja kuinka liikkua ja äännellä yms. Luottamus omaan kehoon on ollut vahva, ja se on taas lisännyt rentoutta ja edistänyt synnytystä.
Miehelle regressio näyttäytyi lähinnä syvänä keskittymisenä ja vahvuuden tuntuna. Supistusten väleissä olin ihan "normaalin" oloinen, minun kanssani siis saattoi keskustellakin, vaikkei mikään päivänpolitiikka siinä kohtaa tietenkään kiinnostanut. Kun synnytys edistyi, en ollut supistusten aikana kovin tietoinen ympäröivästä, mutta en minä mitään karjumista tai muuta hurjaa ole tehnyt, synnytyslaulu oli sellaista matalaa resonoivaa aaaaoooota vaan :)