Vihaan mieheni lasta, vaikka ei oo

muuttumaton naismaku.

Jotenkin säälittävää tuollainen viha.Mun miehellä on yksi lapsi,josta en pidä.En silti suhtaudu noin voimakkkaasti.Sinun tulisi lähteä pois silloin kun lapsi tulee käymään jos kerran kuussa käy.Et kuitenkaan voi viedä lasta isältä.Aikuselta tosi lapsellista kirjoitusta,joku keskusteluapukin voisi auttaa.Ja toisen ihmisen kommenttiin:jos lapset on likaisia yms niin olisiko syy kasvatuksessa, äidissä yms.Nehän oppii juuri sellaisiksi kun opetetaan.Itse olen kamppaillut pari vuotta tuon asian kanssa,että lapse oppivat huolehtimaan puhtaudestaan kun äiti si siitä välitä.Kaikki ei vaan käy hetkessä.Mutta pitää muistaa,että lapsi on sellainen kuin vanhempasakin.

turpa kiinni lissu

se vaan on pakko miehen elämässä. Minä otin miehen, en tahtonut lasta, kun mulla jo niitä on, ja lisääkin voisi tulla. Mutta näitä ylijäämiä vaan pitää sietää. Eihän siinä mitään, jos lapsi olisi niinkuin muutkin, mutta kun se on niin omalaatuinen ja osaamaton, kehittymätön hienosti sanottuna.

miehen elämän, kun kirjoitti:

se vaan on pakko miehen elämässä. Minä otin miehen, en tahtonut lasta, kun mulla jo niitä on, ja lisääkin voisi tulla. Mutta näitä ylijäämiä vaan pitää sietää. Eihän siinä mitään, jos lapsi olisi niinkuin muutkin, mutta kun se on niin omalaatuinen ja osaamaton, kehittymätön hienosti sanottuna.

Lue lisää

Miksi otit eronneen/ jo perheellisen miehen, jos tilanne tuntuu noin vaikealta? Eikö ole lasta kohtaan väärin, jos häneltä kielletään toinen vanhemmasta vain aikuisen ihmisen ärsyyntymisen tähden? Toivon tod. minäkin, että ihmisten mielikuvitus lentää, eikä tämä ole todellisesta elämästä.

miehen elämän, kun kirjoitti:

se vaan on pakko miehen elämässä. Minä otin miehen, en tahtonut lasta, kun mulla jo niitä on, ja lisääkin voisi tulla. Mutta näitä ylijäämiä vaan pitää sietää. Eihän siinä mitään, jos lapsi olisi niinkuin muutkin, mutta kun se on niin omalaatuinen ja osaamaton, kehittymätön hienosti sanottuna.

Lue lisää

kertonut sinulle ennen yhteen menoanne, että hänellä on lapsi? Ei tainnut uskaltaa, vaikutat melkoiselta pirttihirmulta ainakin suunsoiton tasolla.

miehen elämän, kun kirjoitti:

se vaan on pakko miehen elämässä. Minä otin miehen, en tahtonut lasta, kun mulla jo niitä on, ja lisääkin voisi tulla. Mutta näitä ylijäämiä vaan pitää sietää. Eihän siinä mitään, jos lapsi olisi niinkuin muutkin, mutta kun se on niin omalaatuinen ja osaamaton, kehittymätön hienosti sanottuna.

Lue lisää

ja kasvattaa sekä kehittää lapsipoloista. Kummallinen asenne sinulla miehesi lapseen. Mielestäni olet vain omistushaluinen ja mustasukkainen miehestäsi. Etkö tajua sen vertaa, että lapsen ja vanhemman suhteen väliin ei pääse kukaan. Se rakkaus on erillaista kuin miehen ja naisen välillä. Jos miehesi rakastaa sinua nyt naisena, niin pian ei rakasta, jos et muuta suhtautumistasi hänen lapseensa. Ei sinun lasta tarvitse rakastaa, mutta kohtele ihmisenä ja lapsena, kohtele kuten toivoisit omaasi kohdeltavan samassa tilanteessa. Ja rakkaudesta vielä sen verran, että rakkaus on antamista, ei ottamista, rakkaus ei omista sairaalloisesti, eikä se vähene, jos uhraat aikaasi puolisosi lapselle. Voit vielä joskus huomata, että se kannatti, kuten minäkin, sillä poikapuoleni on kasvanut eri reiluksi jätkäksi ja huolehtivaksi velipuoleksi minun ja isänsä yhteisille lapsille. Harva seitsemäntoistavuotias poika suhtautuu niin huolehtivasti ja hellästi sisariinsa kuin hän murrosiän pyörteissä. Vaikka poika polttaa tupakkaa, unohtelee tavaroitaan, lintsaileekin eikä ole aina reipas koululainen, kiukuttelee, nukkuu päivät ja ravaa yöt (välillä), niin hänellä on ainakin elämän arvot kohdallaan eli kohtelee muita ihmisinä, rakastaa ja saa vasta rakkautta. Tärkeintä! Eli hän rikastuttaa minun ja lasteni elämää ei yksistään isänsä.

"Turha väittää, että rakastat miestäsi. Jos rakastaisit, rakastaisit myös hänen lastaan etkä ainakaan inhoaisi".

Valitettavasti kovin harvoin on näin.....jos sulla ei ole tuollaista tilannetta niin et voi oikeasti ymmärtää miltä tuntuu.
Rakastan miestäni mutta en sen lapsia ja eikä edes tarvitse, riittää että suunnilleen sietää ja kestää ja välillä tulee vihankin tunne, ikävä kyllä!
Niin se vain on että omat lapset ja "naapurin" kakarat.

miehen elämän, kun kirjoitti:

se vaan on pakko miehen elämässä. Minä otin miehen, en tahtonut lasta, kun mulla jo niitä on, ja lisääkin voisi tulla. Mutta näitä ylijäämiä vaan pitää sietää. Eihän siinä mitään, jos lapsi olisi niinkuin muutkin, mutta kun se on niin omalaatuinen ja osaamaton, kehittymätön hienosti sanottuna.

Lue lisää

niin oletko ajatellut laittaa ne edelliset ylijäämälapsesi isänsä hoitoon?

Monenlaista olen nähnyt. Tällä hetkellä myös 5 lapsen äitipuoli ja äiti itsekin. Inho kohdistuu mielestäni lapseen, jota ei puolisosi ole vanhempana/tai siis nämä lapsen vanhemmat kasvattaneet. Lapsihan on itse viaton, hän elää, niinkuin on opetettu. Itsekin huomasin mieheni lapsen kohdalla "vihaavani" hänen lastaan, mutta huomasinkin, että inhosin tapaa, jolla hänet oli/olivat vanhemmat kasvattaneet eli jättäneet kasvattamatta. Toinen, ERITTÄIN silmiinpistävä seikka: UUSPERHEELLISEN ÄIDIN EI TARVITSE RAKASTAA TOISEN LASTA! Uusperheellisen äidin rooli on se, että voi tukea ja olla avuksi, mutta kasvatus KUULUU oikealle vanhemmalle. Mitenkään et pysty rakastamaan toisen lapsia kuin omiasi, ellei lapsi ole tullut aivan vauvana taloon. Napanuora on omissa, ei toisen lapsissa. Taas tulee eteen nämä niin tärkeät UUSPERHEEN SÄÄNNÖT, jotka aikuisten keskenään tulee sopia ja toimeenpanna ennenkuin säädetään muuta. Näin uusperhe toimii paremmin, ja konfliktitilanteessa se iänikuinen keskustelu auttaa, A I N A! Terveisin uusperheellinen, nainen, äiti, äitipuoli 45 vee (Ja hyvin pyyhkii!!)

tälläpalstalla? kirjoitti:

Monenlaista olen nähnyt. Tällä hetkellä myös 5 lapsen äitipuoli ja äiti itsekin. Inho kohdistuu mielestäni lapseen, jota ei puolisosi ole vanhempana/tai siis nämä lapsen vanhemmat kasvattaneet. Lapsihan on itse viaton, hän elää, niinkuin on opetettu. Itsekin huomasin mieheni lapsen kohdalla "vihaavani" hänen lastaan, mutta huomasinkin, että inhosin tapaa, jolla hänet oli/olivat vanhemmat kasvattaneet eli jättäneet kasvattamatta. Toinen, ERITTÄIN silmiinpistävä seikka: UUSPERHEELLISEN ÄIDIN EI TARVITSE RAKASTAA TOISEN LASTA! Uusperheellisen äidin rooli on se, että voi tukea ja olla avuksi, mutta kasvatus KUULUU oikealle vanhemmalle. Mitenkään et pysty rakastamaan toisen lapsia kuin omiasi, ellei lapsi ole tullut aivan vauvana taloon. Napanuora on omissa, ei toisen lapsissa. Taas tulee eteen nämä niin tärkeät UUSPERHEEN SÄÄNNÖT, jotka aikuisten keskenään tulee sopia ja toimeenpanna ennenkuin säädetään muuta. Näin uusperhe toimii paremmin, ja konfliktitilanteessa se iänikuinen keskustelu auttaa, A I N A! Terveisin uusperheellinen, nainen, äiti, äitipuoli 45 vee (Ja hyvin pyyhkii!!)

Lue lisää

kumppanin lasta..ei välittää samalla tavalla kuin välittää omistaan.
Itsekin kun sen tajusin,ei asia enää suuremmin stressaa.

Mieheni lapsi kun on lähivanhemman taholta jätetty "huomioimatta",eli kasvatettu ei oo.
Ei huomioitu sitä että lapsella on paljon puheen tuottamiseen liittyviä, -sekä muitakin motorisia ongelmia.
Tuosta lapsesta on myös tullut hyvin uhmakas minua, sekä lapsiani kohtaan.Kun lapsi kotiimme tulee,hän käyttäytyy uhmaavasti myös lapsiani kohtaan.On hyvin mustasukkainen isänsä ja lapsieni keskinäisistä suhteista.
Tuo 6-vuotias lapsi siis jättäisi siis minut ja lapseni isänsä ja hänen "ulkopuolelle "kaikessa tekemisessä.
Jonkinasteista mustasukkaisuutta siis.

Ymmärsin lapsen puheista sen ettei äitinsä vietä yhteistä aikaa hänen kanssaan kotona,eikä se isäpuolikaan hänen kanssaan leiki/ole yhdessä.
Lapsi on siis oppimaton siksikin,kun ei kotona niitä asioita opeteta(esim. puhetta voisi leikin varjolla harjaannuttaa,ja myös wc-asioissa opastaa).Ja kun lapsi on toisaalta myös hyvin sulkeutunut..on sellaista kovin vaikea rakastaa.

No,olen nykyisin yleensä töissä kun tuo lapsi kotiimme tulee...

ei vaan voi rakastaa kirjoitti:

kumppanin lasta..ei välittää samalla tavalla kuin välittää omistaan.
Itsekin kun sen tajusin,ei asia enää suuremmin stressaa.

Mieheni lapsi kun on lähivanhemman taholta jätetty "huomioimatta",eli kasvatettu ei oo.
Ei huomioitu sitä että lapsella on paljon puheen tuottamiseen liittyviä, -sekä muitakin motorisia ongelmia.
Tuosta lapsesta on myös tullut hyvin uhmakas minua, sekä lapsiani kohtaan.Kun lapsi kotiimme tulee,hän käyttäytyy uhmaavasti myös lapsiani kohtaan.On hyvin mustasukkainen isänsä ja lapsieni keskinäisistä suhteista.
Tuo 6-vuotias lapsi siis jättäisi siis minut ja lapseni isänsä ja hänen "ulkopuolelle "kaikessa tekemisessä.
Jonkinasteista mustasukkaisuutta siis.

Ymmärsin lapsen puheista sen ettei äitinsä vietä yhteistä aikaa hänen kanssaan kotona,eikä se isäpuolikaan hänen kanssaan leiki/ole yhdessä.
Lapsi on siis oppimaton siksikin,kun ei kotona niitä asioita opeteta(esim. puhetta voisi leikin varjolla harjaannuttaa,ja myös wc-asioissa opastaa).Ja kun lapsi on toisaalta myös hyvin sulkeutunut..on sellaista kovin vaikea rakastaa.

No,olen nykyisin yleensä töissä kun tuo lapsi kotiimme tulee...

Lue lisää

miehesi lapsen kielellistä ongelmaa tutkittu ?

mietin vain itse dysfaattisen lapsen äitinä, että ongelma saattaa ollakin neurologinen, eikä vain huonosta kasvatuksesta johtuva.
Kokemuksesta voin sanoa että dysfasia tuo mukanaan myös muita ongelmia,
motoriikka saattaa kehittyä hitaasti, saattaa tulla kiukku jopa raivokohtauksia
ihan vain siksi että lapsen on vaikea ilmaista itseään tai hän ei ymmärrä
mitä hänelle sanotaan.

Itse kyllä tukituttaisin lapsen viimeistään nyt (jos ei ole jo tutkittu) ettei ongelmiin herätä vasta sitten kun lapsi lähtee kouluun.

tälläpalstalla? kirjoitti:

Monenlaista olen nähnyt. Tällä hetkellä myös 5 lapsen äitipuoli ja äiti itsekin. Inho kohdistuu mielestäni lapseen, jota ei puolisosi ole vanhempana/tai siis nämä lapsen vanhemmat kasvattaneet. Lapsihan on itse viaton, hän elää, niinkuin on opetettu. Itsekin huomasin mieheni lapsen kohdalla "vihaavani" hänen lastaan, mutta huomasinkin, että inhosin tapaa, jolla hänet oli/olivat vanhemmat kasvattaneet eli jättäneet kasvattamatta. Toinen, ERITTÄIN silmiinpistävä seikka: UUSPERHEELLISEN ÄIDIN EI TARVITSE RAKASTAA TOISEN LASTA! Uusperheellisen äidin rooli on se, että voi tukea ja olla avuksi, mutta kasvatus KUULUU oikealle vanhemmalle. Mitenkään et pysty rakastamaan toisen lapsia kuin omiasi, ellei lapsi ole tullut aivan vauvana taloon. Napanuora on omissa, ei toisen lapsissa. Taas tulee eteen nämä niin tärkeät UUSPERHEEN SÄÄNNÖT, jotka aikuisten keskenään tulee sopia ja toimeenpanna ennenkuin säädetään muuta. Näin uusperhe toimii paremmin, ja konfliktitilanteessa se iänikuinen keskustelu auttaa, A I N A! Terveisin uusperheellinen, nainen, äiti, äitipuoli 45 vee (Ja hyvin pyyhkii!!)

Lue lisää

Olen ollut naimisissa 10 vuotta ihanan miehen kanssa. mulla on 2 lasta, miehelläni on myös 2 lasta.
Inhoan mieheni tytärtä koska häntä on aina passattava täytyy kyyyditä autolla joka paikkaan.
Tytär käyttää isän hyvä sydämmisyyttä hyväksi.
Tytär asuu omassa asunnossa kilometrin päässsä. Kerran viikossa joskus useimminkin tyttö haluaa jotain palvelua isältään.
En ole mustis mutta pidän raivoani sisälläni.
Pelkään jos sanon tytölle jotain pahasti, hän on maaninen.

tälläpalstalla? kirjoitti:

Monenlaista olen nähnyt. Tällä hetkellä myös 5 lapsen äitipuoli ja äiti itsekin. Inho kohdistuu mielestäni lapseen, jota ei puolisosi ole vanhempana/tai siis nämä lapsen vanhemmat kasvattaneet. Lapsihan on itse viaton, hän elää, niinkuin on opetettu. Itsekin huomasin mieheni lapsen kohdalla "vihaavani" hänen lastaan, mutta huomasinkin, että inhosin tapaa, jolla hänet oli/olivat vanhemmat kasvattaneet eli jättäneet kasvattamatta. Toinen, ERITTÄIN silmiinpistävä seikka: UUSPERHEELLISEN ÄIDIN EI TARVITSE RAKASTAA TOISEN LASTA! Uusperheellisen äidin rooli on se, että voi tukea ja olla avuksi, mutta kasvatus KUULUU oikealle vanhemmalle. Mitenkään et pysty rakastamaan toisen lapsia kuin omiasi, ellei lapsi ole tullut aivan vauvana taloon. Napanuora on omissa, ei toisen lapsissa. Taas tulee eteen nämä niin tärkeät UUSPERHEEN SÄÄNNÖT, jotka aikuisten keskenään tulee sopia ja toimeenpanna ennenkuin säädetään muuta. Näin uusperhe toimii paremmin, ja konfliktitilanteessa se iänikuinen keskustelu auttaa, A I N A! Terveisin uusperheellinen, nainen, äiti, äitipuoli 45 vee (Ja hyvin pyyhkii!!)

Lue lisää

Ihanaa!! sait kiteytettyä koko asian!
Kiitos kirjoituksesta!

Meillä vain minä yritän pitää sääntöjä!! ja se on raskasta, mieheni tai hänen exä niistä viis veisaa ellen valvo kuin hellapoliisi. ja asekin on uuvuttavaa.

Ehkä luovutan jossakin vaiheessa kun en enää jaksa.
Sääntöjä mm.
kaikki syövät yhtaikaa ( mahdottomuus?)
Lapset nukkuman klo 21 ( mies antaa lasten valvoa kuinka myöhään tahansa)
astiat viedään tiskikoneeseen ( vievät kun ratkuttaa kymmenen kertaa ja lopulta len turhautunut)
roskat viedään roskikseen ( éionnisstu, minä huomauttelen niistä toistuvast)

Ehkä mä olen vaan väärässä, mutta toisaalta on väärin sekin että samassa talossa kaikilla lapsilla eri sääännöt...joku siitä kärsii ja joutuu tekemään toistenkin jäljet...

miehen elämän, kun kirjoitti:

se vaan on pakko miehen elämässä. Minä otin miehen, en tahtonut lasta, kun mulla jo niitä on, ja lisääkin voisi tulla. Mutta näitä ylijäämiä vaan pitää sietää. Eihän siinä mitään, jos lapsi olisi niinkuin muutkin, mutta kun se on niin omalaatuinen ja osaamaton, kehittymätön hienosti sanottuna.

Lue lisää

entä jos se vika onki syyttäjässä itessään ;) kukaa ei oo täydellinen...

kohta olen rikki kirjoitti:

Olen ollut naimisissa 10 vuotta ihanan miehen kanssa. mulla on 2 lasta, miehelläni on myös 2 lasta.
Inhoan mieheni tytärtä koska häntä on aina passattava täytyy kyyyditä autolla joka paikkaan.
Tytär käyttää isän hyvä sydämmisyyttä hyväksi.
Tytär asuu omassa asunnossa kilometrin päässsä. Kerran viikossa joskus useimminkin tyttö haluaa jotain palvelua isältään.
En ole mustis mutta pidän raivoani sisälläni.
Pelkään jos sanon tytölle jotain pahasti, hän on maaninen.

Lue lisää

Toivottavasti et auta lapsiasi läksyissä...

ja minne?

Miehelläni on kaksi etälasta, jotka käyvät meillä joka toinen vkl. Minuakin ärsyttää uusavuttomuus. 10 v. poika ei osaa esim. uida.

Olen tämän parin vuoden aikana opettanut lapsille paljon asioita, ihan perusjuttuja, kuten voileivän tekemistä, kengän nauhojen solmimista yms. Isänsä ei vissiin tajunnut, mitä tuon ikäisten lasten tulisi osata, ja lasten äiti taas vaikuttaa itsekin uusavuttomalta.

Minua ärsyttää myös lasten mummon paapominen, ja se, että hän pitää itsestään selvyytenä, että minäkin palvon noita tenavia.

Minulla on omakin lapsi, hieman vanhempi, ja tiedän, mitä normaalit lapset osaavat missäkin iässä tehdä.

puuttumaan miehen lasten toimiin. Näyttää et ne on järestään saamattomia, huonokäytöksisiä, ja ljopa useimmat likaisia. Mistä lie johtuu, ettei äidit enää lapsistaan välitä. Meillä miehen lapset pitää melkein syöttää, kolmasluokkalaiset ja neloset. Ei ne itse osaa edes lautasta kaapista ottaa, saatikka perunoita kuoria. Minun lapseni 5 v, kuorii itse perunat, solmii kengännauhat, ja kohta jopa lukee. Mutta eihän sitä lapsikaan opi, ellei äiti viitsi neuvoa. Onneksi minulla riittää sen verran aikaa, jotta saadaan nuokinlapset kunnollisiksi yhteiskuntakelpoisiksi. Minun ansioistani. Aikanaan saavat olla kiitollisia ja kunnioittaa, että ohjaan heitä oikeille raiteille.

jotka joutuu pakolla kirjoitti:

puuttumaan miehen lasten toimiin. Näyttää et ne on järestään saamattomia, huonokäytöksisiä, ja ljopa useimmat likaisia. Mistä lie johtuu, ettei äidit enää lapsistaan välitä. Meillä miehen lapset pitää melkein syöttää, kolmasluokkalaiset ja neloset. Ei ne itse osaa edes lautasta kaapista ottaa, saatikka perunoita kuoria. Minun lapseni 5 v, kuorii itse perunat, solmii kengännauhat, ja kohta jopa lukee. Mutta eihän sitä lapsikaan opi, ellei äiti viitsi neuvoa. Onneksi minulla riittää sen verran aikaa, jotta saadaan nuokinlapset kunnollisiksi yhteiskuntakelpoisiksi. Minun ansioistani. Aikanaan saavat olla kiitollisia ja kunnioittaa, että ohjaan heitä oikeille raiteille.

Lue lisää

Mun miehen lapsi oli 10v kun opetin hänelle aamupalaleipien teon. Kengännauhat jäivät auki, perunoita ei kuori vieläkään 15-vuotiaana, mikään normaalin arjen asia ei toiminut. Inhosin päiviä, jolloin hän tuli meille. Sitten hän muuttikin meille pysyvästi. Arjen kanssa kamppailu vei voimat meiltä molemmilta ja niin lopulta veimme hänet tutkimuksiin. Sieltä napsahti Asperger-diagnoosi. Nyt kamppailemme arjen kanssa edelleen mutta totaalisella uusavuttomuudella ja hölmöilyllä on ymmärrettävä syy. Ei se tosin sitä omaa ärsyyntymistä auta yhtään. Inhoan tilannetta joka päivä.

Lykkyä pyttyyn kirjoitti:

Mun miehen lapsi oli 10v kun opetin hänelle aamupalaleipien teon. Kengännauhat jäivät auki, perunoita ei kuori vieläkään 15-vuotiaana, mikään normaalin arjen asia ei toiminut. Inhosin päiviä, jolloin hän tuli meille. Sitten hän muuttikin meille pysyvästi. Arjen kanssa kamppailu vei voimat meiltä molemmilta ja niin lopulta veimme hänet tutkimuksiin. Sieltä napsahti Asperger-diagnoosi. Nyt kamppailemme arjen kanssa edelleen mutta totaalisella uusavuttomuudella ja hölmöilyllä on ymmärrettävä syy. Ei se tosin sitä omaa ärsyyntymistä auta yhtään. Inhoan tilannetta joka päivä.

Lue lisää

kolmesta edes syö itse. Vaikka ovat 14, 16, 18 vuotiaita, niin syöttää täytyy ja opetttaa jatkuvasti heitä tavallisissa askaresissa, kun ovat niin avuttomia. Ovat puhumaankin oppineet vasta 10 vuotiaina. Aakkosia opettelevat nyt paraikaa. Kamppailua on meillä päivät, ja mopoilla hurjastellaan, vanhin nyt autokoulussa. Mutta normaalia askaretta ei osata tehdä. Säälittää ja kauhistuttaa.

jotka joutuu pakolla kirjoitti:

puuttumaan miehen lasten toimiin. Näyttää et ne on järestään saamattomia, huonokäytöksisiä, ja ljopa useimmat likaisia. Mistä lie johtuu, ettei äidit enää lapsistaan välitä. Meillä miehen lapset pitää melkein syöttää, kolmasluokkalaiset ja neloset. Ei ne itse osaa edes lautasta kaapista ottaa, saatikka perunoita kuoria. Minun lapseni 5 v, kuorii itse perunat, solmii kengännauhat, ja kohta jopa lukee. Mutta eihän sitä lapsikaan opi, ellei äiti viitsi neuvoa. Onneksi minulla riittää sen verran aikaa, jotta saadaan nuokinlapset kunnollisiksi yhteiskuntakelpoisiksi. Minun ansioistani. Aikanaan saavat olla kiitollisia ja kunnioittaa, että ohjaan heitä oikeille raiteille.

Lue lisää

Minä olen äiti ja aina lapsistani huolehtinut ja rakastanut, mieheni lähdöstä ja mielipahan aiheuttamisesta (perustettuaan heti uuden kanssa uuden perheen) huolimatta.

Luulenpa vaan että taantuvat luonasi kun pelkäävät sinua. Ajatteleppa sitä.

yhtään yleistä kirjoitti:

Minä olen äiti ja aina lapsistani huolehtinut ja rakastanut, mieheni lähdöstä ja mielipahan aiheuttamisesta (perustettuaan heti uuden kanssa uuden perheen) huolimatta.

Luulenpa vaan että taantuvat luonasi kun pelkäävät sinua. Ajatteleppa sitä.

Lue lisää

vaikka kaikkensa yrittää ja vieraita tenavia neuvoo oikeaan suuntaan. Ei ole minun vika ettei heidän äiti ymmärrä lasten parasta. Luulisi kiittävän minua, että pidän huolta heistä ja heidän isästään. Minua parempaa heidän lapsensa ei koskaan voi saada. Tarvii paljon uhrautumista että tuon sortin lapsia edes ottaa luokseen. Minä otin ja olenkin heille maailman tärkein ihminen.

ei kukaan niistä kirjoitti:

kolmesta edes syö itse. Vaikka ovat 14, 16, 18 vuotiaita, niin syöttää täytyy ja opetttaa jatkuvasti heitä tavallisissa askaresissa, kun ovat niin avuttomia. Ovat puhumaankin oppineet vasta 10 vuotiaina. Aakkosia opettelevat nyt paraikaa. Kamppailua on meillä päivät, ja mopoilla hurjastellaan, vanhin nyt autokoulussa. Mutta normaalia askaretta ei osata tehdä. Säälittää ja kauhistuttaa.

Lue lisää

18 vee voit heittää pihalle..ei aikuisia tarvi paapoa..

ei kukaan niistä kirjoitti:

kolmesta edes syö itse. Vaikka ovat 14, 16, 18 vuotiaita, niin syöttää täytyy ja opetttaa jatkuvasti heitä tavallisissa askaresissa, kun ovat niin avuttomia. Ovat puhumaankin oppineet vasta 10 vuotiaina. Aakkosia opettelevat nyt paraikaa. Kamppailua on meillä päivät, ja mopoilla hurjastellaan, vanhin nyt autokoulussa. Mutta normaalia askaretta ei osata tehdä. Säälittää ja kauhistuttaa.

Lue lisää

etteivät edes syö itse vaikka autokoulussakin käyvät:D Ei ihme, että liikenteessä on niin vaarallista nykyään.

En voi välttyä mielikuvalta kolmesta käenpojasta, jotak suu auki odottavat, että jurpiintunut isän uusivaimoke lappaa muonaa kupuihin::::DDDD

aikuisen kirjoitti:

18 vee voit heittää pihalle..ei aikuisia tarvi paapoa..

meillä käy miehen pojat joka toinen vl, 17v kuukauden päästä18 ja toinen 19 v en ymmärrä miksi noin isojen pitää olla yötä olkkarin lattialla ja passattavana meillä.
Käydä saavat, mutta eikö tuon ikäiset jo ala olla omillaan, ainakin minun tytöt asuu jo omassa kodissa ja ovat melkeen saman ikäisiä.
Ite olin jo 19v äiti.

minullakin. kirjoitti:

Miehelläni on kaksi etälasta, jotka käyvät meillä joka toinen vkl. Minuakin ärsyttää uusavuttomuus. 10 v. poika ei osaa esim. uida.

Olen tämän parin vuoden aikana opettanut lapsille paljon asioita, ihan perusjuttuja, kuten voileivän tekemistä, kengän nauhojen solmimista yms. Isänsä ei vissiin tajunnut, mitä tuon ikäisten lasten tulisi osata, ja lasten äiti taas vaikuttaa itsekin uusavuttomalta.

Minua ärsyttää myös lasten mummon paapominen, ja se, että hän pitää itsestään selvyytenä, että minäkin palvon noita tenavia.

Minulla on omakin lapsi, hieman vanhempi, ja tiedän, mitä normaalit lapset osaavat missäkin iässä tehdä.

Lue lisää

Eikö ollekin tosiaan ärsyttävää?! Tapasin mieheni lapset reilut 9 vuotta sitten. Nyt vanhempi 15 ja tod.vaikea. No kun tapasin heidät ekan kerran, nämä söivät lusikalla kaikkii ruokansa perunasta lähtien. vanhemmat olivat aina muussanneet kaiken ruoan lautaselle!!!Huh huh. Sitten isä vielä syötti toisinaan. Poika oli 6- vuotias!!!
Pukemisesesta ei tullut mitään, isä melkein puki kaiken. Puhumattakaan nyt kengännauhoista yms. No sitten tämä poika muutti meille, opetin kaikkia mahdollisia tapoja mitä olisi jo pitänyt osata. Oli se vaikeaa, nyt lopputulos onkin sitten se, ei pärjää missään. Ollut lastenkodissakin ja poliisiisitkin hakeneet.
Niin sitä vaan että tuo ainainen paapominen ei tee hyvää, lasten kuuluu peinestä pitäen oppia tekemään itse asioita, vanhempien opastuksella, rakkaudella. Paapomisella ei tule kuin k..ipäisiä suunsoittajia.

niin pal samankaltaisuutta löytyi kirjoituksesta;)

Mieheni lapsen mutsi ostaa myös aivan kamalia vaatteita kirpparilta..koskaan ei osta mitään nättiä tai uutta.
Miettinyt oon monasti mihin ne mieheni maksamat elarit menee?

Lapsi on myös 6v, ja vaatii aina että johonkin huvituksiin pitäisi hänet viedä.Jos ei saa haluamaansa..protestoi oksentamalla.Vaatii aina Heseen syömään,ja autolla pitäisi mennä..kävellä ei millään halua.
Meill ei oo oikeesti varaa omiakaan lapsia ruokkia Hesen ja Mäcin ruoalla..ja tuo etälapsi pitäis viedä sinne parin vkon välein(ja mutsinsa on opettanut eineksiä syömään,ja noihin hampparipaikkojen ruokiin..joihin ite vie lasta usein syömään).

Mihinkään tuo lapsi ei oo tyytyväinen,ja aina joka paikasta pitää saada lelu ostettua mukaan.Ja mies ostaa,ilmeisesti luulee että sillä saa lapsen suosion ostettua tms.

Lapsi on myös selkeästi kehityksestä jäljessä..ei puhu kunnolla, kyräilee ja on kovin sulkeutunut.Jollei saa tahtoansa läpi, oksentaa(tai laskee alleen).Siis en oo moiseen ikinä törmännyt,ja lapsia sentäs useita elämäni aikan hoitanut.

olla omani... kirjoitti:

niin pal samankaltaisuutta löytyi kirjoituksesta;)

Mieheni lapsen mutsi ostaa myös aivan kamalia vaatteita kirpparilta..koskaan ei osta mitään nättiä tai uutta.
Miettinyt oon monasti mihin ne mieheni maksamat elarit menee?

Lapsi on myös 6v, ja vaatii aina että johonkin huvituksiin pitäisi hänet viedä.Jos ei saa haluamaansa..protestoi oksentamalla.Vaatii aina Heseen syömään,ja autolla pitäisi mennä..kävellä ei millään halua.
Meill ei oo oikeesti varaa omiakaan lapsia ruokkia Hesen ja Mäcin ruoalla..ja tuo etälapsi pitäis viedä sinne parin vkon välein(ja mutsinsa on opettanut eineksiä syömään,ja noihin hampparipaikkojen ruokiin..joihin ite vie lasta usein syömään).

Mihinkään tuo lapsi ei oo tyytyväinen,ja aina joka paikasta pitää saada lelu ostettua mukaan.Ja mies ostaa,ilmeisesti luulee että sillä saa lapsen suosion ostettua tms.

Lapsi on myös selkeästi kehityksestä jäljessä..ei puhu kunnolla, kyräilee ja on kovin sulkeutunut.Jollei saa tahtoansa läpi, oksentaa(tai laskee alleen).Siis en oo moiseen ikinä törmännyt,ja lapsia sentäs useita elämäni aikan hoitanut.

Lue lisää

- Mistä tiedät, ettei lapsen äiti osta koskaan mitään nättiä tai uutta?
- Miksi olet kiinnostunut miehesi lakisääteisten elatusmaksujen käytöstä?
- Onko miehesi vienyt lasta tutkimuksiin oksentelun johdosta? Kuulostaa huolestuttavalta.
- Ketkä ovat omia lapsia ja kenen omia?
- Mistä tiedät, mitä ruokia lapsen äiti on opettanut lapsensa syömään ja missä he käyvät syömässä?
- Mistä tiedät, mitä miehesi ilmeisesti luulee? Miksi et kysy häneltä suoraan?
- Onko miehesi vienyt lapsen tutkittavaksi kehityshäiriöiden takia?

aikuinen,, kirjoitti:

meillä käy miehen pojat joka toinen vl, 17v kuukauden päästä18 ja toinen 19 v en ymmärrä miksi noin isojen pitää olla yötä olkkarin lattialla ja passattavana meillä.
Käydä saavat, mutta eikö tuon ikäiset jo ala olla omillaan, ainakin minun tytöt asuu jo omassa kodissa ja ovat melkeen saman ikäisiä.
Ite olin jo 19v äiti.

Lue lisää

ja käyn yhä vanhemmillani kylässä. Olen yötä heillä pari kertaa kuukaudesta, koska rakastan vanhempiani ja kotipaikkaani. Et kai sitä siellä saa yöpyä. MUTTA se ei kyl tarkoita sitä et olisin siellä passattavana. Teen kotitöitä siellä ollessa ja toivon myös et kun mieheni lapset kasvavat aikuisiksi niin kyläilisivät meillä, on se kuitenkin mukavaa vaikka joskus he käyvät hermoilleni ja en aina ymmärrä miten heidät on kasvatettu. Tärkeitä kuitenkin vaikka eivät ole omiani.

olla omani... kirjoitti:

niin pal samankaltaisuutta löytyi kirjoituksesta;)

Mieheni lapsen mutsi ostaa myös aivan kamalia vaatteita kirpparilta..koskaan ei osta mitään nättiä tai uutta.
Miettinyt oon monasti mihin ne mieheni maksamat elarit menee?

Lapsi on myös 6v, ja vaatii aina että johonkin huvituksiin pitäisi hänet viedä.Jos ei saa haluamaansa..protestoi oksentamalla.Vaatii aina Heseen syömään,ja autolla pitäisi mennä..kävellä ei millään halua.
Meill ei oo oikeesti varaa omiakaan lapsia ruokkia Hesen ja Mäcin ruoalla..ja tuo etälapsi pitäis viedä sinne parin vkon välein(ja mutsinsa on opettanut eineksiä syömään,ja noihin hampparipaikkojen ruokiin..joihin ite vie lasta usein syömään).

Mihinkään tuo lapsi ei oo tyytyväinen,ja aina joka paikasta pitää saada lelu ostettua mukaan.Ja mies ostaa,ilmeisesti luulee että sillä saa lapsen suosion ostettua tms.

Lapsi on myös selkeästi kehityksestä jäljessä..ei puhu kunnolla, kyräilee ja on kovin sulkeutunut.Jollei saa tahtoansa läpi, oksentaa(tai laskee alleen).Siis en oo moiseen ikinä törmännyt,ja lapsia sentäs useita elämäni aikan hoitanut.

Lue lisää

tulee että lapsi ehkä voi huonosti. miksi kaikki tuo käytös, siihen on jokin syy. Tottakai kaikki lapset ja eroperheiden lapset osaavat "vetää oiekista naruista", mutta olisi hyvä aian miettiä kun jotain radikaalia käytöstä tuleevastaan, että mitä lapsi oikeasti kokee/tuntee, miten voi. kokee lapsi että häntä oikeasti rakastetaan, ehdoitta, onko tervetullut ym.

jotka joutuu pakolla kirjoitti:

puuttumaan miehen lasten toimiin. Näyttää et ne on järestään saamattomia, huonokäytöksisiä, ja ljopa useimmat likaisia. Mistä lie johtuu, ettei äidit enää lapsistaan välitä. Meillä miehen lapset pitää melkein syöttää, kolmasluokkalaiset ja neloset. Ei ne itse osaa edes lautasta kaapista ottaa, saatikka perunoita kuoria. Minun lapseni 5 v, kuorii itse perunat, solmii kengännauhat, ja kohta jopa lukee. Mutta eihän sitä lapsikaan opi, ellei äiti viitsi neuvoa. Onneksi minulla riittää sen verran aikaa, jotta saadaan nuokinlapset kunnollisiksi yhteiskuntakelpoisiksi. Minun ansioistani. Aikanaan saavat olla kiitollisia ja kunnioittaa, että ohjaan heitä oikeille raiteille.

Lue lisää

Ehkäpä hakevat huomiota isältään tolla tavalla. Tuskinpa kotona käytös on sama. Äitipuolella kun ei ole valtuuksia rangaistaa ja he tietävät sen, ja käyttävät hyväksi.

jotka joutuu pakolla kirjoitti:

puuttumaan miehen lasten toimiin. Näyttää et ne on järestään saamattomia, huonokäytöksisiä, ja ljopa useimmat likaisia. Mistä lie johtuu, ettei äidit enää lapsistaan välitä. Meillä miehen lapset pitää melkein syöttää, kolmasluokkalaiset ja neloset. Ei ne itse osaa edes lautasta kaapista ottaa, saatikka perunoita kuoria. Minun lapseni 5 v, kuorii itse perunat, solmii kengännauhat, ja kohta jopa lukee. Mutta eihän sitä lapsikaan opi, ellei äiti viitsi neuvoa. Onneksi minulla riittää sen verran aikaa, jotta saadaan nuokinlapset kunnollisiksi yhteiskuntakelpoisiksi. Minun ansioistani. Aikanaan saavat olla kiitollisia ja kunnioittaa, että ohjaan heitä oikeille raiteille.

Lue lisää

Onpa kiva että on muitakin samassa tilanteessa. Luulin olevani yksin näiden tuntemusten kanssa. Minuakin ärsyttää mieheni lapsi. Siis todella. Hän haluaisi koko ajan olla paapottavana ja hellittävänä ja tarvitsee muka apua kaikkiin asioihin. Minä en häntä palvele ja vaadin häntä tekemään itse asioita ja hän tietää sen, eikä pyydä minua auttamaan turhaan, mutta vanhempansa tekee kaiken hänen puolestaan. Ja isänsä jopa pukisi ja syöttäisi mikä on onneksi jo melkein loppunut minun ansiosta. Niinkun on poika oppinut vetoketjun kiinnittämisen ja haalareiden kuminauhojen laittamisen ja monen muun asian minun opastuksella. Todella saamaton ja uusavuton tämä kakara. Ja pahinta on ettei hän edes halua opetella tai tehdä mitään vaan täytyy aina pakottaa tekemään. Ja tietysti olen se ilkeä äitipuoli kun olen ainoa kuka sitä vaatii.

Enkä inhoa häntä sen takia ettei ole oma lapsi vaan hänen luonteensa takia.

Nyt vanhempana hän on vielä huomannut että isä kyllä palvelee kun vaan sanoo tietyt sanat niin ei tarvitse tehdä itse. Patalaiska kakara joka käyttää vaan hyväkseen aikuisia. Muita kun minua. Mutta isänsä ei sitä näe vaan katsoo poikaansa ruusunpunaisten lasien läpi.

Kyllä, olen minäkin uusperheäitipuolena ajatellut, että itse vetäydyn välillä toisaalle ja käyn ystäviäni tapaamassa, kun lapsipuoli alkaa "ällöttää!" Kyllä uusperheen toimivuus on niin hankalaa, että siihen todella tarvitsisi välillä ulkopuolisiakin neuvoja, että se toimisi. Toki normaali nainen ajattelee aina lasten etua, mutta en minäkään rakastamaan neuvo toisen lasta, koska se on aivan mahdotonta, etenkin jos lapsi on tullut myöhemmin talon asukkaaksi kuin ihan vauvana! Ja silti se on toisen pariskunnan lapsi! Uusperheessä on muutenkin eksät, jotka eri tavoin vaikuttavat tilanteisiin ja varmasti häiritsevät joskus uusperheen elämää. Se on tietenkin muistettava, että jos esim. lapsi asuu isänsä ja äitipuolensa luona, on lapsen saatava tavata myös toista vanhempaansa, ja jos lapsi toivoo, että äiti tulee käymään hänen uusperhekotonaan, on se mielestäni voitava mahdollistaa, mutta tietenkin itse äitipuoli voi sitten vaikka antaa aikaa äidin ja lapsen suhteelle muutamaksi tunniksi, ja itse poistua tantereelta. Meillä on niin, että äiti on alkanut nitisemään nyt kahden vuoden päästä vasta asioista, mutta aiemmin ei edes tullut tapaamaan lastansa, joka odotti kovasti. Surullista! Silti, ei äiti voi meidän kotiimme tulla milloin häntä huvittaa, vaan asia on sovittava isän ja minun kanssa, milloin sopii tulla kylään. Pahimmissakin tilanteessa olen yrittänyt itse ajatella aina lapsen etua, että lapsen kehitys ja kasvu mahdollistuisivat hyvien rajojen ja sääntöjen sisällä, siitä kasvaa oikeudenmukaisuus, reiluus ja rehellisyys. Ne taidothan kuitenkin olisi opittava, että pystyisi elämään aikuisena. Olen itsekin hyvin tiukilla välillä äitipuoliroolissani, enkä usko, että se koskaan tulee helppoa olemaan. Uusperhekin muuttuu ja elää koko ajan lasten kasvaessa ja kehittyessä. Toiveet ja ajatukset muuttuvat myös. Olen taipuvainen uskomaan, että keskustelu ensin omassa parisuhteessa, sen myötä jalkauttaminen talossa asuville lapsille ja sitä kautta ympäristöön l. "eksille" ym. uusperheeseen kuuluville toimii parhaiten. Ellei toimi, on parisuhteessa silti pidettävä kiinni perherajoista, ei kukaan saa perheen sisäisiin asioihin puuttua, ellei se sisällä esim. väkivaltaa tms. lasta vahingoittavaa tekoa, asiaa tai muuta sellaista. Hankalia tilanteita tulee vain enemmän näissä "cocktailperheissä", ainakin itsestä tuntuu siltä 7 kokemusvuoden jälkeen! Voimia kaikille!!!

Minun kirjoittamani tuolla yllä ei ollut ainekaan provo.. Liekkö tarkoitit jälkeistäni kirjoittajaa. Mutta kyllä, itsekin olen sitä mieltä että mieheni lapsen äiti on kyllä itsekin uusavuton, kun lapsikin on. Sitten lapsen äidillä on hyvin huono itsetunto eikä hänellä juurikaan ole kavereita/ystäviä, ainoat kenen luona esim. kyläilee niin on omat vanhemmat. Äiti on kerran yrittänyt itsemurhaa jne. Silti lapsi määrättiin asumaan hänen luona. Hän lellii ja paapoo lasta, ettei tälle vain sattuisi mitään ja on lapsen kanssa vain neljän seinän sisällä. Lapsihan on ainoa mikä äidin pitää jotenkin järjissään ja elossa. Mutta mikä tuon hinta on? Lapsi menee kohta jo kouluun ja on aivan uusavuton ja kohta varmaan epäsosiaalinenkin kuten äitinsä, kun missään ei ikinä käydä kun mummolla.

huokaus3 kirjoitti:

Minun kirjoittamani tuolla yllä ei ollut ainekaan provo.. Liekkö tarkoitit jälkeistäni kirjoittajaa. Mutta kyllä, itsekin olen sitä mieltä että mieheni lapsen äiti on kyllä itsekin uusavuton, kun lapsikin on. Sitten lapsen äidillä on hyvin huono itsetunto eikä hänellä juurikaan ole kavereita/ystäviä, ainoat kenen luona esim. kyläilee niin on omat vanhemmat. Äiti on kerran yrittänyt itsemurhaa jne. Silti lapsi määrättiin asumaan hänen luona. Hän lellii ja paapoo lasta, ettei tälle vain sattuisi mitään ja on lapsen kanssa vain neljän seinän sisällä. Lapsihan on ainoa mikä äidin pitää jotenkin järjissään ja elossa. Mutta mikä tuon hinta on? Lapsi menee kohta jo kouluun ja on aivan uusavuton ja kohta varmaan epäsosiaalinenkin kuten äitinsä, kun missään ei ikinä käydä kun mummolla.

Lue lisää

kirjoitus ei ole provo niin ainakin helvetin lapsellinen se on.
On todella raukkamaista haukkua miehensä lapsia tuohon tapaan.
Ja oletko miehesi ex:n kanssa paras kaveri kun hänet tunnet noin hyvin että
pystyt arvostelemaan hänen taitojaan ja luonnettaan.
Helvetti miten raukkamaista ja lapsellista toimintaa.

Ei ole kyllä ukkos naismaku ainakaan parantunut !!!

huokaus3 kirjoitti:

Minun kirjoittamani tuolla yllä ei ollut ainekaan provo.. Liekkö tarkoitit jälkeistäni kirjoittajaa. Mutta kyllä, itsekin olen sitä mieltä että mieheni lapsen äiti on kyllä itsekin uusavuton, kun lapsikin on. Sitten lapsen äidillä on hyvin huono itsetunto eikä hänellä juurikaan ole kavereita/ystäviä, ainoat kenen luona esim. kyläilee niin on omat vanhemmat. Äiti on kerran yrittänyt itsemurhaa jne. Silti lapsi määrättiin asumaan hänen luona. Hän lellii ja paapoo lasta, ettei tälle vain sattuisi mitään ja on lapsen kanssa vain neljän seinän sisällä. Lapsihan on ainoa mikä äidin pitää jotenkin järjissään ja elossa. Mutta mikä tuon hinta on? Lapsi menee kohta jo kouluun ja on aivan uusavuton ja kohta varmaan epäsosiaalinenkin kuten äitinsä, kun missään ei ikinä käydä kun mummolla.

Lue lisää

yh äidin niitä katkerana eteenpäin avuttoman vievänä. Kun mies on lähtenyt paremman naisen perään ja tehnyt parempia lapsia, niin kyllä se suututtaa, mutta mitäs ex vaimo temppuilee, oma vika. Ei kukaanm ies katsele nouhoa naista, joka hyllyy huoneesta toiseen laiskana.

huokaus3 kirjoitti:

Minun kirjoittamani tuolla yllä ei ollut ainekaan provo.. Liekkö tarkoitit jälkeistäni kirjoittajaa. Mutta kyllä, itsekin olen sitä mieltä että mieheni lapsen äiti on kyllä itsekin uusavuton, kun lapsikin on. Sitten lapsen äidillä on hyvin huono itsetunto eikä hänellä juurikaan ole kavereita/ystäviä, ainoat kenen luona esim. kyläilee niin on omat vanhemmat. Äiti on kerran yrittänyt itsemurhaa jne. Silti lapsi määrättiin asumaan hänen luona. Hän lellii ja paapoo lasta, ettei tälle vain sattuisi mitään ja on lapsen kanssa vain neljän seinän sisällä. Lapsihan on ainoa mikä äidin pitää jotenkin järjissään ja elossa. Mutta mikä tuon hinta on? Lapsi menee kohta jo kouluun ja on aivan uusavuton ja kohta varmaan epäsosiaalinenkin kuten äitinsä, kun missään ei ikinä käydä kun mummolla.

Lue lisää

lapsen äidistä kun et anna miehesi olla isä lapselleen. Jos äiti ei jaksa, tulisi isän ottaa enemmän osaa lapsensa elämään! Tajuatko, että syyllinen tässä ei ole tämä äiti vaan SINÄ ja miehesi. Jos noin olet huolissasi lapsesta ja tämän äidistä, ota osaa miehesi kanssa, pyytäkää lasta enemmän teille, viekää huvipuistoon, auttakaa. Aina on helppoa arvostella ja heittää kivillä, mutta mitä se oikeasti ketään auttaa? Apu ja ymmärrys se vasta ihmiseltä pokkaa vaatii. Nyt olet vaan ärsyttävä rivi-ihminen, et yhtään parempi kuin yksikään typerys.

... lukea täältä ajatuksia, joissa viha toisen lasta kohtaan on noin suuri. Tällöin tiedän, että en ole sentään yhtä raivoissani ja ahdistunut vaikka koen valtavaa syyllisyyttä välillä siitä että mieheni lapsi ärsyttää.

Lapsi on meillä JOKA IKINEN viikonloppu. Lapsi on kiinni isässään KOKO ajan. Ovat liimautuneina toisiinsa. Lapsi komentelee isäänsä JATKUVASTI tekemään kaiken hänen kanssaan, istumaan hänen vieressään kun hän syö keittiössä vaikka me olisimme olohuoneessa katsomassa televisiota tms. Ja mieheni kipittää sinne missä pikku prinsessa on.

Minä en ole asiaa paljon kommentoinut. Olen sivussa ja huomaamattomana jotta lapsi saisi kaiken mahdollisen huomion isältään. Mihin osaisin vetää rajan? Milloin voin sanoa asiasta?

En vihaa lasta, ymmärrän että lapsi on viaton ja minua kauhistuttavat joidenkin tähän viestiketjuun vastanneiden kommentit. Lapsista puhutaan paskoina ja joinain luonnonoikkuna jotka pitäisi teljetä kellariin. Kammottavaa. Kuitenkin ymmärrän vihan ja inhonkin tunteet. Tosiasia vain on, että jos on perheellisen ja "lapsellisen" miehen itselleen ottanut niin päätöksestään joutuu kantamaan vastuun! Lapsi tulee siinä mukana, lapsi on viaton eikä ole voinut vaikuttaa syntymäänsä.

kysymys, miksi miehesi täytyy syöttää sinulle tuollaista pajunköyttä että tapaa lastaan vain exän mieliksi? 1) eikö ota päähän että exä on vielä niinkin tärkeä 2) eikö tosiaan tuu mieleen että mies valehtelee kun yrittää olla sulle mieliksi ja oikeesti rakastaa lastaan ja kärsii kun ei "saa" nähdä useammin?

perhe elämää, kyttäämään ja kyselemään, jotta ex vaimo voi taas juoruta meidän ihanasta elämästä, kun sillä itellään ei ole. Rahaa kinuamaan se lapset laittaa. Huolethisi itse heidän tarpeistaan, mies ei ole mikään robotti,joka juoskee miten lapset haluu, vaan lasten on ymmärrettävä, että isällään on uusi elämä, uusi vaimo ja lapset, eih ole aikaa juosta heidän pillinsä mukaan. Ja kun harvoin näkee, niin sitä suuremmalla syyllä, lapsilla ei ole oikeutta juoksuttaa isäänsä. Muttta jos eivät ymmärrä sitä asiaa, niin minkä niille reppanoille voi. Ovat varmaan isoinakin isänsä kimpussa, kun ei osaa yhtään hoitaa omia asioitaan.

tulla pilaamaan meidän kirjoitti:

perhe elämää, kyttäämään ja kyselemään, jotta ex vaimo voi taas juoruta meidän ihanasta elämästä, kun sillä itellään ei ole. Rahaa kinuamaan se lapset laittaa. Huolethisi itse heidän tarpeistaan, mies ei ole mikään robotti,joka juoskee miten lapset haluu, vaan lasten on ymmärrettävä, että isällään on uusi elämä, uusi vaimo ja lapset, eih ole aikaa juosta heidän pillinsä mukaan. Ja kun harvoin näkee, niin sitä suuremmalla syyllä, lapsilla ei ole oikeutta juoksuttaa isäänsä. Muttta jos eivät ymmärrä sitä asiaa, niin minkä niille reppanoille voi. Ovat varmaan isoinakin isänsä kimpussa, kun ei osaa yhtään hoitaa omia asioitaan.

Lue lisää

Jos kerran mies juoksee ja hyppää, niin sittenhän asia on niin, eikä sinun marisemisesi auta.
Mitä jos huolehtisit omista asioistasi ja antaisit miehesi valittaa, jos katsoo tarpeelliseksi?
Kyllä lapset ovat usein vielä isoinakin isänsä kimpussa. Meidän lapset ainakin ovat, ja isä on tosi mielissään.

hassuttele! kirjoitti:

Jos kerran mies juoksee ja hyppää, niin sittenhän asia on niin, eikä sinun marisemisesi auta.
Mitä jos huolehtisit omista asioistasi ja antaisit miehesi valittaa, jos katsoo tarpeelliseksi?
Kyllä lapset ovat usein vielä isoinakin isänsä kimpussa. Meidän lapset ainakin ovat, ja isä on tosi mielissään.

Lue lisää

kanssakin on, mutta kun on ex vaimon tossun alla yhä, ja se eukko se vasta kärttynen ja pelottava on kun suuttuu. Sus siunakkoo, sieltä lentää astiat ja pölyhuiskut ikkunasta ja räävätön on suustaan että en ilkiä edes mennä sinne. Katkera on kun vein hänen miehen, mutta en väkisin, ihan ite se mies halusi muijansa jättää, niin luulen.

Varmasti rahaa kinuaa mokomat isältään vielä eläkeiässäkin, kun eivät halua töitä tehdä. Äitiinäs tulleet, laiskat saamattomat, mutta meillä on toinen ääni kellossa, ja yritän kaikkeni että lapset kasvavat hyviksi nuoriksi, mutta se on vaikeeta. Mutta on minun lapet mallina, ja he ovatkin hyviä esikuvia, säälittäville lapsille.

säälistä niiden lastensa kirjoitti:

kanssakin on, mutta kun on ex vaimon tossun alla yhä, ja se eukko se vasta kärttynen ja pelottava on kun suuttuu. Sus siunakkoo, sieltä lentää astiat ja pölyhuiskut ikkunasta ja räävätön on suustaan että en ilkiä edes mennä sinne. Katkera on kun vein hänen miehen, mutta en väkisin, ihan ite se mies halusi muijansa jättää, niin luulen.

Varmasti rahaa kinuaa mokomat isältään vielä eläkeiässäkin, kun eivät halua töitä tehdä. Äitiinäs tulleet, laiskat saamattomat, mutta meillä on toinen ääni kellossa, ja yritän kaikkeni että lapset kasvavat hyviksi nuoriksi, mutta se on vaikeeta. Mutta on minun lapet mallina, ja he ovatkin hyviä esikuvia, säälittäville lapsille.

Lue lisää

sä oletkin se sama vanha pelle.

hassuttele! kirjoitti:

sä oletkin se sama vanha pelle.

Aika hämmentävää lukea tätä viestiketjua.Äitipuolet taitaa ollakin "maineensa" veroisia; hirviöitä lapsipuolilleen..Miksi ihmeessä otitte miehen, jolla tämä lapsi/lapset "rasitteena"?? Luulitteko raukat,että mies hylkää lapsensa teidän vuoksenne??Olkaa nyt jumalauta aikuisia, älkääkä tuollaisia pentuja! Jos jouduttekin "sietämään" miehenne lasta kerran kuussa, tai joka toinen vkonloppu, niin paljonko se muka on?Ei kukaan käske teitä rakastamaan toisen lasta, mutta kohdelkaa sitä edes ihmisenä.Jos se on liian vaikeaa, niin eiköhän olisi parasta kaikille pistää ns kattilat jakoon ja elää yksin ,tai miehen kanssa jolla ei ennestään lapsia..?

Olen itse isäpuoli.Vaimollani on nyt teini-ikäinen tytär ed liitosta.Meillä on lisäksi yksi yhteinen lapsi.Ei elo ole aina juhlaa, mutta eteenpäin on menty.En voi rakastaa vaimoni tytärtä samoin ,kuten omaani.Mutta en myöskään vihaa häntä tai yritä tehdä hänen elostaan helvettiä.Olen vanhempi ja mielestäni oikeudenmukainen ja reilu, mutta en lepsu.Uskon että hänellä on kotona hyvä olla.Olkaa siis aikuisia ja "viisaita"..älkää purkako omaa tuskaanne ja pahaaoloa viattomiin lapsiin.Ei omiin, eikä toisten.

isä 1/2 kirjoitti:

Aika hämmentävää lukea tätä viestiketjua.Äitipuolet taitaa ollakin "maineensa" veroisia; hirviöitä lapsipuolilleen..Miksi ihmeessä otitte miehen, jolla tämä lapsi/lapset "rasitteena"?? Luulitteko raukat,että mies hylkää lapsensa teidän vuoksenne??Olkaa nyt jumalauta aikuisia, älkääkä tuollaisia pentuja! Jos jouduttekin "sietämään" miehenne lasta kerran kuussa, tai joka toinen vkonloppu, niin paljonko se muka on?Ei kukaan käske teitä rakastamaan toisen lasta, mutta kohdelkaa sitä edes ihmisenä.Jos se on liian vaikeaa, niin eiköhän olisi parasta kaikille pistää ns kattilat jakoon ja elää yksin ,tai miehen kanssa jolla ei ennestään lapsia..?

Olen itse isäpuoli.Vaimollani on nyt teini-ikäinen tytär ed liitosta.Meillä on lisäksi yksi yhteinen lapsi.Ei elo ole aina juhlaa, mutta eteenpäin on menty.En voi rakastaa vaimoni tytärtä samoin ,kuten omaani.Mutta en myöskään vihaa häntä tai yritä tehdä hänen elostaan helvettiä.Olen vanhempi ja mielestäni oikeudenmukainen ja reilu, mutta en lepsu.Uskon että hänellä on kotona hyvä olla.Olkaa siis aikuisia ja "viisaita"..älkää purkako omaa tuskaanne ja pahaaoloa viattomiin lapsiin.Ei omiin, eikä toisten.

Lue lisää

Tuntuu oikeastaan aika turhauttavalta edes kirjoittaa mitään kun on jo valmiiksi leimattu hirviöksi ja katkeraksi äitipuoleksi. Tilanne on kuitenkin ihan yhtä uuvuttava kaikille osapuolille. Itselläni elämässäni ihana mies josta ei haluaisi luopua, mutta joka toisen viikon myös hänen 6v lapsensa. Aluksi tuntui että mikäs tässä kun joka toinen viikko on sitä laatuaikaa kaksin ja joka toisen viikon saa vähän niinkuin jo harjoitella omia lapsia varten sitä vanhemmuutta. Mutta tilanne on kärjistynyt nyt tosi pahaksi. Mitta on tullut täyteen. En tiedä mistä johtuu, johtuuko sitten jostain katkeruudesta miehen entistä elämää kohtaan vai harmittaako se että elämä on nyt sidottua suomeen ja tähän paikkakuntaan lapsen takia vai mistä on kyse. Mutta kuten ensimmäinenkin kirjoittaja kirjoitti, vihaan tätä poikaa vaan päivä päivältä enemmän. Vihaan, vihaan, VIHAAN! Olen aina ollut lapsirakas ja kaikinpuolin kunnollinen nainen, mutta tuntuu että olen muuttumassa täydeksi hirviöksi. Pelottaa etten koskaan halua omiakaan lapsia vaikka aina tähän asti olen niitä toivonut. En siedä lasta silmissäni, jokainen inahduskin raivostuttaa. Tuntuu että lapsi vaan kiukuttelee koko ajan turhasta vaikka hänen elämänsä on kaikinpuolin hyvää, niin äidillään kuin isälläänkin. Molemmissa kodeissa häntä rakastetaan (paitsi viimeiset viikot äitipuoli on vihannut..) ja kaikkea on mitä tarvitsee, ja enemmänkin. Mutta joka päivä pitää kiukutella jostain ja olla niin vietävän tottelematon. Onko tuon ikäset vaan niin rasittavia vai mistä moinen johtuu? On vaikea selittää sitä tunnetta ulkopuoliselle. Ja äitien ja isien on sitä varmasti vaikea käsittää. Mutta mulla ei ole mitään tunnesidettä tähän lapseen. En ns. saa häneltä mitään mitä omat vanhempansa saavat: rakkautta, iloa onnistumisista, mitä kaikkea onnentunteita sitä nyt omasta lapsesta voikaan saada. Mutta mä olen pelkkä ulkopuolinen joka ei tule koskaan olemaan lapselle mitään. Tilanne luonnollisesti kiristää nyt kaikkien välejä kotona ja mies on ymmärrettävästi kohta valmis heittämään mut pihalle. Kertokaa hyvät ihmiset jos on mitään vinkkejä miten tästä voi vielä yhdessä selvitä. Meneekö tämä vaan ajan kanssa ohi? Itku kurkussa tässä kirjottelen ja mietin pitäiskö vaan tehdä palvelus lapselle ja lähteä. Olen jo irtisanonut itseni lapsen hoidosta kun mies on töissä koska tiedän etten jaksaisi olla lapselle mukava. Pitänee yrittää lapsiviikoilla tehdä enemmän varmaan omia juttuja ja pysyä poissa kotoa jos tilanne vaikka muutaman kuukauden kuluessa rauhoittuisi ja jaksaisin taas puuhastella lapsen kanssa kaikkea niinkuin alussa. Tuntuu vaan aika toivottomalta..

hiccups kirjoitti:

Tuntuu oikeastaan aika turhauttavalta edes kirjoittaa mitään kun on jo valmiiksi leimattu hirviöksi ja katkeraksi äitipuoleksi. Tilanne on kuitenkin ihan yhtä uuvuttava kaikille osapuolille. Itselläni elämässäni ihana mies josta ei haluaisi luopua, mutta joka toisen viikon myös hänen 6v lapsensa. Aluksi tuntui että mikäs tässä kun joka toinen viikko on sitä laatuaikaa kaksin ja joka toisen viikon saa vähän niinkuin jo harjoitella omia lapsia varten sitä vanhemmuutta. Mutta tilanne on kärjistynyt nyt tosi pahaksi. Mitta on tullut täyteen. En tiedä mistä johtuu, johtuuko sitten jostain katkeruudesta miehen entistä elämää kohtaan vai harmittaako se että elämä on nyt sidottua suomeen ja tähän paikkakuntaan lapsen takia vai mistä on kyse. Mutta kuten ensimmäinenkin kirjoittaja kirjoitti, vihaan tätä poikaa vaan päivä päivältä enemmän. Vihaan, vihaan, VIHAAN! Olen aina ollut lapsirakas ja kaikinpuolin kunnollinen nainen, mutta tuntuu että olen muuttumassa täydeksi hirviöksi. Pelottaa etten koskaan halua omiakaan lapsia vaikka aina tähän asti olen niitä toivonut. En siedä lasta silmissäni, jokainen inahduskin raivostuttaa. Tuntuu että lapsi vaan kiukuttelee koko ajan turhasta vaikka hänen elämänsä on kaikinpuolin hyvää, niin äidillään kuin isälläänkin. Molemmissa kodeissa häntä rakastetaan (paitsi viimeiset viikot äitipuoli on vihannut..) ja kaikkea on mitä tarvitsee, ja enemmänkin. Mutta joka päivä pitää kiukutella jostain ja olla niin vietävän tottelematon. Onko tuon ikäset vaan niin rasittavia vai mistä moinen johtuu? On vaikea selittää sitä tunnetta ulkopuoliselle. Ja äitien ja isien on sitä varmasti vaikea käsittää. Mutta mulla ei ole mitään tunnesidettä tähän lapseen. En ns. saa häneltä mitään mitä omat vanhempansa saavat: rakkautta, iloa onnistumisista, mitä kaikkea onnentunteita sitä nyt omasta lapsesta voikaan saada. Mutta mä olen pelkkä ulkopuolinen joka ei tule koskaan olemaan lapselle mitään. Tilanne luonnollisesti kiristää nyt kaikkien välejä kotona ja mies on ymmärrettävästi kohta valmis heittämään mut pihalle. Kertokaa hyvät ihmiset jos on mitään vinkkejä miten tästä voi vielä yhdessä selvitä. Meneekö tämä vaan ajan kanssa ohi? Itku kurkussa tässä kirjottelen ja mietin pitäiskö vaan tehdä palvelus lapselle ja lähteä. Olen jo irtisanonut itseni lapsen hoidosta kun mies on töissä koska tiedän etten jaksaisi olla lapselle mukava. Pitänee yrittää lapsiviikoilla tehdä enemmän varmaan omia juttuja ja pysyä poissa kotoa jos tilanne vaikka muutaman kuukauden kuluessa rauhoittuisi ja jaksaisin taas puuhastella lapsen kanssa kaikkea niinkuin alussa. Tuntuu vaan aika toivottomalta..

Lue lisää

kotileikistänne tule mitään, kun sinusta ei ole leikkimään. Ei kaikista ole.
Hanki itsellesi elämä - jostakin ihan muualta.

hiccups kirjoitti:

Tuntuu oikeastaan aika turhauttavalta edes kirjoittaa mitään kun on jo valmiiksi leimattu hirviöksi ja katkeraksi äitipuoleksi. Tilanne on kuitenkin ihan yhtä uuvuttava kaikille osapuolille. Itselläni elämässäni ihana mies josta ei haluaisi luopua, mutta joka toisen viikon myös hänen 6v lapsensa. Aluksi tuntui että mikäs tässä kun joka toinen viikko on sitä laatuaikaa kaksin ja joka toisen viikon saa vähän niinkuin jo harjoitella omia lapsia varten sitä vanhemmuutta. Mutta tilanne on kärjistynyt nyt tosi pahaksi. Mitta on tullut täyteen. En tiedä mistä johtuu, johtuuko sitten jostain katkeruudesta miehen entistä elämää kohtaan vai harmittaako se että elämä on nyt sidottua suomeen ja tähän paikkakuntaan lapsen takia vai mistä on kyse. Mutta kuten ensimmäinenkin kirjoittaja kirjoitti, vihaan tätä poikaa vaan päivä päivältä enemmän. Vihaan, vihaan, VIHAAN! Olen aina ollut lapsirakas ja kaikinpuolin kunnollinen nainen, mutta tuntuu että olen muuttumassa täydeksi hirviöksi. Pelottaa etten koskaan halua omiakaan lapsia vaikka aina tähän asti olen niitä toivonut. En siedä lasta silmissäni, jokainen inahduskin raivostuttaa. Tuntuu että lapsi vaan kiukuttelee koko ajan turhasta vaikka hänen elämänsä on kaikinpuolin hyvää, niin äidillään kuin isälläänkin. Molemmissa kodeissa häntä rakastetaan (paitsi viimeiset viikot äitipuoli on vihannut..) ja kaikkea on mitä tarvitsee, ja enemmänkin. Mutta joka päivä pitää kiukutella jostain ja olla niin vietävän tottelematon. Onko tuon ikäset vaan niin rasittavia vai mistä moinen johtuu? On vaikea selittää sitä tunnetta ulkopuoliselle. Ja äitien ja isien on sitä varmasti vaikea käsittää. Mutta mulla ei ole mitään tunnesidettä tähän lapseen. En ns. saa häneltä mitään mitä omat vanhempansa saavat: rakkautta, iloa onnistumisista, mitä kaikkea onnentunteita sitä nyt omasta lapsesta voikaan saada. Mutta mä olen pelkkä ulkopuolinen joka ei tule koskaan olemaan lapselle mitään. Tilanne luonnollisesti kiristää nyt kaikkien välejä kotona ja mies on ymmärrettävästi kohta valmis heittämään mut pihalle. Kertokaa hyvät ihmiset jos on mitään vinkkejä miten tästä voi vielä yhdessä selvitä. Meneekö tämä vaan ajan kanssa ohi? Itku kurkussa tässä kirjottelen ja mietin pitäiskö vaan tehdä palvelus lapselle ja lähteä. Olen jo irtisanonut itseni lapsen hoidosta kun mies on töissä koska tiedän etten jaksaisi olla lapselle mukava. Pitänee yrittää lapsiviikoilla tehdä enemmän varmaan omia juttuja ja pysyä poissa kotoa jos tilanne vaikka muutaman kuukauden kuluessa rauhoittuisi ja jaksaisin taas puuhastella lapsen kanssa kaikkea niinkuin alussa. Tuntuu vaan aika toivottomalta..

Lue lisää

Luin tuota tekstiäsi, kuin omaani. Meillä siis käy myös mieheni lapset, joista toinen ei ole mieheni oma. En voi sietää tätä lasta. Nyt alkanut tilanne rauhoittua, mutta 6-v ikäisenä kiukutteli koko ajan. En jaksanut enkä kestänyt.

Itse olen käynyt juttelemassa asiasta muualla ja saanut neuvoja tilanteeseen. Vihani lasta kohtaa on todella voimakas ja välillä tuntui etten hallitse sitä ollenkaan.

Minulle neuvottiin olemaan vain. Ei sun tarvii lapsen kanssa leikkiä, ei passata, ei laittaa ruokaa ei mitään ole vain. Ole neutraali. Jos lapsi kysyy, vastaa. Muuta ei tarvitse jutella. Ei sun tarvii, sillä on isä ja äiti. Tunteet sitten ajan mittaan alkaa laantua, kun lapsen käytöskin iän myötä muuttuu.

Vihaan tuota mieheni lasta; vihaan ja VIHAAN kuten sinäkin, mutta olen vain. Se vaikka kuinka ällöttää, rakastan miestäni silti. Ehkä joskus jos yhteisen lapsen saamme ymmärrän vanhemmuutta huomattavasti paremmin. Mutta tämä lapsi on saanut minut ajattelemaan samalla lailla kuten sinutkin; en tiedä enää haluanko lapsia?

Ja tuolla ylemmälle miehelle joka kirjoitti, että olisit miettinyt seurustelun alkuvaiheessa, että miehellä on lapsi. Ei se nyt ihan niin mene..ihmiset muuttuu..vaikka ne lapset olisi kuinka prinsessoja alussa, voi tilanne olla vuoden päästä ihan toisenlainen.

helppoa kirjoitti:

Luin tuota tekstiäsi, kuin omaani. Meillä siis käy myös mieheni lapset, joista toinen ei ole mieheni oma. En voi sietää tätä lasta. Nyt alkanut tilanne rauhoittua, mutta 6-v ikäisenä kiukutteli koko ajan. En jaksanut enkä kestänyt.

Itse olen käynyt juttelemassa asiasta muualla ja saanut neuvoja tilanteeseen. Vihani lasta kohtaa on todella voimakas ja välillä tuntui etten hallitse sitä ollenkaan.

Minulle neuvottiin olemaan vain. Ei sun tarvii lapsen kanssa leikkiä, ei passata, ei laittaa ruokaa ei mitään ole vain. Ole neutraali. Jos lapsi kysyy, vastaa. Muuta ei tarvitse jutella. Ei sun tarvii, sillä on isä ja äiti. Tunteet sitten ajan mittaan alkaa laantua, kun lapsen käytöskin iän myötä muuttuu.

Vihaan tuota mieheni lasta; vihaan ja VIHAAN kuten sinäkin, mutta olen vain. Se vaikka kuinka ällöttää, rakastan miestäni silti. Ehkä joskus jos yhteisen lapsen saamme ymmärrän vanhemmuutta huomattavasti paremmin. Mutta tämä lapsi on saanut minut ajattelemaan samalla lailla kuten sinutkin; en tiedä enää haluanko lapsia?

Ja tuolla ylemmälle miehelle joka kirjoitti, että olisit miettinyt seurustelun alkuvaiheessa, että miehellä on lapsi. Ei se nyt ihan niin mene..ihmiset muuttuu..vaikka ne lapset olisi kuinka prinsessoja alussa, voi tilanne olla vuoden päästä ihan toisenlainen.

Lue lisää

mikähän siinä onkin, että jotkut äidit ne ei vaan osaa toimia oikein lastensa kanssa! Minun lapseni on kauniisti käyttäytyviä ja ihania, mutta miehen tosi ällöjä. Tietää sen itsekin, sillä sanon aika suoraan mitä ajattelen. Kova kometo heille, mutta se ei aina auta. Mies on asiallinen, mutta hänen exänsä aivan käsittämättömän alkeellinen. Sellaset lapset millanen äiti. Minä yritän heitä tässä kouluttaa, mutta ei mene oppi perille ei mene.

helppoa kirjoitti:

Luin tuota tekstiäsi, kuin omaani. Meillä siis käy myös mieheni lapset, joista toinen ei ole mieheni oma. En voi sietää tätä lasta. Nyt alkanut tilanne rauhoittua, mutta 6-v ikäisenä kiukutteli koko ajan. En jaksanut enkä kestänyt.

Itse olen käynyt juttelemassa asiasta muualla ja saanut neuvoja tilanteeseen. Vihani lasta kohtaa on todella voimakas ja välillä tuntui etten hallitse sitä ollenkaan.

Minulle neuvottiin olemaan vain. Ei sun tarvii lapsen kanssa leikkiä, ei passata, ei laittaa ruokaa ei mitään ole vain. Ole neutraali. Jos lapsi kysyy, vastaa. Muuta ei tarvitse jutella. Ei sun tarvii, sillä on isä ja äiti. Tunteet sitten ajan mittaan alkaa laantua, kun lapsen käytöskin iän myötä muuttuu.

Vihaan tuota mieheni lasta; vihaan ja VIHAAN kuten sinäkin, mutta olen vain. Se vaikka kuinka ällöttää, rakastan miestäni silti. Ehkä joskus jos yhteisen lapsen saamme ymmärrän vanhemmuutta huomattavasti paremmin. Mutta tämä lapsi on saanut minut ajattelemaan samalla lailla kuten sinutkin; en tiedä enää haluanko lapsia?

Ja tuolla ylemmälle miehelle joka kirjoitti, että olisit miettinyt seurustelun alkuvaiheessa, että miehellä on lapsi. Ei se nyt ihan niin mene..ihmiset muuttuu..vaikka ne lapset olisi kuinka prinsessoja alussa, voi tilanne olla vuoden päästä ihan toisenlainen.

Lue lisää

sanoit. Muutaman vuosikymmenen kuluttua sinä ja ukkosi olette jo muuttuneet mullaksi.
Mutta vanhemman ja lapsen suhde ei muutu: lapsi on edelleen isänsä lapsi ja isä lapsensa isä. Lapsi perii isänsä ja vie ehkä kukkia hänen haudalleen, ellet ole onnistunut pilaamaan heidän välejään tragikoomisella vihaamisellasi.
Tuollainen pieneen lapseen kohdistuva viha ei ole normaalia. Olet nuppihoidon tarpeessa.

helppoa kirjoitti:

Luin tuota tekstiäsi, kuin omaani. Meillä siis käy myös mieheni lapset, joista toinen ei ole mieheni oma. En voi sietää tätä lasta. Nyt alkanut tilanne rauhoittua, mutta 6-v ikäisenä kiukutteli koko ajan. En jaksanut enkä kestänyt.

Itse olen käynyt juttelemassa asiasta muualla ja saanut neuvoja tilanteeseen. Vihani lasta kohtaa on todella voimakas ja välillä tuntui etten hallitse sitä ollenkaan.

Minulle neuvottiin olemaan vain. Ei sun tarvii lapsen kanssa leikkiä, ei passata, ei laittaa ruokaa ei mitään ole vain. Ole neutraali. Jos lapsi kysyy, vastaa. Muuta ei tarvitse jutella. Ei sun tarvii, sillä on isä ja äiti. Tunteet sitten ajan mittaan alkaa laantua, kun lapsen käytöskin iän myötä muuttuu.

Vihaan tuota mieheni lasta; vihaan ja VIHAAN kuten sinäkin, mutta olen vain. Se vaikka kuinka ällöttää, rakastan miestäni silti. Ehkä joskus jos yhteisen lapsen saamme ymmärrän vanhemmuutta huomattavasti paremmin. Mutta tämä lapsi on saanut minut ajattelemaan samalla lailla kuten sinutkin; en tiedä enää haluanko lapsia?

Ja tuolla ylemmälle miehelle joka kirjoitti, että olisit miettinyt seurustelun alkuvaiheessa, että miehellä on lapsi. Ei se nyt ihan niin mene..ihmiset muuttuu..vaikka ne lapset olisi kuinka prinsessoja alussa, voi tilanne olla vuoden päästä ihan toisenlainen.

Lue lisää

Yhteistä taivalta yli 10vuotta ja lapsi (melkein aikuinen) ärsyttää vieläkin..
Ihan normilapsi, mutta häntä ei vain jaksaisi! Omakin rasittaa, mutta rakkaus omaan on jotain niin suurta,että sen kestää.. Yritän olla neutraali mieheni lasta kohtaan ja olla ystävällinen. Mutta olen ikäväkseni huomannut, että omalta lapseltani siedän paljonpaljon enemmän. :( Melko raadollista ja ehkäpä koko äitipuolius on luonnotonta! Säälin myös mieheni lasta,enkä haluaisi omani joutuvan kokemaan samaa. Järjellä ymmärrän, mutta tunteella en!
Oikeasti odotan innolla päivää, jolloin hän muuttaa omilleen.

hiccups kirjoitti:

Tuntuu oikeastaan aika turhauttavalta edes kirjoittaa mitään kun on jo valmiiksi leimattu hirviöksi ja katkeraksi äitipuoleksi. Tilanne on kuitenkin ihan yhtä uuvuttava kaikille osapuolille. Itselläni elämässäni ihana mies josta ei haluaisi luopua, mutta joka toisen viikon myös hänen 6v lapsensa. Aluksi tuntui että mikäs tässä kun joka toinen viikko on sitä laatuaikaa kaksin ja joka toisen viikon saa vähän niinkuin jo harjoitella omia lapsia varten sitä vanhemmuutta. Mutta tilanne on kärjistynyt nyt tosi pahaksi. Mitta on tullut täyteen. En tiedä mistä johtuu, johtuuko sitten jostain katkeruudesta miehen entistä elämää kohtaan vai harmittaako se että elämä on nyt sidottua suomeen ja tähän paikkakuntaan lapsen takia vai mistä on kyse. Mutta kuten ensimmäinenkin kirjoittaja kirjoitti, vihaan tätä poikaa vaan päivä päivältä enemmän. Vihaan, vihaan, VIHAAN! Olen aina ollut lapsirakas ja kaikinpuolin kunnollinen nainen, mutta tuntuu että olen muuttumassa täydeksi hirviöksi. Pelottaa etten koskaan halua omiakaan lapsia vaikka aina tähän asti olen niitä toivonut. En siedä lasta silmissäni, jokainen inahduskin raivostuttaa. Tuntuu että lapsi vaan kiukuttelee koko ajan turhasta vaikka hänen elämänsä on kaikinpuolin hyvää, niin äidillään kuin isälläänkin. Molemmissa kodeissa häntä rakastetaan (paitsi viimeiset viikot äitipuoli on vihannut..) ja kaikkea on mitä tarvitsee, ja enemmänkin. Mutta joka päivä pitää kiukutella jostain ja olla niin vietävän tottelematon. Onko tuon ikäset vaan niin rasittavia vai mistä moinen johtuu? On vaikea selittää sitä tunnetta ulkopuoliselle. Ja äitien ja isien on sitä varmasti vaikea käsittää. Mutta mulla ei ole mitään tunnesidettä tähän lapseen. En ns. saa häneltä mitään mitä omat vanhempansa saavat: rakkautta, iloa onnistumisista, mitä kaikkea onnentunteita sitä nyt omasta lapsesta voikaan saada. Mutta mä olen pelkkä ulkopuolinen joka ei tule koskaan olemaan lapselle mitään. Tilanne luonnollisesti kiristää nyt kaikkien välejä kotona ja mies on ymmärrettävästi kohta valmis heittämään mut pihalle. Kertokaa hyvät ihmiset jos on mitään vinkkejä miten tästä voi vielä yhdessä selvitä. Meneekö tämä vaan ajan kanssa ohi? Itku kurkussa tässä kirjottelen ja mietin pitäiskö vaan tehdä palvelus lapselle ja lähteä. Olen jo irtisanonut itseni lapsen hoidosta kun mies on töissä koska tiedän etten jaksaisi olla lapselle mukava. Pitänee yrittää lapsiviikoilla tehdä enemmän varmaan omia juttuja ja pysyä poissa kotoa jos tilanne vaikka muutaman kuukauden kuluessa rauhoittuisi ja jaksaisin taas puuhastella lapsen kanssa kaikkea niinkuin alussa. Tuntuu vaan aika toivottomalta..

Lue lisää

pelkkä ulkopuolinen,joka ei tule saamaan lapselta koskaan mitään.Kyllä sitä tunnesidettä voi ainakin yrittää luoda siihen kumppaninkin lapseen,vaikket miksikään äitipuoleksi haaveilisikaan tulevasi.Olen pikkuhiljaa luonut suhdetta mieheni lapseen ja on hyvin palkitsevaa ne pienet jutut jota lapselta saa.Tulee välillä syliin istumaan ja on selvästi iloissaan kun nähdään,kun hän tulee meille.

isä 1/2 kirjoitti:

Aika hämmentävää lukea tätä viestiketjua.Äitipuolet taitaa ollakin "maineensa" veroisia; hirviöitä lapsipuolilleen..Miksi ihmeessä otitte miehen, jolla tämä lapsi/lapset "rasitteena"?? Luulitteko raukat,että mies hylkää lapsensa teidän vuoksenne??Olkaa nyt jumalauta aikuisia, älkääkä tuollaisia pentuja! Jos jouduttekin "sietämään" miehenne lasta kerran kuussa, tai joka toinen vkonloppu, niin paljonko se muka on?Ei kukaan käske teitä rakastamaan toisen lasta, mutta kohdelkaa sitä edes ihmisenä.Jos se on liian vaikeaa, niin eiköhän olisi parasta kaikille pistää ns kattilat jakoon ja elää yksin ,tai miehen kanssa jolla ei ennestään lapsia..?

Olen itse isäpuoli.Vaimollani on nyt teini-ikäinen tytär ed liitosta.Meillä on lisäksi yksi yhteinen lapsi.Ei elo ole aina juhlaa, mutta eteenpäin on menty.En voi rakastaa vaimoni tytärtä samoin ,kuten omaani.Mutta en myöskään vihaa häntä tai yritä tehdä hänen elostaan helvettiä.Olen vanhempi ja mielestäni oikeudenmukainen ja reilu, mutta en lepsu.Uskon että hänellä on kotona hyvä olla.Olkaa siis aikuisia ja "viisaita"..älkää purkako omaa tuskaanne ja pahaaoloa viattomiin lapsiin.Ei omiin, eikä toisten.

Lue lisää

tuli ihan minun ajatuksia. Järkyttyneenä olen lukenut näitä juttuja. Mihelläni on lapsia ja en heitä aivan rakasta ja on päiviä että koean huonoa omaa tuntoa, mutta näitä tekstejä lukiessa en taida olla lainkaan huono isän avopuoliso..huh huh.
Kyllä isällä on oikeus ja myös velvollisuus kasvattaa ja nähdä lapsiaan. Mikään ei voi olla niin rakasta kuin omat lapset. Its tiedän että miehelleni lapset ovat kaikki kaikessa ja niin se kuuluukin olla vaikka ruusuilla ei aina tanssita. Yritän vain parhaani mukaan olla vanhempi kodissamme, kasvattaa, opettaa tukea ja antaa rakkautta ja turvaa ja niin kaikkien pitäisi tehdä on sitten äiti, isä tai mikä puolikas vain.

säälistä niiden lastensa kirjoitti:

kanssakin on, mutta kun on ex vaimon tossun alla yhä, ja se eukko se vasta kärttynen ja pelottava on kun suuttuu. Sus siunakkoo, sieltä lentää astiat ja pölyhuiskut ikkunasta ja räävätön on suustaan että en ilkiä edes mennä sinne. Katkera on kun vein hänen miehen, mutta en väkisin, ihan ite se mies halusi muijansa jättää, niin luulen.

Varmasti rahaa kinuaa mokomat isältään vielä eläkeiässäkin, kun eivät halua töitä tehdä. Äitiinäs tulleet, laiskat saamattomat, mutta meillä on toinen ääni kellossa, ja yritän kaikkeni että lapset kasvavat hyviksi nuoriksi, mutta se on vaikeeta. Mutta on minun lapet mallina, ja he ovatkin hyviä esikuvia, säälittäville lapsille.

Lue lisää

on miehen kanssa omat rahat, omat tilit. Minulle ei kuulu miten hän rahansa käyttää lapsiin. Tottakai ostan itsekkin heille joskus jotain, mutta on isän oma asia miten hän omat rahansa käyttää. Totta tietty et joku järki on pidettävä ettei hemmottele lapsia pilalle, niin etteivät osaa aikuisina itse työllä rahaa ansaita.
Olen itse ollut aina isän tyttö. Vaikka olen aikuinen niin olen huomannut että isäni on minulle erityisen tärkeä, kaipaan hänen kanssa tekemistä ja autan häntä mielelläni asioissa miten voin ym. Isä taas pitää minuun tiiviistikin yhteyttä, meillä on samanlaisia kiinnostuksen kohteita ym. Että ymmärrän myös sen että joskus tyttärella ja isällä ovat hyvin lämpimät välit ja isä kokee tyttöntä ainutlaatuisena.

isä 1/2 kirjoitti:

Aika hämmentävää lukea tätä viestiketjua.Äitipuolet taitaa ollakin "maineensa" veroisia; hirviöitä lapsipuolilleen..Miksi ihmeessä otitte miehen, jolla tämä lapsi/lapset "rasitteena"?? Luulitteko raukat,että mies hylkää lapsensa teidän vuoksenne??Olkaa nyt jumalauta aikuisia, älkääkä tuollaisia pentuja! Jos jouduttekin "sietämään" miehenne lasta kerran kuussa, tai joka toinen vkonloppu, niin paljonko se muka on?Ei kukaan käske teitä rakastamaan toisen lasta, mutta kohdelkaa sitä edes ihmisenä.Jos se on liian vaikeaa, niin eiköhän olisi parasta kaikille pistää ns kattilat jakoon ja elää yksin ,tai miehen kanssa jolla ei ennestään lapsia..?

Olen itse isäpuoli.Vaimollani on nyt teini-ikäinen tytär ed liitosta.Meillä on lisäksi yksi yhteinen lapsi.Ei elo ole aina juhlaa, mutta eteenpäin on menty.En voi rakastaa vaimoni tytärtä samoin ,kuten omaani.Mutta en myöskään vihaa häntä tai yritä tehdä hänen elostaan helvettiä.Olen vanhempi ja mielestäni oikeudenmukainen ja reilu, mutta en lepsu.Uskon että hänellä on kotona hyvä olla.Olkaa siis aikuisia ja "viisaita"..älkää purkako omaa tuskaanne ja pahaaoloa viattomiin lapsiin.Ei omiin, eikä toisten.

Lue lisää

Kun lapset on meillä lähes aina (lomilla äitinsä luona, jos ovat). Äiti on rapajuoppo ja suvun silmissä hyvä ihminen kun on nämä ihanat lapset saanut tehtyä. Yhteisiä lapsia meille ei mieheni halunnut, ainoastaan nämä. Suhteemme alussa ilmoitti että nämä eivät tule mukana, oli jättämässä talonsa ja omaisuutensa täysin exälle jotta tämä huolehtisi lapsista. Sossut ilmoitti että homma kusee toisessa päässä joten nämä lapsoset ovat asuneet meillä jo 5 vuotta. Viha on aina pinnassa kun tietää mitä on menettänyt tässä suhteessa (ei enää omia lapsia näiden lisäksi) jotan taloa tässä olen tselleni netistä etsinyt ja lapsetonta miestä toivon joskus saavani elämääni. Ihmiset ympärillä eivät ymmärrä naisen tunteita, menetettyä aikaa ja mahdollista lapsettomuutta. Kuinka sattuukaan kun miehen sukulaiset vertaavat vaikka ulkonäöltään näitä tenavia äitiinsä. Tahdon minäkin omien piirteideni siirtyvän lapsiini kun saisin siihen tilaisuuden. Olen kateellinen, mustasukkainen ja vihainen. Mieheni minulle kelpaisi vaan ei nämä tenavat.

isä 1/2 kirjoitti:

Aika hämmentävää lukea tätä viestiketjua.Äitipuolet taitaa ollakin "maineensa" veroisia; hirviöitä lapsipuolilleen..Miksi ihmeessä otitte miehen, jolla tämä lapsi/lapset "rasitteena"?? Luulitteko raukat,että mies hylkää lapsensa teidän vuoksenne??Olkaa nyt jumalauta aikuisia, älkääkä tuollaisia pentuja! Jos jouduttekin "sietämään" miehenne lasta kerran kuussa, tai joka toinen vkonloppu, niin paljonko se muka on?Ei kukaan käske teitä rakastamaan toisen lasta, mutta kohdelkaa sitä edes ihmisenä.Jos se on liian vaikeaa, niin eiköhän olisi parasta kaikille pistää ns kattilat jakoon ja elää yksin ,tai miehen kanssa jolla ei ennestään lapsia..?

Olen itse isäpuoli.Vaimollani on nyt teini-ikäinen tytär ed liitosta.Meillä on lisäksi yksi yhteinen lapsi.Ei elo ole aina juhlaa, mutta eteenpäin on menty.En voi rakastaa vaimoni tytärtä samoin ,kuten omaani.Mutta en myöskään vihaa häntä tai yritä tehdä hänen elostaan helvettiä.Olen vanhempi ja mielestäni oikeudenmukainen ja reilu, mutta en lepsu.Uskon että hänellä on kotona hyvä olla.Olkaa siis aikuisia ja "viisaita"..älkää purkako omaa tuskaanne ja pahaaoloa viattomiin lapsiin.Ei omiin, eikä toisten.

Lue lisää

Tämän palstan äitipuolet eivät edusta kaikkia äitipuolia. Äidit kokevat omia lapsiaan kohtaan ihan kaikenlaisia tunteita, mutta he eivät saa nimitystä PAHA ÄITI!! Jos biologinen äiti kokee vihaa, raivoa ja kaikkea omaa lastaan kohtaan, niin sitä ei ihmetellä, vaan sitä YMMÄRRETÄÄN! Äitiä yritetään auttaa ja tukea, mutta jos äitipuoli kokee samoja tunteita, niin hänet leimataan oitis pahaksi ihmiseksi.

Onhan se totuus, että olipa ne kakarat omia tai toisten, niin kyllä ne koettelee ja osaa olla toisinaan helvetin ärsyttäviä. Kukapa biologinen vanhempi ei olisi joskus ajatellut, että olisipa joku palautusluukku, johon riiviöt voisi palauttaa.

hiccups kirjoitti:

Tuntuu oikeastaan aika turhauttavalta edes kirjoittaa mitään kun on jo valmiiksi leimattu hirviöksi ja katkeraksi äitipuoleksi. Tilanne on kuitenkin ihan yhtä uuvuttava kaikille osapuolille. Itselläni elämässäni ihana mies josta ei haluaisi luopua, mutta joka toisen viikon myös hänen 6v lapsensa. Aluksi tuntui että mikäs tässä kun joka toinen viikko on sitä laatuaikaa kaksin ja joka toisen viikon saa vähän niinkuin jo harjoitella omia lapsia varten sitä vanhemmuutta. Mutta tilanne on kärjistynyt nyt tosi pahaksi. Mitta on tullut täyteen. En tiedä mistä johtuu, johtuuko sitten jostain katkeruudesta miehen entistä elämää kohtaan vai harmittaako se että elämä on nyt sidottua suomeen ja tähän paikkakuntaan lapsen takia vai mistä on kyse. Mutta kuten ensimmäinenkin kirjoittaja kirjoitti, vihaan tätä poikaa vaan päivä päivältä enemmän. Vihaan, vihaan, VIHAAN! Olen aina ollut lapsirakas ja kaikinpuolin kunnollinen nainen, mutta tuntuu että olen muuttumassa täydeksi hirviöksi. Pelottaa etten koskaan halua omiakaan lapsia vaikka aina tähän asti olen niitä toivonut. En siedä lasta silmissäni, jokainen inahduskin raivostuttaa. Tuntuu että lapsi vaan kiukuttelee koko ajan turhasta vaikka hänen elämänsä on kaikinpuolin hyvää, niin äidillään kuin isälläänkin. Molemmissa kodeissa häntä rakastetaan (paitsi viimeiset viikot äitipuoli on vihannut..) ja kaikkea on mitä tarvitsee, ja enemmänkin. Mutta joka päivä pitää kiukutella jostain ja olla niin vietävän tottelematon. Onko tuon ikäset vaan niin rasittavia vai mistä moinen johtuu? On vaikea selittää sitä tunnetta ulkopuoliselle. Ja äitien ja isien on sitä varmasti vaikea käsittää. Mutta mulla ei ole mitään tunnesidettä tähän lapseen. En ns. saa häneltä mitään mitä omat vanhempansa saavat: rakkautta, iloa onnistumisista, mitä kaikkea onnentunteita sitä nyt omasta lapsesta voikaan saada. Mutta mä olen pelkkä ulkopuolinen joka ei tule koskaan olemaan lapselle mitään. Tilanne luonnollisesti kiristää nyt kaikkien välejä kotona ja mies on ymmärrettävästi kohta valmis heittämään mut pihalle. Kertokaa hyvät ihmiset jos on mitään vinkkejä miten tästä voi vielä yhdessä selvitä. Meneekö tämä vaan ajan kanssa ohi? Itku kurkussa tässä kirjottelen ja mietin pitäiskö vaan tehdä palvelus lapselle ja lähteä. Olen jo irtisanonut itseni lapsen hoidosta kun mies on töissä koska tiedän etten jaksaisi olla lapselle mukava. Pitänee yrittää lapsiviikoilla tehdä enemmän varmaan omia juttuja ja pysyä poissa kotoa jos tilanne vaikka muutaman kuukauden kuluessa rauhoittuisi ja jaksaisin taas puuhastella lapsen kanssa kaikkea niinkuin alussa. Tuntuu vaan aika toivottomalta..

Lue lisää

Lapsi nostaa sinussa paljon negatiivisia tunteita pintaan. Ensimmäinen asia, joka sun tulee käsittää on se, että kyse ei ole lainkaan lapsesta, vaan vain sinusta! Se viha, joka sinusta nousee, on sinun omaa vihaasi.. jota sinun tulee alkaa kuunnella. Oletko lapsena joutunut patomaan vihasi? Onko sinua kaltoinkohdeltu? Nämä tunteet liittyy sinuun ja sinun lapsuuteesi. Tuo 6vee muistuttaa sinua sinun omasta lapsuudestasi ja nostaa niitä tunteita sinussa.

MInä olen ollut mieheni kanssa kohta 7 vuotta. Kun aloimme olla yhdessä, mieheni tytär oli 12 vuotias tosi veemäinen kapinoiva teini. Aluksi yritin miellyttää ja olla kaikin tavoin kiva. Teini ärsytti ja ärsytti lisää. Minussa alkoi tunteet nousta.. tosi voimakasta raivoa!! Usean vuoden ajan otettiin yhteen ja riideltiin mitä naurettavimmista asioista. Minä olin elänyt isossa perheessä, jossa ei ollut tilaa tunteille ja normaalille kasvulle. Minun piti käydä teini ikäni läpi tämän teinin kanssa. Talossa olikin siis kaksi teini useamman vuoden ajan. En olisi ikinä uskonut, että voisin käyttäytyä niin kuin käyttäydyin. Se vaan tapahtui ja jollain tasolla se tuntui hyvältä ja oikealtakin.

Tiedän miltä tuntuu kun sisäinen hirviö astuu esiin. Se on jokin piilotettu pimeä puoli itsestä, jonka ei ole tiennyt edes olevan olemassa. Olen kokenut niin syvää vihaa tätä teiniä kohtaan, että sanoin on mahdotonta kuvailla sitä. Olen kokenut niin alhaisia ajatuksia ja tunteita, että niitä on turha kertoa. Tämä teini on toki ollut todella veemäinen, mutta se ei poista vastuuta minulta.

Näin jälkeenpäin kun katselen tilannetta, niin kaikella oli hyvä tarkoitus. MInä kävin murrosiän. MInä eheydyin ja kasvoin aikuiseksi. Teini erittäin hemmoteltu, totaalisen pirullinen, itsekäs, omahyväinen ja laiska. Hän sai takaisin ihan samaa mitä oli itse. Oman lääkkeen maistaminen olikin usein tosi karvasti, mutta niin opettavaista. Teinistä kasvoin kovan koulun ja syvällisten keskustelujen myötä kunnon ihminen.

Älä eroa hyvästi miehestä, vaan ota härkää sarvista ja rupea työstämään omia ongelmiasi! Kirjoita tunteesi paperille, lue kirjoja, mene henkisen kasvun kurssille.. tee mitä tahansa mikä auttaa sinua työstämään tätä viha ongelmaasi. Jos et työstä tätä, niin tule vihaamaan omaakin lastasi, koska kyse ei ole lapsesta vaan sinusta.

todella paskat provot sen kun jatkuu.
Hanki se sauva !!!!

Ethän sinä voi toimia noin sentään! Omassa kodissasi voit, mutta se mitä äiti tekee siellä omassa kotonaan, on aivan hänen oma asiansa. Ei hänen tarvitsekaan ottaa vihkoasi kuuleviin korviinsa! Ethän itsekään ottaisi neuvoja häneltä vastaan. Et siis voi määrätä hänen tekemisiään, mutta omassa kotonasi voitte yhdessä puolison kanssa sopia, miten teillä toimitaan, ja pitää siitä tiukasti kiinni. Ystävälliseen sävyyn tietenkin on parempi yrittää, vaikka ymmärrän, inhosi ja jopa vihasi. Itsekin syyllistyn siihen, vaikka sitä kuinka pyörittelisin.Lopputulos on se, että "veri on vettä sakeampaa", neutraali suhtautuminen lapsipuoliini on auttanut, mutta ei tietenkään tehnyt elämästä täydellistä. Muista ottaa myös aikaa itsellesi ja olla ihan itsekäs (hemmotella itseäsi) ettet näänny. Me naiset otamme niin helposti johtoroolin, että siitä pitää osata myös hypätä pois, lapsipuolella on omat vanhemmat, joille kuuluu heidän lapsestaan huolehtiminen pääasiassa. Elleivät he siihen pysty, pitäydy sellaisissa säännöissä, kuin koet, että itse haluat homman kotonasi toimivan. Minä en ota lapsen äitiin mitään kontaktia, koska en halua. Eikä minun tarvitse. Sen saa isä hoitaa, minä hoidan kontaktit oman lapseni isän kanssa, eikä nykyinen avomieheni ole hänkään eksäni kanssa tekemisissä. Myöskään anopit ja apet eivät saa sotkeutua meidän asioihimme, eivät ne heille kuulu!

lapsia, nuoria ja myöhemmin terapioissa kulkevia aikuisia.
Avioerot pirstovat lapsen elämän kivijalan. Ihminen on ottanut viisauden omiin käsiin ja tulokset näkyvät yhteiskunnassamme. Perhettä ei enää arvosteta, eikä parisuhteen eteen tehdä mitään ja suurimpia kärsijöitä ovat lapset.
Lapsilla on oikeus rakastaviin vanhempiin, niihin alkuperäisiin, oikeisiin

Ei tarvi ihmetellä yhteiskuntamme huonovointisuutta.

tulee, onnettomia kirjoitti:

lapsia, nuoria ja myöhemmin terapioissa kulkevia aikuisia.
Avioerot pirstovat lapsen elämän kivijalan. Ihminen on ottanut viisauden omiin käsiin ja tulokset näkyvät yhteiskunnassamme. Perhettä ei enää arvosteta, eikä parisuhteen eteen tehdä mitään ja suurimpia kärsijöitä ovat lapset.
Lapsilla on oikeus rakastaviin vanhempiin, niihin alkuperäisiin, oikeisiin

Ei tarvi ihmetellä yhteiskuntamme huonovointisuutta.

Lue lisää

Itse kasvoin perheessä jossa vanhempani kokoajan riitelivät ja me lapset toivoimme, että he eroaisivat. Tunnelma kotona oli aina ahdistava ja vanhempieni välit kireät. Tajusimme lapsina toivomme kun olimme jo varhain kadottaneet, että vanhempani olivat yhdessä vaikka eivät sopineet toisilleen.
Sain taakseni eliikäisen masennuksen ja kyvyttömyyden luottaa parisuhteeseen.
Uskon, että vanhempani olisivat olleet kumpikin omillaan ainakinastetta tervehenkisempiä.
Ei se aina ole niin, että ydinperhe olisi se onnellinen perhe.
Äitini sanoi meille, että lapsien takia ovat yhdessä. Elikkä siirtsi ikäänkuin vastuun meille lapsille vaikka todellinen syy oli, että he olivat sairalla lailla riippuvaisia toisistaan.

tulee, onnettomia kirjoitti:

lapsia, nuoria ja myöhemmin terapioissa kulkevia aikuisia.
Avioerot pirstovat lapsen elämän kivijalan. Ihminen on ottanut viisauden omiin käsiin ja tulokset näkyvät yhteiskunnassamme. Perhettä ei enää arvosteta, eikä parisuhteen eteen tehdä mitään ja suurimpia kärsijöitä ovat lapset.
Lapsilla on oikeus rakastaviin vanhempiin, niihin alkuperäisiin, oikeisiin

Ei tarvi ihmetellä yhteiskuntamme huonovointisuutta.

Lue lisää

vanhempiin, mutta valitettavasti edes ne alkuperäiset eivät aina ole rakastavia, tai edes lapsilleen sopivia. Elin itse 18-vuotiaaksi perheessä, jossa pelättiin isää enemmän kuin mitään, ja äiti pääasiassa piti huolen siitä, ettei itse osunut nyrkin tielle. Olin onneton lapsi, itsemurhaa monesti yrittänyt masennus-, rauhoittavien- ja päihteidenkäytön ammattilainen teini ja viitisen vuotta terapiassa itseäni paikkaillut aikuinen. Pikku hiljaa alkaa elämä olla hallinnassa siitä huolimatta, että äiti ei pelastanut meitä isältä, eikä Jumala rukouksista huolimatta aiheuttanut avioeroa. Joskus avioero on oikeasti parasta myös lapselle.

eivät tunne olevansa teillä kotonaan. Eihän hyviin tapoihin kuulu ottaa kylässä itse ruokaa jääkaapista, eikä vieraille tee mieli puhua. Tai sitten he pelkäävät sinua. Puhuvatko he isälleen oma-aloitteisesti?
Jos lapset käyvät äidillään vain joka toinen viikonloppu, niin ei äidin passaus voi vaikuttaa noin paljon. Syytä on etsittävä ihan teidän perheestänne.
Viestisi paljastaa asenteitasi: vertaat miehesi lapsia omiisi, kerrot, kuinka "meillä" jo 5-vuotias osaa tehdä sitä ja tätä. Missä meillä? Eivätkö kaikki asu teillä ja kuulu perheeseenne? Kertooko miehesi, kuinka "heillä" toimitaan?
Ymmärrät varmaan, että kuvotus ja vain omiin toimiin keskittyminen ei auta asiaa, vaan tarvitaan rakentavampaa lähestymistapaa. Jotenkin teidän vanhempien on saatava lapsille perille viesti, että kotinne on myös "heidän" kotinsa, ei vain "meidän", ja että kaikki perheenjäsenet ovat yhtä arvokkaita, eikä kaikkien tarvitse olla samanlaisia.
Etsi miehesi lapsista hyviä ominaisuuksia - silläkin uhalla, että omat lapsesi eivät olekaan joka asiassa parempia kuin miehesi lapset. Heissä on aivan varmasti paljon hyvää. Ihminen löytää sitä, mitä etsii.

että lapset kirjoitti:

eivät tunne olevansa teillä kotonaan. Eihän hyviin tapoihin kuulu ottaa kylässä itse ruokaa jääkaapista, eikä vieraille tee mieli puhua. Tai sitten he pelkäävät sinua. Puhuvatko he isälleen oma-aloitteisesti?
Jos lapset käyvät äidillään vain joka toinen viikonloppu, niin ei äidin passaus voi vaikuttaa noin paljon. Syytä on etsittävä ihan teidän perheestänne.
Viestisi paljastaa asenteitasi: vertaat miehesi lapsia omiisi, kerrot, kuinka "meillä" jo 5-vuotias osaa tehdä sitä ja tätä. Missä meillä? Eivätkö kaikki asu teillä ja kuulu perheeseenne? Kertooko miehesi, kuinka "heillä" toimitaan?
Ymmärrät varmaan, että kuvotus ja vain omiin toimiin keskittyminen ei auta asiaa, vaan tarvitaan rakentavampaa lähestymistapaa. Jotenkin teidän vanhempien on saatava lapsille perille viesti, että kotinne on myös "heidän" kotinsa, ei vain "meidän", ja että kaikki perheenjäsenet ovat yhtä arvokkaita, eikä kaikkien tarvitse olla samanlaisia.
Etsi miehesi lapsista hyviä ominaisuuksia - silläkin uhalla, että omat lapsesi eivät olekaan joka asiassa parempia kuin miehesi lapset. Heissä on aivan varmasti paljon hyvää. Ihminen löytää sitä, mitä etsii.

Lue lisää

johon me olemme muuttaneet, ja isälleen eivät myöskään puhu esim. tunteistaan. Ja tietysti vertaan lapsia koska miehelläni on omat lapset ja minulla omat, eihän lapsilla saa vääristyä tieto siitä kuka heidän oikea äiti ja isä on koska meillä kaikki ovat olemassa tässä kokonaisuudessa ja kunnioitus kaikkia kohtaan.
Joku voisi oikeasti kertoa minulle sen rakentavantavan edetä asiassa koska monenlaista juttua olen kokeillut. Meillä kyllä pyritään kohtelemaan kaikkia lapsia samalla arvonannolla tietysti kaikkien persoonallisuudet huomioiden. Voisiko se johtua lasten isästä sittenkin? Kun monia asioita ei voi itse huomata kun on itse tilanteen keskellä. Kun taas asialla on kääntöpuoli joka ei täsmää kaikki lapset tulevat aivan älyttömän hyvin toimeen keskenään, siis eivät riitele yhtään mitä joskus väittelevät ja lapset haluavat aina ehdottomasti esim. lähteä reissuun koko porukalla eli että me kaikki ollaan mukana. Otan vastaan hyviä neuvoja en syytöksiä! Kuten varmaan huomaatte mitä kokonaisuutta pyöritän mieheni kanssa.

uusmamma kirjoitti:

johon me olemme muuttaneet, ja isälleen eivät myöskään puhu esim. tunteistaan. Ja tietysti vertaan lapsia koska miehelläni on omat lapset ja minulla omat, eihän lapsilla saa vääristyä tieto siitä kuka heidän oikea äiti ja isä on koska meillä kaikki ovat olemassa tässä kokonaisuudessa ja kunnioitus kaikkia kohtaan.
Joku voisi oikeasti kertoa minulle sen rakentavantavan edetä asiassa koska monenlaista juttua olen kokeillut. Meillä kyllä pyritään kohtelemaan kaikkia lapsia samalla arvonannolla tietysti kaikkien persoonallisuudet huomioiden. Voisiko se johtua lasten isästä sittenkin? Kun monia asioita ei voi itse huomata kun on itse tilanteen keskellä. Kun taas asialla on kääntöpuoli joka ei täsmää kaikki lapset tulevat aivan älyttömän hyvin toimeen keskenään, siis eivät riitele yhtään mitä joskus väittelevät ja lapset haluavat aina ehdottomasti esim. lähteä reissuun koko porukalla eli että me kaikki ollaan mukana. Otan vastaan hyviä neuvoja en syytöksiä! Kuten varmaan huomaatte mitä kokonaisuutta pyöritän mieheni kanssa.

Lue lisää

kerroit nyt myös perheenne hyvistä puolista. Näistä lyhyistä viesteistä syntyy helposti kovin yksipuolinen ja litteä kuva todellisuudesta.
Jos kerran lapset tulevat loistavasti toimeen keskenään ja haluavat olla yhdessä koko perheen kanssa, niin asiathan ovat teillä melko hyvin. Voisivat olla aivan toisinkin.
Ehkä sinun vain pitäisi hyväksyä se, että miehesi lapset ja omat lapsesi ovat aivan erilaisia ihmisiä. Yritä olla vertailematta heitä toisiinsa, tai jos mielessäsi vertailetkin, tee se tasapuolisesti. Yritä etsimällä etsiä asioita, joissa miehesi lapset ovat edellä omistasi. Niitä löytyy kyllä. Ja jos he joskus puhuvat sinulle, niin kuuntele heitä. Todellinen kuunteleminen on meillä vanhemmilla harvinainen ja vaikea taito.

että lapset kirjoitti:

kerroit nyt myös perheenne hyvistä puolista. Näistä lyhyistä viesteistä syntyy helposti kovin yksipuolinen ja litteä kuva todellisuudesta.
Jos kerran lapset tulevat loistavasti toimeen keskenään ja haluavat olla yhdessä koko perheen kanssa, niin asiathan ovat teillä melko hyvin. Voisivat olla aivan toisinkin.
Ehkä sinun vain pitäisi hyväksyä se, että miehesi lapset ja omat lapsesi ovat aivan erilaisia ihmisiä. Yritä olla vertailematta heitä toisiinsa, tai jos mielessäsi vertailetkin, tee se tasapuolisesti. Yritä etsimällä etsiä asioita, joissa miehesi lapset ovat edellä omistasi. Niitä löytyy kyllä. Ja jos he joskus puhuvat sinulle, niin kuuntele heitä. Todellinen kuunteleminen on meillä vanhemmilla harvinainen ja vaikea taito.

Lue lisää

Juuri tuossa vertailussa olen itse niin sokea etten asiaa tajunnut noin kuten kirjoitit, pitääpä kiinnittää siihen huomiota. Ja kuuntelu meillä kun sitä hälinää riittää, kaikilla tuppaa olemaan sitten kun asiaa on niin yhtä aikaa erityisesti pitääkin tuohon kiinnittää huomiota etten epähuomiossa sivuutta ketään.

siinä teeet ihan oikein että pidät lapset exän elämästä.
meitä kasvattajia on monenlaisia ettei lapsellesi tule estoja.

toka fiksu kirjoitti:

siinä teeet ihan oikein että pidät lapset exän elämästä.
meitä kasvattajia on monenlaisia ettei lapsellesi tule estoja.

Mies lapsineen useimmiten joutuu kärsimään näissä uusperhejutuissa.Tosiaankin miks näistä naisista on aikoinaan erottu onko ollut jotain vikaa naisessa kenties.Ja välillä niistä naisen lapsista kasvaa omahyväsiä toisen lasten sortajia.

Ja miks sekoo sitten huononpaan porukkaan heti kun on alkuperäisestä epäonnistumisesta selvinnyt.Vai eivätkö pärjää hetkeäkään keskenään ettei kerkiä koko pakettia miettimään.

llflsf kirjoitti:

Mies lapsineen useimmiten joutuu kärsimään näissä uusperhejutuissa.Tosiaankin miks näistä naisista on aikoinaan erottu onko ollut jotain vikaa naisessa kenties.Ja välillä niistä naisen lapsista kasvaa omahyväsiä toisen lasten sortajia.

Ja miks sekoo sitten huononpaan porukkaan heti kun on alkuperäisestä epäonnistumisesta selvinnyt.Vai eivätkö pärjää hetkeäkään keskenään ettei kerkiä koko pakettia miettimään.

Lue lisää

tuli vaan mieleen eräs kysymys etttä voiko avioparit erota ystävinä?
ja toimiiko uusi suhde ongelmitta kun ymmärretäään vaan exää?

Samaa tuli mieleeni noita juttuja lukiessa.On jotenkin niin surullista kun omat lapset ei oikein halua mennä isälleen uuden vaimon takia.Mielestäni lapseni eivät ole huonokäytöksisiä,haisevia,pahatapaisia,mutta tuntevat kyllä uuden puolison taholta,sanattomilla viesteillä,etteivät ole kovin toivottuja.Pojat ovat ehkä enemmän olleet välittämättä,tytöille on ollut kovempi isku,etteivät ole mieleisiä.En voi asialle mitään.lapset ei käy paljon isällään tämän takia.
Yritän muistaa ,että itse olisin iloinen ja vastaanottavainen kun avomiehen lapset tulee meille ja ajattelisin heidän tunteitaan.Ehkä onnistunutkin olen,hänen nuorimmaisensa oli juuri koko lomaviikon meillä,ei ehdottomasti halunnut mennä aiemmin kotiin.
Riitatilanteita kuitenkin välillä sattuu,mutta ne otetaan keskusteluun ja selvitellään.Ei puhista omassa mielessä ja haudota katkeria ajatuksia niin että kaikilla on kamalaa.Jos on sanottavaa,niin sanotaan ja sitten se on selvitetty ja sovitaan ja jatketaan elämää.

samaten kirjoitti:

Samaa tuli mieleeni noita juttuja lukiessa.On jotenkin niin surullista kun omat lapset ei oikein halua mennä isälleen uuden vaimon takia.Mielestäni lapseni eivät ole huonokäytöksisiä,haisevia,pahatapaisia,mutta tuntevat kyllä uuden puolison taholta,sanattomilla viesteillä,etteivät ole kovin toivottuja.Pojat ovat ehkä enemmän olleet välittämättä,tytöille on ollut kovempi isku,etteivät ole mieleisiä.En voi asialle mitään.lapset ei käy paljon isällään tämän takia.
Yritän muistaa ,että itse olisin iloinen ja vastaanottavainen kun avomiehen lapset tulee meille ja ajattelisin heidän tunteitaan.Ehkä onnistunutkin olen,hänen nuorimmaisensa oli juuri koko lomaviikon meillä,ei ehdottomasti halunnut mennä aiemmin kotiin.
Riitatilanteita kuitenkin välillä sattuu,mutta ne otetaan keskusteluun ja selvitellään.Ei puhista omassa mielessä ja haudota katkeria ajatuksia niin että kaikilla on kamalaa.Jos on sanottavaa,niin sanotaan ja sitten se on selvitetty ja sovitaan ja jatketaan elämää.

Lue lisää

Minua taas ärsyttää kun mieheni aikuinen tytär tulee meille.
Tiedän että nyt taas iskää tarvitaan vaikka kaupassa käyntiin, viedä asioille kaupunkiin jonne matkaa 1,5 kilsaa. Tytär on niin saamaton ja laiska, miehessäni on vähän samoja piirteitä.
Eihän se omena kauas puusta putoo, sanotaan.
Rakastan miestäni yli kaiken mutta tytär nostattaa vihan pintaan.

xkoo kirjoitti:

Minua taas ärsyttää kun mieheni aikuinen tytär tulee meille.
Tiedän että nyt taas iskää tarvitaan vaikka kaupassa käyntiin, viedä asioille kaupunkiin jonne matkaa 1,5 kilsaa. Tytär on niin saamaton ja laiska, miehessäni on vähän samoja piirteitä.
Eihän se omena kauas puusta putoo, sanotaan.
Rakastan miestäni yli kaiken mutta tytär nostattaa vihan pintaan.

Lue lisää

edes sen verran päätäntävaltaa ja vapautta, että saa viedä tyttärensä kauppaan jos haluaa. Eihän se sinulle kuulu millään lailla.
Itse olet saamattoman ja laiskan miehen ottanut ja varmaan ottaessasi tiennyt, että hänellä on tytär. Pidä siis hyvänäsi ja niele paha sisusi.
Kuulostat tympeältä pirttihirmulta.

Kärsi, kärsi kirjoitti:

edes sen verran päätäntävaltaa ja vapautta, että saa viedä tyttärensä kauppaan jos haluaa. Eihän se sinulle kuulu millään lailla.
Itse olet saamattoman ja laiskan miehen ottanut ja varmaan ottaessasi tiennyt, että hänellä on tytär. Pidä siis hyvänäsi ja niele paha sisusi.
Kuulostat tympeältä pirttihirmulta.

Lue lisää

Oppii mokoma prinsessan tavoille.
Meidän perheessä on sama juttu.
Kärsitään sittenkin yhdessä.

Miks antaa aikuisen mustasukkaisen lapsen määrätä perheen tahdin ja vanhempien uudet suhteet?
Meillä ainakin puhutaan miten suhde asiat ovat.
Silti aikuisia lapsia rakastetaan yhtäpaljon vaikka uusi suhde onkin.
Vanhemmilakin on oikeus olla onnellinen.

harmi kun et rakastuisi tälläisiin naisiin. Kävin muuten psykitrilla ja sanoi että ei aikuiset lapset saa määrätä vanhempien tekemisiä.

hoooono soomi kirjoitti:

harmi kun et rakastuisi tälläisiin naisiin. Kävin muuten psykitrilla ja sanoi että ei aikuiset lapset saa määrätä vanhempien tekemisiä.

Blaaaaaaaaaaaaaaaa

minulla itselläni on 3 lasta, opiskelevat muualla, (17, 20 ja 24) heidän oma isänsä on kuollut 8 vuotta sitten, elikkä melko yksin heidät vein eteenpäin elämässä.

Uusperheen perustin 4 vuotta sitten, miehelläni on 4 lasta joista 2 aikuisia (20 ja 22) tytär asuu äitinsä kanssa ja poika vuokralla 300 metrin päässä äidistään. Nuoremmat pojat (10 ja 13) tulevat aina vuoro viikoin isälleen. Mieheni vanhimmat lapset ovat ns. uusavuttomia, tarvitsevat isäänsä vain rahoittajakseen.
Nuorimmat yrittävät edes opetella ja yrittävät tehdäkkin jotkain kotitöitä ja kesäisin töitä, josta saavat palkkaakin. Vanhimmat lapset eivät edes palkan eteen tee mitään vaikka heitä pyytäisimmekin. Meillä on seinällä säännöt, mitä pitää tehdä isä viikolla. Minä, uusi äitipuoli taikka miksi minua sanovatkaan huolehdin siitä, että ruokaa, lämpöä, puhtautta ja siisteyttä riittää. Meillä on nuoremmille lapsille omat vaatteetkin. Kyselen lapsilta, mitä haluavat esim. viikonkopulla tehdä taikka koulujen lomilla tehdä, aina ollaan yhdessä suunniteltu mitä tehdään. Meillä on mottona: kun annat niin saatkin menetelmä. Hyvin toimii. Lapset ovat tämän 4 vuoden aikana oppineet esim: sitomaan kengän nauhat, tekemään työtä rahan eteen, viemään vaatteensa pesuhuoneeseen, hakemaan postin laatikosta, siivoamaan huoneensa kerran viikossa, siivoamaan ruokapöydän jäljiltään, viemään jätteen keräykseen, huolehtimaan omat tavaransa oikeille paikoilleen. Harvoin minun täytyy heille edes muistuttaa mitä olemme sopineet. Oikealla äidillä ollessaan ei mitään sääntöjä taikka velvollisuuksia, ja se näkyy heidän kodissaan, epäjärjestyksenä, pihan sotkuisuutena, likaisina vaatteina, koulukirjat, tavarat, hukassa, koulusta myöhästymisenä yms. äitinsä ei vain viitsi lapsiaan opettaa. Minä en ole kertaakaan antanut periksi meidän kasvatus metodeista. Omat lapseni pärjäävät koulussa hyvin, heidän oma opiskelia asuntonsa on siisti ja huollettu, lapseni vaatteet ovat ehjät ja siistit ja mikä parasta, voivat aina kysyä neuvoa ja apua jos sitä tarvitsevat. Kotiin on mukava tulla ja lapsia on mukava meille odottaa tulevaksi. Minun käy sääliksi näitä perheitä joissa perussäänöt eivät pelaa, millaisa uusavuttomia lapsia sieltä kasvaakaan? ja äidillä ei velvoitetta nähtävästi lastensa kasvatuksesta.? Miletäni lämmittää kun sukulaiset ja opettajat sanovat, että pelkästään lapsia katsoessa voi päätellä kummasta osoitteesta ovat tälläkin viikolla tulleet kouluun taikka kummalla vanhemalla lapset ovat viikon, niin selvä on ero kahden osoitteen välillä. Mieheni kaksi vanhinta lasta ovat jo oppineet, että sossusta voidaan hakea elämiseen rahat, äitinsä sen opetti, ei tarvitse hakea töitä taikka opiskella, kyllä yhteiskunta maksaa metodilla.. Heidän elämään en tule millään tavalla käistävän, mutta meiltä on turha tulla mitään hakemaankaan ilman sen eteen tekemättä mitään. Aina on heille kuitenkin kahvit ja ruoan tarjonnut, jos ovat tulleet kylään, mutta rahaa ei tipu. Ei isänsä ole pelkkä rahapuu, jota ravistamalla rahat tippuvat syliin.

kehittyä melko normaaleja, jos säännöt ovat pitäviä ja niistä pidetään kiinni, edes toisessa osoitteessa. Eivät kaikki tule toimeen keskenään edes aikuiset työpaikoillaan

Tottakai oma lapsi osaa sitoa kengännauhat, syödä haarukalla ja kuoria perunat. Osaa puhua kirjallisuudesta, unohtamatta klassikoita, puhuu sujuvasti seitsemää eri kieltä kuuden vanhana. Tottakai, olen niin hyvä äiti, mutta exän pennut ovat idiootteja.

Aivan sama juttu! Tosin meillä toisin päin. Vaimolla kolme lasta, joilla kaikilla napanuora kiinni äidissään. Joka asiaan kysytään äitikullan mielipidettä.
"Mitä vaatteita laittaisin tänään päälleni", tai "kuinka kauan munia keitetään" Voisi huvittaakin, jos ei jatkuisi kuukaudesta toiseen ja vuodesta kolmanteen.

Jos teillä ei ole yhteisiä lapsia, niin lähde pois tilanteesta.
Lapsi on kuitenkin isälleen aina tärkeämpi kuin sinä tai kukaan muu, myös aikuiseksi kasvettuaan.

Miehen lapset kokevat samoin joten tunne on molemminpuolinen. Pakosti vaan pitää sen verran sietää, että pääsevät isän luokse, sillä isäkin haluaa omia lapsia nähdä ja tekee sen sinun vastusteluista ja aneluista huolimatta.
Joskus mietin, et miksi yleensökin vapaat naiset hakeutuu sellaisten miesten kanssa, joilla on lapsia? Taitaa olla vaan pelkkää kiusaa ja näytönhalua, että on saanut rikottua perheen.
Jos miehet olisi fiksuja, ei katsoisikaan sellaisia naisia, jotka estää omien lasten tapaamisen ja heille kiukuttelun.

yxmuzi kirjoitti:

Jos teillä ei ole yhteisiä lapsia, niin lähde pois tilanteesta.
Lapsi on kuitenkin isälleen aina tärkeämpi kuin sinä tai kukaan muu, myös aikuiseksi kasvettuaan.

Niinpä,tärkeämpi näyttää olevan ja vaimon tarpeilla ei ole kovin suurta merkitystä. Lapsen liialliset käynnit ja paapottavaksi tulemiset täytyy vain sietää,mutta ärsyyntymistä ei tietenkään saa näyttää.Ei lähteminen rakastamansa kumppanin luota ole helppoa kuitenkaan.Vaikea tilanne.

yxmuzi kirjoitti:

Jos teillä ei ole yhteisiä lapsia, niin lähde pois tilanteesta.
Lapsi on kuitenkin isälleen aina tärkeämpi kuin sinä tai kukaan muu, myös aikuiseksi kasvettuaan.

Ei pidä paikkaansa . Vaimo on ensimmäinen , sitten penskat .

Koetttu on kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa . Vaimo on ensimmäinen , sitten penskat .

Ai on lissu TÄLLÄ KERTAA tätä mieltä

onneksi molemminpuol kirjoitti:

Miehen lapset kokevat samoin joten tunne on molemminpuolinen. Pakosti vaan pitää sen verran sietää, että pääsevät isän luokse, sillä isäkin haluaa omia lapsia nähdä ja tekee sen sinun vastusteluista ja aneluista huolimatta.
Joskus mietin, et miksi yleensökin vapaat naiset hakeutuu sellaisten miesten kanssa, joilla on lapsia? Taitaa olla vaan pelkkää kiusaa ja näytönhalua, että on saanut rikottua perheen.
Jos miehet olisi fiksuja, ei katsoisikaan sellaisia naisia, jotka estää omien lasten tapaamisen ja heille kiukuttelun.

Lue lisää

Niin no, puhdasta tyhmyyttähän se on ottaa "käytetty" mies ;). Tyhmyyttä korkeimmassa muodossaan. Ellei ole sitten niin susiruma, että ei onnistu saamaan kuin epätoivoisia eronneita isiä, joiden silmissä Tukiainenkin on Miss Universum.

Miettikää semmoistakin, että kun ne lapset nyt lapsena saavat osakseen vihaamista sun muuta, niin se voi jättää niihin jälkiä. Joo, ne huomaavat kyllä sen vihan teistä. Aikuisena voivat laittaa teidät seinää vasten näistä asioista tai sitten keksiä jotain kivoja pikku kostosuunnitelmia.

Hohhoijaa kirjoitti:

Niin no, puhdasta tyhmyyttähän se on ottaa "käytetty" mies ;). Tyhmyyttä korkeimmassa muodossaan. Ellei ole sitten niin susiruma, että ei onnistu saamaan kuin epätoivoisia eronneita isiä, joiden silmissä Tukiainenkin on Miss Universum.

Miettikää semmoistakin, että kun ne lapset nyt lapsena saavat osakseen vihaamista sun muuta, niin se voi jättää niihin jälkiä. Joo, ne huomaavat kyllä sen vihan teistä. Aikuisena voivat laittaa teidät seinää vasten näistä asioista tai sitten keksiä jotain kivoja pikku kostosuunnitelmia.

Lue lisää

onhan niitä "susirumia" miehiäkin, ei kaikki uroot ole kauniita ja komeita, ja korkkaamattomia keski-ikäisiä miehiä on vähän ja jos löytyy niin ne on jotain peräkammarin poikia tai jotain pervoja.
Kyllä eronnut yleensä ottaa eronneen, kun molemmat on samoja kokeneet.

Hohhoijaa kirjoitti:

Niin no, puhdasta tyhmyyttähän se on ottaa "käytetty" mies ;). Tyhmyyttä korkeimmassa muodossaan. Ellei ole sitten niin susiruma, että ei onnistu saamaan kuin epätoivoisia eronneita isiä, joiden silmissä Tukiainenkin on Miss Universum.

Miettikää semmoistakin, että kun ne lapset nyt lapsena saavat osakseen vihaamista sun muuta, niin se voi jättää niihin jälkiä. Joo, ne huomaavat kyllä sen vihan teistä. Aikuisena voivat laittaa teidät seinää vasten näistä asioista tai sitten keksiä jotain kivoja pikku kostosuunnitelmia.

Lue lisää

Niin tai sitten on katkeria ex-akkoja jotka on antaneet itsensä rupsahtaa niiin ettei mies jaksanut katsoa, eikä muu enään huoli, kuten sinä LISSU

kuole yksin, ei sua kirjoitti:

Niin tai sitten on katkeria ex-akkoja jotka on antaneet itsensä rupsahtaa niiin ettei mies jaksanut katsoa, eikä muu enään huoli, kuten sinä LISSU

Olen eri mieltä, kyllä lapsettomia on kaikissa ikäluokissa. Eikä eronnut halua toista eronnutta ja sen kakaroita riesakseen, miksi haluaisi? En mä ainakaan. Jos on mahdollisuus hankkia lapseton kumppani. Ja jos itse olisin lapseton niin en mä ainakaan tahallaan menis hakkaamaan päätäni seinään uusperheeseen.

Kukaan ei pakota kirjoitti:

Olen eri mieltä, kyllä lapsettomia on kaikissa ikäluokissa. Eikä eronnut halua toista eronnutta ja sen kakaroita riesakseen, miksi haluaisi? En mä ainakaan. Jos on mahdollisuus hankkia lapseton kumppani. Ja jos itse olisin lapseton niin en mä ainakaan tahallaan menis hakkaamaan päätäni seinään uusperheeseen.

Lue lisää

No minä halusin eroni jälkeen nimenomaan miehen jolla on lapsia. Yritin kyllä hetken olla sellaisen miehen kanssa jolla lapsia ei ollut, mutta hänen itsekkyytensä oli vertaansa vailla, eikä hän osannut suhtautua lapsen olemassaoloon laisinkaan.
Mies jolla on lapsia on miljoona kertaa parempi kun lapseton, silloin jos naisellakin lapsia on. Ja sama päinvastoin !

Hohhoijaa kirjoitti:

Niin no, puhdasta tyhmyyttähän se on ottaa "käytetty" mies ;). Tyhmyyttä korkeimmassa muodossaan. Ellei ole sitten niin susiruma, että ei onnistu saamaan kuin epätoivoisia eronneita isiä, joiden silmissä Tukiainenkin on Miss Universum.

Miettikää semmoistakin, että kun ne lapset nyt lapsena saavat osakseen vihaamista sun muuta, niin se voi jättää niihin jälkiä. Joo, ne huomaavat kyllä sen vihan teistä. Aikuisena voivat laittaa teidät seinää vasten näistä asioista tai sitten keksiä jotain kivoja pikku kostosuunnitelmia.

Lue lisää

Sinä "Hohhoijaa":

Minä todellakin kadun syvästi sitä, että otin "käytetyn" miehen. Enkä ole edes susiruma. Päinvastoin. Olen kierrätysmiestäni 10 vuotta nuorempi, ja olin nuori sinkku kun lyöttäydyin yhteen hänen kanssaan.

Nyt meillä on myös 2 yhteistä lasta, ja olen kaulaani myöten tässä sopassa, eikä poispääsyä ole. Joka päivä mietin: Miksi miksi? Miksi tein tällaisen virheen?? Miksi alle kolmikymppisenä, nuorena ja hehkeänä naisena lähdin mukaan tällaiseen soopaan. Olisin saanut paljon parempaakin, jonkun itseni ikäisen käyttämättömän miehen. Olen kateellinen ystävilleni ja sisaruksilleni, joista suurin osa on rakastunut nuorina, olleet yhdessä kauan kauan ja perustaneet yhdessä sen oman perheensä. Oman ydinperheen. Olen välillä niin kateellinen että itkettää.

Minä en koskaan saa ydinperhettä. Unelmani ikiomasta perheestä ja punaisesta tuvasta ja perunamaasta ei KOSKAAN toteudu. Jos eroan ja löydän uuden, olemme uusperhe. Sen lisäksi, että miehelläni on ennestään lapsia, eli lasteni sisaruspuolia, niin mitä sitten jos mies tekee taas lisää lapsia jonkun kanssa. Sisaruspuolia tulee taas lisää, eri ihmisistä. Ja saati sitten että itse tekisin lisää lapsia jonkun kanssa. Jolla saattaisi myös olla ennestään lapsia. Huh huh. En taida uskaltaa erota, vaikka haluaisinkin.

Olen siis jumissa. Mieheni lapset ovat kamalia. Sanon tämän suoraan, näin minä tunnen, ja näin moni ulkopuolinenkin heidän käytöksensä perusteella sanoo ja voisi sanoa. Mieheni ex on kamala. Hän edelleenkin yrittää epätoivoisesti ulottaa limaisia lonkeroitaan meidän perheemme sisälle, ja olen pikkuhiljaa alkanut tajuta, ettei se lopu KOSKAAN. Elän helvetissä lopun ikääni.

Kai minä rakastan miestäni vielä, mutta liian usein tunnen halveksivani häntä, tunnen jopa vastenmielisyyttä. Uskon että lapsilla ja exällä on näissä tunteissa suuri osa. Rakastuin häneen silmittömästi kun tapasimme, ja pahoin pelkään, että jos en olisi juuri eronnut suuresta rakkaudestani ennen häntä, en olisi koskaan edennyt hänen kanssaan pidemmälle. Se olisi jäänyt tapailun tasalle. Nyt uskallan myöntää itselleni, että olin vielä haavoittunut ja surullinen erostani, ja kun rakastuin, heittäydyin suhteeseen päätä pahkaa, sen kummemmin järjellä ajattelematta, koska minulla oli aina periaate: En koskaan ala suhteeseen käytetyn miehen kanssa, jolla lapsia ja ex-vaimo riippakivenään. Mutta tässä ollaan.

Itseppä olen soppani keittänyt. Nyt sitten maistellaan tätä kitkerää soppaa hautaan asti.

katuva kirjoitti:

Sinä "Hohhoijaa":

Minä todellakin kadun syvästi sitä, että otin "käytetyn" miehen. Enkä ole edes susiruma. Päinvastoin. Olen kierrätysmiestäni 10 vuotta nuorempi, ja olin nuori sinkku kun lyöttäydyin yhteen hänen kanssaan.

Nyt meillä on myös 2 yhteistä lasta, ja olen kaulaani myöten tässä sopassa, eikä poispääsyä ole. Joka päivä mietin: Miksi miksi? Miksi tein tällaisen virheen?? Miksi alle kolmikymppisenä, nuorena ja hehkeänä naisena lähdin mukaan tällaiseen soopaan. Olisin saanut paljon parempaakin, jonkun itseni ikäisen käyttämättömän miehen. Olen kateellinen ystävilleni ja sisaruksilleni, joista suurin osa on rakastunut nuorina, olleet yhdessä kauan kauan ja perustaneet yhdessä sen oman perheensä. Oman ydinperheen. Olen välillä niin kateellinen että itkettää.

Minä en koskaan saa ydinperhettä. Unelmani ikiomasta perheestä ja punaisesta tuvasta ja perunamaasta ei KOSKAAN toteudu. Jos eroan ja löydän uuden, olemme uusperhe. Sen lisäksi, että miehelläni on ennestään lapsia, eli lasteni sisaruspuolia, niin mitä sitten jos mies tekee taas lisää lapsia jonkun kanssa. Sisaruspuolia tulee taas lisää, eri ihmisistä. Ja saati sitten että itse tekisin lisää lapsia jonkun kanssa. Jolla saattaisi myös olla ennestään lapsia. Huh huh. En taida uskaltaa erota, vaikka haluaisinkin.

Olen siis jumissa. Mieheni lapset ovat kamalia. Sanon tämän suoraan, näin minä tunnen, ja näin moni ulkopuolinenkin heidän käytöksensä perusteella sanoo ja voisi sanoa. Mieheni ex on kamala. Hän edelleenkin yrittää epätoivoisesti ulottaa limaisia lonkeroitaan meidän perheemme sisälle, ja olen pikkuhiljaa alkanut tajuta, ettei se lopu KOSKAAN. Elän helvetissä lopun ikääni.

Kai minä rakastan miestäni vielä, mutta liian usein tunnen halveksivani häntä, tunnen jopa vastenmielisyyttä. Uskon että lapsilla ja exällä on näissä tunteissa suuri osa. Rakastuin häneen silmittömästi kun tapasimme, ja pahoin pelkään, että jos en olisi juuri eronnut suuresta rakkaudestani ennen häntä, en olisi koskaan edennyt hänen kanssaan pidemmälle. Se olisi jäänyt tapailun tasalle. Nyt uskallan myöntää itselleni, että olin vielä haavoittunut ja surullinen erostani, ja kun rakastuin, heittäydyin suhteeseen päätä pahkaa, sen kummemmin järjellä ajattelematta, koska minulla oli aina periaate: En koskaan ala suhteeseen käytetyn miehen kanssa, jolla lapsia ja ex-vaimo riippakivenään. Mutta tässä ollaan.

Itseppä olen soppani keittänyt. Nyt sitten maistellaan tätä kitkerää soppaa hautaan asti.

Lue lisää

Katuva sinulle on olemassa vielä yksi ratkaisu, joka voisi olla paras sinun kannaltasi! Sinä voisit saada itsellesi lapsettoman miehen, joka hyväksyy sinun lapsesi, mutta ei halua omia. Uskoa pois, tämmöisiäkin miehiä on olemassa. Yksi ystäväni, jolla on 4 lasta, asuu yhdessä lapsettoman miehen kanssa. Mies on hyvä tyyppi. Hän hyväksyy ja pitää ystäväni lapsista, mutta hän ei kaipaa omia lapsia.

Jos et saa arvostella oman puolisosi touhuja, niin onko tuo suhde sen arvoinen... puolisolle pitää voida puhua vapaasti mielipiteistään.

Ei kaikkia tarvi sietää. Jos meillä on hyvä ja ihana perhe, miksi pitää hyväksyä keskenkasvaneet ja häikkölapset meille, omat lapset vielä oppivat huonoa käytöstä. Minusta kasvatusvastuu on äidin, ei minun miehen lapsille. Heidän äiti vastaa heistä, en minä, vaikka yrittää väkisin työntää sitä minulle. Tiedän että olen onnistunut omissani erinomaisesti, siksi hän liikaakin lapset meille, mutta raja kaikella. Komentaminenkaan ei onnistu kun lätisevät päin näköö.

en vaan jaksa kirjoitti:

Ei kaikkia tarvi sietää. Jos meillä on hyvä ja ihana perhe, miksi pitää hyväksyä keskenkasvaneet ja häikkölapset meille, omat lapset vielä oppivat huonoa käytöstä. Minusta kasvatusvastuu on äidin, ei minun miehen lapsille. Heidän äiti vastaa heistä, en minä, vaikka yrittää väkisin työntää sitä minulle. Tiedän että olen onnistunut omissani erinomaisesti, siksi hän liikaakin lapset meille, mutta raja kaikella. Komentaminenkaan ei onnistu kun lätisevät päin näköö.

Lue lisää

Provohan sie tietysti oot... mutta kuullostat aivan Eerikan äidiltä. Hyi V!!!

Sun vaikutuspiiristä pitäisi poistaa jokaikinen lapsi!

oot sairas! ... kirjoitti:

Provohan sie tietysti oot... mutta kuullostat aivan Eerikan äidiltä. Hyi V!!!

Sun vaikutuspiiristä pitäisi poistaa jokaikinen lapsi!

Kuka on sanonutkaan että pidän toisten lapsista? Varsinkaan jos ei heitä ole kasvatettu kunnolla..

Onko noita toukkia pakko tehdä kun aina erotaan ja kakarat sitten riesana uudessa suhteessa.Monet kuvittelee että lapset on se kiinni pitävä voima mutta erehtyvät kun isukki haluaa timmin tytön sen ryhävalaan paikalle..kun ensin aikansa katselee..miettikää tarkkaan kenen kanssa noita babyja teette.80% eroaa kahden vuoden sisällä naimisiin menosta ja tämä on fakta homma.aattelepa ite.

kassialma1 kirjoitti:

Onko noita toukkia pakko tehdä kun aina erotaan ja kakarat sitten riesana uudessa suhteessa.Monet kuvittelee että lapset on se kiinni pitävä voima mutta erehtyvät kun isukki haluaa timmin tytön sen ryhävalaan paikalle..kun ensin aikansa katselee..miettikää tarkkaan kenen kanssa noita babyja teette.80% eroaa kahden vuoden sisällä naimisiin menosta ja tämä on fakta homma.aattelepa ite.

Lue lisää

Iiteen suhteeseen mennään kun kaksi akuista rakastuu, ei lasten tähden. Ne voisi olla viakka missä ei niitä kaivata.
Ne tulee vaan oheistuotteena, pakko sietää kun oma äiti ei halua heitä hoitaa.

Meilläkin ne on täällä kaksi päivää kahdessa viikossa, ihan liikaa, ällöttää. Mieksin on aina hermostunu kun tenavat tulee, ja puhumaton, Lapset siis pilaa meidän uuden parisuhteen täysin. Omat kun ovat hyvä käytöksisiä, mutta ei aina jaksais näitä toisia valvoa.

Kyl sun kandee erota vaan suosiolla - sittenhän kaikki ne mukulanne ovat tasa-arvoisia ;). Teillä ei oo ydinperhettä, eikä tule ikinä olemaan, jos et sitä tajua oot holhouksen tarpeessa.

Monet uusperheen lapset ovat jo tottuneet aikuisten seksisuhteisiin ja eroihin, eikä ne niitä hetkauta. Pääasia on, että on joku pysyvä ihminen huolehtimassa _lapsien_ tarpeista eikä omasta jalkovälistään. Nykyään tuo pysyvä ihminen tuntuu löytyvän lastensuojelun henkilökunnasta.