Miltä nyt tuntuu kun kaikki sen jo myöntää että ok talojen hinnat tulee reilusti alas. Ylivelkaantuneella supermuulilla on velkaa enemmän kun mikä on talon arvo. Kyllä varmaan potuttaa ja tuntee itsensä pelleksi kun on päästänyt taloutensa tähän tilanteeseen. Ollaan seurattu tarkkaan tilannetta ja syksyllä alkaa olla jo sellainen tilanne että voisi jättää tarjouksen, jos löytyy hyvä kohde. Paljon on nyt jo myynnissä ihan ite tehtyjä ns. "harjoittelu" taloja joiden kanssa on oltava tosi tarkkana. Alkaa olla suorastaan herkullinen tilanne kun nyt ollaan ostamassa. On ns. ostajan markkinat. Myyntipuolella onkin sitten oikeastaan täysin sietämätön tilanne. Toisaalta jos ei ole pakko myydä niin kyllä ne ehkä sitten joskus taas lähtee nousuun. 90 luvun lamassa aallon pohjalla oltiin monta vuotta.
Kertokaa fiiliksiä
pomppaduu
3100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan hyvältä tuntuu. Olen asunut omassa siitä lähtien kun kotoa lähdin pois parikymppisenä. Nyt on velaton talo alla ja ikää 34 vuotta. Sanotaanko näin että juurikaan paremmin ei voisi enää mennä. Mutta olisittepa nähneet sen varoittajajoukon (rommaajat) kun ensimmäisen oman ostin.
Ei ole mitään kiirettä ostelemaan, työllisyystilanne tulee ratkaisemaan tämän asian kuten aina ennenkin. Järkevien kauppojen aika on arviolta 2010-2012. Ehkä jopa pidempäänkin jos osoittautuu että työllisyys ottaa iskua enemmän kuin uskottukaan. Ja jos töitäkään ei sitten enää saa, niin turha miettiä ostamisiakaan.
Valittelen vain heidän puolestaan, jotka kuumimpiin markkinoihin osallistuivat. Se ei ole kovin hauskaa jos usko tulevaisuuteen on korkealla ja sen jälkeen vedetään matto alta.
Hintoja ei vertailla pelkästään niin että mitä kaverit maksoi tai mitä talo maksaa samassa korttelissa, vaan myöskin niin että mitä se maksaa kun hinnat ovat oikeasti alhaalla.
Ristiriitaiset tunteet asiasta, mutta tietynlainen helpotuksen tunne taitaa olla nyt omalla kohdallani tuntuvin. Kun on elänyt suu säkkiä myöten, ei asiasta ole kenelläkään nokan koputtamista.
Osteluista muutenkin, kuten arvata saattaa, hyviä kohteitahan ei vielä ole kaupan. Hyvistä pidetään kiinni kynsin hampain. Huonot myydään nyt ensin, ja hyvät kohteet tulee sitten vasta myöhemmin.
Aikajänteet näissä asioissa ovat melko pitkiä, kuukaudessa ei tapahdu juuri mitään, puolessa vuodessa jo jotain, ja vuositasolla katsoen muutokset on jo havaittavia.
Aktiivinen seuraaminen tietenkin auttaa ajoittamisessa. Tilastothan tulevat aina jälkijunassa, ja muutenkin kaupan kohteet ovat aina yksittäisiä kohteita joissa tilastotietoihin tuijottelu voi olla toissijaista.